Nimi: Kanelin makuista
Kirjoittaja: YourAngel
Ikäraja: S
Genre: fluff
Pairing: Arthur/Molly
Rowling omistaa hahmot, minä vaan tykkään leikkiä niillä.
A/N: Osallistuu hetin kymppiin ja Jouluhaaste IV:seen. Enjoy!
Molly Prewett istui rohkelikkotornissa sohvalla. Takassa loimusi lämmin tuli. Oleskeluhuone oli koristeltu joulukoristein kauniiksi. Oli jouluaatto.
Ulkona ilta oli jo pimentynyt. Ikkunan takana lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan.
Molly taikoi neulepuikkoja neulomaan villasukkaa. Hän oli siinä melko hyvä. Kun hän sai taian toimimaan kunnolla, hän otti kirjan ja alkoi lukea. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin tulen rätinä ja puikkojen kilinä.
Pian Molly kuuli, kuinka muotokuva-aukko aukesi, ja joku astui sisään. Hän kohotti katseensa kirjasta ja kääntyi katsomaan tulijaa.
Arthur Weasley ilmestyi kulman takaa posket vielä pakkasesta punoittaen. Hän oli ilmeisesti käynyt pöllölässä.
Molly hymyili pojalle ja sulki kirjansa. Arthur käveli sohvan luokse ja istahti alas.
”Osaat taikoa aika hyvin”, Arthur sanoi hieman varovaisella äänellä ja osoitti puikkoja jotka suihkivat ilmassa.
Molly vilkaisi itsekin neulosta ja punastui hieman. ”Ai, kiitos.”
”Minusta on hyvin mielenkiintoista, miten jästit neulovat. Tai siis, tiedäthän, he tekevät sen itse käsin. Se mahtaa olla vaikeaa. Ainakin kun ajattelee miten paljon siinä on lankoja ja muita”, Arthur selosti innoissaan.
Molly katseli poikaa ja hymyili. ”No, oikeastaan on se melko hankalaa. Kokeilin kerran.”
”Todellako?” Arthur innostui. Molly nyökkäsi.
Yht'äkkiä heidän yläpuoleltaan leijaili pieni lehti sohvalle. Molemmat katsoivat ylös. Sinne oli ilmestynyt mistelinoksa.
Varmaankin jokin Dumbledoren asettama loitsu, Molly ajatteli.
Arthur katsoi suoraan Mollyn ruskeisiin silmiin ja punastui. Molly kallisti päätään ja hymyili.
Lopulta Arthur hivuttautui lähemmäs ja painoi suudelman tytön huulille. Pojan huulet olivat pehmeän rohtuneet. Molly maistoi kanelin. Suudelma oli täynnä välittämistä. Lämmin aalto kulki Mollyn kehon läpi. Suudelma oli epävarma, mutta ehkä se juuri tekikin siitä niin suloisen.
Viimein he irrottautuivat suudelmasta. Molempien posket olivat hennon punaiset. Molly katsoi Arthuria. Tämä näytti kovin suloiselta punaisine poskineen.
Molly tiesi mitä poika ajatteli; hän oli itse ajatellut aivan samaa jo pari vuotta. Hän oli kyllä huomannut pojan katseet tunneilla. Tai sen, kuinka tämä aina tarjoutui auttamaan häntä läksyissä.
Tyttö kumartui lähemmäs poikaa ja painoi vielä kevyen suukon tämän poskelle. ”Hyvää joulua, Arthur.”