Kirjoittaja Aihe: Twilight: Room Number 1372, K-11 2. LUKU 20.11! | Bella/Edward+muut, All human  (Luettu 7737 kertaa)

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Title: Room Number 1372
Author: Alice B
Fandom: Twilight
Pairing: vakiot, pääasiassa Edward/Bella
Raiting: K-11
Genre: Romance, Drama, Humor, Fluffy, pieni Action kai jossain vaiheessa, All Human
Beta: Ei.
Warnings: pientä kiroilua
Disclaimer: En omista Twilightia, kuuluu Stephenie Meyerille. En saa tästä rahaa.
Summary: Bella on sairaanhoitajana Phoenixissa. Hän on asunut yksitoistavuotiaaksi asti Italiassa. Bellan elämä on yksinkertaista ja kohtuullisen tylsää, ellei kömpelyyden aiheuttamia tapaturmia oteta mukaan. Hän tapaa esimiehensä Carlisle Cullenin pojan, Edward Cullenin, ja jo alkaa elämä saamaan merkitystä. Samaan aikaan parhaalla ystävällä Alicella on jotain säpinää “jonkun” miehen kanssa. Bella tapaa myös Edwardin läheisen serkun Rosalien. Ei hirveän omaperäinen, tiedän


Trailer:

Phoenixissa on sairaala…

“Hei isä. Tulin vain tervehtimään, ennen kuin aloitan työni tässä karmaisevan puhtaassa paikassa, jota myös sairaalaksi kutsutaan.”

…jossa on myös huone numero 1372...

Hei Bella

Tule huoneeseen 1372. Minulla on asiaa. Vakavaa. Tulethan?

Edward


…huoneessa tapahtuu kaikenlaista…

“Edward, minä taidan rakastaa sinua.”
“Niin minäkin sinua Swan.”
“Tajuatko mitä se tarkoittaa?”
“Suutelemista ja panemista.”

…mutta asioilla on huonotkin puolensa…

“Minä luotin sinuun Edward!”
“Niin minäkin sinuun Bella!”
“Miten sinä saatoit?!”
“Sitä samaa!”

…ystävillä on mielipiteitä…

“Jasper, tule tänne!”
“Niin kulta?”
“Sinä - ostat - minulle - nuo - KENGÄT!”

…onhan niitä myös omia…

“SINÄ petit MINUA!”
“Ei vaan SINÄ petit MINUA!”
“IO TI HO ANCORA SPINGERE SULLA TESTA CHE MI HAI INGANNATTO!”*
A/N*“Minä vielä painan sinun päähäsi että sinä petit minua!” (En ole ihan varma tuosta, korjatkaa jos olen kirjoittanut väärin.)

…muut huomaavat paljon…

“Älä väitä vastaan, minä näin kun sinä kähmit häntä!”
“Miten? Missä? Milloin?!”

…ja kaikki myös lopulta paljastuu…

“Hyvä on -”
“Se on totta”
“Iiikkkkk!!!”

…Alice B ylpeänä esittää…

“Muista: minä rakastan sinua aina.”
“Kai minunkin sitten täytyy koettaa.”
“Etkö sitten rakastakkaan minua?”
“Vitsi vitsinä! Tietenkin minä rakastan sinua, Cullen!”

…pitkän puurtamisen tuloksena…

“Ollaanko jo perillääh..?”
“Jaksa vielä vähän, enää kolme kilometriä.”
"Juuhh…”

…Room Number 1372!

“No tulihan se sieltä, tohtorikoira!”
“Emmett!”
“Mitä nyt taas?”

A/N Tälleen yöllähän on tosi kiva kirjottaa... Tässä saattaa joutua odottelemaan lukuja aika kauan, mutta yritän parhaani. Kommentit ovat tietysti parasta mitä maa omistaa. Tämä on eka ficcini. Kirjoitan varastoon ensin kolmanteen lukuun enne kuin laitan edes ensimmäisen, olen siis todella niin hidas kirjoittaja. Nyt olen kirjoittanut vasta puolitoista lukua, että saattaa kestää ainakin marraskuuhun, ellen jätä kokonaan kesken. Toivottavasti en. (;
« Viimeksi muokattu: 19.11.2014 14:36:07 kirjoittanut Beyond »
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #1 : 24.10.2010 12:53:14 »
Jes! :D Nää on just näitä mitä mä tykkään lukea :P Todellaki kirjotat sitte etkä jätä kesken! Ees mun mieliks :D
Hyvältä tuo vaikuttaa joten innolla ootan ekaa lukua! =))

iituska

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #2 : 24.10.2010 13:56:03 »
IHANAA, KUN TULI EKA KOMMENTTI!

Kiitos iituska, kun kommentoit minun vaivaista ficciäni, minä olen täällä hermoraunioina odotellut kommentteja ;).

Kommentit niin parantaa mun kirjoitus intoa. :) :) :) :) :)

Alice B
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

aurore

  • Vieras
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #3 : 24.10.2010 14:16:52 »
Heei, tämä vaikutti tosi kiinnostavalta !
Ekaksi ficiksi olet onnistunut luomaan todella mukavan ja mielenkiintoisen trailerin ja hauska ajatus kuvitella Bella sairaanhoitajana (;

Lainaus
…huoneessa tapahtuu kaikenlaista…

“Edward, minä taidan rakastaa sinua.”
“Niin minäkin sinua Swan.”
“Tajuatko mitä se tarkoittaa?”
“Suutelemista ja panemista.”
Mulla tuli jotenkin tosta mieleen semmoinen sarja, kun Nurse Jackie, enkä tiedä miksi :--D Lupaavalta vaikuttaa :--)

Lainaus
…pitkän puurtamisen tuloksena…

“Lääh puuh… (Hiki tippuu) Ollaanko jo perilläääh..?”
“Jaksa vielä vähän, enää kolme kilometriä.”
“Lääääähh…”
Mielestäni tuon 'hiki tippuu'-kohdan voisi pyyhkiä pois.
Mielenkiintoiselta vaikuttava ficci, joten jatkoa niin pian kun on mahdollista :--)

~ aurore

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #4 : 24.10.2010 14:44:44 »
Kiitos aurore!

