Kirjoittaja Aihe: House, Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11 | House/Wilson, slash, fluff  (Luettu 5033 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Fandom : House (televisiosarja)  //Pops muokkaili fandomin myös otsikkoon

Title : Sattumuksia ja sairaslomaa
Author : Odoshi
Rating : K-11
Warning : kirosana :''D
Genre : fluff, slash, kymppiraapale eli 1000 sanaa
Paring : Gregory House/James Wilson
Disclaimer : En omista House-sarjaa, enkä hahmoja saati näyttelijöitä tai saa rahallista korvausta.
Summary : Cuddyn käsky, eikä sille voinut mitään… Ellei sitten ollut House. Kyseinen mies ei ollut vieläkään tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi lähdössä töihin vaan kaatoi nyt myös itselleen kahvia kirkkaan punaiseen kahvikuppiinsa pukeutuneena ainoastaan tummansiniseen kauluspaitaan ja mustiin boksereihin. Wilson hätkähti huomatessaan katselevan miehen paljaita reisiä ja käänsi katseensa nopeasti omaan kahviinsa
A/N1 : Sain tämän tehtyä, tuntia enennkuin syyskuu muuttuu elokuuksi! Jesh! Kirjoitin tätä hieman öh kiireellä lesbokukkakauppiaiden dlineen, kun unohdin sen ihan tyystin ja jätin sitten vielä viime tippaan. Idea siis eroaa alkuperäisestä, joka oli itseasiassa jopa ihan eri fandomista työpaikkana armeija eikä sairaala, mutta no oli pakko kirjoittaa ensimmäistä kertaa jotain House-fikkiä, koska ensinnäkin sitä on liian vähän, toiseksi mulla on ihan hirmuinen fanituskausi meneillään (taas)! Hahmojen onnistumisesta en osaa sanoa mitään, koska vaikka House onkin niin mieleenpainuva sarja niin sitten hahmon luominen paperille tuntuu ihan mahdottomuudelta, joten oli pakko yrittää katsoa jakso Housea onnistuakseen, mutta eipä sekään auttanut. Itsekriitikkona olen epätyytyväinen, mutta kertokaa mielipiteitänne! Muuta sanottavaa tässä kai ei alussa ole, paitsi, että suunnittelin tätä myös ficlet haasteeseen, mutta se vähän venähti 700 sanalla liian pitkäksi enkä viitsinyt rueta karsimaan.

Ja tämä osallistuu siis Lesbokukkakauppiaat-haasteeseen (House, sairaala), Genrehaasteeseen vol. 2 (slash) ja lisäystä myös Multifandom kakkoseen, fandomilla House ylläripylläri.

Olkaa siis hyvät ~



Sattumuksia ja sairaslomaa

Syystuuli nipisteli ilkeästi poskia ja ilma oli muutenkin viilentynyt huomattavasti parien viimeisimpien päivien aikana. James Wilson kiirehti nopein askelin kohti pimeänä olevaa asumusta  kiristäen kaulaliinaa kaulassaan. Oli vasta aamu, mutta silti hän tunsi itsensä väsyneeksi, eikä voinut olla jatkuvasti ajattelematta Cuddyn antamaa saarnaa heti aamusta.

”Hae House tänne, sinua se ainakin kuuntelee! Se ei ole saapunut vieläkään töihin ja asiakkaita on kymmeniä odottamassa hoitoa. Katsokin, että hän tulee töihin! Raahaat sen minun puolestani vaikka väkisin. Olen tyytyväinen vasta, kun Gregory House seisoo huoneessani selittäen poissa-oloaan.”

Aamuinen saarna oli jatkunut pidempäänkin sisältäen useita erilaisia nimityksiä Housesta ja hänen työtavoistaan, vaikka erikoislääkärinä House olikin erinomainen. Erinomainen tosiaan, sitä ajatusta Wilson ei kyennyt karistamaan mielestään, etenkään, kun asumus läheni askel askeleelta.

