Ikäraja: K11
Genre: angst, horror, pienenpieni h/c
Paritus: Fleur/Bill mikäli sen niin tahtoo nähdä.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain leikin.
Varoitukset: verta ja skitsofreniaa.
Summary: Kumpi on totta, tämä punaisuus vai jonkun kuiskaukset korvassani.
A/N: Tämä on ihan puhdasta tajunnanvirtaa. Itse tykkään aika paljonkin, vaikka paikkapaikoin saattaakin olla aika epärealistista menoa. Ja mahdollisista isojen kirjainten puuttumisesta, ajatusviivojen runsaasta käytöstä ja oudoista rivijaoista ei tarvitse huomauttaa, se on ihan tietoista. Ruskapojalle kiitokset jällen kerran testilukemisesta. Nauttikaa jos mahdollista, ja palautetta arvostaisin kovasti!
FF50 040. Kuka?
Verta kaikkialla.
Sitä on kaakeleilla, niiden valkoinen pinta on verhoutunut ruosteenpunaisiin noroihin, ja sitä tulee aina vain lisää lisää lisää ja sitten ---
miksi tuo lattia on puuta?
Tummalla puulla pisarat liikkuvat kuin se olisi emaloitua, jää vain himmeä, läpikuultava jälki, ja siihen muodostuu pari kasvoja – hänen kasvonsa – ja peili, missä on minun peilini –
auttakaa minua mitä tämä on ---- apua!
Peili on täynnä verta, ne lamput, kuin kampauspöydässä, ja niiden lamppujen lasipintojen sisäpuolella velloo punainen meri, se kuiskii kuin meri kohiseva simpukan sisuksissa,
tule meidän mukaamme, tule, tänne sinä kuulut
- ei!
Katosta tipahtelee pisaroita minun nenälleni, minä mietin, mistä se tulee – se tulee minusta, kaikki veri, minusta – se ei ole minun, mitä tämä on, tämä -----
maailma välkkyy punaista ja ruosteenruskeaa, minun silmäni eivät ole enää laventelikultaa, minä tiedän, sillä se kaikki veri, minun minun minun
kiljunko minä?
ja
sitä on kaikkialla, minä näen punaiseksi värjäytyneet vaaleat hiukset, ja ne --- mitä? miten minä... ne ovat minun.
Askel. Askel. Askel ja lattia on lainehtiva kuin meri, minä näen itseni siinä, suihkukopin lattialla, ei, se on hän minä hän minä en näe, miksi minä olen kuollut?
Milloin tämä loppuu, auttakaa minua, auttakaa!
Kädet kiertyvät minun ympärilleni, vai ehkä --- kumpi on totta, tämä punaisuus vai jonkun kuiskaukset korvassani, onko se edes minun korvani, ja auttakaa ettekö te kuule lapsi itkee (onko se minun ääneni?)
”Shhh, Fleur, shhhh, kaikki tulee olemaan hyvin, kulta, shhh!”
Bill.
Kuka on Bill?
Minä näen hänen kasvonsa siinä verilammikossa – hänen, ei hänen nimensä ole -
Bill? Kuka minä olen?
Viemäriin huuhtoutuu kaikki, se punainen, punainen! ja minä näen kuinka se nainen, se --- se ehkä minä ehkä kuka hän on?
varpaankynnet viemärissä.
Voi hyvä luoja älkää jättäkö tuota tuonne, se - olenko --- minä? Hän? Kertokaa! Kuka hän on!?
”Fleur, shh, kulta, mitä sinä oikein näet mitä me emme? Mitä me teemme sinun kanssasi?” Ja se ääni on jonkun, minä tiedän, se ei ole minä, kädet puristavat minua ja veri alkaa kadota
ja kaakelilattia jälleen (puu miksi missä katoaako?)
vai näenkö minä unta (painajainen, painajainen!)
– keltaiset valot –
”Mi-minä – auttakaa...!”
Minä kuolen – kuolin? – ja se nainen, se nainen auttakaa häntä, minä en tiedä, kuka ja mutta -----
Minun mieheni on Bill.
Minun nimeni on Fleur.
Huone on valkoinen ja kuuluu piippaus, puhuuko joku? – ei, se on laite, eikä käsiä kiinni minussa, on vain laite, ja se piippaa piip piip piip ja minä - !
Avaan silmäni – ei verta.
Ei enää, ja kuitenkin; huomenna se palaa taas.
(mutta idässä on jo aamu)