Jääkarhu Topi | Sallittu, ei parituksia [luvut 24/24]

[MissWeasley]

Title: Jääkarhu Topi
Author: Mmminä
Genre: ööh?
Rating: Sallittu
Pairing: Ei olee
Summary: Jääkarhu on Topi nauttii ihanasta joulukuisesta aamustaan saalistamalla kaloja kun iso laiva saapuu kotopuoleen. Topi on utelia pikku karhu ja päätyy seikkailemaan ympäri maailmaa.

A/N: Joo elikkäs ekaks mun täytyy sanoo, että ÄLKÄÄ OTTAKO TÄTÄ KOVIN VAKAVASTI! Kirjotetaan siskon ja äitin kanssa huvin vuoks joulutarinaa. Tämä toimii niinkuin joulukalenteri: joka päivä tulee uusi luku En tiedä voiko tänne tällasia laittaa, mutta jos modet kokee aivan turhaksi niin postakoon...  JA teksti on varmaan täynnä asiavirheitä yms, mutta ÄLKÄÄ OTTAKO VAKAVASTI Mutta kaverini haluaa lukea tämän , joten en keksi muuta paikkaa minne laittaa.

P.S. Luvut ovat erittäin lyhyitä...

Ja ensimmäinen luku kehiin, huomenna tavataan!
Enjoy!

*

1.Luku

Lumihiutaleet leijuivat kovana tuiskuna maahan, aamuauringon ollessa piilossa raskaanharmaiden pilvien takana. Tummanpuhuva meri aaltoili vaahtopäisenä lyöden isoja tyrskyjä rantaan. Pohjoisnavan kylmä tuuli puhaltaisi luihin ja ytimiin, mutta lähimailla ei näy ristin sieluakaan. Puhuri kasaa lunta pieniin dyyneihin peittäen pienen pesän aukon.
Kun pesän asukit heräilevät uuteen aamuun on pesän aukko aivan täynnä lunta estäen ulospääsyn.

Pieni jääkarhun poikanen, Topi nimeltään, heräilee, avaa silmänsä ja haukottelee makeasti. Hän oli juuri nähnyt loistavaa unta, kuinka hänen äitinsä oli saalistanut hänelle ison ja mehevän kalan. Sitä ajatellessaan Topin maha alkoi murista nälissään ja pieni jääkarhu päätti lähteä ulos hakemaan ruokaa.
‘Äiti nukkukoon’, hän ajatteli ja puski tiensä läpi kylmän, valkoisen lumen.

Ulkopuolella lumimyrsky oli jo tyyntynyt ja aurinko paistaa korkealta taivaalta. Merikään ei enää aaltoile vaan se on tyyni ja heijastaa auringon säteet kirkkaasti Topin silmiin. Topi siristää silmiään ja köpöttelee lähimmälle luminietokselle kyttäämään sopivaa kalansaalista meren äärelle.

Topi tiiraili juuri erästä oikein mehevää vedenelävää, kun iso äänekäs tuuttaus herpaannutti hänen keskittymisensä ja eväkäs pääsi karkuun. Topi nosti ärtyneenä päänsä ja katsoi ulapalle äänen aiheuttajaa. Heidän kotoisaa mannerlaattaansa kohti oli tulossa iso kelluva rautainen möhkäle. Sen isosta torvesta tuprusi savua ja se tuuttasi uudemman kerran.

Topi säikähti. Ensin hän meinasi juosta kiireenvilkkaa takaisin äitikarhun kainaloon nukkumaan, mutta uteliaisuus vei voiton.
Topi hiipi hiljaa lähemmäs ison rautamöhkäleen pysähtyessä raskaasti tömähtäen jäälautan reunaan ja heittäessä ison rautaisen ja erittäin painavan näköisen esineen veteen. Sitten möhkäleen sivussa oleva luukku avautui ja ulos tuli ihmisiä. Ei Topi muuten olisi tiennyt, mikä tuon olennon nimi on, mutta äiti oli varoitellut häntä ihmisistä.

Ihmiset kuulemma olivat erittäin verenhimoisia: ne nylkivät sinulta karvan ja nahan ja käyttivät sitä omiin tarkoitusperiinsä. Ja kuulemma ne harrastaakin hylkeentappamista. Karmivaa. Mistä lie äiti tiennyt.

He tökkäsivät maahan ison, kolmella jalalla seisovan putken ja tarkkailivat ympäristöä. Putken sivulla alkoi vilkkua kummallisia numeroita mitä Topi ei tajunnut pätkääkään. Ihmiset alkoivat puhua ihmeellistä kieltä. Ei ollenkaan samanlaista kuin hän puhui äidin kanssa.
Putken sivulla alkoi vilkkua kummallisia numeroita mitä Topi ei tajunnut pätkääkään.

“Trettitte punkt fire”, ne sanoivat. ”Det ser bra ut. Flytt over det.”
Sitten  ne kaappasivat ihmelaitteen mukaansa ja siirtyivät muutaman jalan vasemmalle.

”Førti-fem punkt syv.”

Topi irrotti katseensa ihmisistä ja kiinnitti huomionsa sen sijaan edessään suurena kohoavaan möhkäleeseen. Se puhisi ja raksutti ja maalta sen uumeniin johti iso lankku. Sen kautta nuo ihmiset olivat tulleet.
Äiti oli kieltänyt olemasta tekemisissä ihmisten kanssa, jos Topi joskus joutuisi sellaisia näkemään, mutta Topi kun oli utelias pikku jääkarhu se laski jalkansa varovasti lankulle. Se näytti kestävältä ja Topi astui lankulle kokonaan. Meri oli hänen alapuolellaan tyynenä ja rauhoittavana, joten Topi katsahti ylös ja alkoi astella kohti ison möhkäleen uumenia.

A/N2: Tuo kieli tuolla on norjaa... Katoin suoraan googlekääntäjästä, joten en tiedä kieliopista

[MissWeasley]

2.luku

Möhkäle oli ontto ja se oli yhtä suuri sisäpuolelta kuin se näytti ulkopuolelta. Ellei isompi. Tila oli täynnä isoja puisia laatikoita. Topi meni peremmälle ja hyppäsi ison laatikon päälle. Sen jälkeen hän hyppäsi ylemmän ja ylemmäs ja ylemmäs. Lopulta hän oli aivan laatikkopinon päällä.
Pino alkoi huojua ja Topi muksahti alas laatikkojen taakse peittoon eikä huomannut kuinka laivan lastiruuman ovi meni kiinni.

Topi kömpi ylös laatikoiden takana, hyppäsi yhden laatikon päälle ja kurkisti ulos ikkunasta. Näkymä yllätti hänet.
Topi ei nähnyt mitään muuta kuin merta silmän kantamattomiin. Pikku jääkarhu hätääntyi. Möhkäle oli lähtenyt liikkeelle! Äiti ei tiennyt missä hän oli, eikä Topi varmaan enää ikinä näkisi äitiään!

Topi juoksi nopeasti laivan luukulle ja alkoi päällään puskea ovea: tuloksetta. Topi istahti maahan ja alkoi nyyhkyttää. Eikö hän enää ikinä näkisi äitiään?
Surullisena, pää painuksissa hän lähti laahustamaan laatikoiden taakse valmistautumaan pitkään matkaan ja sinne laatikoiden taakse hän lopulta nukahti.

Topi heräsi meluun. Kuului korviasärkevää jyminää ja tuuttaus. Tuon tuuttauksen Topi oli kuullut ennenkin! Laiva pysähtyisi jonnekin. Topi hyppäsi ikkunalle ja katsoi ulos.
Se näki maiseman jota se ei ollut koskaan ennen nähnyt. Rannalla oli todella isoja neliskulmaisia laatikoita, joiden kyljissä oli aukkoja, jotka oli peitetty lasilla.
Topi raukka ei tiennyt mitä nuo kuutiot olivat, mutta niistä ravasi ihmisiä sisään ja ulos. Asuivatko ne tuollaisissa?

Laiva pysähtyi hitaasti. Luukulta alkoi kuulua kolinaa. Tultaisiinko Topi vihdoin päästämään ulos? Topi juoksi luukulle ja jäi tyytyväisenä istumaan sen eteen. Pian se avautui ja ihmiset huomasivat Topin. Hetken ne vain tuijottivat kunnes yksi niistä sai koottua itsensä.

”Ta det opp! Det sannsynligvis smatt ombord Nordpolen!” yksi niistä huusi.
Kaksi muuta syöksähti suoraan Topia kohti. Topi kauhistui ja ryntäsi päätä pahkaa ulos lumen peittämälle satamalle.
Topi vain juoksi ja juoksi. Ympärillä huudeltiin sellaista kuin ”Se! Er det en isbjørn?” ja ”At isbjørnen er tapt!”

