Pidän sinusta, siinä kaikki, se vain on väärin muiden mielestä (K11)|Remus/Harry

[Ruskapoika]

Nimi : Pidän sinusta, siinä kaikki, se vain on väärin muiden mielestä
Kirjoittaja : Ruskapoika
Ikäraja : K11
Paritus : Remus/Harry
Genre : Angst, Romance, hitunen Fluff, Slash, ChanSlash
Varoitukset : Viittausta seksiin, alaikäisen ja aikuisen välinen suhde, pedofilia
Haaste(et) : Slash10, Kerää kaikki hahmot (Harry Potter), Synttärificci ♥

Vastuuvapaus : En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen. Kursivoidut lyhyet rivit on aevan ihanasta kipaleesta Pieni ja hento ote ja kiitos kuuluu sen tekijälle <3

A/N : MYÖHÄISET ONNEN TOIVOTUKSET ROSHUS PIENI ♥ Oon edelleen ihan hirmu pahoillani, että tän kanssa meni yli aikaa, vaikka lupasin tavallaan, että saisin sen siulle jo sillon perjantaiks valmiiks. Toivottavasti nyt kuitenkin sitten pidät, kun oon tähän jopa ite suhteellisen tyytyväinen. Kommentit otetaan kaikilta oikein mielellään vastaan, kommentointi on jopa toivottavaa, koska haluan tietää mitä lukijat ovat tästä mieltä Kappaleen kannatan kuuntelemaan Anna Puustjärven laulamana. Todella kaunis veto biisistä.

Pidän sinusta, siinä kaikki, se vain on väärin muiden mielestä

Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon

Kuuntelen kuinka puhut hiljaa, kuiskaten (kuin peläten menettävän tilanteen harmonian), maailmasta. Sen hauraudesta, tunteellisuudesta, kauneudesta. Silmissäsi pystyy näkemään sen häpeän tunteen, jota tunnet kasvojesi läpi kulkevista arvista. Minusta ne ovat kauniita. Ne ovat osa sinua. Ilman niitä et olisi enää sinä. Se jonka minä olen oppinut tuntemaan.

Sanot aina, että olet liian vanha minulle, ja joka ikinen kerta minä vakuutan, ettet sinä ole vanha. Sanot, että ansaitsen parempaa – ei ole parempaa kuin sinä. Kerrot kuinka voisit olla isäni ikäsi puolesta, siitä pidän eniten. Sinä olet ainoa, joka on pitänyt minua lähellään sillä varmuudella. Et ole kuten Ron tai Seamus. He ovat ikäisiäni. Lapsellisia, kuten Hermione sanoo, ja minä olen täysin samaa mieltä. Sinun huuliasi minä haluan suudella. Tuntea niiden vuodet ihollani ja vain nauttia karkeista hyväilyistäsi niskassani.

Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin

Vilkuilen kuinka pidät metallisia ruokailuvälineitä sormissasi. Niin elegantti, vaikka samalla niillä karu tarinan kerronta. Pieniä kuiskauksia totuuksista ja valheista. Montakohan kertaa sinä olet joskus joutunut valehtelemaan vain pitääksesi henkesi? En usko, että tietäisit, vaikka kysyisin. Kuka nyt sellaisesta tyhmyydestä pitäisi kirjaa?

Ruokailun jälkeen jäät juttelemaan Siriuksen kanssa. Puhut monesti kuinka Sirius halveksisi sinua (ehkä jopa minua), jos meidän suhde tulisi esille. Kysyn aina: ”miksi muka?” ja sinä vastaat, kuten arvattavaa: ”koska meidän suhteemme on eettisesti väärin”. Ei se ole väärin, milloin rakkaus muka voisi olla väärin? Sehän on kaunein asia maailmassa ja mahtavinta mitä kukaan voi koskaan tuntea. En halua sen olevan väärin!

Kerron sen sinulle kuiskaten ja sinä hymyilet. Huoneessa hämärää. Muista huoneista ei kuulu ääniä (kaikki muut nukkuvat, ja me saamme hyväillä toisemme euforiaan – pieneen mahtavaan taivaaseen, jossa olemme vain me), minun huoneessani, meidän salaisessa piilopaikassa, jota kukaan ei arvaa, ei ilmaa leikkaa mikään muu kuin hengityksen ääni ja toistuvat huokaukset. Me emme puhu mitään. Ymmärrämme toisiamme tarpeeksi hyvin ilman sanojakin, etteivät sanat ole kuin turhuutta, pahuutta, sitä mikä aina sotkee kaiken hyvän.

Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Kosketus ei koskaan liian kivulias. Jopa silloin, kun suutut minulle tyhmän rohkeudestani se on hellä, hento ja rakastava. Kun maailmaa valtaa pahuus minä käperryn viereesi ja itken. En halua olla heikko, mutta sinä sanot aina, ettei itkeminen ole heikkoutta. Muille se on, mutta ei sinulle. Sinun kylkeesi minä uskallan liimautua, hengittää rauhoittavaa läsnäoloasi sisääni ja antaa kyynelten valua silmistä rinnallesi tahrimaan se tahmeaksi. Etkä sinä valita koskaan.

Silität pörröisiä hiuksiani ja puhut hiljaa. Et koskaan iske siihen kipeään kohtaan, annat minun itse avautua jos tahdon. Ja sitä en tee usein. Kun yrität johdattaa vähänkään keskustelua hennoilla töytäisyillä avautumiseen päin minä piiloudun kuoreeni. Kun pelkää elämää ja kuolemaa, ei uskalla kertoa edes sille rakkaimmalle elämästään – ajatuksistaan. Karheat sormenpäät kiertävät hartioiden seudun, suutelevat niskaa raskaina, kutittavat korvantaustoja ja lopulta pyyhkivät kyyneleet poskilta. Huulet kuiskivat höpöjä (keijut tanssivat eilen riimejä ikkunoihin, jotka tuuli vei mukanaan), sormet leikkivät niskassa pienin askelin kohti jumissa olevaa lihasta.

Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään

Meillä on hiljaiset hetkemme. Ne painostavat ja sydäntä hengiltä kiduttavat, ne kun riitelemme muiden selkien takana emmekä sovi päiviin. Niskat menevät jumiin, silmissä sumea katse – ei se turhaan meitä valjasta rakkauden elämän lähteiksi. Sormenpäät muuttuvat sileiksi ja huulet lohkeilevat, kun huulirasva teljetään laatikkoon piiloon, että se voitaisiin taas ottaa täyttämään tehtäväänsä, kun suudelmat kävivät pehmentämään maailman liian kovaa linjaa.

Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

[Odo]

Minu piti kommentoida tätä jo silloin, kun luin tämän mutta se vain jäi jotenkin kun tuota OP:tä tuossa lueskelin ja vähän merirosvoilin. Ei pitäisi aina merirosvoilla, no nyt kun olemme rantautuneet kohti uusia seikkai kommentteja! Ja olen kerrankin lyhyt näissä alkuoffauksissa, koska kommentistakin tulee lyhyt; tiedän sen. ;___;

Remus/Harry, tämä taitaa ehkä olla ensimmäinen R/H:ni, luulisin ja minä pidin tästä niin hirmuisesti. Tämä pari todellakin toimii, jos sitä osaa vain kirjoittaa Sirius/Harryä on paljon, mutta tähän en ole tainnut törmätä, ei, en ole. Ja tämä paritus tuli tosi positiivisena yllätyksenä ja vielä sinun kirjoittamanasi tästä huokui semmoista haikeutta ja riipaisevuutta, joka täydentää tätä paria ihan uskomattoman hyvin.<3 Molemmat tuntuivat jopa niin itseltään tässä, kyllä etenkin tuo Harry vaikutti semmoiselta tyhmältä kuin aina, sellaiselta, joka ei aina ymmärrä maailmankaikkeutta miksei jokin asia käy päinsä, tässäkin. Remuskin oli ymmärtävä, aikuinen ja vahva. Todella isot plussat ja halit siitä.

Ja nuo sanavalinnat, lauseet ja kaikki kuvailukset. Rakastuin niihin, ne veivät koko ajan tarinassa mukana ja upottivat siihen mukaan, tunnelma säilyi koko fikin ajan ja nuo kursivoidut täydensivät tekstiä niin täydellisesti, varmasti yksi niistä monista sinun teksteistäni, jotka kuuluvat parhaimmistoosi, näin mä ainakin nään tän.<3

Aww, jää tyhmäksi kommenttini, mutta mä tykkäsin tästä ihan hirmuisesti, kuten sanoin, rakastuin. o_o vaikka paritus olikin aluksi semmoinen, etten mitään kummallisuuksia osannut olettaa, vaikka tiesinkin sinun tekevän tästä mahtavan ja tämä oli parempi kuin mahtava, ää oon taas selkeä, mutta kyllä mussu ymmärrät. :3 Sitä paitsi minulla on kiire vihdoin tuon Kian-fikin kommentoimiseen. :3

Kohti Grand Lineä! Tuulta purjeisiin, jeah!

Kiittäen ja kumaertan, piraatti-Odoshi !

