Nimeke: Ei mulle riitä
Kirjoittaja: Winga
Tyylilajit: songfic, pikkuisen fluffy
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Lyhyesti:Draco miettii, mitä haluaa suhteelta.
Vastuuvapaus: Hahmot on Rowlingin omaisuutta ja laulu Scandinavian Music Groupin
Kirjoittajalta: Musta tää laulu oli vaan niin hyvä H/D-paritukselle, joten yritin jotain väkertää.. Tämä on muuten ensimmäinen julkaisemani fic.
Siniset kursivoidut pätkät Scandinavian Music Groupin laulusta Ei mulle riitä ja muut kursivoinnit muistoja.
EI MULLE RIITÄ
Ei mulle riitä,
ei mulle riitä
hymysi jonka suot.
Ei mulle riitä
katseesi josta nään
ketä sä vain kaipaat.
Draco käveli käytävällä. Hän mietti suhdettaan Harryyn. Hän olisi tahtonut, että toinen poika olisi hänen, kokonaan hänen.
Tällä hetkellä poika vain hymyili hänelle ja saattoi katsoa kaipaavasti.
Draco huomasi Harryn kääntyessään kulmasta. Hän tiesi, että jos poika katsoisi häntä, tämä hymyilisi ja hän vastaisi hymyyn. Mutta hän tahtoi enemmän.
Eikä mulle riitä
sanasi kun kerrot
miten liikaa rakastetaan.
Hei ei mulle riitä
sanasi kun kerrot
miten liikaa rakastetaan.
Draco tiesi, että Harry rakasti häntä. Olihan Harry kertonut sen monesti.
"Draco, minä rakastan sinua enemmän kuin elämää. Enemmän kuin vihaan Voldemortia."
"Minä tiedän, Harry. Ja minä rakastan sinua yhtä paljon."
Ei se oo mulle mitään,
ei se oo mulle mitään
niin kauan kun en kaikkea saa.
Ei se oo mulle mitään
niin kauan kun en pysty
sua vain itselläni pitämään.
Draco katseli yhä Harrya, joka käveli käytävällä. Poika ei ollut vielä huomannut Dracoa, mutta Draco tiesi, että Harry kääntyisi jossakin vaiheessa. Niin hän aina teki, koska hän tiesi, että Draco käveli monesti siellä, missä hänkin.
Tietenkin Draco käveli siellä missä Harrykin. Hän halusi pitää Harrya silmällä, kun ei voinut olla pojan luona kaiken aikaa. Mutta sen hän muuttaisi vasta, kun tietäisi, että Harry olisi hänen.
Kuuntelen sateen ääntä.
Sadetta en jaa.
Sen suutelen
kasvoiltasi.
Sen suutelen
ei muille jää.
Draco muisteli ensisuudelmaansa Harryn kanssa. Sitä, jonka jälkeen hän oli oppinut rakastamaan sadetta yhä enemmän.
"Malfoy, mitä sinä täällä teet?"
"Olen sateessa, minä pidän sateesta."
"Saat vielä keuhkokuumeen."
"Mitä sinä siitä välittäisit?"
"Paljonkin."
"Niinkö?"
"Kyllä."
Draco käveli sateessa Harryn luo ja suuteli tätä. Harry vastasi suudelmaan, josta tuli pian hyvin intohimoinen.
Mä haluun sun ilmeet,
haluun sun kaikki ilmeet
ettei muut niitä nää.
Haluun ajatukset,
haluun sun ajatukset
ei muilla niihin oo asiaa.
Draco oli pysähtynyt käytävään ja hän oli ajatuksissaan. Hän muisteli kahta viimeistä kuukautta. Sen aikaa hän oli ollut Harryn kanssa.
Draco tajusi, että tiesi Harrysta aika paljon, vaikka Draco olikin ennen ajatellut, ettei tiennyt mitään Harrysta.
Mutta olihan Draco kuitenkin viettänyt aika kauan Harryn seurassa.
Draco tajusi myös, että ne pienet hymytkin ilmaisivat rakkautta, vaikka Draco olisi halunnut enemmän.
Ja mä haluun olla se,
jonka jälkeen ei oo olemassa
sulle enää tavoiteltavaa.
Joo mä haluun olla se,
jonka jälkeen sulle ei oo
tavoiteltavaa.
Draco oli oppinut Harrylta, kuinka rakastetaan, vaikka Draco oli luullut jo osaavansa rakastaa. Draco oli oppinut myös sen, että hän halusi olla Harryn ikioma. Ja että Harry olisi hänen ikiomansa.
"Mutta Draco, minähän olen sanonut, että olen sinun!"
"Mutta et kunnolla, et ennen kuin Voldemort on kuollut!"
"Draco, etkö sinä ymmärrä, minä en voi olla kenenkään kunnolla, ennen kuin Voldemort on kuollut? Olen sinun silti, aina!"
Kuuntelen sateen ääntä.
Sadetta en jaa.
Sen suutelen
kasvoiltasi.
Sen suutelen
ei muille jää.
Draco oli monesti miettinyt, miten muut käyttäytyisivät, jos hän ja Harry olisivat julkisesti yhdessä. Draco oli myös kysynyt Harrylta, mitä Harry tekisi, jos he olisivat julkisesti yhdessä.
"Harry, mitä ajattelisit, jos kaikki tietäisivät?"
"Meistäkö? Ei se minua haittaisi, seurustelenhan minä koulun komeimman pojan kanssa. Mitä sinä ajattelisit?"
"Minä en tiedä, en ole ajatellut."
Hetken mielijohteesta Draco, joka oli havahtunut siihen, että Harry oli juuri kääntynyt katsomaan taakseen, päätti huutaa Harrylle.
"Harry!"
Kuuntelen sateen ääntä.
Sadetta en jaa.
Sen suutelen
kasvoiltasi.
Sen suutelen
ei muille jää.
Harry pysähtyi. Hän oli yksin.
Draco lähti kävelemään kohti Harrya.
Kuuntelen sateen ääntä.
Harry tuijotti Dracoa iloisena. Draco katsoi häntä päättäväisenä huomaten kuitenkin, että oli alkanut sataa.
"Kuuletko? Muistatko?"
Harry nyökkäsi hymyillen.
Sen suutelen.
Päästessään Harryn kohdalle Draco suuteli poikaa, joka vastasi hellästi.
"Olethan sinä minun?"
"Olen."
"Kokonaan?"
"Kyllä."
"Niin minäkin sinun."
Sen suutelen.
Harry suuteli Dracoa.
"Minä rakastan sinua."
"Minäkin sinua."
*
A/N: Jos jaksoit lukea loppuun, toivoisin kommentteja. Virheistä saa huomauttaa, ei ollut betaa. Ja olen kiitollinen kaikenlaisesta kommentista.