Neljäs luku
Seuraavana aamuna Petra heräsi ensimmäisenä. Hän nousi varovasti istumaa, ettei herättäisi muita. Fred ja George nukkuivat lattialla, kaikki muut olivat jotenkin onnistuneet änkeytymään laverille. Petra etsi katseellaan Kalkarosta, muttei löytänyt miestä. Huokaisten Petra nousi ylös ja meni laittamaan kaminan päälle.
”Mitä sinä teet?” Sonja kysyi herättyään kolinaan. ”Onko jo aamu?”
”Joo, on. Laitan kaminaa päälle. Eikö täällä olekin vähän kylmä?” Sonja meni Petran viereen makuupussinsa kanssa.
”Onhan täällä. Mitä sinä mietit?”Sonja kysyi ja katseli ympärilleen.
”En mitään”, Petra vastasi ja nousi ylös.
”Kyllä mietit, kerro. Hei, minne sinä menet?”
”Pitää tehdä aamupalaa”, Petra kertoi ja pian puuro alkoi valmistua.
Sonja katsoi hiljaista laveria, jossa kaikki vielä nukkuivat.
”Huomenta”, Ville sanoi Sonjalle ja nousi varovasti, Ginnyä herättämättä, ylös ja meni pöydän ääreen istumaan. ”Onko aamupala kohta valmis?” Ville jatkoi.
”Huomenta, on se varmaan kohta”, Sonja vastasi hajamielisesti.
Ovi avautui varovasti ja mustahiuksinen lienten professori astui sisälle.
”Missä olet ollut?” Petra kysyi professorilta huomattuaan tämän tulleen sisälle.
”Se ei liene sinun asiasi”, Kalkaros murahti. Hän meni nukkuvan Hennan luokse, kumartui suutelemaan tyttöä hellästi huulille herättäen tämän samalla.
”Hyvää huomenta”, Henna mutisi suudelman lomasta.
Ei kauankaan, kun kaikki olivat jo hereillä, ja Petra oli saanut puuronsa valmiiksi. Aamupala maittoi, vaikka Tylypahkan vieraat olivatkin tottuneet hieman ylellisempään.
”Mitä me tehdään tämän jälkeen?” Tiia kysyi tiskattuaan astiansa.
”Pidetään hauskaa”, Sirius sanoi hymyillen.
”Minä tiedän, ollaan lumisotaa!” Fred ilmoitti ja pukeuduttuaan riensi ulos.
”Sopii minulle”, George sanoi rynnäten veljensä perään.
Pian kaikki olivat ulkona. Kaksoset, Remus, Petra ja Sonja olivat Hennaa, Riinaa, Tiiaa, Dracoa ja Siriusta vastaan. ”Ja minähän en helvetissä pelaa”, oli Kalkaros ärähtänyt, kun joku oli pyytänyt häntä mukaan, joten nyt mies seisoi pelikentän laidassa katselemassa. Kun Ville, Justus, Ginny ja Lavender tulivat viimein ulos, meni Lavender Sonjan joukkueeseen ja Justus Riinan joukkueeseen, jotta joukkueet olisivat tasapuoliset. Ville ja Ginny taas halusivat olla samassa joukkueessa ja menivät Sonjan joukkueeseen.
”Epäreilua”, Henna mökötti alivoimalle ja piiloutui Kalkaroksen taakse.
”Niinpä”, Petra huusi, mutta aivan toisesta syystä, sillä velhot ja noidat olivat kaivaneet sauvansa esiin, ”Minulla on jo nyt lapaset märkinä!”
”Ehkä me lopetamme tämän lumisodan, ennen kuin ketään sattuu pahemmin”, Sonja ehdotti.
”Se vaikuttaa hyvältä ajatukselta”, Remus myönsi katsoen huolestuneesti taikasauvoja.
”Mitäs me sitten tehdään?” Fred kysyi.
”Mennään pulkkamäkeen”, Ville ehdotti.
”Ei meillä ole pulkkia kaikille”, Riina sanoi.
”Onhan.”
”Miten niin?”
”Kyllähän jotkut voi laskea samassa pulkassa”, Ville sanoi.
”Kuten sinä Ginnyn kanssa?” Henna kysyi hymyillen viattomasti ja väisti lumipallon, jonka poika heitti häntä kohden.
”Miksi sinä noin teit?” Sirius kysyi hämmästyneenä.
”Siksi, että Henna ei osaa pitää suutaan kiinni.”
”Ei se koskaan ole osannutkaan”, Justus lisäsi.
”Enkä koskaan opikaan”, Henna virnuili.
”Ehkäpä professori Kalkaros voisi opettaa sinua.” Petra hymyili ilkikurisesti.
”Helvetti Petra, nyt se suu kiinni oikeasti, tai löydät itsesi lumikasasta”, Henna sähähti suomeksi.
”Mitä sinä sanoit?” Draco kysyi.
”Kiroili suomeksi ja uhkasi…” Justus selitti, mutta vaikeni nähdessään Hennan katseen.
