Fandom: One Piece ja Full metal alchemist, crossover
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa FMA:n, siihen kuuluvan maailman ja hahmot, Oda pitäköön hyvänään piraatit ja Grand Linen, kaikki siis kuuluu näille kahdelle mangakalle, lukuun ottamatta juonta, jonka olen väsännyt omin kätösin ilman taloudellista tukea.
Author: Merirosvokuningas Odo
Beta: Ruskapoika (1. luku)
Status:
pitkällä tauollaGenre: seikkailu, piraattihuumoria
Paring: sekalaisia slash ja het vihjauksia
Raiting: K-11 tasolle noustaan
Warning: nyrkkitappeluita, verenvuotamista ja kielenkäyttö
Summary: Grand Linellä kaikki on mahdollista, niin taivaalla oleva saari, kuten sotaisa hiekkamyrskyjen peittämä valtio tai talven kylmään otteeseen puristuneet saaret. Tällä kertaa lokitikku osoittaa Olkihattupiraateille uuden suunnan, kohti maailmaa, jollaista he eivät uskoneet koskaan kohtaavansa. Ankkurin upotessa meren pohjaan, askelten noustessa Amestrisin maalle voi alkaa seikkailu, jollaista piraatit eivät ole kokeneet koskaan aiemmin. Siitä alkaa tarinamme, Maassa Maan Tavalla.A/N: Okei, en muista enää mistä tämä idea lähti, mutta jollain tavalla se liittyi minun hurjaan One Piece ja FMA-fanitukseeni, joista ensimmäinen on pahasti sekoittamassa minun pääni. Kohta luulen olevani merirosvo, senkin ryönät! Mutta kuitenkin, olen jo pitkään halunnut kokeilla taitojani crossovereiden ihmeellisessä maailmassa ja toivon, että tämä ensimmäinen moniosainen yritykseni saisi edes jonkunlaista palautetta teiltä lukijoilta (jos niitä on). :''D Ensimmäinen luku on lähinnä hahmojen pintapuolista katsausta, tarinan viemistä siihen, mistä kaikki alkaa, mutta eiköhän tästä myöhemmin saada parempaa äktiöniä aikaiseksi, kun on kaksi näin mahtavaa sarjaa käytössämme. No, ei sen enempää alkupuheista,
Ruskapojalle suuri kiitos tekstin betauksesta ja tarkistelusta ja mielipiteen kerronnasta, että uskalsin julkaista!
Challanges: Genrehaaste vol. 2: crossover, eikait tässä muuta.
Tähän mennessä ilmestynyt 1/?Luku I: Pohjoiseen Olkihattupiraatit!
Maassa maan tavalla
Luku I - Pohjoiseen Olkihattupiraatit!
”Luffy! Lokitikku on ottanut uuden suunnan”, Namin ääni kantautui kannelta, korkokenkien kolahdellessa vasten laivan puista lattiaa. Tyttö juoksi kannella makaavien poikien luokse, osoittaen kädessään pitelemää laitetta. Neula lokitikussa oli kääntynyt pohjoiseen.
”Hienoa! Mennään siis sinne – pohjoiseen”, Luffy totesi ja antoi iloisen virneen nousta kasvoilleen vierellään ylös nousseen Usoppin tarkkaillessa kohti pohjoista. Viileä merituuli puhalti taivaanrannassa näkyviä tummia pilviä heitä kohden, eikä Nami voinut olla vaistoamatta myrskyn kipinää ilmassa.
”Pohjoisesta tulee myrsky, oletko nyt aivan varma, Luffy?” Nami kysyi, antaen katseensa hortoilla samaan suuntaan kuin toisella pojista.
”Tottakai! Mennään pohjoiseen.”
Ennen kuin Nami tai Usopp ehtivät väittää vastaan kapteenin yksimieliselle päätökselle heidän luokseen asteli mustahiuksinen nainen hymyhuulillaan. ”Olkihattu on tehnyt päätöksensä, turha teidän on yrittää muuttaa hänen mieltään.”