Lopulta Topi pysähtyi. Lähellä ei näkynyt ihmisiä. Äiti oli ollut oikeassa. Ne oli ihan hulluja. Topi katseli ympärilleen ja näki kyltin. Hän kiersi sen etupuolelle.
Siinä luki Norge.

A/N: Ja tiedän, että jääkarhut eivät suinkaan osaa lukea, mutta mutta...

[MissWeasley]

A/N: Tää luku on taas lyhyt, enkä ehtinyt lukea läpi joten virheitä saattaa olla. Niistä voi sanoa ja korjailen niitä sitten ja olisi kiva saada kommentteja

*

3.luku

Topi muksahti istumaan. Norge? Topi katseli ympärilleen. Hän ei oikein tiennyt mitä katseellaan etsi. Oliko Norge ehkä ruokaa?

’Ei auta istua tässä miettimässä’, Topi puuskahti ja nousi seisomaan lähtien tallustelemaan kohti isoja kuutioiden muodostamaa rykelmää. Niiden keskellä kulki väylä, jolla kulki eteenpäin pyörivien renkaiden avulla isoja ja kovaäänisiä vempeleitä. Ne olivat pelottavia ja Topi yrittikin kävellä niistä mahdollisimman kaukana, mikä oli - Topi pani merkille - yllättävän vaikeaa. Väylä haarautui välillä, välillä Topi kääntyi toiselle väylälle.

Hän alkoi olla sekaisin. Ihmiset eivät enää kauheasti kiinnittäneet häneen huomiota. Välillä jostain kuului supinaa ja jotkut osoittelivat Topia aina välillä, mutta muuten oli rauhallista. Ehkä nämä paikalliset ihmiset olivat tottuneet vahingossa laivaan joutuviin ja meren yli matkaaviin, pieniin jääkarhun poikasiin.

Väylä, jolla Topi nyt kulki oli erittäin punainen. Kuutioiden lasiaukoissa komeili, eläimiä, joita Topi ei tunnistanut ja eräs punanuttuinen pullea ja valkopartainen ukko iso säkki selässään. Yhden ikkunan eteen Topi pysähtyi pidemmäksi aikaa. Siinä ikkunassa oli toinen jääkarhu. Topi innostui. Ehkä tämä toinen jääkarhu tietäisi miten päästä kotiin!

Topi katseli ison kuution sivua mahdollisen aukon varalta, josta pääsisi tuon toisen jääkarhun luokse. Lopulta hän äkkäsi sen itsestään muutaman jalan oikealla. Mutta valitettavasti tätäkin aukkoa peitti iso kahtia jakautunut lasi ja lasin keskellä oli iso nuppi, mihin Topi ei valitettavasti ylettynyt, sillä oletti, että sen avulla saisi kolon kenties auki.
Topi ehti jo tuskastua, oli niin lähellä, että hän mahdollisesti pääsisi kotiin ja nyt tuo lasi esti häntä. Kohta lasin toiselta puolelta kuitenkin tuli rivakasti kävelevä ja isoja kasseja kantava nainen ja Topi pääsi livahtamaan sisään.

Topi hyppäsi jalustalle jolla tuon toinen jääkarhu oli ja kiersi tämä eteen. Se tuijotti eteenpäin ulos yhä samassa asennossa kuin äskenkin. Topi meni aivan sen nenän eteen ja kysyi tietäisikö tämä miten päästä Pohjoisnavalle. Toinen ei kuitenkaan vastannut. Topi toisti kysymyksensä, mutta karhu ei puhua pukahtanutkaan.

Topi pukkasi jääkarhua kylkeen aikeenaan saada tältä ulos vastauksia, mutta se kaatuikin kyljelleen ja jäi tismalleen samaan asentoon kuin seisoessaankin.

Topin luokse kiiruhti vilkkaasti puhuva nainen, joka vaikutti äkäiseltä. Mitä Topi oli tehnyt, hän vain halusi kotiin äidin luo?
Topi hyppäsi masentuneena alas, kipitti ulos ja lähti kulkemaan leveää väylää pitkin.

Kun Topi oli jo omasta mielestään kävellyt ikuisuuden hän saapui isolle punatiiliselle rakennukselle, jonka ympärillä oli kova häly.

Topi käveli rakennuksen toiselle sivulle ja näki ison, kahdella linjalla seisovan punaisen jonkin. Se kulki samanlaisilla pyörillä kuin vempeleet väylilläkin, mutta paljon isommilla. Sen torvesta puksutti savua, sen ovi oli auki junan vaunun kyljessä ja Topi hyppäsi sisään.

Vahingosta viisastuneena hän kuitenkin piti tiukasti silmällä ovea sen varalta, että se suljettaisiin ja tutki ympärilleen. Hän huomasi kuitenkin, että koko tila oli tyhjä.
’Äh, turha reissu’, Topi päätti ja hyppäsi ulos, mutta epäonnekseen tippui aukinaiseen, juuri junan alle siirrettyyn laatikkoon ja ennen kuin Topi ehti kömpiä ulos, sen kansi paiskattiin kiinni ja nostettiin lähtemäisillään olevaan junaan.

[MissWeasley]

4. luku

Topi yritti aivan turhaan töniä laatikon luukkua auki. Se oli töpätty tiukkaan kiinni eikä ottanut aukeakseen, joten Topi luovutti. Mihin häntä nyt oltiin viemässä?

Topi kuunteli kuinka juna lähti liikkeelle ja huokaisi. Veisiköhän juna hänet kotiin? Topi ei uskonut sitä. Hänet vain vietäisiin kauemmaksi kodista…

Matka kesti melkein yhtä kauan kuin kotoa sinne vieraaseen maahankin. Ainakin Topista tuntui siltä. Lopulta juna kuitenkin pysähtyi hitaasti ja kirskuen. Topi kuuli kuinka junan ovi avattiin ja sitten kuinka hänen laatikkonsa nostettiin. Häntä kannettiin junasta ulos, jossa oli vielä kovempi melu kuin junassa. Oliko hän vieläkin samassa maassa?  Kieli kuulosti samalta.

”Ta dem här! Bara här!” joku huusi läheltä Topia. Topi ei ymmärtänyt alkuunkaan.

Topin laatikko laskettiin maahan ja sen päällekin laskettiin laatikoita. Topi hätääntyi.
Nyt hän kuolisi tänne! Ei saisi ruokaa, kuihtuisi pois! Noin vain! Ja sitten Topi kuuli melua. Se oli tulossa häntä kohti. Topi tunsi kuinka laatikkopino nostettiin vakaasti ilmaan ja hän lähti tasaisesti köröttelemään… jonnekin.
Laatikot laskettiin taas maahan, kuului oven kalahdus ja sitten hiljaisuus.
Topia alkoi surettaa. Milloin hän pääsisi pois? Milloin hän näkisi äidin taas?

Aikaa kului. Topi ei tiennyt kuinka kauan oli maannut laatikossa, mutta jossain vaiheessa hän huomasi mitä hänen lisäkseen laatikossa oli.
Kalaa! Topi ei kuolisikaan nälkään! Topi alkoi ahnaasti popsia tarjolla olevaa kalaa eikä aikaakaan kun hän nielaisi viimeisenkin evänrippeen.
Topi hieroi vatsaansa. Hän oli nyt kylläinen ja raukea. Topi nuolaisi vielä kerran huuliaan kunnes tunsi silmiänsä painavan lyijynraskauden ja antoi itsensä nukahtaa.

Topi heräsi meluun. Taas. Ihmisiä oli tullut hänen luokseen ja availi nyt äänen perusteella laatikoita.
Jääkarhu raotti silmiään.
’Tänne’, hän ajatteli. ’Tännepäin.’
Laatikon kansi aukaistiin ja päivänvalo pitkän hämäryyden jälkeen häikäisi silmiä. Topi siristeli ihmisten katsoessaan kummissaan laatikkoon, josta löytyikin jääkarhu kalojen sijasta.

”Här är förmodligen en av de fel uppstod”, yksi ihmisistä sanoi päätään raapien. Topi ei jäänyt kuuntelemaan enempää vaan ponkaisi ulos laatikosta ja juoksi avonaisesta ovesta ulos ihmisiä vilisevälle kadulle.

Katua vastapäätä oleva kyltti ilmoitti Topille Välkommen till ett genuint svenskt restaurant ja Topi juoksi sen alla olevasta ovesta sisään.
Siinä häntä heti aluksi oli vastassa iso vihreä joulukuusi, johon oli kiinnitetty isoja erivärisiä palloja ja kimaltelevia nauhoja. kuusen latvassa oli tähti ja hänen ympärillään pöydissä hoilattiin lauluja.