En niin paljon Nurse Jackieta ole tätä tehdessä ajatellut, mutta eikai siitä haittaakaan ole jos vähän muistuttaa. :)

Nyt kun luin tuon kohdan, niin voisihan se poistaa, kuulostaa uudellen luettuna aika epä järkevältä ;)

Kiitos vielä kerran kommentistasi!

Alice B (Kirjoittaa hulluna toista lukua)
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #5 : 24.10.2010 15:13:26 »
Ihana traileri. Siis sika hauska.

“SINÄ petit MINUA!”
“Ei vaan SINÄ petit MINUA!”
“IO TI HO ANCORA SPINGERE SULLA TESTA CHE MI HAI INGANNATTO!”*
A/N*“Minä vielä painan sinun päähäsi että sinä petit minua!” (En ole ihan varma tuosta, korjatkaa jos olen kirjoittanut väärin)

Siis repesin. Mahtavaa! :D

Muista: minä rakastan sinua aina.”
“Kai minunkin sitten täytyy koettaa.”
“Etkö sitten rakastakkaan minua?”
“Vitsi vitsinä! Tietenkin minä rakastan sinua, Cullen!”

Siis toiki oli niin mahtava kohta tos traileris. ;D

 En malta odottaa ekaa lukuu. Trailerin perusteel täst tulee ihan MAHTAVA  ficci! Et siis TODELLAKAAN jätä tätä kesken!!!

Aimtist
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #6 : 24.10.2010 15:24:33 »
Kiiiiitoooos!

Kiitos Aimtis! En ollu varma tuosta trailerista, mutta kommenttisi kumosi epäluuloni! ;D

Rakastan teitä kaikkia! ;D

Itsekkin pidän noista kohdista, ja jos saan paljon kommenttia, saatan laittaa ekan luvun jo ihan pian. (Lahjontaa, lahjontaa... ;D)Mutta sitten saattaa joutua odottamaan toista lukua vähän kauemmin.

Alice B
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 18:47:43 kirjoittanut Alice B »
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

Aleshee

  • ***
  • Viestejä: 41
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #7 : 26.10.2010 22:05:45 »
Ilmoittaudun lukijaksi :)
Rakastan näitä ihmisficcejä! <- Heti alkuun..   Pidän myös siitä, että Bella tavallaan ulmomaalainen, en ole nähnyt kun yhden sellaiesn ficin ja se oli kiva.. Varsinkin on huvittavaa jos pinna palaa ja niin kuin trailerissa, alkaa sättiä toista sillä kielellään mitä ehkä parhaiten osaa. On myös erikoista, että Bella kasvanut nimenomaan italiassa. kuulostaa jännältä, ja odotan innolla, että laitat lukuja esille, sillä taisin jäädä koukkuun. Ja trailerin perusteella dramatiikkaa taitaa olla luvassa. Voisin kirjoittaa hiukan vielä pidemmän jutun, mutta koska kello on mikä on ja huomenna 8 aamu koulussa ja nukun muutenkin aivan liian lyhyitä yöunia ja jossen pian häivy koneelta minullle luultavasti huudetaan enkä ehkä pääse koneelle ja voi yrittää tämän kommentin jatkamista.

-Toivottavasti pian laitat sen ensimmäisen luvun edes tänne :)


~Aleshee~

En-nu

  • Vieras
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #8 : 27.10.2010 16:29:13 »
Traileri on hauska  ;D odotan innolla ekaa lukua

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #9 : 27.10.2010 21:05:44 »
Traileri oli ihan älyn hauska!
Mä niin ilmoutaudun lukijaks!!
Lukuja kehiin mah nopeest <3<3
Ei jaksa oottaa...  ;D

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13
« Vastaus #10 : 28.10.2010 15:55:50 »
Kiitos, Niggih, olin niin kiva, että laitan sen ekan luvun sitten nyt!

En-nu, kiitos! :)

Aleshee, kiitos.  :) :)

A/N Tässä nytten se eka luku! Kertokaa, onko liian lyhyt vai pitkä... En oikein osaa Worksissä määritellä. Edward ei mielestäni ole hirveän IC, mutta kertokaa mitä mieltä olette. Ja eihän se niin kamalaa ole, tämähän on ficci!  ;) Joissain kohdissa saattaa takkuilla, kritisoikaa pois. Ekan luvun nimi on vähän outo... mutta joo. En ole saanut vielä toista lukua kirjoitettua, mikä saattaa viivästyttää. Tiedän, minun piti odottaa, että saan kolmanteen lukuun kirjoitettua... Tässä kuitenkin eka luku! (Edelleen, en tiedä tämän omaperäisyydestä)


1 luku, missä on paljon ihastuneita ihmisiä

Bella’s PoV

Kerran elämässä. Niin voi tapahtua VAIN kerran elämässä. Vain kerran elämässä voi kompastua iljettävän väriseen roskalaatikkoon - joka on varustettu pienillä muovisilla pyörillä - , liukua siinä alas katua ja tömähtää roskalaatikkoineen päivineen päin pusikkoa. Vähältä piti, etten joutunut itse potilaaksi osastolle niiden jalkansa katkaisseiden ja aivotärähdystä potevien kanssa. Onneksi VAIN JA AINOASTAAN KERRAN ELÄMÄSSÄ. Ainakin paras ystäväni Alice väittää niin. Hänellä on jonkinlainen mielipide kaikesta, vaikka sen kohde olisikin roskalaatikkoon kaatunut nuori, noin 23-vuotias nainen.

