Kirjoittaja Aihe: Kolmen suhde yhteen, k-11 (Draco/Hermione - angst, (horror), ficlet)  (Luettu 4269 kertaa)

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Kolmen suhde yhteen

Author: Neriah
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, (horror), ficlet
Pairing: Draco/Hermione
Rating: K-11
Words: 155

A/N: Aeka ihana olo oli ja sitte syntyi tämmöttä. FF100 sanalla 075. Varjo, parituksellaan OTP:hen ja hahmolla Hermione Granger tämä menee Angst25:seen sanalla 23. Lumi.



Yksi, kaksi, kolme. Kolme hurmaavaa hymyä, kolme särkynyttä sydäntä. Miksi? Lupaus tunnetusti pidetään, ja minä olen yksi niistä, jotka sen ovat pitäneet. Sillä on kuitenkin kova hinta. Kolmesti jouduin rikkomaan suloiset unelmat, kolmesti katselin kyynelehtiviä silmiä. Kolmen suhde yhteen, koska kerran annoin sinulle lupaukseni.

Mitä jää, jos lupaus pidetään? Karvaita kyyneliä, sydämentykytystä, hymy. Varjoja sydämen ylle, lasinsiruja verisuoniin. Ja se yksi hymy.

Tahmea tunne suuhun, johon sanat tarttuvat.

Pakkasen lailla kylmyys valelee niskaa, mutta minun on pidettävä sanani. Minä pidin ne, koska tiesin, että pahempaa voisi tapahtua. Pilvi saattaisi lipua täysikuuni eteen, jos haluaisin tehdä jonkun muun onnelliseksi. Jos lupaisin toiselle, särkisin valan jonka sanoitta vannoin.

Lumen tuntu ihollani herätti minut. Se saattoi kuitenkin tapahtua hieman liian myöhään, mutta oikeastaan minä kiitin sitä myöhästymisestä. Sormeni olivat jo jäässä, enkä tuntenut varpaitani. Tumma verho hulmusi näkökenttäni laitamilla, mutta annoin sen tulla. Pakkanen otti kehoni vuoteekseen, ja nukahti sille. Lumi suli hetken aikaa kasvoilleni, kunnes nekin kylmenivät.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 06:19:56 kirjoittanut Beyond »

Celeporn

  • Vieras
Vs: Kolmen suhde yhteen, k-13
« Vastaus #1 : 21.10.2010 23:05:20 »
Olit kyllä oikeassa sanoessasi kommenttikampanjassa, että tämä on aika kinkkinen kommentoitava :D
Mutta yritetään.

Draco/Hermione on minulle täysin käsittämätön ja mielenkiinnoton paritus, mutta tässä se ei kyllä haitannut ollenkaan. Vastenmielisyyteni ylittäminen ei johtunut niinkään tekstin lyhyydestä tai edes siitä, ettei kumpaakaan hahmoa mainita tässä, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä oli pirun tyylikäs. Jokainen sana tuntui olevan kohdallaan, kokonaisuus oli hiottu ja todella hyvin toimiva. Hieman hämärähän tämä oli, mutta luin erittäin mielelläni pariin kertaan saadakseni enemmän tolkkua. Kokonaisuus avautui miellyttävästi jokaisella lukukerralla aina hieman enemmän, tykkään tällaisesta hiljalleen nousevasta "ymmärryksestä". Ja siinä vaiheessa, kun ajattelin tajunneeni jutun jujun, toisenlaiset tulkintamahdollisuudet avautuivat. Vielä parempi niin.

Aina vähän naurattaa kirjoitella tämän tyylisiin ficceihin niitä omia tulkintoja, kun ne voivat mennä niin pahasti pöpelikköön, mutta ei anneta sen häiritä. Minä näin selvästi tässä pohjalla ehkä maailman tunnetuimman kummitustarinan, Lenoren, ja tietysti sen meille suomalaisille tutun muodon. Kuollut sulhanen tulee noutamaan nuorikkoaan lumisena yönä kuun loistaessa, koska on luvannut. Ensimmäisellä lukukerralla olin vain yhtenä kysymysmerkkinä, että mitäs helvettiä tässä oikein tapahtuu, mutta jo seuraava luku avasi tämän tarinan minulle. Toisaalta ficin alkupuolen voi tulkita aivan toisella tavalla, palataan sen yhden rakastetun luo ja särjetään muiden sydämiä siinä matkalla. Tekstissä jäi mukavasti auki se, kuinka kertojahahmo itse kokee tilanteen tai mitä tämä tuntee. Tai sitten tämä ei oikein tunne mitään, toimii vain konemaisesti antamansa lupauksen mukaan. Kertojan äänessä kuultaa moneen kertaan mainittu kylmyys, sekä lumen että lankeavan varjon. Olit muutenkin saanut tähän ihanasti monenlaisia sävyjä, vaikka tekstiä onkin vähän.

Lainaus
Tahmea tunne suuhun, johon sanat tarttuvat.

Pakkanen otti kehoni vuoteekseen, ja nukahti sille.

Erityisesti nuo lauseet kohosivat suosikeikseni, varsinkin jälkimmäinen. Siinä on juuri sitä herkullista tulkinnan mahdollisuutta, ja kaikkein hykerryttävintä siinä on se, että ensin sen jotenkin ajattelee väärin päin - puhuja olisi nukahtanut pakkaselle. Pidin sitä jotenkin vähän heikkona ajatuksena, mutta sitten tajusin sanojen olevan juuri päinvastoin, ja kohta nousikin silmissäni aivan loistavaksi. Kivasti rikottu konventioiden luomia odotuksia. Niin ja tykkäsin myös kovasti siitä, että kysytään, mitä jää jäljelle lupauksen pitämisestä. Siinäkin käännetty perinteinen kysymys hienosti tuoreemmaksi.