[Ruskapoika]

Yks on siellä ihan merirosvoil kommentointi fiiliksissä selkeesti. Arvaa nauroinko tuolle täällä! :'D Tällänen illan piristysruiske, ettei ala väsyttämään. Ja tässä samalla lisäsi taas ikäänsä, kun nauro ja kasvatti vattalihaksia! Nyt tulee kysymys: miten hemmetissä mie tollaseen ihanaan kommenttiin ossaan mitään vastata? Ja ei tuo nyt kovin lyhyt ollut, mussukka, joten älä siellä mitään sellaista väitä tai tuun uudestaan sen jesarin kanssa! >D

Ja kehotan ehdottomasti tutustumaan enemmänkin Remus/Harryyn, koska se on aivan ihana paritus. Remus kun on muutenkin sellainen hahmo, josta pystyy pitämään paljon Pottereissa, että se yhdistettynä aina tyhmään Harryyn (arvaa nauroinko tuolle täällä unohtaen hetkeksi, että on yö ja muut nukkuuvat), niin ei voi muuta kuin olla sulaa vahaa. Tosin näistä kahdesta löytää ihan liian vähän ficcejä. Mikä on harmi! Muutkin saisivat kirjoittaa näistä kahdesta enemmän :/ Mukavaa silti, että pidit vaikka ensimmäinen lukemasi ficci tällä suloisen riipaisevalla parituksella olikin, ja vielä jaksoit kehua noin kauniisti Oon ihan niuuuuuuu-fiiliksillä täällä taasen ja kello tulee kohta puoliin neljä, eikä se toki vaikuta tähän oloon toki yhtään mitään. Ja hahmot jopa omia itsejään? Olen ihan yhtä hymyä täällä. Ensimmäinen Remus/Harry ja silti sain kummastakin IC:t niin ei voi muuta kun olla tyytyväinen itseensä taas vaihteeksi.

Eikä ollu tyhmä kommentti! Hihi, ihan rakastuit, mikä hymyilyttää aina vaan enemmän ja sie oot aina selkee. Eli totta kai ymmärrän, koska oon ite suurin piirtein samanlainen sekavuudenselittäjä. Pidä hauskaa siellä Grand Linellä ^^

Kiitos taas aivan ihanasta kommentista, piraattiseni <3

[roshus]

Voi anteeksi kauhesti, kun en ole päässyt lukemaan ja kommentoimaan omaa synttärificciäni! Koko viikko opistolla ilman nettiä ja kauhea kiire, kun oli kokeet ja ensiapu 2  ja vielä kaikkee muutakin säätöä, niin en yksinkertaisesti vain päässyt katsomaan!
Ja toki ei sun tarvitse olla pahoillaan siitä, että vähän myöhästyit tämän kanssa. Ficcien kirjoittaminen on mitä on ja oon tosi mielissäni siitä, että jaksoit uhrata aikaasi ja vaivaantua tekemään tämän!<3

Ficcistä täytyy nyt sanoa, että aivan käsittämättömän riipaisevan kaunis kokonaisuudessaan! Melkein aloin jo vollaamaan täällä lukiessani ensimmäisellä kerralla, sitten piti lukea vielä pari kolme kertaa uudestaan, että sisäistin koko tekstin.
Toivoinkin hieman, että toivottavasti saat aikaiseksi jotain tunteellista ja koskettavaa, missä voi samaistua henkilöihin ja oikein kylpeä samoissa tunnetiloissa, kuin ficcin hahmot. Muutenkin tähän aikaan vuodesta ficci makuni koostuu lähinnä riipaisevista rakkaus ja tunnestooreista, lienee kaamosajasta johtuen. Ja todellakin onnistuit.. Aivan ihanaa ja itkettävää kuvailua! Juuri minun makuuni. Remus/Harry... Yksi suosikki paritus listani kärkipäässä. Paikka vahvistui entisestään. Ja on totta, että hahmot ovat tässä IC:tä. Todella aidon oloinen!
En ole itsekkään löytänyt kovinkaan monta Remus/Harry ficciä, mikä on hirveän surullista, koska monet, kuten minä varmasti pitävät tätä paritusta todella kauniina ja lukisivat mielellään paljon paljon lisää ficcejä siitä! Eli kaikki vain kirjoittamaan R/H:ta.

Ainiin! Ja tuo kappale Anna Puustjärven - Pieni ja hento ote, en ole ennen kuullut kappaletta, mutta sopi ficciin kuin kirsikka kakun päälle! Ja varmisti koko tunnelman, joka välittyi tekstistä mahtavasti.   