Juuri nytkin, kun istun lääkäreiden ja hoitajien oleskelutilassa. Sisäänpäin kääntyvät ovet heilahtelevat yhtä mittaa, kun tänne saapuu uusia ja taas uusia lääkäreitä ja hoitajia. Huoneessa on paljon viherkasveja, vähän liikaakin niin, että se näyttää melkein viidakolta. Suuret valkoisilla muovisilla kaihtimilla varustetut ikkunat avautuvat kaupungin ylle kolmannesta kerroksesta. Alice selittää minulle jostain miehestä, joka on kuulemma maailman komein, ihanin ja kohteliain.

“Hänellä on sellainen kellertävä tukka, joka hapsottaa joka suuntaan söpösti, niin kuin sillä yhdellä kansikuvan pojalla siinä lehdessä, en nyt juuri muista missä, ja hän käy joka viikko kuntosalilla -”

Vaikuttaa siltä, että Alice on ihastunut. Hän puhua papatta kuin papupata. Milloin Alice on viimeksi unohtanut jotain? Siis, vaikka se olisikin “poika lehden kannessa”- juttu? Pari vuotta sitten? Pari kymmentä vuotta sitten? Alicen puhetulvassa ei sinäänsä ole kyllä mitään uutta.

“- hän on töissä eläinlääkärinä ja hänen nimensä on Jasper Whitlock, eivätkö Alice ja Jasper sovikin hyvin yhteen, vai mitä? Ja paras viimeiseksi, tattada tattatta taa! Hän pyysi minua treffeille! Voitko kuvitella!”

“Hmm… tietenkin Alice, tietenkin”, sanoin vain sanoakseni jotain. Nyt se on varmaa. Alice on ihastunut ja PAHASTI. Tietenkin olen iloinen hänen puolestaan. Hänellä nyt vain on ollut viimeisen vuoden aikana ainakin kolmetoista ihastusta. Hmm, jos en väärin laske, tämä on juuri se kolmastoista. Hänen lyhyeksi kynitty tumma tukkansa taitaa toimia ihastus magneettina.

“Bella kuunteletko sinä? Hän pyysi minut treffeille!”

Yritän vaikuttaa asiaan kuuluvaisen innostuneelta.

“Sehän on todella öö, loistavaa! Ja oletko sinä menossa niille? Sen Jasperin kanssa?” vääntäydyn mukavampaan asentoon ahtaassa, ruskeassa nojatuolissa.

“Herran jestas, Bella! Tietenkin minä menen, hänhän on unelmieni täyttymystä parempi! Ja minä rakastan häntä!” Ahaa.

“Voisiko hoitaja Brandon olla hiljempaa? Parin seinän takana on potilaita, ja hoitaja Swanillakin saattaa olla lievä aivotärähdys. Minusta olisi ikävää antaa teille alennus”, tohtori Cullen, pomomme sanoo Alicelle rauhoittavaan sävyyn. Eihän minussa pitänyt olla mitään vialla! Toisaalta, tämä saattaa rauhoittaa Alicea hiukan.

Toisaalta taas ei.

“Mutta kun minä sain juuri uuden poikaystävän!” Alice hihkaisee vähät välittämättä tohtorin sanoista.

Tohtori hymähtää ja työntyy liikkuvista ovista ulos papereineen ja kansioineen päivineen.

“Rouva Whitlock kuulostaa vaan niin hyvältä…” Alice mumisiee itsekseen. Voi tyttö parkaa. Näin pahaa ihastumista en ole ennen nähnyt edes Alicella. Ei kai hän ole rakastumassa? Siis oikeasti? Niin kuin sanoin: voi tyttö parkaa.

“Saatanko minä joskus nähdä tämän tarunomaisen Jasperin?” kysyn leikilläni.

“Olet vain kateellinen!” Hah!

“Mutta toisaalta, ehkä et olekaan… Oletko nähnyt lähiaikoina ketään vaatimuksiasi täyttävää?” Alice kysyy viattomasti. Koiranpentu ilme. Ei tehoa minuun!

Päätän silti, että nyt olisi paras aika lähteä vaikka sen C-rakennuksen miehen luokse, jolle tohtori Cullen pyysi minua puhumaan jotain paskaa siitä, etteivät hänen vanhempansa varmastikaan aio hylätä häntä sairaalaan. Ei saa koskaan ottaa riskiä! Entä jos Alice on opetellut hypnotisoimaan? Miten minulle sitten kävisi? Löytäisin itseni vielä sivukadun kuppilasta jonkun tuntemattoman miehen sylistä. Ajatuskin kammottaa.

“Anteeksi, Alice puhutaan siitä sitten myöhemmin! Minun taitaa olla korkea aika taas aloittaa työt!” huudan perääni napatessani tummansinisen kansioni.

“Mutta Bella! Et kai sinä taas aio livistää?” Alice huudahtaa närkästyneenä.

Pysähdyn hetkeksi ja huikkaan hänelle: “Valitettavasti tänään niin! Nähdään sitten… öö, joskus!”

Kävelen ajatuksissani ripeää vauhtia puhtauttaan kiiltelevällä käytävällä, mikä johtaa jonnekin  B-rakennukseen.

Mies asiat ovat minulle arka paikka. Olen käynyt viimeksi treffeillä joskus lukiossa, ja silloinkin oli ollut vaivaantunut tunnelma. Poika oli kysynyt heti ensialkuun edellisistä poikaystävistäni. En ollut käynyt treffeillä yksinkertaisesti siksi, koska olen aina livistänyt viime tipassa. Alicen mielestä se oli outoa, olen kuulemma niin kauniskin. Ja pah!

Korkoni kopisevat valkoisella käytävällä.