”Uhkasi mitä?” Remus kysyi huolestuneena.
”Ei mitään”, Petra sanoi ja muut antoivat asian olla.
He olivat käyneet hakemassa pulkat ja suuntasivat kulkunsa kohti mäkeä.
”Tuletko laskemaan minun kanssani?” Tiia kysyi Siriukselta istuuduttuaan pulkkaan.
”Kyllä minä voin tulla. Liikkuisitko eteenpäin, että mahdun taaksesi”, Sirius sanoi ja Tiia nyökytti päätään ja liukui pulkassa eteenpäin niin, että Sirius mahtui tytön taakse ja sitten he lähtivät laskemaan.
”Näyttääpä hauskalta. Tuletko sinäkin?” Ginny kysyi Villeltä katsottuaan Tiian ja Siriuksen mäen laskua.
”Meidän vuoro on ensin!” Kaksoset kiljahtivat yhteen ääneen änkeytyen pulkkaan. He pakottivat Petran kyytiinsä, eivätkä kuunnellet vastalauseita.
”Menen vaan, ei VOI olla niin paha”, Henna ja Riina nauroivat Petran ilmeelle.
”Mutta kun…” Petra yritti vielä, mutta tässä vaiheessa kaksoset olivat jo kiskaisseet hänet heidän väliinsä istumaan. Ylöspäin kävelevät Tiia ja Sirius nauroivat täyteen ahdetulle pulkalle, joka kiisi alaspäin. Petra oli sulkenut silmänsä ja kiljui Fredin ja Georgen nauraessa.
”Voinko nousta?” Petra kysyi vauhdin viimein pysähdyttyä.
”Et”, kaksoset vastasivat samaan aikaan lähtien kiidättämään pulkkaa taikakeinoin mäkeä ylöspäin. Petra kiljui suotaan Fredin korvaan ja tämän keskittyminen herpaantui, jolloin pulkka valui taaksepäin, tällä kertaa kaatuen keskelle mäkeä. Petra sai naurukohtauksen ja joutui kierimään maassa.
Kun kohtaus oli kestänyt hetken, kaksoset lähtivät taluttamaan tyttöä ylöspäin.
Mäen päällä kaikki kyselivät miksi Petra nauroi niin paljon, ja kaksoset selittivät kaiken pikaisesti, joka vain nauratti lisää tyttöä. Justus alkoi luennoida siitä, miten pulkan oli mahdollista liukua mäkeä ylöspäin.
”Hiljaa!!” Ville sanoi (ja tätä legendaarista lausahdusta me kaikki, siis Citykanit, olemme odottaneet.) ja istuutui Ginnyn kanssa yhteen pulkkaan. Sonja ja Remus ottivat yhden pulkan, ja pian molemmat kiisivät mäkeä alaspäin. Kun Remus ja Sonja olivat alhaalla, Remus leijutti pulkan mäenpäälle ja koppasi Sonjan käden omaansa. Ville taas veti Ginnyn pulkalla mäenhuipulle. Nelikon noustessa ylöspäin laskivat Riina ja Draco jo alaspäin, mutta joutuessaan väistämään nelikkoa, pulkka keikahti kaataen Riinan ja Dracon hankeen. Draco tarjosi tytölle kättään auttaakseen tämän ylös, ja Riina tarttui siihen hymyillen pojalle.
”Laske kanssani”, Lavender pyysi Justukselta ja odottamatta vastausta tarttui tätä kädestä, työnsi pulkkaan istumaan ja itse istuutui pojan jalkojenväliin.
”Etkö laske?” Ville kysyi Hennalta, joka istui pulkan päällä katsellen muiden mäenlaskua.
”Äh, ei se ole yksin kivaa”, tyttö sanoi hymyillen.
”Laske Kalkaroksen kanssa”, Sonja ehdotti, mutta totesikin: ”Unohda”, kun näki Hennan pyörittävän silmiään ja Kalkaroksen mulkaisevan häntä pahasti.
”Olkaa tylsiä”, Tiia sanoi ja istuutui pulkkaan ja Siriuksen syliin.
”Ainahan minä”, Henna totesi Tiialle, mutta tyttö oli jo laskemassa hyvää vauhtia.
* * *
”Te joudutte odottamaan. Meidän pitää pakata, koska olemme lähdössä huomenna”, Petra sanoi taikovalle väelle.
”Lähdössä? Pääseekö täältä jotenkin pois?” Sirius kysyi tyrmistyneenä.
”Totta kai, autolla. Emme me täällä asu, tämä oli vain viikonloppu retki.
”Ja te kerrotte sen vasta nyt?” Kalkaros ärähti.
”Ettepä kysynyt. Sitä paitsi meillä, tai ainakin minulla, on ollut ikimuistein retki”, Henna sanoi hymyillen suloisesti.
”Minä…”
”Kuule Severus, anna olla. Meidän vika, emmehän me kysyneet”, Remus sanoi.
”Minä menen kuitenkin pakkaamaan nyt. Henna, tule!” Petra raahasi toisen tytön tavaroiden luokse, missä muut pakkasivat jo hyvää vauhtia.