”Smågrisar är vi allihopa!” ympärillä raikui.
Ihmiset olivat todellakin ihan kahjoja.
Topi ei kuitenkaan ehtinyt enää ajatella enempää kun hän haistoi maailman taivaallisimman tuoksun. Ruokaa!
Ja sitä näytti olevan paljon!
Ehkä tämä reissu sittenkään ei olisi niin tylsä.

[MissWeasley]

Ja vitoslukua, vaikkei olekaan tullut kommentteja...

*

5.luku

Topi saapui huoneeseen, josta tuo taivaallinen tuoksu lähti. Se oli iso ja sen keskellä oli monia pöytiä joilla pilkottiin ja jauhettiin, keitettiin ja paistettiin, kuullotettiin ja rasvattiin monenmoisia erilaisia ruokia. Kaikkialla hääri monia valkoisiin pukeutuneita ihmisiä huudelleen toisilleen ja valmistaen ruokaa.
Kaikilla oli niin kiire etteivät he ehtineet huomioida pientä jääkarhua, joka oli nyt huomannut avonaisen oven oikealla puolellaan johtavan ruokakomeroon.

Topi livahti sisään ja lipoi huuliaan. Hänellä oli hirmuinen nälkä!
Ympärillä kohoavat hyllyt olivat täynnä erilaisia ruokia: monta lajia juustoja, eri kalalajeja, vihanneksia, kanaa, kalkkunaa, possua, riisiä, pastaa… Kaikkea mitä toivoa saattoi. Topi ei melkein pysynyt nahoissaan.

Kuola valoi jo vain katsoessa ruokia ja niiden haju yhdistettynä siihen tuli itse kullekin niin nälkä, että silmissä säkenöi ja korvissa kohisee.
Joten, Topi ei malttanut enää odotella vaan hyppäsi alimmalle hyllylle ja iski hampaansa yhteen erittäin isoon joulukinkkuun.
Hän repi hampaillaan juuri isoa palasta kinkusta, kun hylly päätti sano itsensä irti ja mäiskähti maahan kinkkuineen ja ruokineen kaikkineen.

Ruokakomerosta kuulunut rysähdys havahdutti keittiöväen ja sai heidät ryntäämään ruokavarastoon, jossa jääkarhu Topi nyt makasi juustojen ja parsakaalin seassa selvästi nautiskellen maukkaasta ruuasta.

Ruokapaikan pääkokki oli saada hepulin nähdessään jääkarhun tuhoavan keittiötään.

”Ut härifrån!” se huusi ja tuli käsiään huitoen Topin ylle.

Topi säikähti ja oli saman tien pystyssä ryntäämässä ulos. Kokki heitti puoliksi syödyn kinkun hänen peräänsä ja Topi haukkasi sen mukaansa.

Topi ei jaksanut juosta kauaa. Kinkun herkullinen maku poltteli hänen kielellään ja hän halusi päästä syömään sitä. Hän hidasti vauhtiaan ja juoksi sisään kivisen aidan varrella olevasta portosta ja pysähtyi.
Alueelle, jolle hän  oli saapunut oli tökätty maahan monta isoa kivilaattaa tai ristiä. Monien edessä oli kukkia ja kynttilöitä ja joidenkin kultainen teksti oli kulunut pois tai hautautunut lumen alle.

Topi heitti kinkun eteensä ja alkoi herkutelle sillä.
Ei aikaakaan kun Topi oli syönyt kaikki sisuksiinsa ja hän kävi taas raukeana makaamaan erään ison kivilaatan taakse. Eikä aikaakaan kun nukkumatin siltä vei häntä mukanaan unien maahan.

Se tapa millä Topi heräsi, ei ollut ollenkaan se Tapa, jolla Topi olisi halunnut herätä. Hän kuuli rapinaa ja kovaäänistä nyyhkytystä, aivan kuin itkua.
Topi nosti päätään ja kömpi ylös. Hän kiersi hautakiven ja näki edessään tytön, joka laski himmeällä liekillä palavan kynttilän kivilaatan eteen. Tytön silmät kiiltelivät kyynelistä ja hiukset olivat tuulen tuivertamisesta sekaisin. Poskia viiruttivat kyynelten aiheuttamat juovat ja tyttö oli niin pienen ja hentoisen näköinen sillä hetkellä, että Topikin alkoi miltei kyynelehtiä.

Topin kävi tyttöä sääliksi niin paljon, että hän mesi tytön viereen ja laski päänsä sen syliin. Tyttö ei kauhistunut eikä alkanut huutaa ja huitoa, niin kuin kaikki muut tähän mennessä. Se oli rauhallisesti paikallaan ja itki hiljaa.

Lopulta tyttö nousi ylös ja katsoi Topiin. Topi katsoi takaisin.

”Du är en bedårande isbjörn”, tyttö sanoi. Topi istui lumessa ja tuijotti takaisin ymmärtämättä sanaakaan.

”Är du hemlös? Vill du bo med oss? Mamma skulle ha gjort varm choklad och mjukt tills du kommer bredvid min säng”, tyttö jatkoi.

Topi kallisti hieman päätään. Tyttö kumartui, otti Topin syliin ja hymyili lähtien kävelemään ulos portista. He kävelivät hiljaisuudessa pitkän pätkän katua kunnes tulivat pienelle asuinalueelle, jolla tyttö käveli eräälle talolle ja meni sisään Topi sylissään.

[MissWeasley]

6.luku

Talo oli melko pieni, mutta kuitenkin hyvin kodikas. Tyttö vei Topin huoneeseensa ja laski hellästi sängylle. Tyttö sanoi jotain ja kääntyi kävelemään ulos ovesta. Tuokion kuluttua. tyttö tuli takaisin sylissään iso kori ja pari metallista kuppia. Hän laski ne oman sänkynsä viereen, nosti kupit korin viereen ja taputti korissa olevaa patjaa katsoen Topiin.

”Kom hit”, tyttö sanoi. Topi ei tiennyt mitä se tarkoitti, mutta huomatessaan, että toisessa tytön tuomissa kupeissa oli vettä ja nyt vasta Topi tajusi kuinka hirveä jano hänellä oli. Hän loikkasi patjalle ja kumartui lipomaan vettä kielellään. Toisessa kupissa oli ilmeisesti jotain ruokaa, mutta se haisi aivan hirveältä, eikä Topilla edes ollut nälkä.

Topi säpsähti tytön ulkoilmanviileän käden laskeutuessa turkilleen, mutta rauhoittui kun se alkoi hellästi sukia hänen selkäänsä ja puheli jotain.
Topi kävi pitkälleen pehmeän upottavalle patjalle ja sulki silmiään niin, että ne jäivät raolleen.

Ulkona hämärtyi nopeasti ja pian tuli aivan pilkkopimeää. Tyttö oli kömpinyt jokin aikaa sitten nukkumaan ja tuhisi nyt hienoisesti Topin vieressä olevalla sängyllä.
Topi valvoi. Aiemmin tytön huoneessa oli käynyt vanhempi nainen, jonka Topi oli olettanut tytön äidiksi. Silloin hän ei ollut kiinnittänyt siihen niinkään huomiota, mutta nyt hän tunsi ikävän piston vatsassaan. Hän ajatteli äitiään joka mahtoi olla huolesta soikeana, kun Topi oli ollut jo näin kauan poissa. Topi kohotti katseensa tyttöön, joka makasi selkä häneen päin ja hengitti rauhallisesti. Topi nousi ylös ja käveli avonaisesta ovesta ulos pilkkopimeään eteiseen.

Ei mennyt kauaakaan kun hän havaitsi ulko-oven, josta he olivat tulleet sisään ja köpötteli sille. Mutta siinä vaiheessa tuli mutka matkaan. Kahva, johon tyttö oli tarttunut sisään tulleessaan, oli aivan liian korkealla. Topi katseli ympärilleen. Miten hän voisi päästä ulos?  Sitten hän huomasi vierellään isohkon telineen, jolla lepäsi erikokoisia jalkineita.

Topi siirsi mahdollisimman hiljaa jalkineet pois. Kerran hän pelästyi, kun oli vahingossa tarttunut kengän sijaan koiran talutus hihnaan ja vetänyt sen naulasta lattialle. Mutta onneksi kukaan ei ollut herännyt.

Vihdoin viimein Topi seisoi oven edessä telineen päällä ja tarttui kahvaan nojaten siihen koko painollaan. Ovi ei ollut lukossa ja se avautui kevyesti naksahtaen.
Topi syöksyi ulos, jossa ainoa valonlähde oli kuu ja miljoonat tähdet ja juoksi pitkin katua katsomatta taakseen ja yrittäen olla ajattelematta tytön pettymystä kun aamulla huomaisi hänen kadonneen.

