Name: Jos vain uskaltaisin...
Author: Ria
Beta: LillaMyy
Rating: S
Genre: fluff, pikkuisen angst
Pairing: Alice/Frank
Disclamer: Kaikki, mitä J.K Rowling tunnistaa omakseen on hänen, muu on minun. En hyödy tästä rahallisesti, kirjoitan vain omaksi (ja muiden) iloksi.
Summary: Mitä käykään yhtenä iltana Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa?
A/N: Osallistuu Het10-haasteeseen ja FF50 sanalla Alku.
Miksi et ikinä huomaa minua? Olen katsellut sinua jo vuoden päivät. Olen yrittänyt kiinnittää huomiosi, mutta turhaan. Olen sinulle kuin ilmaa. Monesti olen sinulle yrittänyt tulla puhumaan, mutta aina olen jänistänyt. En tiedä mistä keräisin rohkeutta tulla juttelemaan kanssasi. Ehkä se olisi helpompaa, jos olisit hetken ilman ympärilläsi parveilevia ystäviäsi. Nytkin, kun katselen sinua täältä oleskeluhuoneen toiselta puolelta, olet kavereidesi ympäröimä. Totta, minäkin olen yleensä ystävieni seurassa, mutta kunpa vain saisin jostain kerättyä rohkeutta tarpeeksi, jotta voisin tulla juttelemaan sinulle.
Katsahdan seinällä, aivan yläpuolellasi, roikkuvaa kelloa. Se näyttää jo kymmentä, kohta täytyisi mennä nukkumaan. Lily, joka on istunut vierelläni tässä sohvalla, nousee juuri ylös ja ilmoittaa minulle menevänsä jo nukkumaan. Nyökkään hänelle vastaukseksi ja katson hänen loittonevaa selkäänsä. Hän ei edes pyydä minua mukaansa sillä hän tietää, että haluan jäädä tänne vielä hetkeksi, vaikkei hän sanokaan sitä ääneen. Joka ilta olen takiasi jäänyt iltaisin tänne. Joka ilta olet ollut ystäviesi ympäröimä. Tänä iltana ystäväsi ovat menneet aikaisemmin nukkumaan. Seurassasi on enää Joseph ja Chris. Ehkä nyt saisin kerättyä rohkeutta tarpeeksi. Katseeni kiertää ympäri oleskeluhuonetta, se on paljon normaalia tyhjempi. Kaikki ensi- ja toisluokkalaiset ovat menneet jo nukkumaan jo tunti sitten. Viidesluokkalaisten V.I.P:t lähestyvät, he ovat joko lukemassa rauhassa omissa makuusaleissaan tai nukkumassa. Samoin seitsemäsluokkalaiset. Muilta vuosiluokilta täällä on vain muutama henkilö.
Unohdan hetkeksi ympäröivät maailman katsellessani takkatulta. Tuli loimuaa kauniisti ja lämpimästi. Se näyttää vaarattomalta, vaikka tiedän, että jos se tuosta pääsisi irti, se tuhoaisi koko koulun hetkessä. Mutta silti tuo loimuava takkatuli näyttää kauniilta punaisena ja keltaisena, jotenkin todella romanttiselta. Havahdun yhtäkkiä, kun joku koskettaa olkapäätäni. Nostan katseeni ja katson sinua suoraan silmiin. En saa sanaa suustani, tässä olisi tilaisuuteni puhua kanssasi.
”Alice?” kysyt minulta. Äänesi on tumma ja matala, mutta silti todella lempeä. Täydellinen.
”Niin?”, kysyn takaisin esittäen rauhallista, vaikka sydämeni lyö monta ylimääräistä lyöntiä. Jos joku pääsisi nyt pääni sisään, hän varmasti menisi tajuttomaksi kaikkien ajatusteni keskellä. Sinä hymyilet minulle lempeästi ja kysyt: ”Tulisitko kanssani Tylyahoon viikonloppuna?” Äsken, sydämeni löi monta ylimääräistä lyöntiä, mutta nyt olen varma, että se jätti muutaman lyömättä. Oletko tosissasi?
”No, lupasin kyllä mennä Lilyn kanssa?” vastaan tahallisesti ilkikurisesti. Huomaan huolen häivähtävän katseessasi. Olit varmasti suunnitellut tätä jo jonkin aikaa eikä sinulla ole ketään kenen kanssa menisit Tylyahoon.
”Mutta tuskin Lilyä haittaa, jos joutuu viettämään muutaman tunnin Jamesin kanssa”, naurahdan sinulle. Lilyä ei todellakaan haittaisi, tiedän sen. Hän haluaa viettää yksin Jamesin kanssa aikaa, edes välillä. Leveä hymy nousee huulillesi.
”Hyvä”, saat sanottua. Huomaan, että olet onnessasi ja hymyilen sinulle ikään kuin vastauksena ja istuudut vierelleni sohvalle. Istumme aivan hiljaa. Arasti nojaan sinua kohden ja otat minut halaukseen.
Tiedän, että kuulun tähän, sinun syliisi. Lasken pääni olkapäällesi ja painan silmäluomeni kiinni. Kaikki kuluneen viikon stressi valuu minusta ulos ja oloni on kevyt. Tunnen väsymyksen alkavan painaa ja päätän, että on aika lähteä nukkumaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta nousemme sohvalta ylös ja saatat minut kuudesluokkalaisten tyttöjen makuusalin eteen. Puristat hellästi kättäni. Käännyt minua kohti ja halaan sinua. Tiedän, että tämä ei ole meidän viimeinen halauksemme, niitä tulee olemaan vielä monta.
”Hyvää yötä”, toivotat minulle, kun irtaudumme toisistamme.
”Yötä”, toivotan sinulle takaisin ja käännyt mennäkseni omaan makuusaliini. Avatessani ovea vilkaisen vielä olkani yli sinuun päin. Samalla hetkellä myös sinä katsot minua ja hymyilet. Hymyilen sinulle takaisin ja astun sisään makuusaliin.
”Lily”, huhuilen ystävääni. Haluan jakaa äskeisen kokemuksen parhaan ystäväni kanssa.
