Nimi: Vaaleanpunaiset bikinit
Beta: Audrina
Ikäraja: K-11
Genre: Romance, one-shot
Vastuuvapaus: Nämä henkilöt omistaa Rowling. En omista mitään.
A/N: Tämä on ensimmäinen tarinani - kuten varmaan huomaa - ja ajattelin nyt julkaista sen täällä. Suurkiitos iki-ihanalle Audrinalle! Autoit tavattoman paljon! Kiitos : ) ♥ Pitemmittä puheitta, tatadadaa, ihka ensimmäinen tarinani alkakoon! : D
Oli kaunis ja kesäinen iltapäivä, tai oikeastaan se oli kääntymässä illaksi. Mustahiuksinen korpinkynsityttö Cho Chang makoili järven rannalla vaaleansinisellä uimapatjalla ottamassa aurinkoa. Tytöllä oli yllään edelliskesänä ostamansa vaaleanpunaiset bikinit. Laiturilla istuskeli poikia, joita Cho ei tunnistanut ja he vislailivat tälle. Tyttöä hymyilytti - huomionosoitukset piristivät aina päivää. Pienen vesisodan jälkeen Chon paras kaveri, Marietta, oli hyvästellyt tytön ja sanonut lähtevänsä kirjastoon tekemään läksyjä. Iltapäiväauringon viimeisten säteiden osuessa veden pintaan muodostaen kauniita valopilkkuja, Cho päätti lähteä itsekin läksyjen pariin.
Virkistävän suihkusession jälkeen Cho makoili korpinkynsien makuusalissa alusvaatteisillaan ruudullisen päiväpeiton peittämällä sängyllään tekemässä numerologian läksyjä. Numerologia oli aina ollut neidille vaikeinta ja juuri sen aineen läksyjä tuo koetti viimeiseen asti vältellä. Pitkältä tuntuneen ajan kuluttua tyttö sai läksynsä tehtyä ja heitti koulukirjansa lattialla avonaisenaan olevaan nahkaiseen laukkuunsa. Cho huokaisi hiljaa ja kävi selälleen sängylleen makaamaan. Tuo alkoi tutkia katsellaan kattoa, ikään kuin se olisi ollut jotain hyvinkin mielenkiintoista. Pian tyttö ummisti suuret, ihanat bambisilmänsä. Neitokainen oli puoliksi unessa, puoliksi hereillä. Hän muisteli iltapäiväänsä järven rannalla Marietan kanssa. Marietan kosketus oli tuntunut kutkuttavalla tavalla erikoiselta. Ei sitä voinut oikein selittää. Chon mietintätuokion keskeytti joku, joka saapui makuusaliin. Tulija oli Marietta. Chon ystävätär ei voinut olla mielessään ihailematta sängyllä ainoastaan alusvaatteissaan makaavan parhaan kaverinsa uskomattoman seksikästä ulkonäköä, niitä kauniita kasvoja, hiuksia, huulia, muotoja...
"Hm, Cho, nukutko sinä?" Marietta kysyi hieman hengästyneenä ja punaposkisena omista aatteistaan.
"Eeei, en. Lepäsin vain. Saitko läksysi tehtyä?" Cho kysyi ja nousi risti-istuntaan sängyllään. Tyttö haroi jo ennestään hieman sekaisin olevia tummia hiuksiaan ja hymyili bestikselleen aurinkoisesti.
"Joo, sain. Entä sinä?"
"Jotenkuten ainakin."
Nyt myös Marietta istahti Chon sängylle ja irrotti kenkänsä jaloistaan.
"Cho, voinko, voinko kysyä yhtä..juttua?" Marietta kysyi ja tunsi poskiensa punehtuvan jälleen.
"Voit, tottakai" , tyttö vastasi hieman hämmentyneenä kaverinsa omituisesta käyttäytymisestä. Oli pakko myöntää, että Marietta oli erittäin kaunis punastellessaan.
"Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi suudella... tyttöä?"
Mitä Marietta oikein ajoi takaa? Cho oli hetken hiljaa, kallisti päätään aavistuksen oikealle ja vastasi sitten hymyillen: "Oikeastaan, olen miettinyt, mutten kokeillut... Hmm, kuinka niin?"
"A-ajattelin vaan että, että haluaisitko k-kokeilla?" Marietta kysyi ja koetti kuulostaa edes suhteellisen normaalilta, eikä suinkaan siltä, että oli jo pitkän aikaa halunnut olla bestiksensä kanssa enemmän kuin kavereita, enemmän kuin parhaita kavereita. Marietta punastui entistä enemmän tajutessaan epäonnistumisensa.
Nyt oli Chon vuoro punastua. Halusiko... halusiko Marietta suudella... häntä? Kieltämättä ajatus tuntui myös jossain syvällä Chon mielessä kiihottavalta, miellyttävältä.
"H-ha-haluaisin."
Marietan ilme kirkastui ja tuo nojautui lähemmäs ystäväänsä, kunnes heidän nenänpäänsä miltei koskettivat. Marietta tuoksutti Chon mintun tuoksuisen hengityksen vasten kasvojaan. Maailman paras tuoksu. Mariettaa alkoi hymyilyttää yhä enemmän ja tämä vei huulensa Chon huulille. Ne tuntuivat vielä pehmeämmiltä kuin näyttivät. Cho nosti varovaisesti kätensä bestiksensä hiuksiin ja suuteli nyt hieman varmemmin. Tytöt hymyilivät vasten toistensa huulia. Marietta ujutti hellästi kielensä Chon suuhun. Se tuntui mukavalta. Hyvin mukavalta. Kummankin mielestä suuteleminen tytön kanssa tuntui aivan erilaiselta kuin suutelu pojan kanssa. Paremmalta. Paljon, paljon paremmalta.
Korpinkynsitytöt olivat täysin ajantajunsa menettäneitä ja kun he lopultakin irroittautuivat toisistaan, ei kummallakaan ollut pienintäkään käsitystä siitä, kauanko he olivat vain intohimon vallassa toisiaan suudelleet.
Marietta nukkui sen yön Chon sängyssä, kädet hellästi, mutta omistavasti ystävänsä ympärillä.
Tytöt kävelivät käsikädessä Tylypahkan käytävillä aivan kuin ketkä tahansa ystävykset, mutta kellään ei ollut aavistustakaan mitä korpinkynsirakastavaiset iltaisin makuusalissaan (ja toisinaan myös koulun vessassa) lukittujen ovien takana puuhailivat. Kukaan ei nähnyt pintaa syvemmälle - ja hyvä niin. Muille he olivat edelleen vain Marietta ja Cho - parhaat kaverukset - mutta toisilleen he olivat salaa enemmän. Paljon enemmän.