[MissWeasley]

7. luku

Topi saapui isolle aukiolle, jota ympäröivät lukuisat erilaiset liikkeet. Jotkut olivat jo pimeinä, osassa oli vielä valot päällä ja siellä oli ihmisiä syömässä ja juomassa. Tai lähinnä juomassa. Topin ei ollut enää nälkä. Nyt riitti ruoka tältä päivältä. Hän pysähtyi huilaamaan erään ison ja pitkän pyörillä kulkevan kapistuksen taakse ja katseli syöviä ja nauravia ihmisiä. Heitä ravasi eräästä pubista koko ajan sisään ja ulos ja ulos tulevilla näytti olevan ongelmia tasapainon kanssa. He kaatuilivat ja pyllähtelivät pitkin lumihankia ja kikattelivat ja räkättelivät kuin hullut. Ehkä ne niitä olivatkin.

Eräs iso paksu mies - paljon vähemmän ystävällisemmän näköinen, kuin se eräs punanuttuinen ukko - huomasi Topin ja lähti silmät kierossa lampsimaan häntä kohti.

”Vad gör du här besten? Är du förlorat?” se sanoi hieman vaikean ja sekaisen kuuloisesti ja nauroi räkäisesti perään. Topi nousi seisomaan.

”Gå inte ännu”, se jatkoi ja otti askeleen lähemmäs Topia. Topi astui askelen kauemmas. Mies haisi vahvasti joltain, mihin Topi ei halunnut lähemmin tutustua.

”Är du rädd för?”
Naurua.

Topi peruutti nyt kovaa vauhtia taaksepäin, eikä huomannut nousevansa kaltevaa lastausiltaa pitkin ylös rekkaan.
Topi kääntyi, eikä välittänyt olevansa taas laatikoiden keskellä kunhan vain pääsisi mahdollisimman kauas tuosta miehestä.

Mies kääntyi ja lähti hoippumaan poispäin, mistä Topi oli kiitollinen. Topi oli jo lähtemässä pois, kun hän kuuli ikävän tutun kolahduksen. Ovi rekasta ulos oli sulkeutumassa. Topi huokaisi turhautuneena. Ei kai taas?

Rekka lähti pian liikkeelle ja oli perillä vasta aamulla.

[MissWeasley]

8.luku

Kun rekan ovet avautuivat, Topi odotti taas lukuisia ihmisiä, jotka hämmästelivät häntä ja yrittäisivät sen jälkeen ottaa hänet kiinni, mutta mitään ei tullut.
Topi kurkisti varovaisesti ulos rekasta ja näki muutamia ihmisiä häärimässä siellä täällä.

Topi livahti ulos ennen kuin kukaan ehti huomata ja lähti kulkemaan pitkin katuja tutkien, minne oli nyt joutunut.
Ihmiset näyttivät kiireisiltä. Kenellä oli reppu, kenellä laukku tai salkku, he kiirehtivät katujen yli vihreän ja punaisen valon mukaan. Kun Topi kulki erään leveän ja kirkkaan ikkunan ohi hän huomasi siellä lisää eläimiä. Muun muassa poroja, joista yksi vaikutti kapellimestarilta, hiiriä, jotka paketoivat lahjoja ja oravia, jotka ompelivat.

Topi jatkoi eteenpäin ja huomasi yläpuolellaan isoja kuviollisia valoketjuja, jotka muodostivat lumihiutaleita ja muita kauniita kuvioita hämärään aamuun.

”Äiti, saanko tuon nuken?” kuului Topin vasemmalta puolelta.
”Kulta, kirjoita Joulupukille j katso mitä hän tuo”, nainen pikkutytön vieressä sanoi.

Se kuulosti aivan erilaiselta kuin se puhe, mitä Topi oli tähän asti kuullut. Hän kuitenkin jatkoi eteenpäin. Päivä kului nopeasti ympärilleen katsellen ja puolenpäivän jälkeen eräs ystävällinen pikkutyttö heitti hänelle makoisan grillimakkaran, joka oli ostettu läheiseltä torilta. Topi oli mennyt sinne katsomaan laajaa torialuetta ja huomasi kuinka kömpelöitä ihmiset olivat. He tiputtelivat koko ajan ruokaa: paistettuja muikkuja, makkaraa, lättyjä…
Illan tullen hän käyskenteli lähellä erästä isoa aukeaa, joka oli täynnä erilasia laitteita ja iloisena kiljuvia lapsia. Yksi pikkutyttö laski alas metallista mäkeä ja muutama pikkupoika oli ison telineen päällä.
Vähän kauempana heistä seisoi muutamia aikuisia miehiä ja naisia.

Topi katseli heidän menoaan hetken kunnes eräs pikkupoika kiljaisi.

”Kello on kuusi! Se alkaa!” ja osoitti taivaalle.

Topi näki pitkän punaisen valosuihkun kiitävän taivaalle ja räjähtävän korvia huumaavasti. Heti sitä seurasi sininen ja vihreä ja sitten värikäs. Topi meni paniikkiin. Nyt tänne hyökättäisiin! Nuo ihmiset olivat vaarassa!

Topi pinkoi ihmisen luo, jotka alkoivat taputtaa. Mitä ihmettä? Hehän näyttivät iloisilta.
Topi kääntyi katsomaan taivaalle. Valot olivat kauniita ja niin huumaavia, ettei Topi meinannut saada katsettaan irti.
Loppuilta kului ilotulitusta katsellen.

**
P.S En ehtinyt tarkistaa kirjotusvirheitä...

[MissWeasley]

En ole päässyt koneelle vähäänaikaan, joten tässä nyt 9.-12. luku... Lyhyitä ovat edelleen...


9.luku

Topi heräsi seuraavana aamuna puistossa liukumäen alta. Hän haukotteli makeasti ja nousi ylös. Puisto oli myllätty ja täynnä jalanjälkiä edellisiltaisesta näytöksestä.
Topi nousi ylös ja lähti tassuttelemaan pitkin poikin katuja, sillä ei ollut järkeä jäädä puistoon nyhjäämään.

Topi kulki pitkin katuja ihastellen kauniita asetelmia näyteikkunoissa ja kuunnellen pikkutyttöjen hihitystä nähdessään pikku jääkarhun. Aina kun niin kävi Topi ei voinut olla nostamatta päätään, ryhdistämättä ryhtiään ja röyhistämättä rintaansa. Ja sitten pikkutytöt kikattivat ja nauroivat vielä enemmän, mutta Topi piti saamastaan huomiosta. Kotona sillä oli muutama hyvä jääkarhu kaveri, mutta ei siellä koskaan saanut olla näin keskipisteenä. Siellä heillä oli vain pieni jääkarhu yhteisö, jossa kaikki tunsivat toisensa ja elivät rauhallista yhteiseloa.

Ei sillä, Topi piti kodistaan, äidistään, kavereistaan ja kaikista muistakin jääkarhuista, mutta Topi ei ollut enää niin huolissaan.
’Asioilla on tapana järjestyä’, mummo karhu aina sanoo. ’Ja jos kohtalo on päättänyt jotain, ei sille kannata laitta vastaan.’

Ja Topi uskoi mummokarhua. Hän nautti kaikesta siitä ajasta minkä sai viettää ulkomailla seikkaillen ja tutustuen tuntemattomaan. Hän rakasti noita kaikkia pieniä pehmoeläimiä ja asetelmia näyteikkunoissa ja hän rakasti lapsia, jotka heittelivät hänelle ruokaa. Ja kotoisammaksi olon teki kaikki se lumi mikä peitti joka sopukan.

Topi nautti siitä kaikesta. Vaikka ei hän silti voinut olla ajattelematta äitinsä huolta omasta lapsestaan, mutta oli varma, että mummokarhu pitäisi äidistä huolen. Topi saattoi kuvitella kuinka nämä kaksi istuivat vieretysten heidän pesäkolossaan, äiti nojaten hiukan mummokarhuun huolestuneena ja kuinka mummokarhu sitten sanoisi: ’Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.’

10.luku

Topi seisoi isolla sillalla ja katseli alla kuohuvaa vettä. Se näytti ihan erilaiselta kuin merivesi hänen kotopuolessaan, mutta jokin siinä oli, niin ettei Topi saanut irrotettua silmiään. Veden päällä sillan ali viiletti puiden lehtiä ja oksia, ja välillä näkyi kuinka kala kävi hiukan pinnalla ennen kuin pulahti takaisin pohjamutiin.