Joten minulla ei ole paljoakaan tekemistä, vaikka olenhan sentään kymmenen tuntia vuorokaudesta töissä. Toisaalta sekin johtuu siitä, etten käy treffeillä, eikä minulla näin ollen ole juuri mitään muuta tekemistä, kuin olla Alicen kanssa, katsoa televisiota ja nukkua pitkään. Huolimatta työstäni, en ole aamuvirkku. Alice patistaa minua aina sokkotreffeille. Koko ajatuskin puistattaa. En uskaltaisi edes kysyä naapurilta lainaksi sokeria.

Äkkiä huomasin suoraan edessäni komean miehen. Siis suoraan edessäni. Olen juuri kävellyt päin komeaa, punaruskea hiuksista, lihaksikasta miestä, joka tuoksuu uskomattoman hyvältä. Totta. Olen maailman kömpelöin, typerin ja ääliömäisin ihminen. Poskiani alkoi selvästi kuumottaa nolon tilanteen takia.

“A-anteeksi, olin vain ma-matkalla… ei ollut tarkoitus… olet vain siinä keskellä…” sokellan jotain, että pääsisin pois tilanteesta.

“Ei se mitään. Saanko esittäytyä, olen Edward Cullen”, hän sanoo. Nimi sanoo minulle jotain. Jotain muutakin, kuin sen, että se on söpö. Kenellä on sama nimi? Ahaa!

“Et kai satu olemaan pomoni poika?” töksäytän.

“Riippuu siitä, kuka on pomosi”, hän virnistää.

Hetkinen. Sanoinko sen ääneen? Poskeni punastuvat entistä enemmän. Inhoan sitä verta, joka pakkaantuu poskiini tahtomattani ja aiheuttaa niillä syvää punaista väriä. Olinko juuri sanonut: Et kai satu olemaan pomoni poika? Ei voi olla totta. Tavattoman tahditonta. Mistä hän voisi tietää, kuka on pomoni? Ja sanoin pomoni poika. Typerämpää sanayhdistelmää en ole kuullutkaan. Toivottavasti hän ei kerro kömpelyydestäni isälleen, minuthan vielä erotetaan! Hyvä on, nyt taisin ylireagoida. Mutta silti!

“Ööh, anteeksi. Esimieheni on tohtori Carlisle Cullen”

“Siinä tapauksessa olette oikeassa. Voisinko korjata tämän jotenkin -” hän vilkaisee nimilappuani rinnassa “- Isabella? Olen täällä aloittelevana lääkärinä.”

“Mieluummin vain Bella. Ja ei, ei sinun tarvitse korvata tätä mitenkään”, sanon nokkavalla äänensävyllä ja yritän työntyä hänen ohitseen. Tietenkin hän estää minua ottamalla kiinni olkapäistäni. Miehet vain ovat sellaisia. Toisaalta, mitä minä miehistä tiedän. Hän kääntää pääni suuntaansa.

“Tulen hakemaan sinut lounaalle töidesi jälkeen, Bella”, hän kuiskaa korvaani, ja polveni ovat pettää. Hän tuoksuu niin hyvältä.

Hän työntää käteeni jotain. Katson vielä hetken hänen smaragdin vihreisiin silmiinsä, ennen kuin hän päästää irti, virnistää minulle vinosti ja kääntyy viereisestä ovesta sisään. En tietenkään menisi. Lähden taas kävelemään pitkin käytävää. Vai menisinkö? Olisi säälittävää jättää noin komea mies ilman treffiseuraa. Mitä minä oikein ajattelen? Eiväthän ne ole treffit. Hän vain haluaa korvata minulle törmäyksen…

Katsahdan kädessäni olevaa paperin palasta. Siinä on Edwardin nimi, puhelinnumero ja osoite. Käyntikortti. Pistän sen taskuuni.

Tunnnen vieläkin olkapäilläni selvästi alueen, jolle Edward kosketti. Täytyyhän minun mennä sinne! Olisi epäkohteliasta, jos en menisi. Toivottavasti hän ei olisi samanlainen kuin se lukion poika, jonka nimi muuten oli Mike. Tai sitten voisin pyytää Alicea auttamaan ongelman kanssa - vaikka hän vain luultavasti käskisi minua menemään.

Pyöritän päätäni selventääkseni ajatukseni, etten törmäisi uudestaan johonkuhun ja yritin unohtaa huolestuttavat ajatukset. Käännyin oikealle seuraavasta mutkasta, mistä pääsi C-rakennukseen. Nyt pitäisi löytää se koti-ikävää poteva mies.



Edward’s PoV


Piip piip piip PIIRRRRRRRRR!!!

“Palohälytys? Armeija? SISÄLLISSOTA?!” ponnahdan istumaan sängyssäni ja katsahdin vieressäni olevalle valkoiselle yöpöydälle.

“Täh? Herätyskello? Ei minulla ole herätyskelloa!” Mistä minä sellaisenkin olen löytänyt? Ai niin, äiti osti minulle sellaisen, etten myöhästyisi töistä muutettuani. Esmellä on joskus todella erikoisia päähänpistoja. Kuka nyt antaisi 25-vuotiaalle tupaantuliais-lahjaksi herätyskellon? Ja vielä kovaäänisen herätyskellon? Päätän antaa sen takaisin hänelle heti, kun ehtisin sen tekemään hienotunteisesti. Tai sitten vain heittäisin sen johonkin kadunkulman jäteastiaan. En tosin voisi tehdä hänelle kumpaakaan, se olisi loukkaavaa. Rosalie huutaisi minulle koko seuraavan tapaamisemme ajan siitä, että vanhempiaan pitää kunnioittaa. Enkä todellakaan kaipaa Rosen saarnoja. Siis nyt on juuri alkanut tästä lähin joka-aamuinen Pirr! Kyllä, se on SINUN herätyskellosi -show. Sopii hyvin yhteen Tänään on siis aika aloittaa uudessa työpaikassa -show’n kanssa. Tiedän. Olen lapsellinen.

