Title: Prinsessa ja jääprinssi
Author: Beatrize
Genre: Fluffy
Paring: Draco/Lavender
Rating: S
Disclaimer: Hahmoset ja kaikki tunnistettava kuuluvat Rowlingin tädille.
A/N: Osallistuu
Kerää kaikki hahmot -haasteeseen hahmolla
Lavender Brown sekä tietenkin
Vuodenaika-haasteeseen vuodenajalla
talvi. Inspiraation sain ihan yks kaks yllättäen, joten tällainen ficci syntyi. Jos ikärajaa ei koeta S-tasoiseksi, saa purra. Ficin kertojana on kaikkitietävä kertoja (jota minun pitää ihan oikeasti harjoitella), tosin tässä painotetaan Lavenderia aika lailla.
Prinsessa ja jääprinssi
Lavender Brown istui jäätyneen lammen rannassa Tylypahkan mailla ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen mustien lapastensa peittämät kätensä puristivat lujaa ruttaantunutta kirjettä, jonka hän oli lukenut yhä uudelleen ja uudelleen kuluneiden kahden viikon aikana. Hän osasi sen tavu tavulta, sana sanalta, lause lauseelta ulkoa. Hän hymyili hetkellisesti kuvitellessaan prinssinsä kirjoittamassa kirjettä. Tyttö sulki silmänsä ja pystyi kuvittelemaan platinanvaaleahiuksisen 17-vuotiaan velhon seisomassa itsensä edessä lämmin, lempeä katse muutoin niin koleissa jäänharmaissa silmissään.
Taivaalta tipahteli lumihiutaleita, jotka laskeutuivat maahan äänettömästi. Jokainen oli erilainen, sen Lavender huomasi, kun tarkasteli muutamaa lapasilleen tipahtanutta lumihiutaletta. Ne muodostivat kauniin kuvion, joka muistutti hieman sydäntä. Kirpeä pakkanen tuntui tytön hennossa nenänpäässä ja jännityksestä tihentynyt hengitys höyrystyi. Hän avasi kirjeen ja luki sen jälleen kerran.
Lavender luki kirjeen ja tunsi kyynelten tekevän tuloaan, mutta hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta estää niiden tuloa. Hän oli odottanut monta tuntia, mutta poikaa ei vieläkään näkynyt. Pakkanen sai kyynelet tuntumaan jääkylmiltä, ja poskelle vierähtämään päässyt jäätyi kesken matkan.
”Ei hän tule”, tyttö kuiskasi ja sulki silmänsä. ”Hän kuitenkin vain leikittelee tunteillani, nauraa minulle selkäni takana.” Hän riiputti päätään niin, että vaaleat hiukset valahtivat hänen kasvojensa eteen. Kirje tipahti hänen kädestään lumihankeen, joka oli monen kymmenen sentin korkuinen. Lavender alkoi nyyhkyttää, miten hän olikaan saattanut uskoa platinanvaaleahiuksisen luihuisen valheisiin.
Tyttö ei nyyhkytykseltään kuullut, kuinka joku lähestyi häntä kengät lumessa narskuen. Hän ei myöskään tuntenut, kuinka sama henkilö polvistui hänen eteensä huolestuneen näköisenä. Mutta sen hän tunsi, kuinka pehmeältä tuntuva sormi painui hänen leukansa alle ja nosti hänen päätään lempeästi ylöspäin, kuinka toinen käsi pyyhki vaaleita hiuksia hänen kyyneleisten kasvojensa edestä. Käsi ei ollut kylmä kuten pakkanen, vaan lämmin ja pehmeä.
”Minä tulin, Lavender. Aivan kuten lupasin”, Lavender kuuli karhean äänen sanovan. Äänen, jonka hän oli kuullut niin monta kertaa linnan käytävillä ja oli aina toivonut kuulevansa lähellään. Pian hän tajusi värisevänsä ilman kylmyydestä. ”Sinulla on kylmä”, poika sanoi.
Lavender avasi silmänsä ja näki edessään Draco Malfoyn, joka katsoi häntä huolestuneesti, katse rakkautta täynnä. Tyttö ei voinut uskoa, kuinka jääprinssistä saattoi löytyä rakkautta, jonka hän oli saanut kokea muutaman kerran aikaisemmin. ”Prinsessa, sinulla on kylmä”, Draco sanoi ja kiersi kätensä tytön ympärille, suudellen häntä lempeästi poskelle.
”Jääprinssini”, Lavender vastasi sopraanomaisella äänellään ja pyyhki kyynelensä lapasensa kämmenselkään. Hän värähti, kun kylmä lapanen kohtasi hänen poskensa. Draco kiersi kätensä vaistomaisesti vieläkin tiukemmin tytön ympärille.
”Minun prinsessani”, poika sanoi ja kääntäessään päätään tyttö näki tämän hymyilevän lempeästi. Draco tarttui Lavenderin käteen ja hymyili entistäkin leveämmin katsoen tyttöä vain ja ainoastaan silmiin. Tyttö ei tuntenut kylmyyttä, vaan oivalsi jotain hyvin tärkeää ja olennaista.
Prinsessa oli sulattanut jääprinssin sydämen.
