Ruskapoika, aww en oikeastaan taaskaan osaa vastata mitään tuohon sinun kommenttiisi, joten tyydyn vain kiittämään suuresti ja pahoittelen, ettei se tosiaan ollut Roy - paitsi Jeanin mielessä, kuvitelmissa, joka ilmeisesti välittyi ainakin osan ajan tekstistä myös lukijoillekin.
Ja nyt viimeinen osa, anteeksi, ettet saanut tätä silloin 31. päivä, toivottavasti ei tapahtunut sitä kansanmurhaa!
A/N : Kiitän näin ensimmäisenä kaikkia lukijoita todella paljon, samoin kommentoijia.
Erityinen kiitos Ruskapojalle, joka on jaksanut innostaa minua tämän kanssa eteenpäin ja sain kuin sainkin tämän melkein ajallaan valmiiksi. Vain päivän myöhässä, kun spurttihan loppui eilen. Silti olen tyytyväinen, koska aloitin spurtin keskiviikkona eli puolesta välistä, joten tahti on ollut kova, mutta idea on elänyt mielessäni ja toivon, etteivät ihmiset nyt kovin kauheasti ole tähän pettyneet.
Uudesta luvusta sen verran, että toisaalta minua harmittaa, että tämä loppui tähän seitsemänteen osaan, samalla myös se, että epäilen sainko viimeiseen osaan niin paljon tunnetta kuin halusin...
No kuitenkin, viimeinen osa on nyt täällä! Kommentteja otetaan vieläkin vastaan.<3
Seitsemäs päivä, saan jälleen sanoa hyvästit 300 sanaa
”Minä lähden nyt.”
”Milloin tulet taas käymään?”
”Puolen vuoden kuluttua, viivyn täällä taas tovin.”
”Sano terveisiä keskuksessa.”
Lääkäri nousi ylös sängyn reunalta, otti naulakosta takin ylleen ja nyökkäsi. Jean katseli toisen oven raosta loittenevaa selkää, odottaen oven kolahtamista kiinni miehen takana. Ovi sulkeutui rauhallisesti, kolahti pienesti.
Jätit minut taas yksin.Jean käänsi katseensa ikkunaan, mies oli jättänyt sen raolleen. Hän antoi hymyn nousta huulilleen, vain pienen haikean hymyn.
Toit taas tullessasi hänet takaisin, kuten aina puolen vuoden välein tullessasi.Tuulen vire puhalsi ikkunasta tuulahduksena leikitellen vaaleilla hiuksilla, jättäen huoneeseen raikkauden, joka pian taas katoaisi.
Mies kurotti kätensä yöpöydälleen, ottaen tarpeeksi lähelle jätetyn topan käteensä. Hän puristi askia kädessään, otti sieltä savukkeen. Sytkärin napsautus rikkoi hiljaisuutta, saaden pienen liekin palamaan sammuen sitten, kadoten kokonaan. Tupakka syttyi, Jean veti syvään kitkerää savua, katsellen sytytintään, josta liekki oli kadonnut hänen päästäessä otteensa irti mustasta napista.
Ei olisi uskonut, että tulikin voi sammua niin pienestä, kun vain päästää irti. Minä päästin irti sinusta, tulialkemisti. Olen pahoillani.Jeanin kasvoille palasi haikeus, silmät muuttuivat taas sumeiksi.Verkkokalvoille piirtynyt kuva mustahiuksisesta nuorukaisesta piti ne avonaisina, silti niin sokeina maailmalle. Ylpeä katse, särkymätön voima katseessa.
Katse kiertää pikkuhiljaa takaisin ovelle, nähden edessään loittenevan selän univormupukuisesta miehestä, täydellisestä ryhdistä kädet laitettuina taskuihin. Sekin oli vain harhaa, kuten kaikki ne hetket sen miehen kanssa, josta hän oli oppinut pitämään, kiintynyt häneen.
Hän ei voi koskaan olla sinä, etkä sinä ole hän.Kyynel valui poskelle yksinäisenä ja suolaisena kostuttaen huulia. Jean ei tiennyt olivatko hänen kaikki tunteensa harhaa, kuten myös Royn tunteminen hänen rinnallaan aina niinä pieninä hetkinä.
Tulialkemisti Roy Mustang oli kuollut jo neljä vuotta sitten pelastaessaan hänet. Jean ei ollut koskaan saanut sanoa hyvästejä rakkaalleen, ei niitä sanoja, jotka nyt painautuivat mieleen kuin arvet hänen kehossaan.
Anteeksi.”Hyvästi Roy,
minä rakastan sinua”, Jean sanoi, nostaen kätensä kohti ovea, armeijan tervehdykseen.
A/N2 : En tiedä tajusiko kovin moni, mitä hain jo siinä Jeanin unijutusta asti. "Solaris" on Lust ja tavallaan hain tässä sitä, kun Roy pelasti Jeanin ja canonin mukaan myös pelastui itse. Nyt hän on kuollut, eli AU:tahan tämä periaatteessa on, vaikka tämän tosin voi ajatella niinkin monella tapaa, että missä ja milloin Roy on kuollut etten ole sitä erikseen minnekään merkinnyt. Olen kamala, tapoin sen.
Voi Jean rukkaa. <3 Toivottavasti teillä on ollut mukavaa lukea tätä, tai edes kohtalaisen mukavaa, etten ole kenellekkään aiheuttanut pettymystä. Vielä kerran kiitos kaikille.<3