”Hitto”, hän kirosi ääneen saavuttuaan ovelle, tajuten, että koko talo oli pimeänä. Hän uskoi vahvasti Housen olevan vielä nukkumassa, eikä herättämisestä tulisi helppoa. Kaikenmuun pahan lisäksi häntä vaivasi viimekertainen, jolloin hän oli yrittänyt hakea kyseisen lääkärin työvuoroonsa hoitamaan nilkkansa nyrjähtänyttä kymmenvuotiasta, jota Cuddy ei vain periaatteesta suostunut itse ottamaan vastaan. Wilson nosti nyrkkinsä lähelle ovea, mutta jätti sen siihen koputtamatta vielä kertaakaan.

Viimekertainen ei saa toistua, rauhoitu James, rauhoitu…

Oli typerää neuvoa itselleen, että pitäisi rauhoittua, Wilson tiesi sen itsekin. Silti häntä hermostutti huomattavasti enemmän kuin oli tarpeen ja kasvoille nousi puna, jolla ei ollut mitään merkitystä pistelevän  tuulen kanssa. Rauhoittuaan hetken, juurtaen ajatuksiinsa sen kaavan, jolla puhuisi kollegalleen järkeä ilman ylimääräisiä sattumuksia. Sellainen se viimekertainenkin oli ollut, sattumus. Wilson koputti oveen muutaman kerran saamatta sisältä minkäänlaista vastausta.

”House?” hän huudahti sen verran kovaan ääneen, että ääni kaikui varmasti sisälle asti. Turhautuneena hän koputti oveen vielä muutamia kertoja odottaen oven rauhallista avautumista.

”House! Minä tiedän sinun olevan siellä, avaa ovi”, Wilson karjaisi vielä kerran oven läpi puristaen sormiaan nyrkkiin niiden palellessa inhottavasti. Ei vastausta , eikä minkäänlaista liikehdintää sisällä. Ehkei House ollut edes kotonaan vaan jossain muualla. Mistäs hän sen voisi tietää, kun mies ei suostunut kertomaan asioista edes parhaalle ystävälleen niin paljon, kuin tämä olisi halunnut tietää. Wilson nosti katseensa tien toisella puolen heiluvan puiden oksiin, joiden ruska näkyi kirkkaana ja joillain tavalla kauniina, vaikka suurin osa lehdistä olikin jo pudonnut tuulen repiessä ne irtonaisiksi.

Hän kääntyi lähteäkseen, kun ovi aukasi narahtaen hänen takanaan. Hitaasti kääntyen ympäri hän näki edessään väsyneen kollegansa höyryävä kahvikuppi toisessa kädessä, toisen pidellessä liekein koristeltua kävelykeppiä tukenaan.
 
”Huomenta, James”, erikoislääkäri murahti pyöräyttäen silmiään ennen kuin kääntyi takaisin asuntonsa lämpöön. Hämmästyneenä James meni hänen peräänsä. Suljettuaan oven perässään hän huomasi Housen raahautuneen istumaan sänkynsä reunalle edelleen pidellen aamukahvia kädessään ryystäen siitä muutamia kulauksia välillä. Wilson peitti virnistyksensä ja oli valmiina puhumaan kollegalleen saadakseen tämän töihin, muuten Cuddy rankaisisi häntä Housen työaikojen noudattamattomuudesta. Se ei olisi yllättävää ja hassuinta olisi se, että nainen saattaisi jopa itse saapua paikalle hakemaan alaisensa.

”House, sinun on lähdettävä töihin. Kai tiedät mitä kello on?” hän aloitti, mutta House katsoi häntä uudelleen samanlainen silmien pyöräytysilme kasvoillaan, kuten aikaisemmin ovella.
”Cuddy lähetti sinut. Kerro hänelle, etten voi tulla töihin”, House sanoi ennakoivasti laskien kahvikuppinsa vieressään olevalle yöpöydälle. Puiseen pöytään kuppi kalahti kevyesti rikkoen heidän välillään vallitsevan hiljaisuuden.

”Minkä vuoksi?”
”Minulla on flussa.”
”Flussa?”
”RS-Virus eli paramyksoviruksiin kuuluva RNA-virus”, House vastaa sarkastinen häivä puheessaan kuultaen onkologille, joka tuskin välittäisi sairaalanjohtajalle terveisiä hänen sairaudestaan.
”Tiedän kyllä mikä flussa on”, närkästynyt vastaus kaikuu huoneessa Wilsonin kääntäessä katseensa toisaalle, hieman sotkuiseen asuntoon.

