Upsila, tuota sun kommenttia lukiessa tuli ihan sellainen olo että Severus on tässä totally IC peilaillessaan itseään ja kaikkea.
No mutta, kiva jos sua ei haitannut(myönnän että on olemassa pienimuotoinen mahdollisuus, että olen hieman perfektionismiin taipuvainen). Hih, tätä raapalesarjaa on ollut myös hirmu kiva kirjoittaa! Tässäpä tämä viimeinen raapale, toivottavasti en lätsäytä koko hommaa kuin pannukakkua. kiitos vielä kommentistasi.
EpikFeil, hah, no nyt ollaan ainakin aikataulussa!
Voi, älä näy ihan kokonaan Fleuria vihaa, se vain on... tuollainen. Tajusin muuten että tässä raapalesarjassa olisi voinut valottaa Fleurinkin motiiveja ja kaikkea, mutta meni nyt näin. Kiitän ja kumarran kehuista oikein paljon, olen väsy ja sanat ei riitä, mutta kuitenkin, kiitos! Toivottavasti tämä loppuratkaisu miellyttäää (edes jollakin tavalla eikun spoilaanko nyt).
Ruskispuskis, älä mitään häpeä, hei, katso kirjoittajaa.
Mä olen laiskuuden kuningatar, joten, no problemos! Hei apua toi oli ilkeää, jos edes viittasit siihen yksäriin! Tykkään kyllä sun ihkutuksista ja pus! Ja hei ihanaa, että jollain on
neiti Delacourista rouva Weasleysta sama mielikuva kuin mullakin! Olen edelleen kovin otettu jos katsot että mulla on oma tyyli, sun tulkinnat meni ihan nappiin että eläpä höpötä siellä ja mitä minä kuulin, ei Fleuria voisaapysty inhota!
C'mon, sehän on ihanimpia hahmoja koko Potterdomissa. Oi, mulla olisi vielä vaikka mitä sanottavaa mutta nyt ei kyllä ehdi, puspus.
RommijuoppoBea, ei mua haittaa eriävä mielipide, may the finfanfun juge you.
Itseasiassa mä olen vähän enemmän tuolla sun kannalla, Fleur on hieman tuuliviiri ja kun on paljon ihailijoita, niin kai se on ihan ymmärrettävääkin. (Tai no.) Valitettavasti raapalesarjan pituus estää liian draamailun, ja muutenkin sä taidat sen hallita hieman paremmin. Mutta kiva jos kelpaa.
Mun elämäntehtävä on kiusata sua Vau itsellesi nainen, et sä mitään lahjoja multa tartte kun toisin päin!
Toi viimeinen heitto oli kyllä hyvä(tuosta mekosta), en edes itse huomannut sitä aiemmin, mutta joo, pus sinnekkin ja tässäpä tämä viimeinen raapaleinen.
Viimeistä viedään. Itse en liiemmin pidä tästä loppuratkaisusta, mutta kun loppuratkaisusta koko raapalesarja sai ideansa niin kai minä sitten... Jotenkin outoa että tää on jo nyt ohi, tietysti joo, raapaleita, mutta näistä kahdesta olisi voinut kirjoittaa pidempäänkin. Kuka tietää.
Mutta tässäpä teille tämä viimeinen osa, nauttikaa mikäli mahdollista ja heittäkää palautteella(tai mädillä lahnoilla, mikäli aiheelliseksi katsotte).
6.
On torstai. Kaksi kuukautta sitten tähän aikaan käytiin vielä koulua. (Torstain ensimmäiset tunnit – viidesluokkalaisia rohkelikkoja ja puuskupuheja. Varmasti typerin ryhmä aikoihin, siinä missä yleensä mukaan mahtuu yksi viisaskin, on siinä ryhmässä pelkkiä Crabben ja Goylen yhdistelmiä.) Ja kuinka paljon minä olenkaan siitä muuttunut,
heikommaksi
huonommaksi
tämä on vanhuus.Menee ansoihin eikä pääse enää irti, tyttö juoksee teatterissa ja jättää jälkeensä lappusia ja parfyymipilven (kuinka lapsellista, kuinka viehättävää).
Ei se näin voi jatkua, eihän? Pian tulee kylmäkin eivätkä vanhat nivelet kestä perässäjuoksua; mielikään.
Päättäväiset askeleet keittiöön; korjaan Fleurin jättämän kahvikupin pois enkä tule käyttämään sitä enää.
Hänestä ei jää jälkeäkään.