Title: Ystävistä parhain
Author: nea
Pairing:Harry/Ron
Rating: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Disclaimer: Maailma ja henkilöt Rowlingin, minä vain lainaan.
Ihmiset –todella monet ihmiset, haluavat häntä. Olen nähnyt sen heidän kasvoiltaan, kun he kävelevät vastaan; heidän silmänsä laajenevat hiukan ja he värähtävät.
Olen nähnyt kuinka häntä tuijotetaan aamiaisella, päivällisellä ja illallisella. Olen ollut siellä, kun häntä on riisuttu katseella keskellä käytävää.
Ron Weasley huokaisi ja suki hiukan sekaisia punaisia hiuksiaan. Hänen vatsaansa väänsi joka kerta, kun hän katsoi vierellään istuvaa poikaa. Poikaa jonka oli tuntenut ikuisuuksilta tuntuneen ajan, ja joka oli hänelle paljon enemmän kuin pelkkä paras ystävä; hän oli tietynlainen turva, muuri tai seinä, johon saattoi tukeutua, hän oli liima, joka piti Ronin kasassa.
Se on niin väärin. Ihmiset näkevät Harryssa kirkkaat, vihreät silmät, sileän ihon ja hymykuopat. He huomaavat hänen vartalonsa, mutta eivät sen liikkeitä, pieniä, herkkiä eleitä, jotka kertovat niin paljon. He eivät tiedä, että öisin hän koittaa piilottaa kaikki surunsa tyynyliinaansa eivätkä he ole koskaan tunteneet kuinka hän tärisee herättyään todentuntuisesta painajaisesta.
Ihmiset, jotka sanovat: ”Hän on niin herkkä ja tunteellinen”, eivät tiedä mitään.
Aurinko leikitteli Harryn kasvoilla, hän ei jaksanut hymyillä, –ei nyt kun tiesi, ettei hänen tarvinnut; vain Ron oli hänen kanssaan ja tämä ymmärsi. Ron pystyi päättelemään hiljaisuudestakin, miltä hänestä tuntui ja Ron pystyi sanomatta mitään kertomaan, että kaikki kääntyisi lopulta hyvin. Siksi kai he olivat parhaat ystävät.
Harry vilkaisi sivusilmällä punapäätä vieressään: kai vuodet, jotka he olivat kulkeneet kaikkialle rinnakkain, olivat jättäneet jälkensä myös tähän; varjot pojan utuisten silmien alla puhuivat puolestaan ja oli kai turha edes kysyä minkä vuoksi Ron heräili öisin ja joutui valvomaan tunteja ennen kuin pääsi takaisin nukkumaan.
Ron aisti Harryn katseen kehossaan ja kääntyi kohtamaan tämän väsyneet silmät.
Mikseivät ihmiset tajua, mitä he tekevät Harrylle?
Ron puri huultaan, niin kuin oli purrut monta kertaa aikaisemminkin, se muistutti häntä ystävyyden merkityksestä. Mutta Harry vain näytti niin haavoittuneelta ja yksinäiseltä, vaikka hän oli siinä. Ron ei halunnut mitään muuta kuin kertoa kuinka paljon todellisuudessa välittää; enemmän kuin yksikään katse pystyi kertomaan, tai sana tai kosketus. Oli vain yksi tapa ilmaista sellaisia tunteita, joita hänen sisuksissaan pyöri.
Ron puraisi taas huultaan, tällä kertaa äkäisemmin ja sai sen vuotamaan paksun punaisen verivanan leualleen.
”Ron, sinä -” Harry kohotti kätensä ja pyyhki veren sormellaan ja sitten he olivat taas hiljaa.
Järvi oli peilityyni ja nurmikko tuoksui edelleen vahvasi kesälle, niin vahvasti, että kun Harry sulki silmänsä ja oikein kovasti pinnisteli, Tylypahka tiluksineen katosi ja hän oli jälleen Kotikolossa, makasi vasta leikatulla nurmella Ronin kanssa ja odotti rouva Weasleyn pian huutavan heitä päivälliselle.
Muistot kutittelivat hänen vatsanpohjallaan, kun hän ajatteli niitä pitkiä iltoja, jolloin he vain olivat istuneet puun alla tai niityllä ja katselleet tähtiä tai lentäneet luudilla niin korkealla, että vaikka kesäyö oli leuto, heidän jokainen ruumiinosansa oli lennon jälkeen umpijäässä. Hän eli huolettomat hetket yhä uudelleen ja uudelleen ja mielessään naurahti keskusteluille joita he kävivät kuiskaten kaikkien muiden nukkuessa.
Mutta kesä oli kaukana takana, ja niin oli myös Kotikolo sekä onnelliset, unettomat yöt, kaikki parhaat hetket Harryn siihenastisessa elämässä.
Hän vilkaisi taas Ronia ja siirtyi ihan hiukkasen lähemmäs tätä, niin että saattoi tuntea kuinka tämän vartalon liikkui hengityksen tahtiin. Harry taisteli sisäisesti.
Montako yötä Draco Malfoy tai Seamus on valmis viettämään Harryn vuoteen laidalla kertoen, että hän on täysin turvassa?
Malfoy on ehkä Malfoy, mutta hän haluaa samoja asioita kuin kaikki muutkin, hän haluaa Harrya, Harryn kehoa. Hän ei halua suojella Harrya tai kertoa rakastavansa tätä, hän haluaa vain hetkellistä läheisyyttä kuten niin monet muutkin. Hän ei halua lohduttajaksi patjanreunalle, vaan peiton alle.
Juuri sellaiselta Harrya on suojeltava, koska hän on erityinen, eikä kukaan saa pilata sitä.
Ronin kosketus oli aina lämmin ja vastaanottava, Harry piti siitä kuinka Ron joskus laski kätensä hänen hartioilleen tai kädelleen.
Jos joku rikkoo Harryn, en anna sitä ikinä anteeksi. Harrysta täytyy pitää huolta.
Joskus Ron saattoi nojata Harrya vasten ja painaa pään tämän olalle, sekin oli Harrysta mukavaa, koska silloin hänestä aina tuntui tärkeältä ja rakastetulta, mutta eniten Harry piti siitä, kun joinain, - niinä kaikista pahimpina öinä, Ron jäi hänen viereensä nukkumaan.
Ron liikutti salakavalasti sormensa Harryn kämmenelle ja puristi sitä hellästi, kuin varmistaakseen ettei se säry, ja Harry hymyili hiukan, koska hänen vatsanpohjaansa kutitti jälleen.
”Tiedätkö Harry, minä olen miettinyt - ”
”Shh…” Harry oli äkkiä kääntynyt kohti Ronia kasvoillaan uusi ilme, sellainen mitä Ron ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt.
Minä pitäisin hänestä parempaa huolta kuin kukaan muu. Minä olisin aina hänen luonaan. Minä lupaan sen.
”Minä en kuule voisi elää ilman sinua.” Harry kuiskasi ja veti punapään niin lähelle itseään kuin kykeni ja he nojasivat vasten toisiaan tuntien rytmikkäät sydämenlyönnit ja vartaloiden värinän ja aurinko laski jonnekin taivaanrannan taakse tuoden viileän hämärän heidän ylleen, mutta heitä ei palellut, ei enää koskaan.