”Otatko kahvia?”
”Mitä?”
”Kysyin otatko kahvia?”
”Joo.”

Vaikka Wilson tiesi ystävänsä vain hidastelevan töiden lähtöä hän tarjoitui silti ottamaan kupillisen kahvia, eihän siitä haittaakaan voisi olla. Sitäpaitsi suostutteluun menisi varmasti aikaa, ennen kuin erikoislääkäri suostuisi tutkimaan ensi-apuklinikalla nilkkansa nyrjäyttäneitä lapsia tai flunssasta kärsiviä mummoja. Olihan työ turhauttavaa, mutta jonkun se oli tehtävä ja House oli määrätty yhdeksi kolmesta. Cuddyn käsky, eikä sille voinut mitään… Ellei sitten ollut House. Kyseinen mies ei ollut vieläkään tehnyt elettäkään sen eteen, että olisi lähdössä töihin vaan kaatoi nyt myös itselleen kahvia kirkkaan punaiseen kahvikuppiinsa pukeutuneena ainoastaan tummansiniseen kauluspaitaan ja mustiin boksereihin. Wilson hätkähti huomatessaan katselevan miehen paljaita reisiä ja käänsi katseensa nopeasti omaan kahviinsa, kiinnittämättä enää huomiota mihinkään muuhun kuin päänsisällä jyskyttäviin ajatuksiin.

Rauhoitu, James… Se ei tule toistumaan, ei, ei, ei varmasti.

Sitä varmemmaksi mies yritti asiaa itselleen tehdä, sitä lähemmäksi Housekin oli häntä lähestynyt. Istunut hänen vierelleen ja katsonut tätä sarkastinen hymy kasvoillaan, punan kohotessa jälleen toisen miehen poskille. Käsi nousi ruskeille hiuksille, silittäen niitä hellästi. Kieroutunut hymy tosiaan.

”Minulla on sairaslomaa”
”…”
”Eikö vain?”
”Sinulle ei ole myönnetty sairaslomaa.”
”Eikö? Mutta minä, kun luulin”, ällistynyttä näyttelevä ilme ei todellakaan vakuuttanut Wilsonia kumppaninsa mielihaluista, hän ei suostuisi kirjoittamaan hänelle edes kahden päivän sairaslomaa, ellei sitten itse toteaisi miehen kärsivän yli 37.00 asteen kuumeesta. Tuskin, hän halusi pummia vain työvuorostaan.

”Ei, enkä minä kirjoi—” Wilsonin lause keskeytyi, juuri se mitä hän oli pelännytkin tapahtui nopeammin kuin silmien räpsäytys. Huulet painautuivat vasten huulia, Gregory veti hänet niskasta lähemmäs oikealla kädellään, vasemman vaellellessa kollegansa reidellä. Suudelma kesti hetken tai ikuisuuden, Wilson ei ollut siitä enää  niinkään varma, kun hänen paras ystävänsä vihdoin suostui perääntymään hänestä, katsellen edelleen sillä samanlaisella kierolla ilmeella kuin aiemminkin.
”Helvetti”, James tuhahti ääneen peittäen punaiset kasvonsa katsomalla kaikaisuuteen, ikkunasta näkyvään puuhun, jota tuuli riepotteli entisestään. Lehdet lensivät ilman halki kaarrellen ja kierrellen sadepisaroiden pikkuhiljaa tipahtaessa taivaalta. Sadekin alkaisi, mutta sille asialle hän ei tällä hetkellä mahtaisi mitään. Silti oli palattava sairaalalle mahdollisimman pian.

”Minun on lähdettävä töihin, Cuddy uhkasi tulla hakemaan sinut itse, jollet kuuntele minua”, Wilson totesi ja nousi sängyltä lähteäkseen. Hän ehti ottaa muutaman askeleen kauemmas sängystä, kun House tarrasi kiinni hänen käteensä, kurtistaen kulmiaan.