Sonja vilkaisi kasken pakkaamisen Remusta ja huomasi tämän ja muiden Tylypahkalaisten istuvan pöydän ääressä katsellen heitä.
”Minä olen valmis”, Ville ilmoitti ja meni Ginnyn viereen.
”Minä myös”, Henna sanoi kömpiessään pois laverilta.
Pian kaikki olivatkin jo pakanneet tavaransa ja istuivat pöydän ääressä juttelemassa keskenään kaikesta mahdollisesta. Kaikilla oli hauskaa, ainakin melkein kaikilla. Kalkaros istui Hennan vieressä hiljaa, hänestä tuntui oudolta kaveerata oppilaidensa ja vihamiehiensä kanssa. Eihän siitä ollut kuin pari vuotta, kun Weasleyn kaksoset olivat olleet tylypahkassa opiskelemassa, ja hän oli opettanut heitä ja pitänyt jälki-istuntojakin. Mustan ja Lupinin kanssa hän oli ollut samaa aikaan opiskelemassa Tylypahkassa, eivätkä he olleet tulleet silloinkaan toimeen.
Nyt kuitenkin kaikki istuivat saman pöydän ääressä juttelemassa iloisesti, eikä ketään muuta näyttänyt häiritsevän vanhat kaunat tai riidat, ei mitkään, mitkä saivat heidät ennen suuriin riitoihin, vihamiehiksi. Professori ei halunnut häiritä Hennaa, kun tällä näytti olevan kuitenkin mukavaa muiden kanssa, eikä hän halunnut lähteä yksinään ulos kävelemään ympäriinsä, hän kuitenkin nautti Hennan seurasta, vaikkei sitä ikinä kenellekään myöntäisi.
Henna huomasi vieressä istuvan lienten professorin ihmeen hiljaiseksi ja vilkaisi tätä kummastuneena. Professori näytti uponneen omiin ajatuksiinsa. Hennasta olisi ollut mukava tietää, mitä professori ajatteli, muttei kehdannut kysyä kaikkien ollessa paikalla. Henna katseli hetken aikaa Kalkaroksen haaveilua, mutta heräsi äkkiä todellisuuteen kuullessaan jonkun kutsuvan häntä. Tyttö katsoi ihmeissään ympärille ja jatkoi muiden kanssa juttelemista, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut välissä. Henna päätti kuitenkin kysyä jossain vaiheessa heidän ollessaan kahdenkesken mitä professori oli ajatellut. Hetken aikaan hän mietti pitäisikö hänen nyt saman tien pyytää professoria lähtemään hänen kanssa kahdestaan ulos kävelemään, mutta hylkäsi kuitenkin tämän ajatuksen nopeasti, sillä hänen mielestään on oikein mukavaa oppia tuntemaan kaikkia muita ainakin vähän paremmin, vaikka eihän he tietenkään olleet yhtä kiinnostavia, kuin eräs tietty hänen vieressä istuva salaperäinen professori.
"Mitä tehtäisiin" Ginny kysyi tylsistyneenä keskusteluun ja istumiseen.
"Mitä jos mentäisiin tekemään ryhmäytymistehtäviä?" Sonja ehdotti innoissaan, muistaessaan, että heidän täytyisi jossain vaiheessa nekin tehdä.
"Mitä ne ovat?" Fred kysyi ihmeissään
"Sellaisia, mitkä yhdistävät uutta ryhmää varsinkin. Niiden on tarkoitus luoda ryhmähenkeä ja yhteisty..." Justus aloitti taas selittämään, kunnes Henna keskeytti: "Joo joo. Ketään ei jaksa kuunnella!"
"Niissä on tarkoitus toimia yhdessä, jättämättä ketään pulaan", Petra kertoi pikaisesti.
"Okei. Mennään sitten", George sanoi innokkaasti.
"Minä en ainakaan tule!" Kalkaros ärähti.
"En minäkään" Henna sanoi hieman pettyneesti, hän oli aina pitänyt ryhmäytymistehtävistä.
"Tulethan tai et saa samoaja merkkiä", Ville sanoi Hennalle suomeksi.
"Okei sitten, Minä tulen", Henna tiuskaisi englanniksi. Muut katsoivat heitä hämillään, mutta antoivat asian olla.
***
Kaikki olivat saaneet puetuksi ulkovaatteet, ja olivat nyt ulkona odottamassa ohjeita, mitä pitäisi tehdä.
Ville kävi laittamassa puuhun narusta verkon, ja ohjeisti kaikki nopeasti: "Kaikkien pitää mennä verkosta läpi. Yhdestä kolosta saa mennä vai kolme tyyppiä. Taikuutta ei saa käyttää ja minusta olisi turvallisinta jos jokainen taikasauvan omistaja veisi sauvansa sivuun, ettei käy vahinkoja.”
”Miksi ei saa käyttää taikaa?” Sirius kysyi hämmästyneenä.
”Koska muuten siinä ei ole mitään järkeä”, Sonja sanoi hymyillen.
