Ficin nimi: Vastustamatonta alipukeutumista
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Sherlock Holmes
Genre: Hyvin fluffyinen slashkiusoittelupalanen. One-shot.
Ikäraja: K-11
Paritus: Holmes/Watson
Vastuuvapaus: Jumalainen Sir Arthur Conan Doyle on keksinyt nämä herrasmiehet, senkun nyt omaksi huvikseni heitä romanssinälkääni käytän.
A/N: Lillian ehdotti jos kirjoittaisin one-shotin vihjailevasta kynän imeksinnästä, kuten eräässä fanivideossani herrat tekevät. Yhteneväisyyksiä Conan Doylen tarinaan Sininen kiiltokivi eli The Blue Carbunckle on käytetty tietoisen törkeästi hyväksi.
Vastustamatonta alipukeutumista
En ole aamun aikaisen ihmisiä, en ole koskaan ollutkaan vaikka armeijan leivissä opinkin nousemaan ylös ennen auringon nousua aamuvarhaisella. Mieluitenkin kuitenkin olen untenmailla vielä pitkään senkin jälkeen kun aamiaisaika on auttamattomasti ohittunut, enkä varsinkaan vapaapäivinäni saa vaatetta ylleni ennen säädytöntä kellonlyömää.
Mitä sitten tavoiltaan epäsäännölliseen ystävääni Sherlock Holmesiin tulee, en voi varmasti sanoa herääkö hän mieluiten aikaisin, vai onko hän peittojen alla piileksijä kuten minäkin. En ehkä väärin luule jos arvaan hänen mieltymystensä vaihtuvan sen mukaan onko hänellä töitä. Tai ehkä mieluiten hän ei nukkuisi ollenkaan, vaan valvoisi ympäri vuorokauden, mutta jopa hänenlaisensa terveydestä viis veisaava tietää ettei hyväkään fysiikka kaikkea kestä. Useimmiten kuitenkin Holmes on noussut ylös ennen minua, vaikka sitten vain lojumaan nojatuoliinsa paljaita varpaita takkatulen lämmössä lämmittämään.
Olinkin siis kuvitellut ystäväni hävinneen kuin savuna ilmaan, kun en viimein pukeuduttuani löytänytkään häntä olohuoneesta piipputupakkaa polttamasta tai keittiöstä kemiantöidensä parista. Olin harmissani, sillä olin rankan työviikon jälkeen tuttavallisen keskustelun tarpeessa, mutta nielin pettymykseni suunnaten ajatukseni kirjoitusta kohtaan. Ajan voisi hyvin käyttää muistiinpanojen järjestämiseen. Ainakin kolme tapausta merkintöineen odottaa puhtaaksikirjoitusta.
Istuuduin pöydän ääreen, leikkasin paperiarkin auki. Kastoin kynäni mustepullossa ja unohdin ajankulun. Jo ennen teeaikaa rannettani kivisti kahdeksan täyteen kirjoitetun arkin verran. Kirosin sitä etten ollut viitsinyt asentaa uutta mustenauhaa kirjoituskoneeseen. Pienen hengähdystauon jälkeen aloitin seuraavan lauseen hitaasti kirjain kerrallaan, kunnes kuulin takaani aikamoisen töminän, putoilevia pikkuesineitä ja kiroamista. Käännyin katsomaan ja hämmästyksekseni näin ystäväni päivän pituudesta huolimatta yövaatteisillaan takan ääressä vimmatusti mutisten. Etsien mitä ilmeisimmin tulitikkuja.
Yskäisin kovaan ääneen hieman mieleltäni huvittuneena. Holmes taisi säikähtää, ainakin hänen katseensa sotkuisten hiusten alla antoi ymmärtää, ettei hänkään ollut odottanut minun olevan kotona.
”Et ole töissä Watson?” hän sanoi ristien kätensä rinnan päällä tasatakseen hengityksensä. Tosiaan, kukapa nyt haluaisi tulla tuntemattoman yllätetyksi puolipukeissa!