”Et voi lähteä töihin”
”Miksen?”
”Tartutin sinut”
”Mitä?”
”Kärsit mahdollisesti RNA-viruksesta eikä sitä ole hyvä tartuttaa potilaisiin”
”Mitä sinä oikein höpiset? Ei sinulla mitään flunssaa ole…”

House osoitti kahvikuppinsa vieressä lojuvaa paperia, allekirjoitettua lääkärintodistusta kahden päivän sairaslomasta flussan vuoksi. James ei tiennyt pitäisikö olla tyrmistynyt, itkeä vai nauraa, mutta House oli tehnyt sen taas. Kieroillut itsensä hänen vierelleen, hankkinut vapaapäivän töistä ja pompotellut häntä mielensä mukaan. Silti hymy karkasi hänen kasvoilleen, parin hymykuopan ilmestyessä poskille.

”Mikset antanut tuota itse Cuddylle?”
”Se ei olisi ollut niin hauskaa”

Wilson heittäytyi ulkotakki yllään sängylle selälleen Housen viereen.

”Voin jäädä hetkeksi, Greg”



A/N2 : Ja kommentithan on aina kivoja, niillä kirjoittajat elää! Hahmojen onnistumisesta ois etenkin kiva kuulla, menikö se ihan kököiksi vai ei... Haha.  ;D Lukeneita kiittäen, Odoshi.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 22:07:26 kirjoittanut Yukimura »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #1 : 04.10.2010 00:40:05 »
Awws. :D Oon joskus itse halunnut kirjoittaa House/Wilson-ficin, mutten sitten uskaltanut, kun pelkäsin, että pilaisin nää hahmot ihan täysin.

Sie sen sijaan oot onnistunut tosi hyvin hahmoissa! House oli ihana kieroileva itsensä, Wilsonista tosin puuttui ehkä vähän sitä särmää mitä hänessä oikeasti on, vaikka ajatuksista se tosin kuulsi läpi. Olisin vaan voinut kuvitella, että Wilson olisi vastustellut hieman enemmän jo siinä vaiheessa kun House pyysi sitä sisälle juomaan kahvia (tuon suudelman jälkeen tosin en vastustelun puutetta ihmettele), mutta toisaalta kyllähän Wilson aina lopulta myöntyy Housen temppuihin.

Housen nerokas juoni oli ihana, voisin kuvitella tuollaista tapahtuvan oikeastikin sarjassa (koska tietystihän House/Wilson on canonia, senhän näkee sadan metrin päähän!!!! köh anteeksi). Tuli hassuna yllätyksenä lukijallekin kun Wilson tajusikin, että House oli oikeasti sairas ja se suudelma olikin tapa mahdollisesti tartuttaa Wilson. ;D

Tykkäsin myös siitä, että House oli vissiin tehnyt näin ennenkin. Ehkä Wilson oikeasti haluaakin vaan jäädä kotiin Housen kainaloon sen sijaan että menisi oikeasti töihinkin. :D

Kirjoitustyylisi on tosi kiva ja humoristinen, löysin tosin pari pientä kirjoitusvirhettä, ne eivät kylläkään lukemista haitanneet!

Lainaus
eikä voinut olla jatkuvaan ajattelematta Cuddyn antamaa saarnaa heti aamusta.

Pitäisikö tuon olla jatkuvasti?
Lainaus
Katsokkin että hän tulee töihin! Raahaat sen minun puolestani vaikka väkisin.

Katsokin kirjoitetaan yhdellä k:lla. Jossain muuallakin oli samantapainen.

sade_pisaroiden ja vapaa_päivän

Gaah, en minä voi lopettaa kommenttiani mihinkään tyhmään pilkunviilaamiseen, jää muuten paha maku suuhun. :D Tykkäsin tästä ficistä ihan tositosipaljon, kirjoitathan lisääkin House/Wilsonia! :)
« Viimeksi muokattu: 04.10.2010 00:43:00 kirjoittanut pihlajanmarja »
I've got blisters on my fingers!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #2 : 04.10.2010 00:48:52 »
pihlajanmarja, kiitus hirmuisesti kommentistasi! Piristi iltaa ja hyvä kuulla, etten oo ainut joka on tuskastellut uskalluksen kanssa. Mua nimittäin pelotti, että pilaan hahmot ihan kokonaan ja näin, mutta helpotus jos oon sentään jotenkin onnistunut, etenkin Housen kanssa. Se kuitenkin on semmoinen hankala hahmo.  :D