”Niin, ei saa pilata meidän harvoja iloja”, Henna sanoi mulkoillen Siriusta leikkisästi.
”Ei, ei. Ei tietenkään, me viemme taikasauvat pois, niin teille ei tule pahamieli”, Remus sanoi ja lähti kävelemään mökkiä kohti.
* * *
Jokaisen noidan ja velhon vietyä taikasauvansa pois, alettiin pelata. Kaikki, Kalkarosta lukuun ottamatta, osallistuivat peliin, jonka kaikki lopulta suoriutuivat kunnialla läpi.
”Onko jo ruoka-aika?” Justus kysyi.
”Ei vielä. Ensin meidän pitää mennä pilkkomaan puita ensiyötä varten, ettei me jäädytä”, Petra sanoi.
”Niin, me emme halua jäätyä ensi yönä”, Sonja vahvisti.
”Tuskin sinä ainakaan jäädyt Remuksen vieressä”, Ville sanoi virnistäen Sonjalle.
”En usko, että sinullekaan kylmä tulee Ginnyn kanssa makuupussissa”, Sonja sanoi ja kaikki alkoivat nauramaan.
”Niin, tuskin kenellekään tulee yöllä kylmä, mutta voi niitä puita kuitenkin pilkkoa. Ihan varmuuden vuoksi”, Riina sai sanottua kikatuksiensa välistä.
”Niin, ehkä on hyvä jos niitä puita on, ihan siltä varalta, että jos jollekin sattuisi tulemaan riita”, Ville sanoi ja osoitti viimeisen lauseensa Justukselle ja Lavenderille. Kaikki muut, paitsi Justus ja Lavender alkoivat taas nauraa ja Justus löi Villeä.
”Miksi sinä löit? En tehnyt mitään.”
”Mennäänkö me pilkkomaan ne puut?” Sonja kysyi.
”Joo, mennään vain”, Henna sanoi ja kaikki lähtivät liiteriä kohti.
”Minä haluan sahata! Henna, sahaatko minun kanssa?” Sonja kysyi innoissaan.
”Joo, voin minä, kun ei Ville kuitenkaan anna kirvestä”, Henna sanoi ja katsoi kirvestä toiveikkaasti.
”En todellakaan”, Ville sanoi mukamas kauhuissaan jo pelkästä ajatuksesta.
”Kai sahaat minun kanssani?” Petra kysyi Tiialta ja lähti kävelemään sahauspaikan toiseen päähän.
”Totta kai voin”, Tiia sanoi ja käveli Petraa vastapäätä ottaen heille matkalla sahan, jonka ojensi puoliksi Petralle, jotta he voisivat sahata yhdessä. Riina nosti heille puun, jota kaikki neljä tyttöä alkoivat ahkerasti sahata kilpaa. Petra ja Tiia saivat ensimmäisenä katkaistua puun ja heittivät irronneen osan Villelle, jotta tämä hakkaisi sen pienemmäksi. Taikaväki katsoi ihmeessään kun normaalit (tai no normaalit ja normaalit, ei Citykaneja ole koskaan voinut sanoa normaaleiksi, mutta taikomaton porukka) ihmiset tekivät töitä ja vielä iloisina, joka oli heistä hyvin kummallista.
”Miksi ihmeessä te teette tuon kaiken työn käsin, ettekä käytä taikaa?” Draco kysyi ihmeissään.
”Koska se kuuluu partioon ja sitä paitsi se on samalla hyvää hyötyliikuntaa…”, Justus aloitti taas kerran selittämään, kunne Henna keskeytti hänet tylysti tiuskaisten ”Helvetti Justus, turpa kiinni. Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun teoriasi!”
”Meillä ei sattumoisin ole taikavoimia ja se on ihan kivaa, kun on sitä aina tehty”, Riina vastasi Dracolle hymyillen.
”Okei… Tehkää miten haluatte”, Draco vastasi ja jatkoi tuijottamista.
”Ai helvetti!” Henna huusi.
”Mitä kävi?” Kalkaros kysyi tytöltä.
”Henna, mitä sinä nyt teit?” Petra kysyi huolissaan.
”Henna, rauhoitu! Ville tuo lunta Henna”, Sonja sanoi rauhallisesti ehdittyään ensimmäisenä Hennan luokse. Tyttö oli vahingossa sahannut käteensä, ja nyt siitä vuoti verta. Ville toi Hennalle lunta, kääri sen Tiian kaulaliinaan, minkä tämä oli juuri ojentanut Villelle, jonka poika painoi Hennan käteen ja nosti sen ylös samalla, kun samalla kun Sonja painoi Hennan hartioista makaamaan liiterin lattialle. Tiia piti Hennaa Riinan kanssa paikalla samalla, kun Sonja ja Petra puhuivat tytölle rauhoittavasti, ettei tämä joutuisi shokkiin. Justus katsoa tuijotti tyhmänä vierestä eikä tehnyt mitään auttaakseen Hennaa.
