A/N: Joo nyt tulis tätä neljättä lukua. Ja todella suuret kiitokset rakkaalle ystävälleni
Kertulle joka oli ihana ja betasi tämän pikaisesti. Kiitän häntä
Ja tosiaan toivottavasti pidätte
Luku 4. Tunteita pinnassaDraco ja Blaise heräsivät toisiinsa painaituneena aikaisin aamulla. He nousivat ylös.
''Tuota, Draco'', Blaise sanoi haukotellen ''Olitko eilen illalla tosissasi?''
''Mistä?'' Draco kysyi hivenen ihmeissään ''Ai siis siitä, että sanoin pitäväni sinusta? Miksen olisi?'' Blaise hymähti ja painoi pienen suukon toisen poskelle.
''Voisko meistä tulla jotain?'' Blaise kysyi varovasti.
''Mahdollisesti'', Draco vastasi pieni hymy huulillaan. Hetken kuluttua pojat kuulivat alakerrasta ihmeellistä metelöintiä. He lähtivät katsomaan mitä alakerrassa oikein tapahtui.
Olohuoneen oven luona he kuulivat Narcissan vihaisen äänen.
’’Sinä... Minä... Severus’’, Narcissa raivosi vedet silmissään. Severus ilmeisesti yritti rauhoitella Narcissaa, koska hän toisteli jatkuvaan ’’Narcissa hyvä...’’ ja ’’Cissy kuuntelehan...’’ Lucius vain seisoi ja yritti saada jotain sanotuksi. Bellatrix katseli vierestä hyvin kiinostuneena tilanteesta. Draco katsoi hämmentyneenä äitinsä raivoamista. Samoin teki Blaise. Narcissakin alkoi punehtua ja Lucius näytti koko ajan hivenen enemmän pelokkaalta.
’’Sinun sietäisi olla edes pahoillasi! Ja vielä enemmän!’’ Narcissa raivosi miehelleen.
’’Mutta kultaseni minähän olen... Kultasen-’’, Lucius sai sanotuksi kunnes löysi itsensä lattialta istumasta. Draco katsoi äitiään sekava ilme naamallaan. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Blaisekään ei oikein tiennyt mitä mieltä olisi, joten hänkin päätti näyttää sekavalta. Bellatrixin leuka oli loksahtanut auki hyvin epä-bellatrixmäisesti ja Severuksen kasvot olivat seinän valkoiset. Narcissa oli lyönyt miestään keskelle kasvoja. Luciuksen nenästä valui vähän verta. Narcissa kääntyi kannoilaan ja käveli yläkertaan kannat kopisten.
''Tuota, jospa mentäisiin takaisin minun huoneeseeni'', Draco sanoi melkein kuiskaten Blaiselle joka nyökkäsi vastaukseksi.
Draco oli aivan sekaisin. Hänen oma äitinsä oli lyönyt miestään.
Mitä oikein oli tapahtunut jotta äiti oli saanut noin pahan raivarin? Draco mietiskeli parvekkeellaan katsellen puutarhaan Blaise vierellään. Pian he kuulivat nyyhkäisyjä viereisestä huoneesta. Pojat menivät oitis katsomaan mitä oli tapahtunut.
Huone oli ilmeisesti jonkin tapainen kahvi huone. Pyöreä, matala pöytä keskellä lattiaa ja kaksi mustaa nojatuolia. Takaseinällä oli leveä ikkuna. Takan reunuksella oli valokuvia Malfoyn perheestä ja muutamassa oli Bellatrix nuorempana. Toisessa nojatuolissa istui nainen jolla oli vasemmassa kädessään viinilasi. Nainen oli Narcissa ja hän itki.
’’Mikä on äiti?’’ Draco kysyi huolestuneesti.
’’En tiedä mikä minuun meni’’, Narcissa sanoi kyynelten valuessa hänen posken viertä ’’Lucius ei varmaan koskaan anna minulle anteeksi.’’
’’Kyllä hän antaa sinulle anteeksi’’, Draco yritti lohduttaa äitiään.
’’Uskotko tosiaan niin?’’ Narcissa sanoi kuivaten kyyneliään. Draco nyökkäsi.
He poistuivat huoneesta jättäen Narcissan omiin oloihinsa rauhoittumaan. Käytävässä he näkivät professori Kalkaroksen ja Bellatrixin. Bellatrix ilmeisesti torui Severusta ja Severus yritti selventää asiaa. Draco tiesi, että hänen tätinsä suurenteli asiota
hieman.
’’Kuinka kehtasit!’’ Bellatrix raivosi. Severus änkytti jotain epämääräistä. Pojat katsoivat Bellatrixiä ihmeissään.
’’Mitä minä olen tehnyt?’’ Bellatrix kysyi huomatessaan poikien ilmeet ’’Eikö teidän pitäisi olla Viistokujalla ostamassa kirjoja?’’ Draco ei hellittänyt tuiotustaan.
’’Mitä oikein on tapahtunu? Saisiko tähän selvennystä?’’ Draco kysyi ihmeissään. Bellatrix katsoi poikia hetken.
