Author: Minä
Beta: Vyra<3
Fandom: Hetalia, mikäs muukaan
Genre: Humour
Ikäraja: k-11 erään nimeltämainitsemattoman Ranskan takia
Pairings: Tulkinnanvarainen SpUk ja FrUk
Varoitukset: FrUk, eli varokaa Ranskaa^^
A/N: No, Muuttolinnullehan tämä on joululahjaksi, ole hyvä<3 Kommentointi ois kova sana. Innoittajana.. En tiiä kuka se oli. Joku. Ihan sama. Nauttikaa ihmiset:)
-jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Kolme kertaa, kun Arthurin kylpy meni myttyyn
Ensimmäinen kerta – ”Tämä kylpyamme taitaa olla liian pieni meille kahdelle”.
”Tummanharmaan taivaan alla, vaahtoavan meren yllä, kaksi laivuetta lipui toisiaan vastaan. Toisen mastoissa liehuivat Union Jackit, toisen punakeltaiset espanjalaiset liput. Muutaman hetken kuluttua ensimmäinen espanjalaisalus upposi jättäen monia, monia miehiä veden varaan. Pian toinenkin puinen alus sai tykinkuulasta, ja laivan kannelle syttyi pieni tulipalo myrskylyhtyjen kaatuessa köysiin.
Alkoi sataa, ja espanjalaisten laivue jäi pahasti alakynteen. ”Viimeinkin!” Brittiläinen komentaja huudahti tuuleen, ”Vihdoin voimme voittaa tuon armadan joka on vienyt meiltä mainetta ja kunniaa!” Messutessaan univormuun pukeutunut mies ei huomannut alempiarvoista merimiestä, joka hiipi varkain miehen taakse. ”Excuse me, mutta meitä terrorisoi jättikokoinen—”
”Niin mikä oli?” Merimies kohautti olkapäitään kapteenin kommentille ja pyöräytti silmiään.
”Excuse me, captain Kirkland, mutta meillä on ongelma. Meidän laivuettamme on terrorisoinut.. JÄTTIKOKOINEN KUMIANKKA, KAAKOSSA!!!”
”Oh crap”, kapteeni sanoi juuri ennen kuin jättimäinen kumiankka murskasi hänen johtavan aluksensa.
***
”Spain.. Tuo ei ollut kivaa”, pikku-Englanti mutisi ja työnsi alahuulensa törrölleen mielialansa merkiksi. Espanjalainen nauroi ja heitti kylpyvaahtoisella pesusienellä Arthurin päähän. ”Mutta Inglaterra, minusta se oli oikeastaan hupaisaa.. Älä nyt viitsi murjottaa, se oli vain leikkiä.. ”
”Mutta mehän sovittiin, että ei käytetä muita kuin lelulaivoja”, Arthur yritti.
”Eikun oikeasti, kumiankathan ovat melkein laivoja, ne vain on keltaisia ja.. kumisia. Sehän kelluu joka tapauksessa.. Ja sinulla on paremmat laivat!”
Nuori englantilainen ärsyyntyi lopulta niin paljon, että nousi kylpyammeesta, otti pyyhkeensä ja meni keittiöön Ranskan seuraksi. ”Tämä kylpyamme taitaa olla liian pieni meille kahdelle”.
Pojan mentyä Espanja huokaisi. ”Hän olisi kivempaa seuraa jos hän ei suuttuisi heti, kun kerrankin saisin voittaa leikin”.
Toinen kerta: ”Tiesithän, että sinulla on paikan paras kylpyamme?”
Englannin asunnon hiljaisuus rikkoutui, kun hän palasi kotiinsa raskaan työpäivän jälkeen. Häntä totisesti ärsytti, koska hänen päivänsä oli mennyt ihan harakoille. Huonon työpäivän lisäksi hänen autonsa oli saanut parkkisakkoa parista ylimääräisestä minuutista, ja Arthuria raivostutti enemmän kuin laki salli. Hän laski salkkunsa pöydälle, ja tiputti vahingossa kukkaruukun lattialle. Mullat levisivät ympäri lattiaa ja niin tuntui leviävän miehen mielialakin. ”Fuck”. Mies joutui siivoamaan lattian perinpohjaisesti, ja hän oli melkein varma, ettei mikään voisi ärsyttää häntä enempää.
