Nimi: Vastustuksen perusteet - tiedä mistä puhut
Kirjoittaja: R.H.E
Paritus: (tulkinnanvarainen) Sirius/Remus
Genre: dialogi, one-shot, romance, draama, vähän fluff
Ikäraja: sallittu
Disclaimer: Hahmot Rowlingin, älyrikas juoni minun :'D
Summary: Sirre on vähän pihalla, kuten aina <3
A/N: Tuli ikävä dialogintekoa ja S/R:ää, joten tässä tulos (; Olkaa hyvä, ja kommenteista tykätään.
*
"Sirius, huomenna on täysikuu. Oletko jo puhunut Jamesin ja Peterin kanssa?"
"Kyllä hekin ovat tulossa."
"Eli et. Muistatko yhtään, mitä minä sanoin sinulle eilen? Mitä minä pyysin?"
"Jos se koski niitä päärynäpommeja, niin se en ollut minä! James..."
"Täysikuusta, hölmö, täysikuusta!"
"On tainnut mennä ohi korvien. Mitä sinä sitten sanoit minulle?"
"Minä pyysin teitä olemaan tulematta mukaan huomenna. McGarmiwa kertoi, että hän aikoo vahtia minua oven takana koko yön, koska olin viime kerralla niin huonossa kunnossa muutoksen jäljiltä."
"Aidan läpi juoksu ei tainnut olla kovin hyvä idea? Mutta selv... hetkinen. Siis olisimme koko yön poissa? Eihän se käy, Remus!"
"Miksi ei? En halua että rehtori saa tietää teidän vierailuistanne. Teidät erotettaisiin! Olette muutenkin ottaneet aivan liikaa riskejä, eilenkin Peter möläytti Suuressa Salissa Annielle, kuinka hänen lihaksensa ovat kehittyneet yöllisten juoksujen ansiosta. Jouduin sitten selittämään Peterin juoksentelevan usein unissaan ja nolasin meidät molemmat. Lisäksi puolet kuulijoista epäili vahvasti sepustustani."
"Se olikin harvinaisen huono selitys sinulta, joka olet Kelmien aivot. Mutta minä en siltikään tahdo jättää sinua yksin."
"Vain tämän kerran. Hyväksy se, että sinä tai muut ette pääse huomaamatta sisään ja ulos Rääkyvästä Röttelöstä. Professori sitä paitsi pitää minusta hyvää huolta."
"Mutta kun..."
"Mitä sinä vihjaat? Olenko mielestäsi heikompi kuin muut?"
"En minä sitä! Sinä vain... James pärjää yksin, Peterkin joten kuten, mutta sinä..."
"Eli minä olen heikko? Taidan mennä nukkumaan. Öitä, Sirius."
"Kuuntele edes hetki. Remus!"
"Päästä irti kädestäni. Minä en halua enää puhua tästä asiasta."
"Remus kiltti... Anna minun selittää. Sitten voit mennä."
"Lupaatko?"
"Lupaan."
"No, anna sitten tulla. Olen pelkkänä korvana."
"Kiitos. No, se mitä yritin sanoa, oli että muut pärjäävät yksin. Minä tiedän sen ja annan heidän olla. Mutta sinä, Remus, sinä joudut kestämään niin paljon enemmän kuin me muut, ja minä olen jatkuvasti huolissani sinusta jos en saa olla läsnä muodonmuutoksen aikana. Aivan kuin sokeutuisin hetkeksi, näen vain sinut kierimässä lattialla tuskaisena... Minä en kestä sitä. Se sekoittaa minut kokonaan, se tekee minut mielipuoliseksi."
"Et taida olla tottunut huolehtimaan ihmisistä?"
"En."
"Sitä kutsutaan lähimmäisenrakkaudeksi."
"Entä sitä, että haluan pitää sinua sylissäni ja lohduttaa, sivellä kasvojasi ja suudella huuliasi? Mitä se sitten on?"
"No... se, tuota... se taitaa olla vähän isompi asia."
"Punastuitko sinä?"
"Paras ystäväni tunnusti minulle juuri rakkautensa. Miksi ihmeessä minä punastuisin?"
"Mitä sinä... mitä sinä ajattelet siitä?"
"Se ei muuta mielipidettäni huomisesta."
"Ei tietenkään."
"Mutta kaikki muu, se saattaa muuttua."
"Mitä sinä tarkoitat tuolla?"
"..."
"... annoitko sinä minulle poskisuudelman? Eikö se..? Minä en ymmärrä, Remus."
"Pitääkö sinulle vääntää kaikki rautalangasta? Minä suutelin sinua äsken."
"Poskisuutelit."
"... oletko nyt tyytyväinen?"
"Pikemminkin hämmentynyt. Oliko tuo jonkin sortin 'kyllä'?"
"Et sinä vieläkään ole tulossa mukaan. Kauniita unia, Sirius. Oman kullan kuvia."
"Samoin..?"
*
Fin.