Ja hyvä, että bongailit noita virheitä. Pitää korjatakkin samantien, ettei jää sinne lojumaan. Eli siis huolimattomuus virheitä ja sitten noita "en osaa kirjoittaa hakkaan näppäimistöä"-kohtia, jossa on tullut sitten niitä liika k-kirjaimia ja varmaan t ja s ja r + muitakin. Sen verran minäkin kieliopista jopa tiedän, ettei niitä pitäisi siellä olla, mutta nooo huolimattomuutta, pitää tarkistaa ettei oo enempää. :D Ja yhdyssana virheitäkin siis, ne on mun pahe. Kiitos niidenkin maininnasta, itte en osaa! ::)

Ja no ihanaa, että tykkäsit. :> House/Wilsonia saattaa varmaan tulla lisääkin, kunhan jaksan paneutua ja puurtaa hahmojen kanssa. Ja saattaa olla, että innostunkin kirjoittamaan, kun mulla on nyt House 1 season-boxi meneillään, hihi. Iskee House-fiilis niin jotain saattaa jopa finiinkin asti eksyä, ja kyllä se on ihan canonia! Näkeehän sen. ;>
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #3 : 04.10.2010 01:04:13 »
Haa! Löysin sen toisen kohdan, jossa oli kaksi k:ta vaikka pitäisi olla yksi:
Lainaus
Oli typerää neuvoa itselleen, että pitäisi rauhoittua, Wilson tiesi sen itsekkin.

Ja kiva että piristin siun iltaa! Toivon että H/W:tä tulee lisää siulta, pitää tarkkailla siun viestejä että huomaan. :)
I've got blisters on my fingers!

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #4 : 04.10.2010 01:24:59 »
Jes, muokkasinkin tuon toisenkin kohdan. Ilmoitelkaa vaan rohkeasti jos noita virheitä hyppii silmille niin niitä ei jää muiden lukijoiden riesaksi enää tuonne pyörimään.  :) Kiitukset jälleen pihlajanmarja!

Jep, jos House/Wilsonia kerran toivot kovastikkin voin luvata sitä jossain vaiheessa. Siihen saattaa mennä päivä tai kuukausi, mutta yritän kuitenkin jonkunlaisen one-shotin saada aikaiseksi. Tiedänpähän ainakin, että yksi lukija on jo valmiiksi.  :D Sitäpaitsi se on ihuna paritus. <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Penber

  • Vieras
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #5 : 15.10.2010 18:57:00 »
Whii! HouseWilson! n__n Meh luves! Siitä onki jo pitkä aika ku oon tällä fandomilla lukenu mitää (saatika sitte edes katsonu kyseistä fandomia telkkarista...), mutta pakko myöntää että kiinnostus tätä kohtaan lepää tuolla jossain syvällä. Hyvin, hyvin syvällä.

Mielestäni sait Housen sekä Wilsonin molemmat erittäin aidoiksi. Varsinki se toteamus, että House vaan pompottelee kaikkia mielensämukaan oli erittäin osuva! n__n Vuoropuhelukin oli mukavan leppoisaa ja sujuvaa. Oli vain pari kohtaa, jotka vähän hämmensivät. Esim se, kun Wilson rauhoitteli itseään, ettei joku asia toistuisi. Nii jäi vaivaamaan, että mikä ei saisi toistua? Tai mitä Wilson ei toivonu toistuvan? o__o (Vai enkö osaa vaa lukea? :---D)

Ja sitten:
Lainaus
Lehdet lensivät ilman halki kaarrellen ja kierrellen sadepisaroiden pikkuhiljaa tipahtaessa taivaalta. Sadekin alkaisi, mutta sille asialle hän ei tällä hetkellä mahtaisi mitään.

