Guu, uuh, pitäisiköhän mun alkaa toivoa sulle näitä omantunnontuskia useamminkin?
Ja älä yhtään, omituisuutesi ovat usein kovin kinnostavia ja opettavaisia! Hihi, tiedätkö, toisinaan mua hätkähdyttää itseänikin nykyään kun ajattelen tätä ficciä - en tiedä osaisinko enää tarttua johonkin näin rareen ja niin ennakkoluulottomasti. Hienoa kuitenkin kuulla, jos rareus ei vaivannut lukiessa; se kai kertoo edes jonkinasteisesta onnistumisesta? Raapalesarjoista pidän kovin itsekin; niitä on kivaa lukea ja kirjoittaa myös. Kaikessa ne tietenkään eivät toimi, mutta aika monessa paikassa kuitenkin. Ilahduin tuosta Fleuria koskevasta kommentistasi ihan mielettömästi; ehkä kaikki ne tunnit, jotka olen tähän hahmoon uhrannut, eivät ole olleet ihan turhia. : DD (The Päänsisäiset Canonit, uuh, olo on melkein kuin oscarvoittajalla.) Jotenkin jännää, miten hyvin olet Fleurini tavoittanut - hukkumiset sun muut, et missään tulkinnoissasi ollut ihan hakoteillä. Severusta tosiaan ei ole ilman Lilyä, se jotenkin tämänkin kohdalla vain
tuli. Onnettomat romanssit ja ennalta-arvattavuus ovat toki vain muutama monista heikkouksistani, mutta mukavaa, jos saan ainakin osan anteeksi. Angst on kuitenkin se #1 genreni, ja siltä pohjalta jos lähdetään, onnellinen loppu on aika vaikea käsite.
Taivaankappaleita käytän teksteissäni hyvin useasti, senkin näytät bonganneet, mutta apua. Ne vaan toimii jaja. Äää. En osaa oikeasti kuin kiitellä ihan hirveästi ja kaikkea, oot paras!