**********

Parkkeeraan hopeisen Volvoni henkilökunnalle varatulle parkkialueelle. Rakastan autoani. Niin, autoni on ensirakkauteni. Sain sen 16-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi. En vaihtaisi autoani mistään hinnasta, ja auto numero kakkosen ottaisin vain vastahakoisesti. En edes tarvitsise kahta autoa! Toisaalta, joku Ferrari tai Porsche voisi kyllä olla kiva… Sellainen tummansininen Ferrari… Hyvä on, taisin hiukan valehdella. Älkää tuomitko! Minä kun en yleensä valehtele koskaan! Tätäkään ei oikeastaan lasketa, minähän valehtelen päässäni. Kerroin jopa naapurilleni, että hänen vaimonsa pettää häntä ruskeaihoisen lihaskimpun kanssa, kun hän kysyi.

Menen aulaan ja kysyn isääni, Carlisle Cullenia. Ajattelen käydä tervehtimässä häntä, koska herätyskelloni takia olen jopa kymmenen minuuttia ajoissa. Otan vastaan myös kansioni ja he kertoivat jostain linja-autosta, joka oli kolaroinut kalliota päin.

Avaan isäni vastaanottohuoneen oven.

“Hei isä. Tulin vain tervehtimään, ennen kuin aloitan työni tässä karmaisevan puhtaassa paikassa, jota myös sairaalaksi kutsutaan”, tervehdin Carlislea.

“Huomenta poikani, jätä naljailut vähemmälle. Tänään on kiireinen päivä, linja-auto on ajanut kolarin, sisällä oli 26 ihmistä ja kahdeksan haavoittui vakavasti. Kukaan ei onneksi kuollut”, isäni selittää.

“Kuulin siitä jo, olen juuri menossa katsomaan yhtä haavoittuneista. Lähdenkin nyt sinne. Hyvää päivän jatkoa!” sanon ja avaan oven. Luultavasti maailmanennätys ainesta vierailujen ajoissa.

“Hyvää päivän jatkoa poikani, ja onnea ensimmäiseen työpäivään”, hän vastaa.

Kävelen pitkin käytävää etsien huonetta numero 1372, missä ensimmäinen potilaani odottaa.

Pääsen juuri huoneen ovelle, ja olen kääntymässä sen suuntaan avatakseni oven, kun joku tömähtää suoraan syliini. Hän punastuu ja katsoo minua häkeltyneenä. ‘Siinäpä vasta kaunis nainen’, on ensimmäinen ajatukseni hänestä. Hänen kultaisen ruskeat hiuksensa valuvat valtoimenaan olkapäillä.

“A-anteeksi, olin vain ma-matkalla… ei ollut tarkoitus… olet vain siinä keskellä…” hän höpisee jotain edelleen häkeltyneenä. Hymähdän hiljaa hänen kommentilleen.

“Ei se mitään. Saanko esittäytyä, olen Edward Cullen”, sanon ja hänen aivonystyränsä alkavat jylläämään. Melkein näen hehkulampun syttyvän hänen päänsä yläpuolelle.

“Et kai satu olemaan pomoni poika?” hän sanoo yhtäkkiä ja hänen poskiensa puna syvenee entisestään.

“Riippuu siitä, kuka on pomosi”, sanon ja virnistän hänelle ilkikurisesti.

“Ööh, anteeksi. Esimieheni on tohtori Carlisle Cullen” hän vastaa painottaen erityisesti sanaa esimies. Päätän korjata aiheuttamani nolouden jollain tapaa tälle suloiselle neidolle.

“Siinä tapauksessa olette oikeassa. Voisinko korjata tämän jotenkin -” vilkaisen pikaisesti hänen nimilappuaan. Siinä lukee Isabella Marie Swan, sairaanhoitaja, ei sen kummempia erikoiskoulutuksia “- Isabella? Olen täällä aloittelevana lääkärinä.”

Hän vaivaantuu silminnähden.

“Mieluummin vain Bella. Ja ei, ei sinun tarvitse korvata tätä mitenkään”, hän sanoo hiukan nokkavasti ja yrittää puristua ohitseni. Huvittavaa. En tietenkään päästäisi häntä näin vähällä. Otan hänen olkapäistään kiinni ja käännän hänen siron päänsä suuntaani.

“Tulen hakemaan sinut lounaalle töidesi jälkeen, Bella”, kuiskaan hänen pehmeään korvaansa ja tunne hänen polviensa notkahtavan. Työnnän hänen käteensä käyntikorttini. Katson vielä kerran hänen syviin tumman suklaan värisiin silmiinsä ja jätän hänet miettimään ajatusta keskelle käytävää. Käännyn  ovesta sisään. Saisin kyllä selville, milloin hänen työnsä loppuvat.

“Ei tee hyvää ihastua heti ensimmäisenä työpäivänä”, mumisen itsekseni.
« Viimeksi muokattu: 03.11.2011 16:52:20 kirjoittanut Alice B »
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

Aimtist

  • raremagneetti
  • ***
  • Viestejä: 448
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #11 : 28.10.2010 17:29:56 »
Mahtavaa!

“Ei tee hyvää ihastua heti ensimmäisenä työpäivänä”, mumisin itsekseni.

Toi oli just hyvä kohta. En tiiä mikä siin viähätti minuu. (Saattaa johtuu, et heräsin just päikkäreilt ja olen vielä oudossa mielentilassa, mutta kuka välittää? ;D)

Tykkäsin ekasta luvusta varsin paljon. Syitä on liikaa, että alkaisin niit luettelee.
Ei muuta ku jatkoa!

