Nimi: Valoseittejä
Beta: Pyhimys ♥
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Harry/Draco
Genre: fluffy
Summary: Pikkukatuja toistensa perään, toiset hiljaisempia kuin toiset, jostain leijui houkutteleva kanelin ja hunajan yhteistuoksu.
AN: Kirjoitin kavereilleni joululahjaksi ja ajattelin ilahduttaa teitäkin :------)
FF100: Ruoka, OTP10: Harry/Draco, Tutut ja tuntemattomat tuvat: luihuiset
Valoseittejä
Lumi kuorrutti Tylyahon hiljalleen piparkakkukyläksi; tanssivat hiutaleet laskeutuivat katoille yön tummimpina hetkinä. Tuuli hengitti tasaisesti, ilma pyörteili sekoittaen pääkadun jalanjäljet toisiinsa. Lasikellot helähtelivät hiljaa, valoseittejä, niiksi Draco kutsui kadun yllä leijuvia jouluvaloja ja hopeisia kelloja.
Valojuhla alkaisi pian; supina kiiri pitkin pääkatua suusta suuhun, mikä tämä juhla oikein oli, miksi oppilailla oli lupa olla Tylyahossa keskellä yötä? Ehkä ilotulitteita, satoja valotäpliä taivaalla, ehkä keijujen kuoro? Hiljaisia kysymyksiä, äänettömiä vastauksia, pitkin Tylyahon mutkaista pääkatua kysymykset kaikuivat kivisinistä läpi, tomusokeritalojen välillä. Pikkukatuja toistensa perään, toiset hiljaisempia kuin toiset, jostain leijui houkutteleva kanelin ja hunajan yhteistuoksu.
Matami Puddifootin teehuoneessa tuoksui vastapaahdettu kahvi, appelsiinitee, sekä onnenhileet, joiksi matami kutsui asiakkaidensa kultakaljuunoiden makeaa aromia. Tummat, kiharat hiukset nutturalla hän pujotteli ojennellen päivän erikoista (omenajäädykettä) juomineen. Vaaleanharmaat silmät huomasivat kaatuneet maitokahvit ja uudet asiakkaat hetkessä, tarkkaan rajatut huulet puhuivat ennen ajatuksia.
”Hyvää Valonjuhlaa!” matamin hymy oli hieman epäaito, liian mairea ollakseen miellyttävä. ”Mitäs saisi olla?”
Lumi varisi karvalakista, kun platinaiset hiukset vedettiin esiin päähineen alta. Nuori mies oli silmää miellyttävä, kuten matamilla oli tapana kuvailla asiakkaitaan ystävilleen joskus, paremman näköinen kuin seuralaisensa. Toisella miehellä oli nimittäin sotkuiset, ruskeat hiukset sekä vääntyneet, pyöreät silmälasit, ja kasvoillaan epävarma ilme.
”Kaksi munatotia rommilla”, platinapää ilmoitti vinosti hymyillen ja matami Puddifootin piti pinnistellä, jottei olisi punastunut ja hukkunut noihin vaaleisiin silmiin. ”Sekä yksi omenajäädyke, mutta kaksi lusikkaa.”
”Ei rommia koululaisille, vaikka olettekin täysikäisiä!” matami sähähti kuin vihainen kissa, häneltä oli ilmeisesti kysytty aikaisemminkin. ”Dumbledoren käsky.”
”Minähän sanoin”, tummempi kuiskasi hiljaa hiukan ivallisesti. ”Draco, et ole mikään kuningas, joka voi käskeä muita tekemään mitä tahansa.”
”Pää kiinni Harry!” Draco suhahti, ja mainittu vaikeni jättäen kasvoilleen vinon ilmeen. Alistettuna hän jatkoi Puddifootille: ”Sitten otamme suklaakahvit ja sen omenajäädykkeen.”
Nainen kirjoitti tilaukset viininpunaiseen vihkoonsa ja sytytti kynttilän heidän pöytäänsä, ennen kuin kääntyi viereisen pöydän asiakkaiden puoleen.
”Hiton pelle”, Draco marisi. ”Olisin kaivannut alkoholia tähän.”