Topi halusi nähdä niin paljon kuin mahdollista ja kurotti eteenpäin. Hän näki hiukan sillan alla olevaa kiviä ja kurotti edemmäs.
’Vielä hiukan’, hän maanitteli kaulaansa ja ennen kuin hän ehti nähdä enempää oli painovoima ottanut vallan ja vetänyt pienen sankarimme kuohuihin.

Topi tunsi kuinka vesi ympäröi hänet ja joutui puristamaan silmänsä kiinni. Äiti ei koskaan antanut hänen kotona astua veteen, sillä se oli kuulemman vaarallista. Sinne saattaisi kuolla, äiti sanoo. Topi räpiköi ja potki käpälillään ja pääsi hetkeksi pintaan haukkomaan henkeä. Lähellä ei näkynyt ristin sieluakaan.
Ei Topi halunnut tällä tavalla kuolla. Vaikka hukkuminen olisi ehkä kuten nukkumista, mutta Topi oli varma, ettei tämä ollut hänen kohtalonsa.
Topi käänteli vielä vähän päätään joka suuntaan toivoen näkevänsä jonkun, joka vetäisi hänet ylös hyisestä virrasta. Vesi vei häntä eteenpäin koskessa ja pian edessä näkyi isoja kivikkoja.
’Jos minä osun noihin’, Topi ajatteli. ’Olen mennyttä karhua.’

Juuri silloin joku muukin päätti, että tämä ei ollut Topin kohtalo. Joku tarttui Topin niskavilloihin ja veti läpimärän jääkarhun ylös virrasta. Hänet laskettiin maahan ja ennen kuin Topi ehti katsoa pelastajaansa hänen päällensä heitettiin jokin iso ja pehmeä.
’Kauhistus’, Topi ehti ajatella. ’Taasko minua viedään?’

Mutta ei se ollut niin. Topia ei suinkaan oltu viemässä mihinkään. Eräs vanha yksinäinen ja herttainen nainen vain oli nähnyt pikku jääkarhun hurjan syöksyn koskeen ja kiiruhtanut perään antaen takkinsa palelevan jääkarhun päälle.

Vaikka todellisuudessa Topilla ei edes ollut kauhean kylmä. Olihan hän tällaisiin viimoihin - ja pahempiinkin - Pohjoisnavalla tottunut.
Nainen silitti Topia takin päältä ja Topi antoi naisen vapaasti tehdä niin. Hän painautui häntä hellivää kättä lähemmäs ja käpertyi tiukkaan sykkyrään.

”Haluaisitko lämmintä maitoa?” nainen sanoi.
Topi nautti olostaan. Hän piti tuosta naisesta.

”Tule, kotini on tässä lähellä”, nainen sanoi ja nousi ylös.

’Ei kai hän lähde’, Topi ajatteli kauhuissaan. Hän oli niin miellyttävä.
Mutta nainen nostikin Topin syliinsä ja lähti kävelemään siltaa pitkin toiselle puolelle. Topi varoi visusti katsomasta alas kuohuihin ja painautui tiukemmin naisen syliin.

Pian nainen saapui keskikokoiselle rakennukselle ja aukaisi oven. Hän laski Topin eteisen matolle ja käveli itse viereisessä huoneessa olevaan keittiöön.
Pian hän tuli takaisin kädessään syvä kulho. Hän laski kulhon Topin eteen ja kävi istumaan viereiselle tuolille. Topi nuuhki hetken kupissa olevaa valkeaa ainetta ja luuli sen ensin olevan lunta kunnes vahingossa tönäisi kulhoa, jolloin siitä läiskyi yli nestemäistä ainetta.

Topi katsahti kauhuissaan naiseen, joka nauroi Topin hassutuksille.

”Se on lämmintä maitoa”, nainen sanoi ja viittoi kulhoon päin. ”Juo pois.”

Topi kumartui kulhoon päin ja maistoi pienesti kielen kärjellään. Häntä kohtasi suunnaton makuelämys nesteen koskettaessa kieltään ja hän alkoi latkia maitoa kuin viimeistä päivää.

Kunhan hän saisi tätä hiukan enemmän hän olisi valmis kohtaamaan mitä tahansa.

11.luku.

Topin onneksi vanha nainen ei yrittänyt omia häntä lemmikikseen niin kuin se pikkutyttö. Kun Topi oli syönyt itsensä taas täyteen ja hieman kuivunut, nainen saattoi Topin taas pihaan ja lähetti viluttaen taas matkaan.

Topi oli tyytyväinen saadessaan noin ylellistä palvelua ja hän käveli kaduilla autuaana silmät miltei kiinni.

Illan tullen Topi oli kiertänyt kaikki kadut jo miltei viidesti hänen harhaillessa ympäri katuja tekemättä oikein mitään. Jouluvalot Topin pään yläpuolella syttyivät ja omistajat sulkivat liikkeitään yön ajaksi.

Topia alkoi väsyttää. Hänen pitäisi löytää jokin hyvä yöpymispaikka. Ei tarvinnut Topin kauaa etsiä kun löytyi hieno pesän tapainen paikka. Se oli erän sellaisen pyörillä liikkuvan kapistuksen sisällä ja sen luukku oli auki kuin kutsuna astua sisään. Niinpä Topi ei aikaillut unen ottaessa otettaan pikku jääkarhusta vaan hyppäsi sisään ja kääriytyi pienelle kerälle nukahtaen saman tien.

Topi heräsi hirveään pamahdukseen ja, koska luuli uuden ilotulitukseen alkaneen hän meinasi hypätä nukkumapaikastaan ulos, mutta törmäsi pesäpaikan luukkuun tömähtäen istualleen. Pamaus olikin siis tullut auton suljetusta takaluukusta.
Taas jumissa.

12.luku

Topi oli jo melkein tottunut jatkuvaan kiipeliksi jäämiseen. Hän ei jaksanut enää sen puoleen kauhistua kuin hämmästyäkään siitä, että kohtalo oli näköjään päättänyt leikkiä hänen kanssaan ’kuinka kauan kestät?’ -peliä.

Topi huokaisi jo varmaan kuinka monennen kerran tämän reissun aikana ja kävi istualleen pimeään loukkoonsa. Mistään ei tullut pienintäkään valon kajastusta.

Ulkoa kuului hurinaa ja kolinaa, kuulosti siltä kuin he kiitäisivät kovaa vauhtia.

Muutaman tunnin päästä äänet kuitenkin hiljentyivät. Vekotin oli pysähtynyt. Mutta niin kuin Topi odotti, luukku ei auennutkaan. Sen sijaan, vekotin lähtikin kohta taas liikkeelle saaden Topin muksahtamaan selälleen.

Vekotin kolisteli hitaasti eteenpäin ja pian tuntui kuin se olisi noussut jotain kaltevaa ylöspäin. Topi kompastui vieressään olevaan selkäreppuun nojatessaan painamaan korvansa luukuun kiinni kuunnellakseen. Kohta auto taas pysähtyi.

Ja sitten luukku taas avautui. Luukun avanneen naisen kasvoilla oli ilme, joka oli sekoitus kauhistuksesta, inhosta ja epäuskoisuudesta.
Topi hymyili valloittavinta hymyään ja hypähti alas sännäten sitten juoksuun.

He näyttivät olevan jossain isossa jättimäisessä hallissa, joka oli täynnä erikokoisia ja muotoisia autoja.
Topi puikkelehti autojen välistä ja löysi ylöspäin johtavat rappuset. Hän syöksyi niihin ja lähti kipuamaan ylöspäin.

Hän saapui ison oven luo, jota ei muuten olisi auki saanut, mutta juuri silloin hänen takaansa tuli miesporukka, joka avasi oven ja Topi pääsi livahtamaan toiselle puolelle.

Siellä ei Topin odotusten mukaan ollutkaan vastassa raikas ulkoilma isoine lumikinoksineen, vaan punaisin matoin sisutettu tila isoine ikkunoineen, joiden takana puiden täyttämä maisema liikkui hiljalleen.

Topi loikkasi yhdelle ikkunan edessä sijaitsevalle tuolille ja katsoi ulos. Hän näki ison metalliseinän laskeutuvan alaspäin suoraan kuohuvaan mereen.

Isot vaahtopäiset aallot tönivät ja keikuttivat laivaa, jossa Topi nyt oli matkalla taas uutta päämäärää. Tähän mennessä Hän oli vieraillut Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, vaikkei Topi sitä itse voinutkaan tietää.

Ja nyt hän oli taas matkalla kohti uutta maata.

Muutama tunnin päästä kaiuttimista tuleva kuulutus keskeytti Topin ajatukset.