”On sunnuntai”, vastasin yksioikoisesti yrittäen olla hymyilemättä sille miten ylettömän yllättynyt hän oli, vaikka rentoutuikin tikut löydettyään nopeasti kuten voi sulaa auringossa. Hän sytytti savukkeensa ja etsi jalkoihinsa mukavat punaiset tohvelit, jotka ikäväkseni peittivät hyvin hoidetut symmetrisesti käpertyvät varpaat.
Huomasin ettei Holmes ollut napittanut yöpaitaansa kuin puoliksi. Liian suuri vaate oli kokoajan vaarassa pudota olkapään ylitse, eikä rintalihasten näkeminen ollut kuin katsomisesta kiinni. Paljas niska jatkui selkään ryhdikkäänä ja liukuvan sulavana. Muuten paljasta ihoa ei näkynyt kuin suurten hihojen alta, mutta kuvittelin miten jäntevä käsivarsi jatkui notkeaan olkavarteen, enkä voinut olla seuraamatta jos voisin nähdä vilauksen paljasta vatsaa. En onnistunut yrityksessäni, mutta mielikuvitukseni siirsi yöpaidan sivuun alavatsalta, jolle kuvittelin karvoituksen nousevan ehkä kevyesti kihartuen.
Imin kynäni kärkeä ajatusteni tahdissa. Painoin kieltäni suuni ollessa hieman avoin, liu'utin kynää lappeeltaan kohti alahuultani imeäkseni sitä lopulta kuin minttukaramellia. Katseeni nuoli jokaisen sopukan kunnes kohtasin ystäväni kirkkaat silmät. Kohotin kulmakarvojani vaistomaisesti enkä tajunnut lakata imeskelemästä kynääni. Holmes lipui lähemmäksi askelin, jotka muistuttivat hidasta tanssia. Istuin aivan lytyssä tuolissani, mutta ojensin selkäni häntä kohti. Holmes kumartui eikä irrottanut katsettaan minusta. En malttanut olla koskematta yöpaidan nappia, kun hän lopulta oli niin lähellä että saatoin koskea. Huokaisin varomattomasti ja avasin niin monta nappia kuin sormeni ehtivät. Painoin pääni lopulta vasten Holmesin paljasta vatsaa suukotellakseni napaa lukemattomia kertoja.
”Varo, viiksesi kutittavat. Saan vielä krampin”, Holmes nauroi pörröttäen niskavillojani. Huulieni alla tunsin hänen lämpimän ihonsa todella nouseva kananlihalle. Poskeni olivat kosketettaessa tulikuumat enkä hillinnyt itseäni. Nousin ylös, panin käteni yöpaidan sisälle ja suutelin kaulaa ahnaasti Holmesin varoessa, ettei pudota savuketta sormiltaan persialaiselle matolle.
”Oletpa nälkäinen tänään, elintärkeä kirjanpitäjäni. Joudun vielä köyttämään sinut ja sitomaan silmäsi, ettet häpäise minua katseillasi heti aamutuimaan”, Holmes nauroi heleästi, vaikka säilyttikin tietyn tyyneytensä, joka vain villitsi himoani.
”Aamutuimaan, teeaikakin meni jo. Saisit syyttää itseäsi, kukaan itseään kunnioittava herrasmies ei liiku päiväsaikaan syntisen paljastavasti. Oikeudessa syytteesi on viettelys, ilman muuta”, sanoin näreissäni kuitenkin puoleksi toivoen että hän sitoisi minut kiinni tuoliini, sillä en saisi haluta sitä mitä halusin hänestä niin tulenpalavasti.
”Watson-rakas, vedä verhot ikkunan editse”, Holmes käskytti irrottaen minun väkivaltaisesti kaulastaan. ”Ethän halua että koko katu todistaa kuinka tuhma olet?”” hän lisäsi näpäyttäen kiusallisesti nenäni päätä.
”En ennen kuin Strandista saavat lukea muistiinpanoni voimattomaksi rakastetusta lihastasi”, kuiskasin puoleksi tosissani jo hiljaa mielessäni kuvitellen millaisen tarinan yhteydessä voisin salakavalasti viitata tähän todellisen syyhyn sille miksi ei kannata herrasmiehenkään aina pukeutua hyvin.
FIN