”Robin, mutta näethän itsekin, että myrsky on nousemassa!” Nami aloitti, Usoppin tuijottaessa hätääntyneenä vieressä käsillä ilmaa halkoen: ”Niin Merry ei kestä enää rankkoja myrskyjä.”
”Emme voisi välttyä siltä muutenkaan.” Robinin ääni oli tyyni, kuten aina, ei karaistuneen naisen luomaa kuorta saanut rikki yksi pahainen tuulenvire, joka sai meren raivon nousemaan valloilleen.
”Mutta…”
”Me menemme pohjoiseen. Piste”, Luffy tokaisi, nousten itsekin istumaan ristien jalkansa eteensä. Kun päätös oli tehty, sitä ei enää muutettaisi. Nami katsoi Usoppia luovuttanut ilme kasvoillaan, eikä toisellakaan ollut enää mitään sanottavaa asiaan.
”Olette siis päättäneet suunnan?” Zoro kysäisi matalalla äänellään tullen paikalle seuranaan Sanji, joka kantoi mukanaan kahta lautasta kauniisti aseteltuine ruokineen.
”Kyllä, pohjoiseen”, Robin totesi lyhyesti, ottaen vastaan Sanjin tarjoaman aterian.
”Nami-neiti, teidänkin aterianne on tässä”, mies sirkutteli iloisesti, ojentaen ylväästi kumartaen aterian oranssihiuksiselle neidille, vinkaten silmäänsä. ”Kiitos, Sanji.”
”Heeeeei, missä mun ruoka on?” Luffy marisi, huomatessaan neitojen kauniit ja houkuttelevat annokset. Sanji kurtisti kulmiaan ja ärähti huuliensa välistä: ”Te ryönät saatte hakea itse ruokanne keittiöstä, minä tarjoilen vain neideille.”
*
Merry kulki pitkin sinistä merta, paiskoutuen toisinaan hieman reitiltä aaltojen työntäessä heitä sivuun pohjoiseen vievältä reitiltä. Lokitikun näyttämä suunta oli selkeä, mutta matka kohteeseen vaikutti olevan hyvinkin kaukana, vaikka laiva kulkikin eteenpäin ennätys vauhtia tuulen vauhdittaessa heidän matkaansa. Edessä avartui vain aaltoja, merta ja taivaanrannassa tummuvat pilvet.
Sateen ropina hakkasi laivan kantta, pitäen miehistön sateilta suojaavassa ruumassa lusikoiden kalahdellessa vasten posliinisia astioita.
”Millanenhan se on se paikka – se minne nyt ollaan menossa”, Luffy änkytti suu täynnä ruokaa, saaden Namin irvistämään. Chopper hihitteli itsekseen Usoppin ilveily tempuille ja ruokailu oli muutenkin mitä rauhattomin, vaikka tuskin mitään muutakaan kyseisten merirosvojen ruokailusta saattoi odottaakaan.
”Onko sinulla karttaa?” Robin kysäisi, kääntäen katseensa jälleen Namiin päin poikien typeristä leikeistä ja irvistyksistä, jotka saivat hänetkin huvittumaan hieman.
”On, mutta sitä on vaikea tulkita, kun Grand Linellä suunnan määrittäminen on niin vaikeaa”, Nami totesi hieman harmistunut ilme kasvoillaan, nousten samalla pöydästä tonkimaan pöydän takana makaavaa arkkua, jossa hän säilytti arvoesineitään.
”Tässä.”
Robin otti käteensä tytön ojentaman kartan ja vilkuili sitä tarkasta, pohtien mikä voisi olla heidän seuraava määränpäänsä. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut, joten he tuskin saapuisivat millekään saarelle, jossa ilmaston muutos olisi kovinkaan erikoinen. Ehkä seuraava kohde olisi jopa varsin tavallinen.
