Kirjoittaja: Natural
Otsikko: Hiljainen rakkaus
Genre: Romance/Fluff
Paritus: Draco/Blaise
Vastuunvapaus: Kaikki kuuluu Row tädille
Beta: Minä joten olkaa ystävällisiä ja kertoisitteko kirjoitus virheistä
Ikäraja: S
A/N: Tämmöstä tuli yön aikana kirjoiteltua. Toivottavasti pidätte ja tosiaan niitä kirjoitus virheitä löytyy varmasti
Haasteet: OTP10
Hiljainen rakkaus
Oli keskiyö. Kuun valo sai huurteisen nurmen kimaltelemaan. Nurmen halki käveli tumma hahmo tihein askelin. Hänen hengityksensä kohosi höyrynä ilmaan.
Yö on kaunis tänään
Hän tihensi askeleitaan. Pian hän kumminkin pysähtyi, huomatessaan toisen hahmon lähellä järven rantaa. Pienen epäröinnin jälkeen hän suuntasi askeleensa järven rantaan.
Entä nyt? Mitä sanon hänelle?
Molemmat olivat aivan hiljaa. Hiljaisuus oli hyvin vaivautunut. Järvelle muodostui hopeinen silta kuun kajosta.
''Noh, kutsuitko minut tänne vain palelemaan Draco vai oliko sinulla jotakin tärkeää?'' toinen sanoi. Se oli pojan ääni ja se sai Dracon takaisin maan pinnalle.
''Mmm...'', Draco vastasi ja laski huppunsa. Dracon platinanvaaleat hiuksensa erottuivat selvästi tummaa taustaa vasten. Toinen poika teki samoin ja paljasti tummat kasvonsa.
''Niin?''
''Blaise, minä... Tuota...'', Draco sanoi, mutta ei saanut oikein mitään muuta aikaiseksi.
''Kerta sinulla ei ollut mitään, niin minä menen'', Blaise sanoi ja kääntyi kannoillaan lähteäkseen. Hän käveli muutaman askeleen kunnes Draco avasi suunsa ja kuiskasi jotain epäselvää. Blaise pysähtyi hetkeksi odottamaan josko Draco vihdoin sanoisi jotain, mutta turhaan. Hän jatkoi matkaansa ruohokentän yli.
Draco mietiskeli hetken lähtisiko perään kertomaan asiansa vai jättäisikö asiansa jälleen salaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Draco oli suunnitellut tätä hetkeä jo pitkään, mutta tuloksetta. Hän lähti kävelemään rantaa pitkin mietiskellen.
Miksi juuri hän? Se, jota en saa koskaan. Vaikka tahtoisin kertoa en siihen koskaan kykene, vaikka haluaisin. Aina tukahdutan tunteeni häntä kohtaan. Mutta miksi?
Draco ei tiennyt vastauksia. Mutta sen hän tiesi, että rakastaisi Blaise Zabinia aina. Pian hän pysähtyi. Draco kääntyi kannoillaan ja huomasi Zabinin seisovan vastapäätään.
Pojat seisoivat kasvotusten kuun valaisten kasvoja täysin hiljaa.
''Minun olisi pitänyt kertoa sinulle jo aiemmin, et-'', Draco sanoi, mutta hänen lauseensa keskeytyi Blaisen painaessaan huulensa tämän huulille. Hetki oli taivaallinen. Kun he viimein lopettivat he pitivät toisiaan käsistä ja hymyillen. Kumpikaan ei enää sanonut mitään. He halasivat ja seisoivat siinä. Kiinni toisissaan. Toistensa käsiensä puristamina. Hiljaisuus oli täynnä yhteisymmärystä. Siinä seisoi halaten kaksi poikaa, jotka rakastivat toisaan. Sanoja ei tarvittu. Toisen läheisyys riitti kertomaan sen.
''Rakastan sinua'', Blaise kuiskasi Dracon korvaan joka hymähti.
''Samoin.''
*The End*