Taikaväki katsoi ihmeissään tätä hässäkkää, sillä he eivät olleet tottuneet näkemään mitään tällaista. Ei sitä, että kaikki auttoivat ystäviään, eivätkä he itse olisi edes tienneet, mitä tytölle olisi kannattanut tehdä, olihan tämä sentään keskellä metsää, eikä häntä voisi lähteä kuljettamaan sairaalasiipeen tai muuhun sairaalaan.
Ville oli saanut Hennan kädestä vuotavan veren jo vähän tyrehtymään ja oli huomannut, ettei Hennan kättä tarvitsisi tikata. Pelkkä side riittäisi.
”Voisiko joku nyt olla edes sen verran avuksi, että taikoisi siteen?” Ville kysyi katsoen taikaväkeä
”Minä voin!” Ginny hihkaisi innoissaan siitä, että voisi vihdoin auttaa Villeä. Ginny kaiveli taskujaan, kunnes viimein muisti erään asian. ”Tai voisin muuten, mutta kun taikasauvani on edelleen siellä tuvan luon, enkä voi taikoa ilman sitä”, Ginny mutisi anteeksipyytävästi.
”Ei helvetti!” Ville ärähti.
”Tässä”, Kalkaros ja antoi Villelle siteen. Ville otti siteen miehen kädestä, kiitti ja alkoi sitoa sillä tytön kättä, joka makasi edelleen liiterin lattialla, ja ihme ja kumma, oli hiljaa.
”Ville, mikä Hennan kädessä on?” Tiia kysyi huolissaan ystävästään.
”Pitääkö hänet viedä sairaalaan?” Petra kysyi hädissään.
”Ei pidä!” Henna sanoi kovaan ääneen. Tyttö ei oikein pitänyt sairaaloista.
”Rauhoittukaa! Ei Hennaa tarvitse viedä sairaalaan ja hänellä on kädessään vain syvähkö haava”, Ville totesi tytöille.
”Hyvä, että Henna on melkein kunnossa”, Riina totesi ja kaikki Citykanit (Henna, Sonja, Ville, Justus, Riina, Tiia ja Petra) alkoivat nauramaa. Loput katsoivat ymmällään liiterissä nauravaa porukkaan.
”Mille te nauratte?” George kysyi kaikkien taikovien mielessä olevan kysymyksen.
”Henna ei ikinä ole kunnossa. Ainakaan aivoista”, Petra selitti naurun keskeltä.
”Sillä on aivoissa ne mehiläiset”, Sonja sanoi jatkaen nauramista. (Tämä mehiläis kommentti johtuu siitä, että Petra väitti kerran lukevansa Hennan ajatuksia ja niissä ajatuksissa oli Severus mehiläinen ja Hermione mehiläinen… Älkää kysykö miksi, en aio selittää, koska en oikein itsekkään tiedä. Kuitenkin palataanko tarinaan?)
”Hyvä on”, Remus sanoi katsoen ihmetellen Sonjaa ja mietti mitä tyttö oli juuri sanonut.
”Auttakaa minut ylös”, Henna pyysi ja Ville ojensi kätensä ja auttoi tytön istumaan joka mulkaisi murhaavasti Sonjaa.
”Se oli vain sellainen teoria, ei väliä mikä, jonka Petra joskus kehitteli”, Henna selitti.
”Asia selvä. Teettekö te vielä lisää puita, vai voidaanko jo mennä tekemään jotain muuta?” Sirius kysyi päätettyään, että Henna olisi kunnossa.
”Tehdään me. Eihän me olla saatu vielä edes ensimmäistä lastia”, Ville päätti ja käveli takaisin kirveen luokse jatkaen vielä: ”Ja Henna ei enää koska mihinkään terävään.”
”Miksen?” Henna valitti Villelle.
”Se ei näytä olevan kovinkaan turvallista”, Kalkaros huomautti.
”Niin Henna, kuuntele sellaista kuka osaa ajatella. Et koske enää kirveeseen, etkä sahaan. Me emme halua ruumiita”, Ville sanoi.
”Miksi en? Ei siitä tulisi ruumiita”, Henna valitti.
”Et koske!” Ville ärähti ja työnsi Hennan pois liiteristä. Henna irvisti pojalle ja meni Kalkaroksen luokse ja kysyi: ”Miksen voi sahata? Ei siinä enää mitään kävisi…”
”Ei käy. Liian vaarallista. Kuten itse sanoit, olet vastuussa, etkä halua, että kenellekään käy huonosti. Vie sinä vaikka puita”, Kalkaros käski.
”Okei, mutta sitten arvon professori saa tulla mukaan”, Henna ilmoitti, otti professoria ranteesta kiinni ja lähti viemään pulkallista puita.
Riina meni sahaamaan Sonjan kanssa, koska muuten tyttö olisi joutunut sahaamaan yksin.
”Voisiko joku tulla antamaan meille puita?” Riina kysyi.
”Minä voin tulla”, Draco sanoi ja meni Riinan ja Petran takana olevan puukasan luokse ja nosti tytöille puun sahattavaksi..