”Voisiko se olla tuo?” Robin osoitti kartassa näkyvää isoa maa-aluetta, joka näytti jakautuvan useisiin maihin. Karttaan nimetyt maat Xing, Ishvaal ja Amestris kuulostivat tuntemattomille.
”Xing?” Nami totesi ja otti kartan käteensä tutkiakseen sitä tarkemmin.
”Kuulostaa hauskalta paikalta, tahdon Xingiin!”
”Millainen paikka se on?” Chopper kysyi uteliaana, Luffyn lyödessä jo lisää keittoa lauteselta suuhunsa.
”Enbg thiedä, mgnytdda dhe kguuloshgtaa hgaustakta!”
”Luffy, tuo on kuvottavaa! Älä puhu ruoka suussa”, Nami ärjäsi, tuijottaen murhaavasti kapteeniaan, jonka suu pullistui liiasta ruuasta, keiton valuessa poskilla. Nielaisun jälkeen poika virnisti leveästi.
”En tiedä, Chopper, mutta se kuulostaa hauskalta.”
”Voisinkohan oppia siellä jotain uutta lääketieteestä?”
”Totta kai!” Luffy totesi päättäväisenä, nousten ylös ruokapöydästä jättäen likaiset astiat lojumaan pöydälle. Syrjessämme pysyneet Sanji ja Zoro vilkaisivat toisiaan.
”Älä lupaile vielä mitään, ei voida tietää millanen paikka se on”, Sanji ja Zoro puuttuivat yhteen ääneen puheeseen, mulkaisten toisiaan murhaavasti kuin toivoen, että toinen peruisi sanansa.
”Pesuharja.”
”Ihmekulmakarva.”
Kengän kalahdus miekkaa vasten oli kuin viesti muille, että olisi parempi poistua ruumasta, ennen kuin kaksikko aloittaisi kovempiotteisen riidan mitättömästä asiasta. Tytöt seurasivat poikia kannelle, Chopper jäi keräämään lautasia. Kannelle saavuttuaan sadepisarat iskeytyivät vasten kasvoja, saivat Luffyn innostumaan entistäkin enemmän ja juoksemaan keulakuvan päähän tarkkailemaan ympäristöä.
”Kattokaa tuolla se on XING!” kuului Luffyn riemastunut huuto, pojan hyppiessä keulakuvan päällä tuijottaen horisonttiin. Namin ja Robinin kasvoille levisi yllättynyt ilme, Usopp juoksi jo heidän edeltään kaukoputken kanssa keulaan. ”Totta siellä näkyy jotain!”
Myrskyn läpi saattoi erottaa avartuvan maiseman, tyyntyneemmän ilman ja maan, jota he niin kovasti olivat kaivanneet viikkojen seilauksen jälkeen. Merry ajelehti tuulen mukana kohden rantaa, saaden muutkin nopeasti juoksemaan kannelle katsomaan uutta maata heidän edessään. Kuinka Grand Line saattoikaan olla ihmeellinen, ei koskaan tiennyt minne päätyisi.
*
Ankkuri putosi mereen, rikkoen meren pinnan. Sadekin oli lakannut ja sai joukkion nousemaan maihin tyytyväisinä saavutukseensa. He olivat päässeet maihin, helposti ja yksinkertaisesti, kuten Luffy oli heille vakuuttanut. Vaikka luultavasti kyse oli vain onnesta.
”Täällä me nyt ollaan” Luffy huudahti venyttäen käsiään kohti yläilmoja vilkuillen ympäristöään. Vasemmalla ei ollut mitään, oikealla ei ollut mitään, edessä… siellä näkyi taloja.
Virnistys muuttui jälleen leveäksi, askeleet yltyivät juoksuun.
”Luffy, odota!”
Merirosvot säntäsivät kapteeninsa perään, vilkuilivat molemmin puolin nousevia rakennuksia, joiden luokse he olivat tulleet. Niissä oli jotain erilaista, kuin aikaisemmin törmätyissä asumuksissa, mutta toisaalta merellä kaikki oli mahdollista, olivathan he kerran käyneet taivassaarellakin.
