Ficin nimi: Hetken houre
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Voi nähdä Harry/Nickinä
A/N: Yli kaksi vuotta sitten aloitettu ficci, Tästä oli ilmeisesti tulossa pitkä, mutta päätin nyt kirjoittaa sen loppuun nopeasti. En tiedä kuinka pointiton tämä nyt sit on, mutta jaa. Toivottavasti joku pitää.
FF100 083. Ja.
Hetken houre
Harry tunsi kylmän lokakuisen viileyden Tylypahkan linnan käytävässä paljaiden jalkojensa alla.
Kuravesi valui hänen raskaan märästä huispauskaavustaan. Oliver Wood oli taas lennättänyt heitä tuntikaupalla kaatosateessa, ja Harry oli omalta itsepäisyydeltään raahautunut puolikipeänä harjoituksiin.
Voro varmaan haluaisi hirttää häntä tämän jälkeen. Tosin, ei Voro koskaan ollut pitänytkään hänestä, joten menetys oli aika minimalistinen.
Harry horjahti kalpeana ottamaan tukea kiviseinästä ja loukkasi olkapäänsä tömähtäessään kipeästi sen karkeaan pintaan. Hän puoliksi raahautui eteenpäin, näyttäen Jästien Resident Evil-pelisarjan zombilta. Dudley hakkasi peliä usein iltasella, Harry ajatteli sameasti.
Seinä petti hänen allaan. Harryn elämästä osa vilahti filminä hänen silmiensä editse, mutta jotenkin hänen onnistui pysyä pystyssä. Sameiden silmiensä takaa Harry näki oven. Oven takana joku nyyhkytti hiljaa.
Harryn kuumeisen kehon lämpötila nousi vielä enemmän, kun hänen sydämensä ravasi pitkin hänen verisuoniaan. Hän raotti ovea vielä hiukan, vain niin vähän että näkisi Nickin kokonaan. Näky oli sekä upea, että surullinen. Harryn aivot unohtivat hengittää, ja hän astui turtana eteenpäin.
Hengähdys ulos. Hengitys sisään. Hengitys ulos.
”Nick”, Harry sanoi sameasti ja ajatteli tämän olevan vain houre. Ei hän ollut ennen huomannut tätä. Että aave tuntee jotain noin surullista, joka voisi murtaa katsojan sydämen.
”Ai Harry… en huomannut tuloasi”, sanoi Nick kovettuneeseen äänensävyyn.
Mitä siinä tilanteessa olisi voinut sanoa? Olet kaunis surullisena vaiko anteeksi, että häiritsin?
”Osaisinpa lohduttaa sinua, Nick. Haluisin sanoa jotain viisasta kuin Dumb…”
”Harry, sinä et ole Dumbledore. Lohdutat minua parhaiten vain olemalla vierelläni.”
Harry astui sisään, sulki oven perässään ja -