Harry vilkaisi ympärilleen. He olivat julkisesti yhdessä, vältellen tosin julkisia huomionosoituksia Harryn kainouden vuoksi, mutta monet tuijottivat heitä peittelemättä inhoavia katseitaan. Viereisessäkin loosissa istuvat korpinkynsitytöt kuiskuttelivat käsiensä suojassa, kuin heidän katseistaan ja paheksuvasta äänensävystään ei tietäisi kenestä puhutaan.
”Painukaa vaikka hemmettiin!” Draco kivahti tytöille, jotka uikahtivat ja käänsivät katseensa heti pois. Luihuisen prinssillä oli edelleen arvovaltaa, vaikka prinsessaa hän ei ollutkaan löytänyt (kaikki kolme korpinkynttä olivat itkeneet itsensä uneen kuullessaan, ettei prinsessaa tarvittu).
”Rauhoitu”, Harry naurahti ja venytteli hiukan, vain hiukan ottaen huomioon että kello oli puoli kaksi yöllä. Hän meinasi törkätä matami Puddifootin kumoon, joka toi heille heidän juomiaan. ”Oho, anteeksi!”
Draco nauroi räkäisesti matamin laskiessa juomat heidän eteensä, Harryn karahtaessa kirkuvan punaiseksi. Jäädyke näytti herkulliselta ja he molemmat tarttuivatkin lusikkaansa. Kahvilassa kävi puheensorina, eikä hiljaisuus heidän välillään painostanut heitä sanomaan mitään, kumpikin uppoutui ajatuksiinsa.
Kello helähti jossain ja monet nousivat jännittyneinä seisomaan. Valonjuhla alkaisi pian, kaikkien pitäisi astua ulos ja etsiä parhaat paikat nähdäkseen taivaalle, mitä siellä ikinä tapahtuisikaan. Matami keräili kiireissään kaikilta rahojaan, Draco ojensi kaljuunat vastahakoisesti Harryn kimpaantuessa, kun ei saanut maksaa omaa osaansa.
Pureva pakkanen iski vasten kasvoja, kun he astuivat ulos lämpimästä kahvilasta. Harry veti punaiset lapasensa käteen Dracon pyöräyttäessä silmiään ivallisesti, mutta käsi kädessä he astuivat pääkadun tungokseen. Jotkut katsoivat ilkeästi, muttei kukaan uskaltanut sanoa mitään, miksi olisikaan? Dracon jäätävät kiusaustaidot saivat kenet tahansa sanattomaksi, eikä poikaa-joka-elää kannattanut suututtaa, sen tiesivät kaikki.
”Söpöläiset”, joku kuitenkin sanoi kävellessään vastaan tungoksessa. Draco käännähti raivoissaan ympäri, vain kohdatakseen parhaan ystävänsä Pansyn ilkikuriset kasvot. Harry nauroi vielä pitkään, vaikka Pansy oli jo jäänyt kauas taakse. Lopulta he löysivät väljän paikan seistä ja katsella avoimelle taivaalle, jolla tuikkivat tähdet saivat jokaisen jännittyneenä odottamaan tulevaa.
Ilmaa halkoi hiljaisuus, joka katkesi korvia särkevään karjahdukseen. Ihmiset kiljuivat, kun lohikäärmeet nousivat lentoon näkymättömyysmuurin takaa ja liekkien leimahdukset valaisivat yötaivaan. Punaista, sinistä ja violetti kiilsi suomuissa, suurin lohikäärme oli keltainen, kiilsi yön pimeydessä kuin kissansilmä. Harry henkäisi innostuksesta, ja pisti merkille silmäkulmastaan ettei Dracokaan osannut peittää oikein hämmentyneisyyttään. Nuoren miehen kasvoilla oli ilme, joka muistutti etäisesti Kalkaroksen ilmettä kun tämä näki shampoopullon.
”Minähän sanoin että kannattaa tulla”, Harry kuiskasin toisen korvaan. Lämmin hengitys kutitteli blondin kaulaa, kuin kiusaten ja kutsuen.
”Tämä on ihan tylsää.” Äänensävy oli hillitty, mutta silmät paljastivat Harrylle Dracon valheet. Niistä heijastui ihailu ja kaipuu lentämään, tulen lieskat nuolivat taivasta ja kirkastivat kaiken.
”Kuinka tylsää?”
Draco käänsi katseensa Harryyn, joka hymyili vinosti.
Huulet sulivat suudelmaan valoseittien estäen pimeyttä hallitsemasta heitä enää koskaan.