”Tervetuloa Tallinnan satamaan!”

[MissWeasley]

Tästä ei ihan tullut raapaletta ja olin niin väsyny etten jaksanu alkaa hiomaan... Ja kieli on tietenkin viroa

*

13.luku

Laivan pysähdyttyä, Topi kulki vyöryvän ihmismassan mukana autotilaan. Hän hyppäsi salavihkaa erään auton takapenkille ja pysytteli mahdollisimman hiljaa kunnes pääsisi ulkoilmaan.
Siihen meni jonkin aikaa. Autoja ajoi vuorotellen ulos laivasta, ja kesti kauan ennen kuin sen auton vuoro tuli, jossa Topi oli.
Lopulta auto kuitenkin parkkeerasi eräälle parkkipaikalle. Tällä kertaa Topi onneksi pääsi livahtamaan kyydistä ulos nuoren pariskunnan huomaamatta ja ilman sen kummempia kohtauksia.

Tämä paikka oli melko samanlainen kuin edellisetkin olivat olleet. Lunta oli suhteellisen paljon ja kauppojen näyteikkunat pullistelivat jouluaiheita.

“Esitage annetus abiorganisatsioonidele. Läheb Haiti lastele!” huusi eräs mies, jolla oli kirkkaankeltainen heijastinliivi.

Topi ei vieläkään ymmärtänyt ihmisten kieltä joten hän ohitti purkkia tyrkyttelevän miehen ja lähti kulkemaan pitkin katuja.

[MissWeasley]

14.luku

Lopulta taivas päätti revetä ja laskea raskaat, isot lumihiutaleet maan päälle.
Kaupungin päällä roikkuvat raskaat pilvet tummenivat tummenemistaan ja lumihiutaleet muuttuivat vähitellen isommiksi ja lumipyry sakeammaksi.

Kun lumipyry oli niin sakeaa ettei nähnyt edes omaa nenäänsä, Topi juoksi suojaan erään sillan alle. Paikka oli varsin mukava; melkein kuin Topin pesä kotona.
Topi kävi makuulle odottaen sateen loppumista ja ummisti silmänsä.
Topi ei ollut nukkunut pitkään aikaan, joten ei mennyt kauaakaan kun Topin silmäluomet alkoivat tuntua raskailta ja hän vaipui unien maailmaan.

Unessa hän käveli valkoisella pumpulimaisella alustalla ja Topi tajusi sen olevan pilvi. Olo tuntui höyhenenkevyeltä ja mikään ei surettanut. Pilvi kannatteli helposti Topin painoa.

Topi hymyili unissaan.

15.luku

Seuraava päivä valkeni kirkkaana ja valkoisena. Ja hyvin runsaslumisena. Topin päälaki hädin tuskin näkyi lumesta tämä ryömiessä sillan alta ihmisten ilmoille. Vihdoin hän sai ison lumipaakun puskettua tieltään ja hän pysähtyi haukkamaan happea. Ja juuri silloin hänen päähänsä ryöpsähti iso kasa lunta ja hetken Topi luuli lumimyrskyn alkaneen taas, mutta huomasi sitten ison automaisen koneen, joka sylki lunta ulos tuutistaan. Samaa tahtia sitä katosi myös tieltä. Lumiaura.

”Vabandust, ma ei märganud sind, sest sa oled nii valge!" kuski huusi.

Topi pudisti lumikasan päästään ja lähti etsimään jotain suuhun pantavaa.
Hän oli harhaillut jo yli tunnin eikä ollut vielä sittenkään löytänyt ruokaa, joten hän joutui tyytymään erään ravintolan roskiksiin.

Topilla ei ollut kauhean hyvä tuuri. Ravintola omistaja ei nimittäin pitänyt siitä, että hänen ruokiaan käytettiin hyväksi (ja ilmaiseksi) vaikka ne olivatkin roskissa.

’Mikä tiukkapipo’, Topi ajatteli köpötellessään hieman alakuloisena pitkin katua. ’Onneksi ehdin sentään syömään mahani melkein täyteen. ’

Topi alkoi taas miettiä pääsykeinoa kotiin. Hän oli todella pulassa sillä hän ei osannut ihmisten kieltä, eikä osannut lukea, eikä tehdä mitään muuta kuin olla jääkarhu. Ja mitä hyödyllistä jääkarhut muka osasivat? Eivät yhtikäs mitään, mikä olisi auttanut kotiin.

Topi vaipui istualleen maahan päätään riiputtaen. Kyyneleet alkoivat saavuttaa hänen silmänsä ajatellessaan äitiä, joka oli ollut jo miltei viikon yksinään Pohjoisnavalla.

**

A/N: Voi ei mua oikein hävettää näitten lyhyys, mut oon ollu tosi väsyny

[MissWeasley]

16.luku

Vielä illan pimetessä Topi istui sillan vieressä. Hän ei enää itkenyt, eikä ajatellut äitiä, eikä oikeastaan ajatellut mitään.
Topi tuijotti lasisin silmin aina välillä sillan ali lipuvia veneitä, ja katseli niiden vaikeaa kulkua jäähileisen veden läpi.

Tähdet ja kuu syttyivät taivaalla, liikkeet sulkivat oviaan, ihmiset vähentyivät kaduilta. Mutta Topi pysyi paikallaan. Tuntui kuin hän olisi juurtunut siihen Hän oli monta kertaa päättänyt lähteä, mutta ei ollut vain yksinkertaisesti saanut itseään liikkeelle.

Loppujen lopuksi, kun pilvet lipuivat taivaalle peittämään tähdet ja kuun ja jättäen vain valopylväät värjäämään lumen oranssiksi, Topi nousi ylös.

Hän ei oikeastaan tiennyt minne meni, kunhan vain verrytteli kangistuneita jäseniään.
Topi käveli kauppakujaa pitkin eteenpäin katsellen niiden kauniita jouluisia näyteikkunoita, jossa tontut leikkiä löivät ja pienet possut pyörivät kuusen ympärillä.

Loppujen lopuksi Topi jäi pitämään yötään erään hotellin markiisin alle.

[MissWeasley]

Tuo kieli tuola lopussa on siis venäjää Googlekääntäjästä katottu, joten kielioopi on mitä on...
Varoitukset: Lyhyt luku.

*

17.luku

Seuraavat päivät eivät olleet kauhean toiminnantäyteisiä. Lähinnä Topi vain kuljeskeli, nukkui ja söi ruokaa roskapöntöistä.
Topilla oli tylsää. Sanan kaikissa merkityksissä ja isolla T:llä.
Tällä hetkellä Topi kuljeskeli aivan Viron ja Venäjän rajalla, vaikkei tämä sitä tietenkään voinut tietää. Hän katseli pilvetöntä taivasta ja auringon säteiden leikkiä lumen pinnalla. Kirkas aurinko taittoi säteensä lumesta pistävästi Topin silmiin.

Topi tuli pian tietullille, jonka läpi kuljettiin Venäjän puolelle, mutta Topi kun ei sitä tiennyt, hän jatkoi kävelemistä eteenpäin eikä huomannut takaansa tulevia autoja.

Vasta kun yksi auto tööttäsi Topin takana, Topi älysi siirtyä hiukan sivummalle. Hän pääsi ongelmitta tullin ohi, sillä kopin virkailija näytti puoliksi nukkuvan tarkastellessaan ohikulkevien autojen kuljetuslupia sun muita.

Kävellessään vielä muutama kymmenen kilometriä eteenpäin(mihin meni koko iltapäivä, lepo- ja ruokataukoineen) hän saapui kaupunkiin illan jo hämärtyessä.

Ohittaessaan kyltin jossa luki Санкт-Петербург, Topi saattoi nähdä kaupungista loistavat valot.

[MissWeasley]

Luku on tylsähkö, ei tapahdu juuri mitään, mutta nyt on inspiraatio hieman kadoksissa... Yritän saada seuraavista luvuista paremman!

*

18.luku

Aivan kaupungin laitamille oli pistetty pystyyn jonkin näköinen joulutori. Kojuja oli pystytetty tusinoittain ja porttien ympärille oli kiedottu havunoksia.

Topi astui porteista sisään ja hänet ympäröi värikäs valo. Joka kojuun oli ripustettu erivärisiä jouluvaloja tuomaan joulun tunnelmaa ja ihmisiä tungeksi kojujen ympärillä ostellen eri joululahjoja omaisilleen.

Hieman kauempana oikealla oli lapsille tarkoitettu karuselli täynnä hevosia ja hevosvaunuja. Topia se kiinnosti suuresti, joten hän riensi sen luo ja hyppäsi sen kyytiin juuri kun uusi kierros lähti liikkeelle.

