Title: Ankeuttajan suudelma
Author: Siiseli
Paring: Blaise/Ankeuttaja
Genre: Angst/Horror, tupla raapale
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä
Summary: Hän tiesi, että ankeuttajakin osasi rakastaa.
Words: 200
A/N: Hetkellinen ideanpoikanen singahti jostain kätkösitä kirjoittaa sekaisin olevasti Blaisesta, joka tuntee jonkinlaista vetoa ankeuttajaan.
Ankeuttajan suudelma
”Ilmaa, tarvitsen ilmaa! En saa happea!” hän huusi tuskastuneena pitäen kurkustaan kiinni kyynelten valuessa poskille kuin pikku tytöllä.
”Turpa kii, Zabini, sinä et tarvitse mitään muuta kuin pikkuisen moiskauksen ankeuttajalta”, vartia naurahti synkästi ja työnsi kädellään Blaisea lähemmäksi ankeuttajan kitaa.
Tumma kasvoton olento oli hiljaa – ei se voinut puhua, muuten siitä olisi tullut liian inhimillinen, liian rauhallinen ja mukautuvainen olento ankeuttajaksi. Hahmon sielu oli täynnä mustuutta ja kipua. Blaise tiesi, ettei se oikeasti nauttinut tappamisesta. Hän tiesi, että ankeuttajakin osasi rakastaa.
"Tule tänne, suutele minua, ota minut omaksesi", Blaisen sanat kalskahtivat pelokkaina ilmaan ja hän tuijotti olentoa, joka lähestyi rauhallisilla liikkeillä.
"Zabini sekoaa ihan kohta", joku tapahtumaa valvovista vartijoista mumisi toiselle, joka nyökäytti päätään hyväksymisen merkiksi. Miehet kummastelivat sitä, miksi ankeuttaja hidasteli, yleensä se kävi saaliin kimppuun säälimättä tuota ollenkaan.
"Minä tiedän että sinä tunnet! Tunnet surua siitä, ettet voi vaistoillesi mitään. Tahtoisit kerrankin rakastaa. Azkaban on kurja koti. Kurjempaa saa hakea. Taivasta et tule näkemään koskaan ja joudut vaan tappamaan", Blaisen sanat tavoittivat olennon ja se hidasti vauhtiaan huomattavasti.
"Kyllä, minä tiedän." Ankeuttajan liikkeet tulivat entistä päättäväisemmiksi ja se suuntasi suoraan Blaisen luo ja kumartui suutelemaan häntä.
"Kyllä! Kyllä! Minä rakastan sinua!" Blaise huudahti viimeisiksi sanoikseen ja sai vartiajoukon hörähtämään nauruun.
"Nyt se sitten sekos lopullisesti."