”Haluaisiko joku pitää kiinni puusta, niin olisi helpompi sahata”, Petra pyysi katsoen kaksosia toiveikkaasti, jotka lähtivät kulkemaan liiteriä kohti.
”Me tulemme molemmat”, Fred sanoi ja otti puun toisesta päästä kiinni ja George otti toisesta.”Kiitos”, Petra kuiskasi. Sahaaminen sujui nopeasti ja Ville pilkkoi kirveellä puita sitä mukaan kun niitä sahattiin.
”Voisiko joku kasata noita puita tuohon pulkkaan?” Ville kysyi.
”Minä voin. Autatko minua Lavender?” Ginny kysyi ja ryhtyi pinoamaan puita pulkkaan.
”Voinhan minä auttaa. Ei ole muutakaan tekemistä”, Lavender vastasi ja ryhtyi auttamaan Ginnyä.
Sirius ja Remus katsoivat kun kaikki tekivät töitä iloisesti ilman mitään riitoja.
”En ole pitkään aikaan nähnyt näin yhteistyökykyisiä ihmisiä”, Sirius sanoi Remukselle niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut.
”En minäkään. Varsinkaan kun he tekevät kaiken ilman taikuutta”, Remus myönsi Siriukselle. Silloin Henna ja Kalkaros saapuivat takaisin liiterille.
”Hyvä, te tulitte juuri sopivasti, sillä me saimme juuri toisen pulkan täyteen. Te saatte lähteä viemään sitä.”
”Mennään, mennään”, Henna mutisi ja lähti laahustamaan takaisin kämpälle raahaten Kalkarosta edelleen kädestä pitäen mukanaan, muttei Kalkarosta häirinnyt, että joutui kävelemään Hennan kanssa. Hän oikeastaan nautti siitä.
Henna ja Kalkaros kävelivät mökille päin, Hennan vetäessä pulkkaa perässään. He olivat jo kävelleet hyvän matkaa liiteriltä pois, mutta yhtäkkiä pulkka osui kiveen, joka kaatoi koko lastin.
”Voi helvetti!”, Henna kiljaisi huomatessaan lastinsa kaatuvan. Kalkaros käveli kaatuneen pulkan luokse, nosti sen pystyyn kiven viereen ja alkoi latomaan siihen kaatuneen puut. Henna katsoi lumoutuneena paikaltaan, eikä älynnyt, että olisi voinut mennä auttamaan professoria. Kalkaros sai puut nopeasti kasattua takaisin pulkkaan ilman Hennan apuakin.
”Ei se niin vaarallista ollut”, mies huomautti kävellessään tytön luokse. Hän ei kävellytkään tytön ohi, niin kuin tyttö oli olettanut, vaan kävelikin ihan kiinni tyttöön ja painoi huulensa tämän huulille. Henna meni aivan pyörälle päästä ja katsoi vain professoria hymyillen, tämän irtauduttua suudelmasta.
”Mikä se sinun vihkosi on? Se mihin olet kirjoittanut meistä Tylypahkalaisista?” Professori kysyi kiinnostuneena tytöltä, joka katsoi miestä punastuen. Helvetti, pitikö juuri Kalkaroksen mennä lukemaan sitä vihkoa?
”Vastaisitko?” Kalkaros pyysi. Henna ryhdistäytyi, kohotti katseensa uhmakkaasti ja kysyi: ”Mitä se sinulle kuuluu? Se on minun omaisuuttani, mihin sinä olet koskenut ilman lupaa.” Mies katsoi hetken ihmeissään tyttöä, kunnes kokosi itsensä ja lähti kävelemään kohti mökkiä. Onpa hän seksikäs suuttuessaan, Henna ajatteli hymyillen, hän ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen.
Hennan päästyä mökille, hän alkoi kantaa puita sisälle vilkaisemattakaan Kalkarokseen päin kertaakaan. Hänen teki kyllä mieli katsoa millainen ilme professorin kasvoilla oli, mutta hän malttoi mielensä, tyttö ei missään nimessä halunnut vaikuttaa heikolta. Ajatuksissaan Henna käveli ulos ovesta, tyttö oli juuri saanut kaikki puut kannettua sisälle. Hän ei kuitenkaan huomannut kuistilla seisovaa Kalkarosta, vaan törmäsi suoraan tähän. Henna katsoi hämmästyneenä eteensä.
”Mitä sinä…” Henna sai sanottua, ennen kuin Kalkaros suuteli häntä intohimoisesti. Tyttö vastasi suudelmaan hyvin innokkaasti ja kietoi kätensä professorin niskaan, jonka kädet vaelsivat pitkin Hennan selkää. Tytön teki mieli huutaa ääneen, muttei kuitenkaan huutanut. Hän ei päästänyt ensimmäistäkään äännähdystä, vaan tarttui Kalkaroksen mustiin hiuksiin ja suuteli miestä vielä syvemmin.
* * *
”Luulen, että puut riittävät nyt, kun niitä on jo kolme pulkallista”, Ville sanoi ja laittoi kirveeseen suojan.