Mutta tässä taisi olla tämä kommentti.. Täytyy kyllä vielä kehua, miten hyvin oot jaksanut panostaa tähän ja nappiin meni! Tuntuu kuin oikeesti tuntisit mut jo niin hyvin, että tiedät mikälaisista asioista tykkään ja pidän arvossa. Pelottavaa.. Mut kai sulla on sitä jotain vaistoa eri ihmisistä tietää, mistä kukakin pitää.

Mutta ISOT KIITOKSET minulta ja haleja ja pusuja sinne, toivottavasti nähdään pian!<3

[Ruskapoika]

Hihi, melkein hypin täällä paikallani, kun sain kommentin, ja sitten huomasin, että se on siulta niin olin ihan hihitys tunnelmissa täällä. Kommentit on kivoja ja vielä noin suloiset <3 Ja ei minnuu haittaa, ettet oo päässy viikolla kommentoimaan. Arvelinkin hieman, että siellä ei varmaan ole taas nettiä. Ja kommentteja jaksaa aina odottaa, koska ne palkitsee sitten myöhemmin, kun antaa asian hieman hautua. Kyllä mie vähän olen edelleen pahoillani, että tää sillon myöhästy, mutta oon tyytyväinen, että pidit tästä, koska se tässä oli tärkeintä.

Oon muuten täällä poskilta ihan punanen kaikista kehuista mitä sanoit, koska yritin tässä kaikkeni saadakseni tästä siulle mieluisen ja on vaan helpottavaa kuulla, että oikeesti onnistuin siinä. Remus/Harrya en oo ennen kirjottanu, mutta näistä kahesta, kyllä vois kirjottaa joskus toisetekin, koska ehdottomasti mahdottoman sulosia keskenään ovat. Siinä oon samaa mieltä siun kaa, että tää kyllä ylettyy hyvin ylös suosikkiparitus listalla <3

Tuntuu kuin oikeesti tuntisit mut jo niin hyvin, että tiedät mikälaisista asioista tykkään ja pidän arvossa. Pelottavaa.. Mut kai sulla on sitä jotain vaistoa eri ihmisistä tietää, mistä kukakin pitää.

Ehkä mie voin jollain tasolla sanoa tuntevani siut, että tiiän minkälaisesta voisit pitää, mutta tää kyllä meni suuremmaks osaks arvauksella, mutta hyvin onnekkaalla sellasella

Takasin päin haleja ja pusuja Uutena vuotena saatetaan nährä :')

[Resonanssi]

huoh, kai sä arvasit, että mää tuun lukemaan, vaikka kirjottasit Sarvipyrsto/jättiläiskalmari-ficin

ei, en suosittele, sitten en kuule lue enää...

noh, eilen luin ihanan ficin parituksella Tonks/Ginny ja nyt Remus/Harry, voit vaan kuvitella mitä se aiheuttaa mulle, joka inhoan chanslashia koko sydämestäni

eli sorruin kuiteski vaikka yritin vältellä tätä ficciä

löpinät sikseen: paritus ei iske, mutta sait kuvailun toimivaan hyvin, ja Remus, ihana tuo miten hän aina rauhallinen, vakuuttaa ja kitisee, ei kannata, älä tee sitä, tätä tuota, käkälä ja jos ei sitä niin valittaa itsestään...

tässä se siis tuli hyvin esiin ja sehän se Remuksen perusluonne ny pitää ollakin.
Harry taas, hänessäkin onnistuit hienosti.

Siriushan totta kai motkottaisi suhteesta, niin ehkä Jameskin, tai ei, ehkä James ymmärtäisi, ei kun motkottasi ääh....

no, kaikesta huolimatta Remus alistui, ihme kyllä, olisin kaivannut enemmän näkyvää kapinaa Harrya  vastaan.

en valita, kiitos lukunautinosta.

[Ruskapoika]

Ooh, nyt on pakko kirjottaa tolla parituksella, kun sen menit mainittemaan! OwO Vois tulla mielenkiintosta siitä ficistä :'DD Hitto, toi on oikeesti pakko kirjottaa (odoshillekin kerkesin sen jo yksärissä lupaamaan <3). Tonks/Ginny ei silleen oo ees paha, kun ei niillä nyt niin paljoa ikäeroa ole kuin Harrylla ja Remuksella (tonks/ginny vois muutenkin olla aika mielenkiintonen paritus, mutta vihaan kumpaakin sydämeni kyllyydestä) Mutta chan on ihana genre ja varmasti tulen siihen palaamaan vielä pariinkin kertaan. Harmi vaan jos se ei sinnuu miellityä, mutta kaikkia ei vaan voi miellyttää :<

Remuksen alistumisen perustelen sillä, että se kuuluu lähinnä luonteeseen ja on siksi mukana. Ei todellisuudessa haluta väittää vastaan, mutta laitetaan silti. Siksi ei tuossa ei ole niin paljoa kapinaa Harrya vastaan, koska Remus oikeasti rakastaa Harrya, eikä halua laittaa tälle vastaan, vaikka luonne niin käskeekin tekemään.