Luffyn innostunut huuto, ilman vetäminen keuhkoihin saivat muut pysähtymään kymmenisen metriä pojan taakse, odottamaan ilmaan purkautuvaa huudahdusta: ”Täällä on ihmevempele!”
Poika tuijotti yllättyneenä, aivan liian innostuneena edessään avautuvaa näkökenttää. Siinä hänen silmiensä edessä komeili pitkä kummallinen kone, raiteet ja joukko ihmisiä. Ihmiset katsoivat vieroksuen paikalle saapunutta poikaa, nousten yksi kerrallaan junan ovista sisään.
Pieni savupilvi nousi veturin yläpuolella olevasta piipusta, saaden pojan vain haukkomaan henkeään kaiken polttelevan innostuksen kourissa. Mahtavaa, liian mahtavaa.
”Jos en ole aivan väärässä, tuo edessämme oleva kone on juna”, Robin totesi, vetäen raikasta ilmaa keuhkoihinsa hänkin, yllättyneenä näkemästään. Tarujen junat olivat harvinaisia, eihän niitä pitänyt olla. Ne olivat kuin laivoja, jotka pystyivät kulkemaan maalla niille määrättyä reittiä väsymättä pitkiäkin matkoja, kuljettaen mukanaan matkustajia ilman minkäänlaista työvoimaa.
”Robin, mikä on juna?” Chopper kysyi uteliaana, saaden jopa Luffya enemmän vieroksuvia katseita ja muutamien lapsien kummastuneita osoitteluja. Usopp oli liittynyt kapteeninsa seuraan vain tuijottamaan ihmevempelettä, odottaen, että jotain uskomatonta tapahtuisi.
”Se on laite, joka kykenee liikkumaan maalla ilman minkäänlaista työvoimaa. Olen kuullut niistä, mutten koskaan uskonut näkeväni sellaista – niiden piti olla vain tarua”, Robin selitti, saaden Namin vierelleen kuuntelemaan uteliaana, Sanjin ja Zoron ihmetellessä sivusta.
Miekkamies Zoro asteli lähemmäs junaa, kulkien läpi ihmisvilinän, saaden osakseen vain huutoja ja räikyviä osoitteluja: ”Hullu! Mitä sinä tuollaisilla aseille teet tämmöisessä paikassa!”
He todellakin herättivät kummastusta ja olisi ollut vain parempi palata laivalle…
”Minä haluan matkustaa ihmevempeleellä!” Luffy oli todennut sen, mitä Usopp oli odottanutkin, muut ehkä jollain tavalla kammoksuneet jo etukäteen. Päätös oli kuitenkin päätös, samalla tapaa kuin lähtö kohti pohjoista. Joukkio seurasi riemusta kiljuvaa Luffya kohti junan ovia, astuen sen sisätiloihin.
*
Pian Robinin ohjeistuksella he olivat kaikki asettuneet paikoilleen, penkeille kuuden hengen vaunaosastolle. Penkit oli asetettu vastakkain, jolloin toisella puolella istuvat, Nami, Robin, Sanji saattoivat tarkkailla Zoron, Usoppin ja Luffyn keskeistä väittelyä siitä, kumpi oli omituisempi Luffy vai Zoro ihmisvilinässä.
Chopper oli muuttanut muotoaan suosiolla ihmismuodoksi, koska poron ja ihmisen risteymä oudoksutti ihmisiä kuin eivät olisi sellaista nähneet aiemmin. Toisaalta samanlaiseen kohteluun hän oli törmännyt ennenkin eikä se häntä sen kummemmin haitannut. Chopper kuitenkin tunsi olonsa hieman ulkopuoliseksi istuessaan tarkkailemassa ohikulkevia ihmisiä vieresellä vaunuosastolla muista piraateista.