’’Severus se suuteli Luciusta’’, Bellatrix sanoi moittivasti katsoen Severukseen ’’Mutta menen nyt lohduttamaan äitiäsi’’. Draco ja Blaise katsoi Severusta murhaavasti ja jatkoivat matkaansa alakertaan.
Onko isäni ja opettajani välillä suhde vai johtuiko se liialisesta tuliviskistä? Draco mietiskeli kävellessään portaita alas.
Alakerran aulassa seisoi Lucius pidellen nenäänsä. Pojat olivat menossa keittiöön, kunnes huomasivat Luciuksen.
’’Isä’’, Draco sanoi värittömällä äänellä ’’Sinun kannattaisi puhua äidille.’’ Lucius katsoi poikia kummissaan jotka jatkoivat matkaansa keittiöön.
Pojat tekivät itselleen ruokaa. Kumpikaan ei sanonut ollenkaan mitään, mutta noin tunnin kuluttua hiljaisuuden rikkoi kumminkin Narcissan kova kiljahdus. Draco ja Blaise tiesivät sovinnon tulleen.
’’Draco ja Blaise!’’ Narcissa huusi yläkerrasta heille jonkin ajan kuluttua ’’Minulla on asiaa!’’.
''Pakko tuo on kai mennä'', Draco sanoi Blaiselle. Blaise hymyili.
''No minusta olisi ollut kyllä mukavampaa oleskella sinun kanssasi, mutta mennään nyt ettei äitisi sekoa
taas'', Blaise sanoi yhä hymyillen ja painoi huulensa vasten toisen huulia. Draco nosti kätensä Blaisen poskelle ja irrottautui suudelmasta.
''No jos nyt vaikka mentäisiin'' Draco sanoi hymyillen. Draco suukotti Blaisea poskelle ja lähti kävelemään kohti yläkertaa Blaise vanavedessään.
’’Te menette huomenna kahden Viistokujalle. Sain Zabini vanhemmilta juuri pöllön, jossa he kysyisivät käviskö se meille ja vastasin, että se käy’’, Narcissa ilmoitti hymyillen ’’Vain jos sinulla ei ole sitä vastaan mitään, Blaise?’’ Blaise katsoi Dracoa joka kohotti vasenta kulmaansa.
’’Ei minulla ole mitää sitä vastaan, rouva Malfoy’’, Zabini vastasi iloisesti ja lähti Dracon kanssa tämän huoneeseen.
Sängyllä oli kaksi kirjettä jossa kerrottiin mitä seuraavana vuonna tarvittaisiin.
’’Meillä on V.I.P vuosi’’, Blaise sanoi tylsistyneenä ’’Hei, olet saanut valvojaoppilaan paikan.’’ Dracon kirjeen päällä tosiaan oli hopeinen laatta jossa oli 'V' kirjain.
''Kukahan on toinen?'' Draco kysyi lähinnä itseltään.
''En tiedä'', Blaise vastasi. Draco käveli Blaise selän taakse ja kietoi kätensä pojan ympärille. Draco painoi pienen suudelman Blaisen niskaan joka tarttui Dracon käsivarsista kiinni.
''Sinulle taisi tulla kirje'', Draco sanoi huomatessaan pöllön ikkunansa takana kirje Blaiselle. Draco kävi avaamassa pöllölle oven ja otti kirjeen, jonka jälkeen antoi sen Blaiselle joka avasi kirjeen ja alkoi lukea.
Hei!
Millon tulisit käymään luonani? Minulla on aivan hirveä ikävä.
Mitä sinulle muuten kuuluu? Minulle kuuluu ainakin hyvää.
Nähdäänhän pian.
Rakkaudella, MaryBlaise katsoi kirjettä hetken. Draco otti kirjeen Blaisen käsistä ja katsoi sitä hetken.
''Ja kukahan on Mary?'' Draco kysyi loukaantuneen näköisenä.
''Mary?'' Blaise vastasi hivenen typertyneenä ''Hän on minun -''
''Tyttöystäväsi?'' Draco sanoi hivenen korkemmalla äänellä ''Ja minä luulin, että olet kanssani tosissasi!''
''Mary minun tyttöystäväni? Mistä niin päättelet?'', Blaise yritti rauhoitella Dracoa joka alkoi pikku hiljaa punehtua.
''Ai mistä? No kuka nyt laittaisi sinulle
'rakkaudella'?'' Draco tiuskaisi. Blaise ei edes yrittänyt enää rauhoitella Dracoa vaan poistui huoneesta. Draco löi oven kiinni tämän perässä ja kaatui sängylleen. Hän tunsi kuinka kyynel valui hänen poskelleen. Draco oli tolaltaan.
''Miksi juuri nyt? Kun kaikki alkoi mennä hyvin'', Draco sanoi pyyhkien kyyneliään. Hän painoi päänsä polviinsa ja nojasi seinään.
Blaise oli mennyt vierashuoneeseen, joka oli alunperin tarkoitettu hänelle. Poika istuutui sängylle selkä seinää vasten ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
''Miksi hänen täytyi lähettää se kirje juuri tänään?'' Blaise kuiskasi ja toivoi ettei äskeistä olisi koskaan tapahtunut.
*
A/N2: Jatkoa tosiaan tulee heti kuhan keriää