Aimtist
Vain minä kärsin.
Keskellä kirsikankukkien,
vuodatan katkeran kyyneleen.
Valheitasi, siedä en.

iituska

  • ***
  • Viestejä: 98
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #12 : 28.10.2010 21:01:45 »
IHANAA!  :D Kiva saada eka luku jo nyt ja oli muute tosi hyvä! :D
Edward on nii ihQ :D :P
Virheitäkää en löytäny ja muutenki tosi hyvin kirjotit!
Jatkoo vaan äkkiä! =))

iituska

N1gg1h

  • ***
  • Viestejä: 53
  • So little nd still so cold
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #13 : 28.10.2010 21:55:12 »
Toi oli MAHTAVA luku <3<3
Siis aivan ihana!! (Joo oon nii rakastunu tähä ficcii<3) :-*
Repeilin vähä välii Edille ja sen hienoille ajatuksille.... ;D

Jatkoa odotellen,

                                    N1gg1h


 

Deep

  • Vieras
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #14 : 29.10.2010 11:42:00 »
Otin itteeni niskasta kii ja tulin kommentoimaa heti luettuani ;o

Tää on vaan aivan loistava! Niin söpö toi viimene lause  ;)
En osaa oikei sanoo mitää mut ihanaa et Edward ja Bella kohtas jo nyt.

Jatkoa vaan!  :)

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #15 : 29.10.2010 15:39:09 »
Hmm, tää on ihan hyvä. Välillä aikamuoto hyppii preesensist menneeseen muotoon, mutta muuten idea ym. on tosi kiva. Mä tykkään. Toivottavasti saat jatkoa kirjoitettua pian!
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #16 : 29.10.2010 16:52:11 »
Salla, ömm... joo. Noi tietyssä aikamuodossa kirjoittamiset ei ole vahvuuksiani ;D Mietin, että kirjoittaakko imperfektissä vai preesensissä, ja meni vähän sekaisin sitten... Mukavaa, että tykkäät muuten. :) En tiedä milloin tulee jatkoa, kirjoitusinto on vähän hukassa.
Kiitos kommentistasi! :)

Deep, thanks! :)

Niggih, kiitoskiitoskiitos!:D

iituska, joo, Edward on vähän sellainen huvittava henkilö. Vähän enemmänkin huvittava ;D. Kiitos!

Aimtis, kiitti, on minunkin mielestäni hyvä kohta, vaikka itse sanonkin! :)
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

Alli__

  • ***
  • Viestejä: 7
  • "I promise to love you forever - every single day"
Vs: Room Number 1372, K-13 1. LUKU 28.10!
« Vastaus #17 : 15.11.2010 00:17:40 »
Mää tykkään tästä paljon. :D Tää on vähän erilainen ku mitä yleensä luen,
mutta aivan ihana. Rakentavaa ei nyt vaan satu löytyyn. (:

Kiitos

Alli__
Team Edi <3
The RobSten! <3

Alice B

  • ***
  • Viestejä: 20
  • :3
Vs: Room Number 1372, K-13 2. LUKU 20.11!
« Vastaus #18 : 20.11.2010 23:48:51 »
KIITOS KOMMENTISTASI, Alli__!

Tässä nyt viimein toinen luku! Anteeksi, että olette joutuneet odottamaan, valitettavasti lisää odotusta odotettavissa kolmannen luvunkin kanssa... *huoh*


2 luku, niin… eipä tälle muuta nimeäkään keksisi


Alice’s PoV

“Iiikkk!”

“Älä nyt Alice, vähän hiljempaa. Me emme ole yksin tässä baarissa, vaikka sinä niin näköjään ajatteletkin”, Bella hyssytteli äskeistä kiljuntaani. Olimme ruokatauolla eräässä lempi baareistamme. Aivan sama! Bella kertoi juuri ilouutisen minun korvilleni. Hänet on pyydetty treffeille! Minun pitää kai ruveta miettimään, mitä hän laittaa päälleen… Kai minä saan iloita ystäväni puolesta, kun hän ei siihen näköjään pysty? Eihän minua siitä pidätetä.

Sanoin ajatukseni ääneen Bellalle.

“Minusta tässä ei ole mitään iloittavaa. Eivätkä ne edes ole treffit! Minähän voin vaikka kaatua maalipurkkiin! Ja luulen, että nuo oven ulkopuolella olevat poliisit saattaisivat hyvinkin antaa sinulle sakot järjestyssääntöjen rikkomisesta.”

Katsahdin ikkunaan ja näin kaksi miespoliisia. Tarrasin Guessin käsilaukkuuni tiukemmin. Hehän eivät minun vaateiden ostorahojani vie, tai usuttaisin oman kulta mussukka Jasperini heidän kimppuunsa! Jasperista muistuikin mieleeni yllätys, jonka olin järjestänyt Bellalle. Irrotin käteni käsilaukusta ja viittasin juuri äsken ovesta astuneelle miehelle.

“Luuletko tosiaan, että kaatuisit maalipurkkiin tref - siis lounaalla?” sanoin ärtyneenä hänen kiertelystään.

“Toinen vaihtoehto on, että saan haravasta päähäni”, hän selitti pokkana.

“Ahaa. Voin kyllä luvata sinulle, ettei kumpaakaan tule tapahtumaan”, sanoin pyöritellen silmiäni. Katsahdin taas ovelle päin ja näin hänet jo aika lähellä.

“Bella, muistatko Jasperin, kenestä kerroin silloin aamulla? Minä ja Jasper juttelimme silloin tavatessamme vaikka kuinka kauan… hän kertoi lapsuudestaan. Ajattelin, että voisin esitellä hänet sinulle, koska ruokataukomme sattuivat samaan aikaan”, selitin Bellalle, joka kohotti kulmiaan.

“Miksei hän sitten ole täällä?” hän kysyi hämmästyneenä.

“Hyvää iltapäivää neidit, saanko liittyä seuraanne?” Jasper kysyi huvittuneena Bellan selän takaa. Hän oli näemmä kuullut Bellan viimeisimmän kysymyksen.

Katsoin selvästi punastuneeseen Bellaan, ja esittelin Jasperin, oman kultaisennoutajani hänelle:

“Bella, tässä on Jasper”, sanoessani tämän katsoin Jasperia mahdollisimman rakastavasti.

