Moips, lupasin kommentoida sulta jotain ja tässä nyt kesti ihan tuhottoman kauan, mutta parempi se on myöhään kuin ei milloinkaan, eh? Ennen tämän ficin lukemista en edes osannut ajatella, miten loistava, mielenkiintoinen ja jopa canonmainen tämä paritus on. Tomista ja Minervastahan saisi aikaan vaikka mitä! Pitäisi varmaan kiittää sua että "avasit silmäni kyseiselle paritukselle" tai jotain.. c:
Hmm, itse ficciin. Tämä toimi hyvin raapaleena, ja olisi onnistunut myös pidempänäkin ficletinä. Ainakin pidin ideasta ja tunnelmasta niin paljon että olisin mielelläni lukenut laajemman tekstin. Toisaalta sellaisen ficin toimivuuden kannalta täytyisi panostaa enemmän sujuvampaan kerrontaan ja ehkäpä pidentää virkkeitä (lyhyet lauseet ja pisteet kun tekee monesti tekstistä tökkivää).
Minun silmääni ei ainakaan tuo yksinäinen kyynel tökännyt, mutta sen sijaan poissa ikuisesti ja kohtaamme vielä tuntuivat aika nähdyiltä elementeiltä. Ymmärrän kyllä, ettei raapaleessa pysty oikein vääntämään näille mitään monisanaisia synonyymimääritelmiä - kuitenkin tässä oli sataan sanaan mahdutettu ajatuksia ja tunteita pitkältä aikaväliltä, mikä on hieno juttu.
Itse asiassa mitä useamman kerran luen tämän, sitä enemmän alan ihastua tähän paritukseen ja ideaan. Minerva on jäänyt mulle Potter-kirjoista mieleen tietyllä tavalla sulkeutuneena hahmona, sellaisena joka ei paljon puhu tunteistaan. Siksi oli mielenkiintoista lukea, millaisiksi hänen päässään kulkevat ajatukset on kuviteltu.
Kokonaisuudessaan kiva pieni ficceröinen, kiitos tästä!
