Ush, tämäpä oli söpö pieni fic vieläpä erittäin suloisella parituksella eli ehdottomasti kommentin arvoinen!
En ole vielä koskaan törmännyt Lavender/Seamusiin tai en ainakaan muista törmänneeni, vaikka kirjassa tuo olikin jossain vaiheessa melko canonia (olisiko ollut liekehtivässä pikarissa, kun Lavenderhan oli muistaakseni Seamusin pari), mutta silti olen sitä mieltä että vaaleaverikkö kuuluu Dracolle. Toki Lavender/Seamus toimii myös ja sait parituksen toimimaan erittäin hyvin tässä ficissä, joten sen suhteen ei ole yhtään mitään valitettavaa. Lisäksi - toisin kuin useimmat (tai ainakin siltä tuntuu) - en lue Seamusia irlantilaiseksi homppeliksi, jolloin tämä toimii myös siinä suhteessa aivan loistavasti!
Raapaleissa sinulla on muuten hieman erilainen kirjoitustyyli kuin pidemmissä ficeissä, joissa tyylisi on enemmänkin kertova ja hyvin eteenpäin juokseva, mutta tässä käytät enemmän tilaa kuvailemiseen, mikä sopii mielestäni raapaleisiin paremmin. Tavallaan tämä myös etenee samalla, mutta sitten ei kuitenkaan etene (tiedän, ma olen sekava) ja tarkoitan tällä sitä, että parin suhde ikään kuin syvenee tässä, mutta muu juoni ei sinänsä etene oikein mihinkään. Mielestäni se on oikein hyvä asia, sillä raapaleista tulisi tavattoman yksitoikkoisia, jos niissä edettäisiin aina juonikuviosta toiseen, tällainen rauhallisempi tapa on oikein hyvä!
Ääni väritti taivaan vihreäksi ja pilvet vaaleanpunaisiksi, leopardin laulamaan ja lumet sulamaan.
Tämä kohta on suloinen, mutta pakko kuitenkin myöntää, että minun täytyi lukea tämä muutaman kerran ennen kuin tajusin tämän idean, ensisilmäyksellä vaikutti hieman - eh, sekavalta? Kuitenkin ymmärsin tämän luettuani tarpeeksi monta kertaa.
Hän luuli pojan olevan varma; todellisuudessa he molemmat astelivat nuoraa pitkin haparoiden tietämättään että toinen pitäisi kiinni vaikka olisi putoamaisillaan.
Tämä puolestaan on lempikohtani koko ficistä; niin mainio lopetus ja käyttämäsi kielikuvat ja kaikki! Sain tästä kohdasta kylmät väreet, niin upea tämä oli.
Bea kiittää. ♥