Ensitahtien riitasoinnut | Remus/Tonks, S, raapalesarja 4/4

[syysvilja]

Title: Ensitahtien riitasoinnut
Author: natte
Beta: Winifredhän sen, kiitos<3
Pairing: Remus/Tonks
Rating: S
Genre: drama, angst, raapale
Disclaimer: Remus, Tonks ja vauvainen ovat Row'n ihan omia, minä vaan räpellän taas jotain ihan omaa.
Summary: The hardest part was letting go, not taking part - you really broke my heart. And I tried to sing but I couldn't think of anything. And that was the hardest part.

A/N: Sunnuntai-ilta, Coldplay, melkein loma. Tadaa. Kannattaa kuunnella edellämainitun artistin 'The Hardest Part'. Sillä siitä se ajatus sitten lähti. Eli siis varmaan kolmiosainen (?) raapelesarja Remuksen ja Tonksin parisuhdeongelmista KV:n aikana. Eikä tämä nyt ehkä etene maailman kronologisimmassa järjestyksessä, mutta ollaan välittämättä pienestä AU:sta, vai mitä?
Tässä siis ensimmäiset kaksi, olkaatte hyvät. Ja ai niin, Dorian Gray niille, jotka eivät kyseistä kirjallisuuden hahmoa tunnista.


1. Liian duurivoittoisia


Sade vain ropisi. Se piti kauheaa ääntä, liian kovaa ja kiireistä. Kaikki oli niin täsmällistä ja tarkkaa nykyään, kenelläkään ei ollut aikaa, ei rahaa, ei mitään. Oli vain pelko ja epävarmuus, vai oliko se vain hän itse?

Remus tuijotti tummaa telttakangasta. Yläkerta näytti korjaavan pienet virheet kankaan kudontajäljessä, muodostaen optisen harhan - pinta näytti virheettömältä. Pyöreä ja virheetön oli Doran vatsakin ollut. Kaunis, kammottava. Dorian Gray.

Toisaalla otsa nojasi ikkunalasiin. Huurre silmissä esti näkemästä sadepisarat ja myrskyisen taivaan. Vaikkei niitä tarvinnut nähdä, hän oli itse pelkkää vellovaa vettä ja pisaroita.

Tänä iltana tuutulaulu ei ottanut onnistuakseen. Ei niin millään.
Minkäs sille voi kun ovat liian duurivoittoisia.


2. Mollikvintolit


Depressio mediogravis.

Siksi ne sitä kutsuivat. Eivät kuitenkaan kertoneet syytä, ei - vakuuttelua vain, että on ihan normaalia, niin se on, menee pian pois. Vauva sen vain tekee ja hormonitoiminnan muutokset.
Mutta ei niin saisi olla.

Pienet, pulleat nyrkit, silmät kuin vuorovesilammet. Niistä näkee melkein täysikuun hailakan heijastuksen. Siksi Remus varmaan lähti. Liian paljon isää, niin vähän äitiä. Isän pelätessä itseään aivan liikaa.

Tekee pahaa katsoa, vaikka niin ei saisi olla. Ikävä, pettymys ja sata muuta tunnetta pelaavat jalkapalloa, vaikka yritän estää. Ei kulta pieni, älä itke, ole kiltti äläkä itke noin. Äiti ei lähde mihinkään, äiti ei voi, äiti jää.
Äiti aina jää.

[Tinjan]

Näitä lyhyitä on kiva lukea ^^

Kivaa kielenkäyttöä. Yksinkertaista, kuvaa tunnelmaa molemmissa hienosti. Ei tuon koristeellisempi varmaan olisi tähän tunnelmaltaan sopinutkaan. Jotain sellaista, mitä itsekin voisi kirjoittaa, ehkäpä siksi tykkäänkin ihan tuhottomasti noista molemmista.

En tiedä mikä, tuon kielen lisäksi, saa uppoutumaan lukemaan tuota. Sillä lailla, ettei kuule, ei näe muuta kuin tekstin, joka vilisee silmien edessä. Uppoutuu vain lukemaan sitä.

Sitä kolmatta odotellessa, onnellista & iloista & hyvää joulun odotusta..!

