Name: Last Christmas
Author: FlowerLadies
Beta: sukkula, kiitos hirveesti!
Pairing: Harry/Ginny
Rating: S
Summary: Tämä, toisin kuin Chon suudelma, oli kaikkea muuta kuin märkä..
Genre: Romance
Disclaimer: Kaikki paitsi idis kuuluu Rowlle, mä vaan leikin : )
A/N: Sain idean Last Christmas - biisistä, ja jotenkin hassusti se muodostui tälläiseksi : ) Harryn ja Chon ero ei todellakaan ollut tuommonen kirjoissa tai leffoissa, mutta katsoin tämä tähän sopivaksi : )
+ Tämä osallistuu Jouluhaasteeseen
LAST CHRISTMAS
”Siis.. mitä?” kysyin hämmästyneenä.
”Niin Harry. Olen tosi pahoillani, mutten vain yksinkertaisesti voi unohtaa Cedriciä, ja tämä meidän juttu tuli liian äkkiä,” mustahiuksinen tyttö edessäni pahoitteli ja tiesin, että hän alkaisi taas itkeä.
”Mutta.. mutta sinähän sanoit että olet päässyt siitä yli! Cho, Cedric on kuollut!” Tunsin kiihtyväni.
Eihän tyttö voinut minua nyt jättää, hänhän oli itse sanonut ettei tämä ole liian äkkiä. Että hän oli päässyt jo yli.
”Harry minä tiedän mitä sanoin, mutta se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että minä suren yhä. Enkä vain voi ottaa sinua elämääni juuri nyt... ” hän sopersi kiusaantuneena ja laski katseensa silmistäni lattiaan.
Tunsin epätoivon ja ärtymyksen sisälläni kasvavan. Ei tämä voinut olla totta...
”Olet jo ottanut minut elämääsi Cho, nyt on liian myöhäistä tuollaisille puheille!” tiuskaisin vähän turhankin vihaisena.
”Minä pyysin anteeksi Harry, enkä voi tehdä enempää!” tyttö parahti itsekin suuttuneena ja jälleen kerran kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistään.
”Etkä voi tehdä mitään jotta mieleni muuttuisi!” hän tiuskaisi vielä ja käännähti ympäri lähteäkseen.
Tartuin äkkiä hänen olkapäästään ja pyöräytin hänet ympäri tukkien hänen suunsa omallani.
Tyttö vastasi suudelmaan ja toivo nosti päätään sisälläni. Mutta se laski heti kun hän irroittautui minusta ja harppoi pois luotani.
Mietin vuoden takaisia tapahtumia taas aina uudestaan ja uudestaan.
Mitä olin tehnyt väärin? Miksei Cho Chang pitänyt minusta enää?
Miksen saanut häntä unohtamaan Cedriciä? Enkö ollut tarpeeksi hyvä?
Katkeruuden ja surun sekaisin tuntein muistelin yhteistä aikaamme. Olikohan kaikki ollut tytön osalta vain valhetta?
Okei, olimme vain jokusen viikon yhdessä, mutta olen varma että rakastin häntä. Enää en vain ollut varma oliko hän rakastanut minua...
Havahduin ajatuksistani takaisin maan pinnalle kun joku koputti Ronin huoneen oveen.
”Harry?” tunnistin äänen heti kuuluvan ystäväni ainoalle sisarelle, Ginnylle. ”Voinko tulla sisään?”
”Joo, tule vain!” myönnyin ja loihdin pikaisesti hymyn kasvoilleni. Enhän voinut tuottaa tytölle murhetta ja huolta itsestäni.
Ovenripa kalahti ja ovi aukesi. Punahiuksinen tyttö tuli sisään varovainen hymy kasvoillaan.
Hän tuli istumaan vierelleni sängylle.
”Olethan sinä ihan kunnossa Harry?” huolestunut ääni kysyi saaden minut hermostumaan kysymyksellään.
”Miten niin? Tottakai minä olen kunnossa.” sopersin tavoitellen tekohymyäni.
”Oletko aivan varma? Olet ollut niin hiljainen ja allapäin viime aikoina.” Ginny ei uskonut minua ja huolestui entisestään.
Käänsin katseeni tytön silmiin. Olin aina pitänyt hänen silmistään. Ne olivat niin... lämpimät ja ystävälliset. Täynnä rakkautta. Ja nyt niin täynnä huolta.
Miksi hän minusta välitti? Minähän vain olin äärimmäisen itsekäs henkilö. Raivosin kuolleelle pojalle sitä, että exäni rakasti häntä eikä minua.
Niin. Chohan oli vain ex.
”No, ehkä minua vähän harmittaa kun siitä on nyt vuosi kun minä ja Cho erosimme. Ei muuta, kenenkään ei tarvitse huolestua minun takiani,” vakuutin ja hymyilin nyt aidosti.
”Aijaa.. vieläkö sinä rakastat Chota?” Ginnyn silmiin hiipi epävarmuus ja jokin toinen tunne, josta en saanut kiinni.
”Äh, en minä tiedä. En tiedä rakastinko häntä alun perinkään, mutta tottakai minulla ikävä häntä on.” selitin hämmentyneenä.
”Ai.” Ginny kuiskasi ja melkein hyppäsi ylös sängyltä ja kiiruhti ovelle.
”Äiti käski hakea sinut syömään.” hän vielä sanoi ennen kuin katosi oviaukosta.
Mitä ihmettä, minä ajattelin. Miksi Ginny oli mennyt tuollaiseksi yhtäkkiä? Päätin ottaa asiasta selvää ja ryntäsin hänen peräänsä.
”Odota Ginny!” parahdin portaissa ja sain hänet pysähtymään. Ennen kuin ehdin sanoa tai tehdä mitään hän palasi pari askelmaa ylemmäs luokseni ja painoi huulensa omilleni!
Kuten Ginnyn silmät, suudelma oli lämmin ja täynnä rakkautta. Se maistui aivan kanelille, inkiväärille, glögille ja ennen kaikkea joululle.
Tämä, toisin kuin Chon suudelma, oli kaikkea muuta kuin märkä.