“Jasper, tässä on paras ystäväni Bella”, lisäsin vielä Jasperille.

“Hauska tavata, neiti”, Jasper sanoi edelleen huvittuneena ja pörrötti ihanaa oljenväristä hiuspehkoaan.

“Kiitos samoin”, Bella mumisi katse käsissään.

Jasper istuutui minun ja Bellan väliin. Äkkiä sain neronleimauksen. Tuntisikohan Jasper hänet? Hän oli kyllä kertonut jostakusta sen nimisestä pojasta jonka oli tuntenut yläkoulussa ollessaan, kun tapasimme…

“Jasper, muistatko, kun juttelimme yläkouluajoistasi, ja kerroit pojasta jonka nimi oli Edward?” sanoin kesken vaivautuneen hiljaisuuden. Bella tuijotti minua suu auki.

“Niin, Edward oli paras ystäväni”, Jasper vastasi kummastuneena.

“Muistatko vielä, mikä hänen sukunimensä oli?” kysyin innostuneempana. Ehkä todella olin oikeassa!

“Taisi olla… Hmm… Se taisi olla Cellen, tai jotain… Ei, ei se ollut Cellen… Melkein sama..”, Jasper mietti.

“Cullen?” kysyimme Bellan kanssa samaan aikaan. Bella kysyi pelästyneesti, kumma kyllä, ja minä kiljahdin sen kuin maailman loistavimman asian. Emme olleet tehneet Jasperin kanssa vielä mitään “sellaista“, joten se olikin. Voisimme vaikka mennä joskus tuplatreffeille!

“Niin! Cullen se on! Bella, miksi näytät noin pelästyneeltä?” Jasper kysyi täysin ulkona asiasta. Bella oli edelleen hiljaa.

“Niin, katsos me saatamme tuntea hänet -”

“ALICE NYT PISTÄT SUUSI KIINNI!” Bella. Nyt minun pitäisi vuorostani varoittaa häntä poliiseista.

“- ja Bella on menossa ainakin jonkun Edward Cullenin kanssa tref -”

“ALICE, IHAN TOTTA! PIDÄ SE CAZZO DI BOCCA CHIUSA*!”
A/N *saamarin suusi kiinni

“Hyvä on, Bella, rauhoitupas nyt. Mutta me joka tapauksessa tunnemme hänet. Voisimme joku päivä mennä jonnekin yhdessä”, sanoin rauhoitellen, tottelematta häntä. Onneksi osasin italiaa. Siitä oli hyötyä, jos halusi ymmärtää, mitä kaikkea Bella suutuspäissään suustaan ulos syyti. Toivottavasti hän vielä suostuu tuplatreffi-suunnitelmaani. Näin jo silmissäni, mitä tekisimme, minne menisimme…

“Sinähän et minua määrää! Enkä ole menossa treffeille hänen kanssaan!” Bella sanoi lapsellisesti ja alkoi murjottaa.

Katsoin Jasperia pahoitellen.

“Minun ainakin pitäisi lähteä, ruokataukoni loppuu yhdeltä. Voisimme mennä kaikki samaan aikaan jonnekin töiden jälkeen, Edwardkin voisi tulla mukaan, tietenkin. Minua kiinnostaa nähdä hänet taas niin monen vuoden jälkeen. Jos se vain sopii Bellalle?” Jasper ehdotti sovinnaisesti samalla vilkuillen varovasti Bellaan päin.

“Tietenkin se sopii! Bella voi soittaa Edwardille nyt, ja kysyä asiaa häneltä, vai mitä Bella?” sanoin, ja katseeni risteili Bellan käsilaukun ja hänen kasvojensa välillä.


Bella’s PoV


“Minun ainakin pitäisi lähteä, ruokataukoni loppuu yhdeltä. Voisimme mennä kaikki samaan aikaan jonnekin töiden jälkeen, Edwardkin voisi tulla mukaan, tietenkin. Minua kiinnostaa nähdä hänet taas niin monen vuoden jälkeen. Jos se vain sopii Bellalle?” Jasper ehdotti varovaisesti vilkuillen minua. Syytä olikin olla varovainen!

“Tietenkin se sopii! Bella voi soittaa Edwardille nyt, ja kysyä asiaa häneltä, vai mitä Bella?” Alice sanoi. Kehtasikin! Minä EN ollut lähdössä MINNEKKÄÄN. Minä en mene treffeille, en, en, EN! Miten Alice saattoi kertoa Jasperille? Kehtasivat vielä liittoutua minua vastaan kahdestaan. Kaksi vastaan yksi, epäreilua! Eivätkö he koskaan olleet kuulleet tasapuolisuudesta?  

Suustani purkautui erinäisiä italiankielisiä sanoja.

“Anteeksi neiti, mutta baarin muu asiakaskunta on tehnyt valituksen raivonpurkauksestanne, ja teidän on poistuttava”, sanoi univormuun pukeutunut mies takanani. Nousin ylös ja aloin kävellä rivakoin askelin kohti ovea.

“En tule Alice, muistakin se!” huusin vielä perääni.


Alice’s PoV


“En tule Alice, muistakin se!” Bella huusi.

Kohautin olkapäitäni. Saisin hänet kuitenkin suostuteltua. Katseeni vaelteli ympäriinsä.

Katsahdin jakkaralle, millä Bella oli istunut, ja näin sillä jotain. Suuni kaartui viekkaaseen hymyyn napatessani sen nopeasti käteeni.

Minähän voisin ruveta vaikka Amorin sijaiseksi!

Edward’s PoV


Hei Edward

Tapasin ystäväni miesystävän,
ja hän kertoi tuntevansa sinut.
Voisivatko he tulla kanssamme lounaalle?