- Tin

[syysvilja]

Tinjan: Kiitos vielä täälläkin, vaikkei sun ois tarvinnu! Hienoa kuulla, että ainakin sinä upposit tekstin pyörteisiin, ja että kieli on ihan hyvää. Saanen anteeksi vastauksen lyhyyden jos vetoan kellonaikaan? Hyvää ja onnellista ja iloista joulun odotusta ja joulua ja lomaa sullekin♥

A/N: Mutta tässä siis kolmas ja neljäs osa. Kolmosen ensimmäinen kursiivi peräisin HP7 s. 235&237


3. Epävarma terssikäännös


Viha tärisi, pisti vapisemaan ja yritti avata haudattujen asioiden lukkoja. Asioiden, joita ei saanut ajatella, koska ne pistivät vatsan vellomaan ja härnäsivät ukkospilveä vastoin parempaa tietoa.
Tunteet kun eivät koskaan innostuneet yhteistyöstä järjen kanssa: kuin murrosikäiset kakarat ne uhmasivat ja pitivät pilkkanaan rationalismia.

Pelkuri... minun isäni olisi halunnut tietää, mikset sinä pysy oman lapsesi rinnalla...

Miten pojassa elivätkään välillä sekä James että Lily niin vahvasti? Siriukselta opittu uhmakkuus, Jamesin päättäväisyys ja Lilyn äidillinen saarnaus. Tottakai hänen täytyisi palata, kohdata kaikki pystypäin. Mutta kun se pelotti niin vietävästi.

Rakkaat ystävät, miksi olette jättäneet minut yksin? Mitä minä teen?

Tuuli ei kuitenkaan osannut vastata.


4. Rumban puolitauko


Viimeinkin se näytti nukkuvan. Äiti saisi tauon. Tauon ruokatappeluista, vaipanvaihdosta, yleisen hyvän mielialan ylläpitämisestä. Hetken aikaa keskittyä mielenrauhan ja sisäisen tasapainon tavoitteluun.

Ja paskat, puoli tuntia aikaa siivota ennen kuin sama rumba alkaisi uudestaan.

Jos tällä kertaa ei vajoaisi epätoivossa pyykkikorin viereen nyyhkyttämään lohduttomasti. Jos tällä kertaa viikon jatkunut univaje ei saisi valtaa ja kääntäisi kaikkea päälaelleen.

Jos tänään ei olisi ikävä Remusta.

Ovikello soi, vaikka äidin pitäisi olla vielä asioilla kaupungissa.
Varovasti ovisilmä käy, jalat jäätyvät kynnykselle, käsi avaa automaatilla.

Riutunut ja nukkavieru vastaan raskauskilot ja lattean liilat hiukset. Kumpikaan ei löydä sanoja, vaikka sopivia lauseita on mietitty viikkotolkulla.
 
Sipaisee pisaran poskelta, mistä se ilmestyi.

"Anteeksi."

[syysvilja]

Kiiruna: Taisin melkein hihkaista ääneen, kun huomasin tämän saaneen kommenttia - itse kun olen kuitenkin semityytyväinen tähän, niin tahtonut jo hetken kuulla, mitä muut ovat mieltä. Ja ihana kuulla, että pidit! Itseasiassa otsikot raapaleille on keskitty joskus.. puolenyön aikaan, ja vaikken musiikin teoriasta niin kovin paljon tiedä - juuri sopivasti kvintolit ja tressit, haha - maistelemalla ja kokeilemalla nekin syntyivät. Jotenkin tykkään panostaa otsikkoihin, niihinpä katse ensimmäisenä kiinnittyy. Välillä onnistuu, välillä ei.

Nyt kun mainitsit tuosta lopusta, niin omalla tavallaan tahdoin siihen jonkun turvallisen, tutun lopetuksen, mutta kuitenkin kenties hieman lattean, kuten asian ilmaisit - kaikki pahoittelut pyörineet molemmilla viikkokaudet mielessä, ja kun lopulta taas nähdään, ei osata oikein sanoa enää muuta kuin kömpelösti anteeksi. Meneekö AU:ksi vai ei, en tiedä

Hyvä jos jalkapalloilu ei ihan hirvittävästi häirinnyt, siinä taisi raakilevaiheessa olla jokin vielä huonompi ja kliseisempi vaihtoehto... Mutta kaiken kaikkiaan, kiitos kiitos kovasti kommentistasi, arvostan kovasti!