”Saako tähän istua?” kuului haarniskan sisästä kohtelias pyyntö, saaden Chopperin vavahtamaan säikähteneenä. Haarniskaan pukeutunut mies oli ainakin hänen kokoisensa ja mukanaan hän piti pienempää poikaa, joka tyytyi vain tuijottamaan kysyvänä.
”Joo”, hän ei osannut vastata tilanteeseen mitään muuta.
”Kiitos”, haarniskamies kumarsi kohteliaasti, istuen Chopperin vastapäiselle penkille, toisen istuessa Chopperin viereen ikkunapaikalle tuijottamaan näkymää ulos. Junasta kuuluva suhahdus ja vihellys saivat sen hytkähtämään pienisti ja sitä mukaa lähtemään liikkeelle.
Luffyn riemunkiljahdukset täyttivät käytävän, Usoppin hengenvedot sävyttäen sitä entisestään.
Chopper kumartui kuuntelemaan muiden riemukkaita huutoja.
”Mahtavaa! Ihmevempele liikkuu kuin itsestään!”
”Se liikkuu itsestään, Olkihattupoika”, Robin totesi, saaden Namilta uteliaan katseen.
”VAU! Tahdon vaihtaa Merryn ihmevempeleeseen!” jälleen riemuisa huudahdus.
”Merry on meidän toveri! Et voi vaihtaa sitä ihmevempeleeseen, ryönä!” Usopp karjui, repien Luffyn venyvää korvaa saaden pojan päänkallistumaan.
Palmikkotukkainen poika kääntyi katsomaan haarniskaa, kurtistaen toista kulmaansa pienesti. Haarniskasta ei voinut erottaa tarkkaan minne se katsoi, mutta pääkääntyi selkeästi pojan suuntaan.
”Mitä mietit, Ed?” haarniskamies kysyi ja sai Chopperin unohtamaan hetkeksi tovereidensa pitämän metelin. Hän oli liian utelias kuulemaan paikkakuntalaisten keskustelun ja tiedon jyvien keräämisestä saattaisi olla hyötyä uudessa paikassa.
”Tänään on ihmeellistä sakkia liikenteessä. Kuuntele vaikka itse, Al”, Ediksi kutsuttu poika vastasi, heilauttaen päätään pienesti viereisen vainuosaston suunnalle, jossa Luffy piti omaa esitystä yllä leikkimällä venyvillä korvillaan.
”Varmaan ulkopaikkakuntalaisia, tuskin ovat käyneet ennen Amestrissa”, Aliksi kutsuttu mies totesi ja ensimmäistä kertaa Chopper ihmetteli, kuinka noin suurikokoisen miehen äänisaattoi olla noin pehmeä ja lämmin. Hän ei vaivautunut edes ihmettelemään tovereihinsa kohdistuvaa kummastusta vaan keskittyi kuuntelemaan jatkuisiko heidän keskustelunsa.
”Ulkopaikkakuntalaisia? Mistä lie ovat tulleet Amestrisiin”, Ed tokaisi pyöräyttäen silmiään ympäri, kääntäen katseensa takaisin ikkunan takana vilisevään maisemaan.
”Kuulin, etteivät ole kuulemma ennen matkustaneet junalla, kun puhuivat asemalla”, Al sanoi ja loi katseen viereisellä osastolla istuvaan joukkioon, joista kahden kasvot olivat liimautuneet vasten lasia.
”Sen huomaa”, Ed totesi vilkaistessaan joukkiota, joka sai hänet hymähtämään ärtyneenä: ”meluisaa sakkia.”
Levottamana tuolissaan liikehtivä Chopper, mietti, olivatko he tällä hetkellä Xingissä vai Amestris nimisessä maassa, kun kaksikon puheiden mukaan he olivat Amestrisissa eivätkä suinkaan kartan osoittamassa Xingissä. Ajatukset risteilivät myös hermostuneina heidän vastaanotostaan tuossa maassa, jonne he olivat matkalla niin kutsutulla junalla.