Karuselli oli täynnä pieniä nauravia ja iloisena kirkuvia lapsia. Karuselli lähti pyörimään hitaasti. Topi olisi toivonut hieman kovempaa kyytiä, mutta sitä ei tullut ja Topi kyllästyi nopeasti. Hän hyppäsi kyydistä pois kesken kaiken ja lähti kävelemään ja katselemaan ympäri toria.

Joissain kojuissa myytiin käsinevalmistettuja tauluja, joissain kalaa, joissain makkaraa, joissain hunajaa, joissain villasukkia ja muuta itse valmistettua.

Topi puikkelehti ihmisvirran mukana edemmäs joulutorilla toivoen samalla, että saisi edes hieman kaikesta tuosta myytävän olevasta ruuasta.

[MissWeasley]

A/N: Nonniin, loppu alkaa häämöttää! Enää viisi lukua! Tiedän, että Venäjällä vissiin käy oikeasti jonkisorttinen pakkasukko, mutta tähän sopi paremmin Joulupukki! Enkä muutenkaan tiedä mitän venäläisistä perinteistä! Noi suomennokset googlekääntäjällä ei mee ihan oikein, joten laitan tuonne loppuun mitä ne oikeasti tarkoittaa.

*

19.luku

Moni joulutorin kojujen pitäjistä vaikutti olevan anteliaalla päällä. Johtui se sitten joulunhengestä tai mistä hyvänsä moni heitteli kojujensa takaa Topille pieniä maistiaisia oman kojunsa ruokatuotannosta.

Ja sekös jos mikä kelpasi Topille.

Eräs nuori, kaunis tyttö oli heittänyt Topille hieman tummaa maidotonta suklaata, jota Topi nyt mutusteli suussaan kävellessään samalla eteenpäin kärkkyen uusia maistiaisia.

Niin kuin eräs vanha sananlasku kuuluu, poikkeus vahvistaa säännön. Topi huomasi erään kojun, jossa myytiin tikkunekkuja ja istahti sen eteen näyttäen mahdollisimman söpöltä. Iso, lihava ja parrakas mies, jolla oli hieman lerputtavat ja raskaannäköiset silmäluomet katsoi Topia hetken ennen kuin puhkesi huutamaan.

“Хотя эти сумасшедшие, добрый muijat Вы жертвуете пищи, söpöytesi не работа для меня! Позволяет бросить его! Я сам лично tikkunekut они сделали, и я собираюсь им деньги!” sanojensa tehosteeksi mies heitti jo juoksemaan lähteneen Topin perään kojustaan riippuvan havunoksan.

’Mikä yrmy’, Topi totesi pysähdyttyään puuskuttamaan juostuaan niin pitkälle ettei nähnyt enää miestä. ’Pitäköön tikkunekkunsa, en olisi niitä halunnutkaan.’

Niine hyvineen Topi lähti käyskentelemään jälleen ympäri toria.

Pian Topi törmäsi jälleen isoon, lihavaan ja parrakkaaseen mieheen. Vaan tämä ei kuitenkaan ollut se sama, joka oli heittänyt häntä havunoksalla. Topi oli nähnyt tuon punaisen nutun, punaiset posket ja iloiset silmät ennenkin. Erään kaupan näyteikkunassa!

Iloisesti myhäillen Joulupukki jakoi vielä viimeisille lapsille karkkia, kunnes sitten sanoi:

”Извините детей. Теперь, чтобы вернуться к бабушке Санта Корватунтури присоединиться. Но видеть вас в канун Рождества, пожалуйста, хороший! "

Joulupukki oli jo keräämässä kamppeitaan kasaan kun Topi ehti sen luokse ja toivoen, että pukki olisi kiltimpi kuin edellinen mies, loihti kasvoilleen mahdollisimman söpön ilmeen.

Joulupukki huomasi Topin ja hymähti, mutta heitti jääkarhulle hymyillen makeisen ja lähti pakettiautolla pois.

Topin mutustellessa karkkia, muitakin kojuja alettiin jo sulkea. Lopulta Topi joutui jättämään tämän paratiisin joulutorin sulkeuduttua.

*
 
A/N2: Ensimmäinen vuorosana. Läskin miehen, joka heitti Topia havunoksalla:

"Vaikka nuo hullut, hyväsydämiset muijat lahjoittavat sinulle ruokaa, söpöytesi ei tehoa minuun! Antaa heittää siitä! Olen itse tehnyt nämä tikkunekut ja aijon itse saada rahatkin!"

Ja toinen Joulupukin vuorosana:

"Valitan lapset. Nyt Jouupukin täytyy palata takaisin korvatunturille muorin luokse. Mutta nähdään jouluaattona. Olkaa kilttejä!"

[Glorisablet]

Jouluhaasteen meneillään oleva kierros ei ole poikinut tähän mennessä yhtään eläinsatuja. Tällaisia sööttejä, jossa on pörröisen lutuinen eläinsankari. Jääkarhun pentu Topi elämässä napajäätikön karhun elämää, kunnes seikkailu käynnistyi. Jääkarhut ovat petoeläimiä, mutta Topi on yhtä paijattava kuin teddykarhu. Söpöys. <3 Pikkulapset haluaisivat varmasti pienen jääkarhun poikasen paijattavaksi tajuamatta miten isoksi valkoinen karhu kasvaa.

Topin seikkailut Pohjolassa, Virossa ja Venäjällä oli jaettu sopiviin pikkupätkiin. Vähän niin kuin avaisi suklaakalenterin; päivän suklaanappi on melko pieni ja tekisi mieli painaa peukalolla seuraavaa luukkua, ellei olisi päättänyt odottaa seuraavaa päivää. Vieraiden kielten käyttäminen kieliopillisesti oikein tai väärin (kieliä osaamaton ei edes tajua) elävöitti ja teki selväksi, mihin maahan Topi oli kulloinkin joutunut.

Kuvailua olisi voinut olla joissain luvuissa enemmän, esimerkiksi omasta mielestäsi tylsänä pitämässäsi ficissä. Tapahtumat ja sattumukset tarvitsevat kuvailua sekaan, jotta vaaka pysyy tasapainossa. Muuten näpsäkkää ja eläinsatumaista tekstiä. =) Katsotaan pääseekö pikku Topi jouluksi kotiin oman äitinsä luo.

[MissWeasley]

Lavinia:Tulit sitten tänne kommentoimaan Kiitos paljon kommentista! Tiedän, että tässä on aika vähän kuvailuja, mutta aikaa on jäänyt suhteellisen vähän kirjoittaa tätä, mutta no joo... Tässä on kuitenkin 20.luku, keskiviikkona alkaa loma ja toivon, että viimeiset luukut paranee!
Tästä ei ihan tullu raapale, meni muutaman sanan yli

*

20.luku

Topi yritti etsiä sopivaa nukkumapaikkaa. Se ei ollut helppoa, sillä kokemuksesta Topi oli oppinut, että minne tahansa ei kannattanut jäädä nukkumaan tai saattoi löytää itsensä ties mistä. Mutta niin kuin sanotaan, että kantapään kautta opitaan.
Topi ei vieläkään oikein kunnolla tiennyt mitään ihmishärveleistä ja oli myöhäinen ja pimeä ilta, joten Topi huonoksi onnekseen valitsi makuupaikkansa lentokentältä lentokoneeseen ruumaan lähtevien matkalaukkujen alta.
Niinpä hänet sitten kärrättiin lentokoneen ruumaan, joka oli juuri lähdössä Pietarista Murmanskiin.

Kun Topi sitten aamulla heräsi siihen, että laukkuja kannettiin pois lentokoneen ruumasta, hän ei juurikaan hämmästynyt, mutta oli senkin edestä turhautunut.

Topin ei auttanut kuin lähteä tutkimaan kaupunkia.

[Glorisablet]

Voi jääkarhua. Kokemuksen syvää rintaääntä kuunnellut Topi antoi syystäkin varovaisuudella arvoa etsiessään ajatuksen kanssa sopivaa nukkumapaikkaa. Ajatustyö kuitenkin valui hukkaan sen mennessä nukkumaan lentokentälle, josta jääkarhun matka jatkui (toisen vedellessä sikeitä) uutta tuntematonta kohti.

Jatkon mukana selviää, mitä pakollinen tutkimusreissu paljastaa. =)

[MissWeasley]

Unihdin kokonaan eilen kirjoittaa 21.luukun, joten se tulee tässä niinkuin myös 22.luukku Ja venäjän kielen suomennokset on lopussa, koska googlekääntäjä ei käännä hyvin...

*

21.luku.