Niin, hieno teksti. En olisi koskaan uskonut, että tällä parituksella voisi saada tyylikästä ja uskottavaa hieman kauhun puolelle vivahtavaa kamaa, mutta onnistuit kuitenkin. Paritus ei kylläkään tunkenut oikein etualalle, mutta sopi tähän ihan hyvin, ei tullut sellaista oloa, että nimet ja suoraan hahmoihin viittavat seikat olisi jätetty pois vain siksi, että paritus ei ehkä loppujen lopuksi istu valittuun skenaarioon kunnolla.

Ja ficin nimi on hyvä ja kiinnostusta herättävä! En nyt ehkä ihan osaa yhdistää sitä kunnolla tekstin sisällön kanssa, mutta ei paljon haittaa. Tästä riittää mietittävää pidemmäksikin aikaa.
Kiitoksia tästä.

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Vs: Kolmen suhde yhteen, k-13
« Vastaus #2 : 21.10.2010 23:37:18 »
Celeporn: Wau, mitähän tuollaiseen kommenttiin osaisi edes vastata. No.

Ensinnäkin hauskaa tässä on se, etten edes ajatellut koko Lenoren tarinaa kirjoittaessani. Sain Menscheniltä sanoja, ikäänkuin haasteeksi saadakseni Draco/Hermione -satastani kirjoitettua. Sanat sattuivat inspiroimaan sitten oikein kunnolla (en ole edes merkinnyt niitä A/N:ään, shame on me), ja tästä tuli tällainen. Hioin tätä itse asiassa harvinaisen vähän aikaa, sillä yleensä viimeistelen ja viimeistelen, mikä saattaa tällöin johtua silkasta inspiraation puutteesta ja pakkopullamaisesta kirjoittamisesta... Tätä tehdessä sanat tuntuivat löytyvän paikoilleen jo ensimmäisellä kirjoituskerralla, ja käytin enimmäkseen ajatusten virtaa tämän toteutuksessa. En suunnitellut, kirjoitin vain tunnelman joka oli sanoista mieleeni tullut.

Olen erittäin, erittäin otettu saatuani sinut pitämään tämän ficin osalta parituksesta, josta et edes liiemmin perusta. On aina hienoa kuulla, miten mieltymyksistä huolimatta joku fic vain toimii - ja vielä hienompaa on, jos se sattuu olemaan se oma fic.

Jätin kertojan ajatukset näennäisesti saavuttamattomiksi oikeastaan siksi, etten kokenut hänen haluavan tuntea tuossa vaiheessa enää mitään, vaikka toki turtuneen kuoren alla saattoi hyvinkin myrskytä - hän vain oli jättänyt omat tunteensa sikseen, koska rakasti toista niin kovin. Ja onhan heti jännempää, jos jokainen lukija saa itse piirrellä hahmoille jotain omaakin, ja teksti saa elää ;)

Mainiota, että pidit noista kohdista! Ensiksi mainittu tuli tuossa nimenomaisessa muodossa silmieni eteen, ja koska se kuulosti sopivalta ja juuri siltä, miltä itsestä voisi tuntua, jätin sen siihen. Aluksi minusta tuntui hassulta, että se jäi tuollatavoin leijumaan ihan omaksi kappaleekseen, mutta toivottavasti se toimi. Viimeksi mainitsemasi kohta taas on omiakin lempparilauseitani, sillä se tuntui minulle niin antikliseeltä kuin voi olla, ja koska yritän välttää kliseitä (suurimmissa määrin), rakastuin sen kauhuun vivahtavaan sävyyn, joka kuitenkin kuvaa kuolemaa vain yhdellä lyhyellä lauseella. Sanokaa itseriittoiseksi, mutta tuosta lauseesta minä pidän.

Tuntuu omituiselta sanoessasi tekstiäni tyylikkääksi. Pidin sitä aluksi vain sen ajatustenvirran luomana kohtauksena ihmiselämän loppusävelistä, en kuvitellut sen olevan erityisen tyylikäs, mutta suuret kiitokset kehuista! Olen melkoisen itsekriittinen loppujen lopuksi. Otsikosta sen verran, etten itse asiassa yrittänytkään keksiä mitään omaa kokonaisuuttaan otsikoksi, jonka voisi ficiin jotenkin sulavasti liittää, vaan valitsin tekstissä esiintyneen lauseenpätkän otsakkeeksi jättääkseni tarinan omaksi, itsenäiseksi tarinakseen.

Kommentistasi sain jotenkin sen vaikutelman, että alkupuolen merkitys saattaa muuttua kokonaan luettuaan viimeisen kappaleen. En tiedä, puhunko nyt täyttä puuta heinää kommenttisi osalta, mutta tarkoituksenani oli luoda viimeisen kappaleen ja koko muun ficin välille raja, joka erotteli alkuosan puoliunenomaiseksi muistelemiseksi ja lopun nykyhetkeksi, johon kertoja oli päättänyt jäädä lopullisesti. Kertoja saattoi olla täysin kyllästynyt mutta silti niin rakastunut ja päättänyt siksi jäädä kuolemaan mieluummin kuin vaativan rakkauden riuduttamaksi, tai sitten hän saattoi oikeasti vain odottaa sulhastaan tulevaksi oikeasti läsnä ja tämä kaikki olikin yksi suuri metafora? Sen saa kukin tulkita itse.

Tuhannet kiitokset kommentistasi, sitä oli erittäin mukavaa lukea - ja siihen oli vielä mainiompaa vastata.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2010 23:43:03 kirjoittanut Neriah »