Title: Enkelikello
Author: VampireHeart
Beta: -
Genre: Drama
Rating: S
Summary: Lapsi odottaa neljän kynttilän syttymistä.
A/N: Tämä syntyi näin joulun alla kappaleen: Enkelikello, inspiroimana. Kommentit olisivat suotavia, koskapa olen vielä epävarma siitä, onko tämä tai muutkaan tekstini ehkä jopa julkaisukelpoisia (mietin julkaisevani joskus kirjan). Jotenka, kommentteja voisi antaa. Aikaa myöten aion julkaista täällä tekemäni laulunsanoituksen. Mutta siitä sitten silloin.
ENKELIKELLO
Pöydällä on pieni esine. Neljä kynttilää ja enkeleitä. Kaksi kelloa ja tulitikkurasia. Taustalla soi joululauluja.
Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen.
Äiti tulee styttämään yhden noista neljästä kynttilästä. Jännitys syvenee. Kohta saan tietää, mikä tuo oikein on. Yhden kynttilän sytyttäminen ei vielä tee mitään. Odotan toisen kynttilän syttymistä. Kappale vaihtuu ja katselen liekin lepatusta. Äiti menee ruokkkimaan koiran. Aikaa kuluu ja kynttilä lyhenee, eikä mitään tapahdu.
Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Lopulta äiti sytyttää toisen kynttilän. Ehkä nyt tapahtuu jotain. Toivo on turhaa. Vähitellen alkaa väsyttää. Siirryn sohvalle ja silmät painuvat kiinni. Taustalla soivat joululaulut tuudittavat minua uneen. En halua nukahtaa, sillä silloin en näkisi, mitä tapahtuu, kun kaikki neljä kynttilä palavat. Koira tulee viereeni ja jää katselemaan kanssani kahden kynttilän lepatusta. Mitään ei tapahdu. Kaksi kynttilää on silti liian vähän. Tarvitsee olla neljä liekkiä.
Seimen yllä jouluntähti valkeuttaan kirkkaana silmiin lapsosen nyt loistaa. Mariainen tuutii seimen pienoistaan.
Äiti sytyttää taas uuden kynttilän. Nyt kolme kynttilää palaa. Nyt enkelit liikahtavat, mutta siihen se jää. Nousen istumaan ja katson liekkejä uteliaana. Mitä neljäs liekki saisikaan aikaan? Idä kattaa pöytää ja silittää ohimennen koiraa ja pörröttää hiuksiani. Sekös se vasta ärsyttävää onkin. Neljännen kynttilän sytyttämisen odottaminen alkaa olla jännittävää. Enää ei väsytäkään, joten asetun taas aitiopaikalle katselemaan.
Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki. Eikö taakka paina selkää? Käypä tänne emme pelkää.
Viimein äiti sytyttää neljännen kynttilän. Ihmeekseni enkelit alkavat liikkua ja pienet tikut niiden alla osuvat kelloihin.Kevyet helähdykset kohoavat ilmaan. Katson isää ihmeissäni ja isä antaa minulle pienen laatikon. Kannessa on juuri tuollaisen esineen kuva. Tavaan tekstiä ja äiti ja isä kantavat minut vuoteeseen. Nukahan hiljaiseen kilkkeeseen.
"Se on enkelikello."
Kello helinä tunkeutuu myös uniini.