Lentokenttä oli valtava. Ne kaupat ja ravintolat mihin Topi oli törmännyt ei vetänyt mitään vertoja tälle paikalle. Topi melkein litistyi ihmismassassa kaikkien rynniessä ja kiirehtiessä omille lennoilleen.
Siinä jalkaviidakossa Topi ei juurikaan nähnyt eteensä ja hän ajautui ihmisvirran mukana ties minne.
Onneksi Topi kuitenkin löysi piakkoin ulko-oven, josta saattoi puikahtaa vapaammin hengitettävälle alueelle.

Topi lähti helpotuksesta huokaisten kävelemään eteenpäin lumisella aukealla, joka oli seurannut ovesta astumisen jälkeen.
Topi säikähti hirveästi kun hänen vasemmalta puoleltaan kuului tööttäys ja Topi loikkasi salamannopeasti juoksuun. Torveaan töötännyt autonomistaja jäi ärtyneenä katsomaan valkean jääkarhun perään mutisten samalla jotain vihaisesti venäjäksi.

Topi oli jo juossut pois aukealta ja yli autoja vilkkaasti kuhisevan kadun. Monet autot olivat tööttäilleet hänelle ja se sai Topin vain enemmän kauhun valtaan. Ääni kaikui hänen korvissaan kuin sumutorvi.

Topi juoksi niin kauan kunnes hengitystä pisteli ja jalat olivat kuin velttoa makaronia. Topi pysähtyi erään kirkkaasti valaistun kyltin viereen, joka mainosti ”Сегодня в кино за полцены!”

Sen vieressä oli iso kaksiosainen ovi, josta lappasi ihmisiä sisään ja ulos. Monet ulsotulevat nauroivat, itkivät tai selittivät ystävilleen jotain suu vaahdossa.
Tämä kummallinen tunteet pintaan nostava paikka herätti Topin mielenkiinnon.

Ulostuleva nuoripari avasi oven sopivasti Topille. Onneksi hänellä sentään jossain määrin oli onnea. Sisällä oli melkoisen punaiseksi sisustettu iso tila, vaikkei kuitenkaan yhtä iso kuin lentokenttä. Ihmisiä oli pitkiä jonoja eri ovista sisään ja kaikilla oli kädessään pieni keltainen paperin palanen, jonka he ojensivat ovella seisovalle miehelle tai naiselle, jonka jälkeen tämä viitoi heidät astumaan sisään ovesta.

Topi luikki erään jonon hännille ja pääsi livahtamaan sisälle. Isolta salilta näytti tämäkin huone. Se oli täynnä punaisia penkkejä, jotka kaikki suuntautuivat samaan suuntaan isolle valkoiselle kankaalle. Ihmiset istuivat tuoleilleen ja alkoivat syödä pahvipurkeistaan popcornia odottaen selvästi jotain. Topi jäi portaille istumaan ja seuraamaan mitä tapahtuisi.
Yllättäen valot alkoivat himmetä ja sammua kokonaan. Oli pimeää ja kova jylinä jostain sai Topin sulkemaan silmänsä kauhusta.

Kun Topi vihdoin uskalsi avata silmänsä, hän näki ison valkoisen kankaan olevan täynnä liikkuvia kuvia. Ihminen toisensa jälkeen tuli kankaalle ja lähti pois. Se oli lumoavaa ja kohta keskelle ruutua nousi teksti:

Кошмар на Рождество

Sen jälkeen kaikki olikin aivan uutta Topille. Elokuvan alku oli rauhallinen ja aivan tavallinen tavallisen perheen joulu, kunnes jotain tapahtui. Joulu muuttui kaaosmaiseksi ja pelottavaksi, eikö Topi välillä edes uskaltanut katsoa.

Kun elokuva sitten loppui ihmiset haukkoivat kauhistuneina ja helpottuneina henkeään ja lähtivät vilkkaasti keskustellen salista.

Vaikka elokuva olikin ollut paikoittain pelottava, kuvien liikkuminen oli lumonnut Topin. Tämä oli varmasti Topin elämän hienoin kokemus!

22.luku

Topilla oli taas nälkä. Hän ei jaksanut edes miettiä kuinka kauan edellisestä ruokailusta oli, sillä hän oli myös erittäin väsynyt. Väsyneenä ja nälkäisenä hän harhaili ties kuinka kauan ympäri tuntematonta kaupunkia etsien ruokaa ja paikkaa, jossa nukkua.

Topi oli jo melkein tottunut siihen, että joku ohikulkija ihastuisi hänen isoihin ja söpöihin silmiinsä ja antaisi hänelle ruokaa. Edes pienen palan, oliko se liikaa pyydetty? Topi oli kaukana kotoa, äiti oli varmasti jo huolesta sairaana ja kukaan ei edes antanut hänelle ruokaa.

Meni siis Topin mielestä uskomattoman kauan (15 minuuttia) löytää jonkinlaista suuhunpantavaa. Eräällä kadulla oli sininen koju, joka myi kalaa. Topin suurinta herkkua! Koju oli juuri sulkeutumassa ja omistaja oli lähdössä pois. Mutta Topin onneksi hän tiputti laatikostaan pari kalaa, joita ei huomannut tai sitten ei vain välittänyt.

Oli miten oli Topi söi ne hyvillä mielin ja käpertyi sen jälkeen kojun nurkkaan nukkumaan, missä vieläkin hehkui lämmittäjän lämpö.

*

Ensimmäinen venäjänkielinen lause tarkoittaa: Tänään kaikki elokuvat puoleen hintaan
Ja toinen: Painajainen jouluna

Ja huomenna tavataan taas 23.luukun parissa sen ehdin kirjoittaa, koska on vapaapäivä!

[MissWeasley]

Loppuhuipennus häämöttää! Enää huomenna viimeinen luku ja seon sitten siinä!

*

23.luku

Topi nukkui sikeästi jopa yli puolenpäivän. Lopulta hän kuitenkin heräsi jysähdykseen, jonka aiheutti sulkeutuva pakettiauton ovi. Kojun omistaja oli tullut taas tienaamaan rahaa.

Topi venytteli ja haukotteli makeasti, nappasi eräästä laatikosta salaa muhkean lohen ja kipitti karkuun syödäkseen saaliinsa rauhassa.

Pakkanen oli kiristymässä. Viimeiset mattimyöhäiset juoksentelivat kaupasta toiseen ostelemassa vielä viime hetken joululahjoja kiertäen samalla kaulahuivia tiukemmin kaulalleen ja vetäen pipoa syvemmälle päähänsä.

Iltapäivällä jo miltei kaikki kaupat olivat tyhjentyneet ja viimeisetkin ihmiset lähteneen koteihinsa viimeisiin joulusiivouksiin ja joulukuusenkoristeluihin.

Kadulla seisoi enää ylhäisessä yksinäisyydessään vain Topi, vailla tekemistä. Hän katseli ympärilleen autiolla kadulla. Kauempana vain pudonnut karkkipaperi pyöri kadun yli.

Topi puuskahti. Mikä kaikkia ihmisiä oikein vaivasi?

Topi vain käyskenteli tuntikaupalla. Hän oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut tulleensa kaupungin ulkopuolelle. Suoraa tietä jatkui vaikka kuinka kauan, ennen kuin Topi havahtui mietteistään huomaamaan olevansa keskellä ei-mitään. Tai no, ei ihan keskellä ei-mitään. Hänen oikella puolellaan, kohosi keskisuuri valkoinen ja suorakattoinen rakennus, jonka takapihalta kuului melua.

Topi kun ei muuta keksinyt hän tallusteli lumisen pihan poikki ja kiersi rakennuksen takapihalle.

Siellä oli joukko valkoisiin pitkiin takkeihin pukeutuneita henkilöitä. Monella oli päässään silmälasit ja jotkut olivat kaljuja. He kaikki häärivät ison lentokoneen, mutta paljon pienemmän näköisen laitteen ympärillä. Laitteen päällä oli iso propelli.

"Вертолет готов! Туристы внутри!"

Laitteeseen asteli sisään kaksi rotevannäköistä miestä yllään paksut toppavaatteet, joitain laitteita ja selkäreput.

Sen verran Topi oli jo oppinut, että tiesi tämän olevan ihmisen tapa matkustaa ympäri maailmaa. Ja Topi oli nähnyt tuollaiset laitteet niillä tyypeillä, jota silloin kauan sitten olivat tulleet kotopuoleen laivallaan.

Niinpä Topi mielihyvin hyppäsi sulkeutumaisillaan olevasta ovesta sisään helikopterin noustessa ilmaan.

*

Venäjänkielisen lauseen suomennos: "Helikopteri on lähtövalmis! Matkailijat sisään!"