Bella Swan


Uskomatonta. En olisi uskonut hänen ehdottavan vapaaehtoisesti tuplatreffejä. No, enhän minä häntä oikeastaan edes tuntenut, mutta sellaisesta ihmisestä kuin Bella näkee päältä, ettei hän ehdottele tuplatreffejä jokaiselle vastaantulevalle miehelle. Päätin kuitenkin suostua. Olin hiukan utelias näkemään henkilön, joka sanoo tuntevansa minut.

Bella,

Se sopii loistavasti. Aika ja paikka
ovat silti edelleen samat.

Edward


Lähetin viestin.

“Herra Cullen, teitä tarvitaan! Kuuletteko?” joku lääkäreistä sanoi edessäni. Huokaisin. Olin unohtunut lukemaan Bellan viestiä lepohuoneeseen. Nousin ylös ja suoristin vaatteeni.

“Mitä nyt?” kysyin.

“Yhdellä potilaistanne on jotain todella kiireellistä ja henkilökohtaista asiaa”, hän kertoi. Huokaisin uudestaan. Niinpä tietysti. Jotain tyhjänpäiväistä porinaa taas jonkun vanhan mummon asioista.

Bella’s PoV


Istuin erään potilaan luona antamassa hänelle jokapäiväistä lääkeannostaan.

“Tarvitseeko minun? Olen voinut jo paremmin, ja inhoan tuon lääkkeen makua!” hän valitti.

“Parempi vointisi johtuu juuri lääkkeestä”, selitin. “Voimme antaa sen suonensisäisesti, jos välttämättä haluat” ilmoitin hänelle rauhallisesti. Tiesin, että hän lopulta ottaisi lääkkeen.

“Ei, kyllä minä sen voin ottaa ihan näinkin. Inhoan kaikenlaisia neuloja”, hän sanoi edelleen valittavaan sävyyn.

“Hyvä on” vastasin ja ojensin nestemäisen lääkkeen ja muovisen vesimukin häntä kohti. Hän otti ne vastaan ja nielaisi lääkkeen irvistellen. Nousin ylös vuoteen vieressä olevalta tuolilta, millä olin istunut.

“Minä lähden nyt, painakaa nappia, jos tarvitsette apua”, sanoin ennen kuin astuin ulos ovesta.

Ajattelin soittaa Alicelle, ja kysyä missä hän on. Minulla oli kana kynimättä hänen kanssaan.

Kävelin kohti lukollisia kaappeja, minne jätin tavarani työpäiväni ajaksi. Avasin kaappini oven taskussani olleella avaimella. Hapuilin kaapin sisältöä, mutta käsilaukkuni ei ollut siellä. Kävin kaapin sisällön vielä kertaalleen läpi. Vaihtokengät, kyniä, hiusharja, takki… Ei käsilaukkua. Aloin hermostua. Vaihtokengät, kyniä, hiusharja… Ei edelleenkään käsilaukkua. Ehkä se oli jäänyt baariin? Olin lähtenyt niin äkkiä, että niin se saattoi hyvinkin olla totta. Päätin etsiä Alicen jotenkin käsiini, ehkä hän oli huomannut laukkuni ja ottanut sen mukaansa. Ehkä ensin oleskeluhuoneeseen?


**********


Alice ei ollut oleskelutiloissa. Eikä vessassa, aulassa, eikä missään muissakaan huoneissa missä muut hoitajat olivat väittäneet hänen olleen. Hän näytti aina olevan yhden askeleen edellä. Toivottavasti Jasper-parka sentään pysyy perässä!

Lähestyin juuri huonetta 1372, missä hänet viimeksi oltiin nähty. Siellä oli bussikolarissa loukkaantuneita.

Kurkistin varovaisesti ovesta ja näin pronssisen hiuspehkon omaavan nuoren miehen juttelevan pienen lapsen kanssa, jolla oli side päänsä ympärille kiedottuna. Tytön ilme kirkastui miehen sanoessa jotain hauskaa.

Edward.

Lähestyin heitä hitain askelein. Olin jo heidän luonaan.

“Hei”, sanoin ja Edward kääntyi nopeasti ympäri.

“Hei”, hän vastasi. Pieni tyttö, jonka kanssa Edward oli jutellut, katsoi meitä uteliaasti.

Mietin ahkerasti, mitä sanoisin.

“Tuota, oletko sattumoisin nähnyt ystävääni täällä, hänellä on pörröiset tummat hiukset ja keijumainen ulkomuoto?” kysyin lopulta.

“Onko hän se ystävä, joka tulee kanssamme lounaalle?” Edward kysyi vuorostaan.

Oliko joku tulossa kanssamme?

“Anteeksi, mutta miten niin tulee kanssamme?” kysyin hämmentyneenä. Kysymyksiä kysymyksien perään. Eikö mihinkään saa vastausta?

“Niin, etkö muka muista? Lähetit minulle sen viestin, missä kerroit ystäväsi tulevan miesystävänsä kanssa” hän sanoi.

“En kyllä ole lähettänyt mitään viestiä!” sanoin nyt jo vähän ärtyneempänä. Pikkutyttö kavahti taaksepäin minusta sängyssään.

“Eihän minulla ole edes kännykkää, kun unohdin laukkuni yhteen baariin. Laukkuni on varmaankin Alicella…” silloin tajusin, mitä olin juuri sanonut.

“ALICE!”

Yhteen kysymykseen ainakin olin saanut vastauksen.
« Viimeksi muokattu: 20.11.2010 23:52:10 kirjoittanut Alice B »
2010-2011 mä vietin mun ELÄMÄN tällä foorumilla vau.

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
Vs: Room Number 1372, K-13 2. LUKU 20.11!
« Vastaus #19 : 21.11.2010 12:04:08 »
NEROKAS. Aivan ihana ficci. Eikä edes kamalasti haittaa, että ei ole tullut hirveän tiiheeseen(onko edes sana? :o) lukuja, kun on näinkin pitkiä ja hyviä! Alice on tosi Alice, samoin muutkin tosi todenmukaisia :)

/nnora
suurin aarre on ymmärrys rajaton