”Ne kaksi eivät varmaan tule kovinkaan nopeasti takaisin”, Riina sanoi.
”Niinpä. Ei meidän ole mitään järkeä jäädä odottamaan”, Petra totesi ja kaikki lähtivät kävelemään majaa kohti. Porukka oli kävellyt rauhallisesti jo nuotiopaikalle, joka oli suunnilleen puolessavälissä matkaa, kun he näkivät Kalkaroksen ja Hennan.
”Ehkä meidän ei pitäisi mennä häiritsemään”, Petra huomautti.
”Niin. Voidaanhan me jäädä nuotiolle istumaan”, Sirius päätti. Kaikki menivät istumaan nuotiopaikan ympärille, paitsi Ville, joka meni sytyttämään nuotion.
Kun tuli oli sytytetty, Petra meni heti ensimmäisenä lämmittämään sormiaan.
”Me voisimme kyllä lämmittää sinua. Olisit vain sanonut, että sinulla on kylmä”, kaksoset sanoivat tytölle ja Petra hymyili. Ginny oli siirtynyt aivan kiinni Villen kylkeen, ja Sonja oli kyykistynyt nuotion viereen, ja oli horjahtaa nuotioon. Remus vetäisi tytön turvaan syliinsä, eikä Sonja ehtinyt edes reagoida.
”Hyvä, nyt ei kannata riehua koska…”
”Nyt hiljaa! Ketään ei todellakaan kiinnosta!” Tiia huusi Justuksen päälle.
”No ei sitten, olisin vaan…” Justus mumisi, mutta Ville keskeytti: ”Helvetti turpa kiinni, kukaan ei kuuntele.”
”Voinko minä käydä katsomassa mitä ne kaksi tekevät, kun minua kiinnostaisi?” Ginny kysyi.
”Hyi Ginny! Minua ei ainakaan kiinnosta”, Lavender sanoi ja katsoi Ginnyä epäilevästi.
”Ihan kuin sinä et tietäisi, mitä he tekevät”, Draco tiuskaisi.
”Niin, mutta se on Kalkaros”, Ginny yritti vielä.
”Se ei vaikuta siihen mitenkään!” Draco sähähti ja huomasi Riinan tärisevän kylmästä. Hän meni tytön luokse ja veti tämän ihan kiinni itseensä.
”Kiitos”, Riina kuiskasi hiljaa.
”Voitaisiinko me tehdä jotain muuta? Tämä on tylsää”, Sirius kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Jos keksit jotain”, Tiia sanoi hymyillen Siriuksen vieressä
”Minä olen kuulut sellaisesta kivasta pelistä, jossa…” Sirius aloitti, kun Remus keskeytti: ”Ei sitä, älä edes sano sitä ääneen.”
”No, ollaan sitten sormus-peliä”, Sirius keksi.
”Ei käy, olen saanut siitä pahat traumat”, Sonja kertoi.
”Ollaan nyt. Kenellä on sormus?” Sirius kysyi.
”Ei olla sitä, eihän”, Tiia anoi koiranpentu ilme kasvoillaan.
”Ei sitten”, Sirius sanoi pettyneenä. ”Mitä me sitten tehdään?” hän jatkoi.
”Ollaan kirkonrottaa”, Ville ehdotti. (Ja kyllä, kahdeksantoista vuotiaat pelaavat kirkontrottaa…)
”Eikä olla. Ollaan mieluummin vinkkiä”, Petra sanoi.
”Mikä se on?” Sirius kysyi.
”Vähän samantapainen, kuin…” Riina aloitti.
”Riina, Petra kertoo”, Sonja kivahti.
”Kerro sitten”, Riina sanoi alistuneesti.
”Eli siis, se on sellainen kirkonrotan tapainen, mutta siinä pelastetaan vilkuttamalla, niin että nähtyä pelastettava huutaa ”kiitti vinkistä…” ja jonkun nimen. Jääjä vaihtuu kun kaikki on löydetty.”. Petra selosti. (Nyt me siis kuvittelemme, että kaikki Tylypahka vieraamme osaavat pelata kirkonrottaa. Kalkaroksesta ei voi olla varma, mutta sehän onkin jossain…)
”Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta”, Remus sanoi epävarmana säännöistä, mutta jos Sonja kerran halusi…
”Älä nyt. Se ON mielenkiintoista”, Tiia sanoi ja Sirius oli heti mukana. Sonja nauroi taas ilman syytä, kuten hänellä on tapana tehdä.
”Sonja, onko kaikki hyvin?” Remus kysyi huolissaan, muistaen miten kaikki olivat nauraneet silloinkin, kun Henna oli satuttanut itsensä.
”Tietenkin”, Sonja sanoi antane suuren halin huolestuneelle Remukselle.
”Tai ei me kunnossa olla koskaan”, Petra sanoi, ”Minä voin jäädä. Moneenko lasken?”
”Olisiko viisikymmentä hyvä?” Ville kysyi.