Minä kiitän kommentistasi

[Ginger]

Jumalaisista moi

Ihan aluksi kiitän kauniista, runollisesta tarinasta. Olin ihailtavasti vuodattanut siihen tunnetta aina katkeruudesta kiellettyyn rakkauteen!
Tarinan rakkaustarina oli toimiva, erinomainen!

Remus oli hyvinkin tuttu ja käsin kosketeltava, hänet olet värittänyt eläväksi kaikilla harmaansävyillä, mitä hänestä löytyy.
Mikä mulla oli tässä ongelmana, niin mää en nähnyt tässä Harryä. Kertojanääni tuntui kuuluvan jollekin taiteilijasielulle, leikisti kipuilevalle, joka ei oikesti ole menettänyt ketään vaan vain kuvittele. Vaikka Siriuksen ollessa vielä elossa Harryssä oli energiaa, hän oli kuitenkin sellainen angstaava teinipalleroispoika ja angstaavalle teinipalleropojalle tällaiset ajatukset ovat vain, miten sen sanoisi, liian kauniita ja kypsiä.

Jotain samaa tarinan Harryssä kuitenkin oli kirjojen omaan verrattuna.

Kerrot kuinka voisit olla isäni ikäsi puolesta, siitä pidän eniten.

Musta tämä jos jokin kuvaa Harryä hyvin. Se poika on koko elämänsä haikaillut isin ja äidin perään ja ainakin itse näen hahmon sellaisena, että hän tarttuu jokaiseen, joka edes vähän muistuttaa häntä vanhemmistaan. Remus ja Sirius ovat juuri näitä tapauksia, ja Harry ottaa heidät molemmat tavallaan isikseen. Se, että tässä Harry yhtyy kiihkeästi "isäänsä", on todella tuskaista ja kertoo siitä, miten rikki hän todella on.

Anna Puun valitseminen tähän taustalle arvelutti minua. Lyriikat rakentavat kyllä tarinaa, mutta itse assosioin juuri Puun coverin siihen mainokseen, jossa syntyy pieni vauva ja perhe on lopulta onnellisena yhdessä. Mielikuva loikin aika hyytävän kontrastin tarinan kanssa, enkä tiedä oliko se hyvästä vai pahasta.

Kuitenkin, kiitos tästä fikistä! Sen lukeminen oli mahtava elämys!

[cooperaur]

Hei, tämä lukija pitää sinusta, koska olet kirjoittanut nätin ficin. Ihana tuo kantava ajatus tuolla taustalla, tämmöistä ajatuksenkulua ilman varsinaisia tapahtumia on mukava lukea aina silloin tällöin. Tässä tietysti heräsi lukiessa välillä paljon kysymyksiä Harryn ja Remuksen suhteesta, esimerkiksi miten se on kehittynyt jne. Tämä oli kuitenkin niin rauhallista luettavaa, että jotenkin vaan tyytyi informaatioon jonka ficci antoi ja hymyili, heh.

Mikä mulla oli tässä ongelmana, niin mää en nähnyt tässä Harryä. Kertojanääni tuntui kuuluvan jollekin taiteilijasielulle, leikisti kipuilevalle, joka ei oikesti ole menettänyt ketään vaan vain kuvittele. Vaikka Siriuksen ollessa vielä elossa Harryssä oli energiaa, hän oli kuitenkin sellainen angstaava teinipalleroispoika ja angstaavalle teinipalleropojalle tällaiset ajatukset ovat vain, miten sen sanoisi, liian kauniita ja kypsiä.

Huomasin itse samanlaista ja Ginger oli kiteyttänyt niin hyvin asiansa että piti ihan lainata. Tosiaan, Harry on aika lapsi vielä kirjoissa lukuunottamatta viimeistä ja hänen suuhunsa on vaikea kuvitella noita sanoja tuon ikäisenä. Tavallaan se ei kuitenkaan haitannut itseäni juurikaan, koska tätä ficciä lukiessa ei edes tarvitsisi tietää paritusta. Ainakin omasta mielestäni sen voime piilee jossain muussa, mitä en sanoiksi osaa muotoilla.

Hmm. Kiitos vain.