Hän oli väärässä.
***
Puoli tuntia myöhemmin Arthur oli saanut täytettyä kylpyammeen lämpimällä vedellä. Kun lämpötila oli hänen mielestään sopiva, hän meni makuuhuoneeseensa vaihtamaan työasunsa kylpytakkiin sekä hakemaan laventelin tuoksuista kylpyvaahtoa. Vaihtaessaan vaatteitaan mies ei tietenkään huomannut uhkaavaa varjoa, joka hänet ohitti.
Arthur hengähti ja yritti rauhoittua. Hän lampsi paljain jaloin kylpyhuoneen suljetun oven taakse, kunnes haistoi epäilyttävän ruusun tuoksun. ”Ei, ei tämä voi olla totta..” Arthurin epäilykset vahvistuivat miehen jalkojen vieressä lojuva sininen takki. Hetken takkia katsottuaan hän tajusi katastrofin tapahtuneen.”No.. NO!!”.
Englantilainen avasi varovasti kylpyhuoneen puisen oven ja katsoi järkyttyneenä näkyä. Hänen ammeessaan, hänen kylpyvedessään lojui hänen inhoamansa mies ruusuisessa kylpyvedessä, punaviinilasi kädessään.
”Bonsoir, Angleterre”, Ranska tervehti. ”Tervetuloa kylpyyn”. Arthur löi kätensä otsaansa. ”Miten.. Miten sinä pääsit tänne?” Francis naurahti ja pyöräytti juomaa pikarissaan. ”Tiedätkös.. Parvekkeiden ikkunoita ei koskaan saisi jättää auki, vai kuinka? Muuten tällaiset hyvännäköiset miehet saattavat eksyä sisälle ja yrittää tehdä jotakin hauskaa”. Englanti kalpeni ja nielaisi. Sen jälkeen hän keräsi kaikki arvokkuutensa rippeet ja ojensi Ranskalle pyyhkeen. ”Painu helvettiin.. Mutta laita tuo päällesi”.
”Etkö tulekaan kylpemään?”
”En taida.. Se on jo saastunut sinun ranskalaisuudestasi, you frog”. Englanti käänsi selkänsä, käveli pari askelta ovelle päin ja huokaisi raskaasti. Ei todellakaan tainnut olla hänen päivänsä. Kaiken sen paskan lisäksi hänen kylpynsä pilattiin. Sitä hän ei enää hyväksyisi, ei varmasti. Hän kääntyi sanoakseen jotakin, mutta ei ehtinyt sanoa mitään, kun pyyhkeeseen kääriytyneen ranskalaisen huulet ja kieli kaappasivat hänen suunsa omaan käyttöönsä.
”Tiesithän, että sinulla on paikan paras kylpyamme?”
Kolmas kerta:”..Minä vain rakastan tuoksuasi froteessa”.
Englanti istui kylpytakki päällään kylpyhuoneen toisella jakkaralla. Häntä hermostutti, koska hän tosiaan halusi päästä kylpyyn ilman häiriöitä. Varovasti hän kaatoi vielä valuvaan lämpimään veteen kylpyvaahtoaan ja lopulta, kun hän oli tyytyväinen veden korkeuteen, hän sammutti sanan, heitti kylpytakkinsa tuolille ja luiskahti vaahdon sekaan. Hän antoi lämpimän veden ja laventelin helliä hänen aistejaan, ja hän tunsi itsensä vihdoin rentoutuneeksi. Arthur antoi itsensä lysähtää ammeen pohjaa vasten ja hän kohotti kättään ottaakseen altaan reunalta—ei, mutta missä se oli? Hänen kumiankkansa? Lopulta miehen oli pakko nousta polvilleen nähdäkseen kunnolla kylpyhuonetta ympärillään. Hän katsoi silmämääräisesti kaikki paikat, joissa ankka voisi olla, mutta ankasta ei näkynyt jälkeäkään.