”Joo, alan laskea.” Petra alkoi laskea ja päästyään viiteenkymmeneen, hän alkoi etsiä muita.
Petra oli juuri katsomassa liiterin luota, kun joku tarttui toisella kädellä tyttöä kädestä, ja toinen käsi peitti silmät. Petra kiljaisi, mutta tajusi sen pian turhaksi. Hän alkoi vääntelehtiä otteesta ja potki sen verran kun oli mahdollista, mutta pelästyminen vaihtui pian suuttumukseksi, kun Petra tunnisti kasvot.
”Helvetti, Fred ja George”, Petra huusi.
”Anteeksi”, George sanoi ja painoi huulensa tytön huulille. George irrottautui suudelmasta, ja Fred painoi omat huulensa tytön huulille. Hän ei halunnut menettää tätä, vaikkei voinutkaan tietää, oliko George jo Petran kanssa yhdessä.
”Minä… Te…”, Petra änkytti hämmästyneenä siitä, että olivat suudelleet tätä. Kaksoset nauroivat, Petran hämmästyneelle ilmeelle.
"Onko sillä väliä?" Fred kysyi.
"Haittaako se sinua?" George kysyi.
"Onko se sinusta ongelma?"
"Voimmehan me lopettaakin, jos haluat."
"Voimme jättää sinut rauhaan."
"Vaikka tietysti se sattuu meihin."
"Mutta älä sinä siitä huolehdi."
"Kyllä me pärjätään."
"Onhan meillä toisemme tukenamme."
"Ja..."
"HILJAA!!!" Petra huudahti.
"Nyt lopetatte! Ette jatka enää sanaakaan tästä aiheesta! Minua ei todellakaan haittaa, että teitä on kaksi ja minua vai yksi." Petra vielä jatkoi, ja ennen kuin kumpikaan ehti sanoa yhtään mitään, Petra suuteli ensin Frediä, joka sattui vain olemaan lähempänä, jonka perään hän siirsi huulensa suoraan Georgen huulille.
Ginny oli juossut jo pitkän matkaa piilopaikkaa etsien. Oli jo sen verran pimeää, ettei hän tasan tarkkaan tiennyt missä päin on nuotiopaikka tai mikään rakennuksista. Tyttö näki edessään juuri sopivan piilopaikan, ison tiheän kuusen, jonka oksien suojassa olisi hyvä olla ja eikä siellä olisi ollenkaan ahdasta. Tyttö livahti puun oksien välistä suojaiseen majapaikkaan puun alle. Ginny oli juuri päässyt puun alle suojaan lumipyryä, joka oli juuri alkanut hetki sitten. Hän katseli ympärilleen, kun joku tarttui hänen vyötäröltään kiinni takaapäin. Ginny alkoi kiljua säikähdyksestä, hän ei ollut huomannut kenenkään seuraavan häntä. "Hiljaa, joku voi kuulla ja löytää meidät", tyttö kuuli tutun äänen kuiskaavan hänen korvaansa. Tytön kiljunta vaihtui helpottuneeksi nauruksi kuultuaan nämä sanat tältä tutulta ääneltä. Ville käänsi Ginnyn ympäri suoraan itseään päin, jättäen kätensä tytön alaselälle. Hän painoi huulensa suoraan Ginnyn huulille, hiljentäen samalla tytön naurun. Tyttö nosti kätensä Villen harteille, josta hän liu'utti ne pojan niskaan ja vastasi hyvin intohimoisesti suudelmaan.
Kun he erosivat toisistaan, he päättivät mennä katsomaan olisiko lumipyry jo loppunut. He työnsivät päänsä kuusen oksien välistä vierrekäin ja huomasivat, että ulkona oli jo pimeää eikä kuuta näkynyt. He huomasivat myös, että lumipyry oli loppunut, mutta se oli peittänyt heidän jäljet, eikä kummallakaan ollut mitään tietoa mistä päin he olivat tulleet.
"Luulen, että meidän on viisainta jäädä tähän kuusen alle yöksi, eikä lähteä pimeään hortoilemaan", Ville sanoi katsoen ympärilleen tasaista lumihankea, jossa ei näkynyt mitään jälkeä.
"Mutta... mutta... mutta yöllä tulee kylmä, varsinkin kun pakkanen nousee kokoajan", Ginny sanoi peläten tulevaa kylmyyttä.
"Ei meille tule kylmä, kun pysyttelemme lähekkäin ja tämän puun suojissa ei edes tuule."
"Niin kai sitten. Nyt minä menen kyllä kunnolla oksien suojaan."
Niin molemmat kömpivät takaisin suojaisen puun alle ja käpertyivät kiinni toisiinsa, ettei heille tulisi kylmä, muttei kumpaakaan osapuolta haitannut se läheisyys. Ville huomasi, jossain vaiheessa yötä, että Ginny oli nukahtanut. Hän oli onnellinen tytön puolesta, muttei hän kuitenkaan itse voinut nukkua. Hän kuunteli nukkuvaa tyttöä, se oli hyvin kaunista kuunneltavaa.