*
Junan kulkiessa pitkin raiteita kohti Amistrisin keskustasta oli väsynyt merirosvo joukkio nukahtanut toisiinsa nojaten, tuntien kuluessa hiljalleen eteenpäin. Myös junassa istuvat tuntemattomat matkustajat Ed ja Al vaikuttivat nukkuvan.
Chopper istui hiljaa paikoillaan, kelaten mielessään kuulemiaan keskustelun pätkiä. Maassa olisi sota, eikä se kuulostanut ollenkaan hyvältä, mutta toisaalta kaksikko oli maininnut myös monista lääketieteellisestä asiasta, jotka kiinnostivat häntä.
Hiljentyvä vauhti sai Alin nostamaan katseensa ja tönäisemään palmikkopoikaa kevyesti raitanyrkillä, luoden metallinkalahduksen heidän välilleen. Poika nosti ikkunaa vasten painuneen päänsä unisena ja vilkaisi ulos maisemaa, jonka vilinä oli hidastunut.
”Taidetaan olla perillä?” irtosi kysymys pojan huulilta väsyneenä ja osittain raukeana yli tunnin kestäneestä lepotauostaan, Chopper huomasi haarniskamiehen nyökkäävän vastaukseksi ja katseli nyt, kun kaksikko keräsi muutamia mukanaan kantamia tavaroita käsiinsä.
”Sinunkin kannattaisi varmaan valmistautua, tämä on päätepysäkki”, Aliksi kutsuttu mies sanoi kohteliaasti Chopperin suunnalle, hänen hämmästyessä yht’äkkiä heitetystä asiasta. Heidän matkansa oli ilmeisesti tullut päätökseen, vaikkei poro ollutkaan varma, mitä päätepysäkki tarkoitti.
Chopper nousi ylös penkistä, varoen, ettei kolauta päätään yläpuolella olevaan hyllykköön ja asteli vastakkaiselle osastolle herättämään merirosvojoukon. Robin vaikutti valmiiksi olevan jo hereillä, eikä muidenkaan herättämiseen tarvittu paljoa.
”Ollaan perillä, tuo iso mies kertoi, että tämä on päätepysäkki”, Chopper selitti, antaen äänensä laskeutua lähes kuiskaukseksi pelosta, että he kuulisivat. Luffyn päänousi käsien hieroessa unihiekkaa silmistä.
”Perillä? Siis Xingissä?” Luffy kysyi, muidenkin noustessa jalkeille.
”Eikun Amestrisissa, kuulin, kun nuo puhuivat”, Chopper vastasi osoittaen Edin ja Alin loittonevia selkiä, kaksikon poistuessa junasta. Luffyn uninen katse muuttui yllättyneeksi, suu jäi hetkeksi auki.
”Kääpiö! Näettekö ryönät – siellä kävelee aito
kääpiö!”
Palmikkotukkainen poika pysähtyi sanojen kirittyä hänen korvaansa, haarniskamies liikahti levottomana. Pojan käsi kosketti seinää, saaden aikaan välähdyksen, jonka seurauksena ikkunalasit räjähtivät merirosvo joukon päälle. Nami kiljaisi Sanjin kietaistessa tytön lähemmäs itseään suojatakseen lasinsiruilta. Muu joukkio oli ehtinyt väistämään nopeiden liikkeiden ansiosta, mutta Luffy oli jäänyt hyökkäyksen uhriksi. Otsasta valuva verijuova sai virnistyksen haihtumaan hetkeksi.
”Kuka täällä uskalsi sanoa minua pieneliönkokoiseksi kääpiöksi?”
Luffy tuijotti eteenpäin, huomasi kultaisten silmien polttavan tuijotuksen suoraan vasten omiaan.
Virnistys nousi jälleen piraattikapteenin huulille, kädet puristuivat nyrkkiin.
”Mä sanoin, pätkä.”