Englannin pahaksi onneksi ovikello soi. Englanti pyöräytti silmiään ja istahti takaisin ammeeseen. ”Come in, I’m in bath”, hän sanoi, ennen kuin tajusi tehneensä suuren virheen. Oven auetessa sisään pelmahti Ranska. Englanti pyöräytti silmiään, mutta hän huomasi, että Ranskan ilmeestä puuttui se tavallinen innostus ja rehvakkuus, juuri ne asiat, jotka Englannin päässä yhdistettiin aina tähän nimeltä mainitsemattomaan ranskalaiseen. Miehen kasvoista saattoi näkyä jopa aavistus katumuksesta, mitä Arthur ihmetteli suuresti. Mitä ihmettä kyseessä ollut ranskalainen on nyt mennyt tekemään?”
”What do you want ’bout me?”
”Angleterre.. Minä tulin pyytämään anteeksi--” Ranska aloitti varovasti ja hieman nolostuneena, ”-- Minä otin sinun kumiankkasi. Tulin palauttamaan sen”. Englanti otti hieman epäluuloisen oloisesti ankan käteensä. Hän tarkasteli sitä joka suunnasta, ja kun oli varma, ettei siinä ollut mitään ylimääräistä, hän vilkaisi taas epäilevästi Ranskaa.
”France.. Kerros, mitä oikein ajattelit? Ihan vain itseksesi palautat kumiankan ja siinä kaikki?”
”..No.. Jos tarkkoja ollaan, mon ami, minulla oli muutakin..”
”Niin mitä oli?” Englanti katsoi miestä vaativasti ja sai lopulta Ranskan hihittämään hermostuneena. ”Oikeastaan..”
”Niin?” Englanti tuijotti kiinteästi ranskalaista, joka vaivihkaa yritti hivuttautua lähemmäksi. Lopulta Francis kyhjötti polvillaan ammeen vieressä ja nosti sormellaan englantilaisen leukaa. ”Tiedätkös.. Pitäisi kai pyytää anteeksi, mutta ei sitä voi pyytää anteeksi”. Francis liikutti päätään niin, että hänen huulensa olivat vain parin sentin päässä Arthurin omista.
”Mitä sinun pitäisi pyytää anteeksi--” Arthur ei ehtinyt kysyä kysymystään , kun Ranska suuteli häntä. Hetken sen jälkeen, kun Ranska oli lopettanut, Arthur jäi katsomaan suoraan eteenpäin. ”Mitä sinulla piti pyytää anteeksi?”
”Sitä, että minä satun pitämään sinusta”, Ranska sanoi, nousi, ja lähti. Kylpyhuoneen ovella hän kääntyi ja vilkaisi brittiä, joka tuijotti häntä. ”Mitä minun muka pitäisi tähän sanoa? Että minä pidän sinusta?”
”En usko. C’est la vie.. Kerro kun keksit mitä sanoa”. ”Jos minä.. minä taidan.. minusta tuntuu, että minä ehkä.. ja mahdollisesti.. en vihaa sinua enää, Francis”. Englanti punastui hiusjuuriaan myöten, kun hän nolostui myönnettyään sen. Ranska virnisti, koska hän tiesi, miten koville otti myöntää se. ”No, se riittää.. Näin aluksi. ”
Ranska oli jo lähtemäisillään, mutta hän kääntyi vielä kerran. ”Merci, mon ami”.
***
Ranskan lähdön jälkeen Englanti päätti lopettaa kylpemisen, mutta hän ei löytänyt mistään kylpytakkiaan. Lopulta, katseltuaan koko kylpyhuoneen läpikotaisin, hän löysi hieman kastuneen lapun, jonka jättäjästä ei voinut erehtyä.
Mon Angleterre, pardon..
Mutta siksi, että vein kylpytakkisi, minä
vain rakastan sinun tuoksuasi froteessa
Bonsoir
Francis Bonnefoy.
”No.. voi.. helvetti”.