Jotenki hassua, että ensin sanot vesipisaroiden tipahdelleen taivaalta, mikä mielestäni on sama asia, että sataa (ainakin tietyssä määrin). Ja sitten heti seuraavassa lauseessa käytät isi-muotoa, eli futuuria. Sadekin alkaisi, viittaa juuri siihen, että se sade alkaa kohta... Kun taas tota edeltävässä lauseessa se oli jo alkanut. Selkeää? :'D

Mutta kuitenkin! Kiitän tästä lukuelämyksestä! Ja ehkäpä tämä innoittaa minutkin vielä tämän fandomin pariin! n__n

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #6 : 15.10.2010 19:04:55 »
Penber, ensiksi suuri kiitos kommentistasi ja hienoo, että oon saanut sut palaamaan tän fandomin pariin, koska fandomhan on loistava! ;)

Ja sitten noihin muihin, House/Wilson on ihuna paritus! Joten siitä oli pakko kirjoittaa, vaikka hieman epäröinkin hahmojen onnistumisesta ja oli piristtävää kuulla, että ne onnistui. :) Muutenkin kommenttisi piristi iltaa! Kommentteja on kiva saada ja vielä kivempaa, jos joku on kerran jopa tykännytkin! ~

Mutta, mutta siis niin joo Wilson rauhoitteli itseään, koska oli periaatteessa hermostunut Housen tapaamisesta ja kyseisellä viitattiin samankaltaisen tapahtuman toistumiseen, eli suudelmiin tai muihin tuhmuuksiin näiden kahden välillä, joka nyt oli tarkoitettu niin, että lukijakin ymmärtäisi mutta olen taas ollut epäselvä... :''D Siinä siis oli lähinnä viittaus siihen, että noilla menee tuo juttu tuolleen Housen mielenmukaan, eikä Wilson tavallaan halua sen toistuvan, vaikka sitten myöntyväinen olikin. : D

Ja joo tajusin nyt itsekkin miten tyhmältä tuo sadesysteemi kuulostaa :''DD Mutta ajattelin kirjoittavani asiaa "hienosti", että ensin tihkuttaa silleen pienesti ja sitten alkaa satamaan, satamaan silleen kunnolla, mutta tässä taas tullu tämmöinen "yritän selittää hienosti ja sitten meen sekaisin"-juttu, luulisin. :''D Hyvä, vaan et huomautit niin osaan miettiä jatkossa noiden termien ja lauseiden yhdistelyä silleen, ettei kahdesta asiasta tulisi puhettua vaikka eri asioita periaatteessa tarkoitankin... : D

Kiitokset vielä, kiva kun kävit kommentoimassa. :)



Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #7 : 15.10.2010 19:24:16 »
Miekin oon joskus suunnitellu kirjottavani House-ficin, mutta luettuani pari päätin, etten turmele hahmoja omalla sähläilylläni, mutta oon onnellinen, että sie oot kirjottanu, koska sie oot todellakin saanut pidettyä hahmot IC'nä ja tarinan aivan suloisena. Cuddy on Cuddy, aina saamassa jollakin keinoin Housea töihin. Okei, joo myönnetään, Cuddylla on hyvä syy raahata sitä töihin, mutta silti se on niin ihana piirre, sekava selitys ja menit sekaisin? Hienoa, se oli tarkotuskin ;D Ficin (meinasin kirjottaa 'fin juonesta'. Ai miten niin kirjoitustaito hukassa?) juonesta

Lainaus
”Et voi lähteä töihin”
”Miksen?”
”Tartutin sinut”
”Mitä?”
”Kärsit mahdollisesti RNA-viruksesta eikä sitä ole hyvä tartuttaa potilaisiin”
”Mitä sinä oikein höpiset? Ei sinulla mitään flunssaa ole…”
Tässä kohtaa nauroin. House on kiero ihminen, ihanan kiero <3 Ja Wilson ei tajuu mitään, voi toista ;3 Hmm... taas haluisin huomauttaa, että siulta puuttuu sieltä täältä noista lausahduksista pisteitä, kun lausahdus ei jatku mitenkään. Tajusit varmaan, kun sillon kerran selitin, ah, niin selvällä suomenkielelläni :D

JA MINÄ KANSSA TOISEKS LUKIJAKS SIIHEN TOISEEN HOUSE/WILSON FICCIIN, KUN KIRJOTAT SEN <333
Moi, oon Ruskapoika, joka on ihan terve pöpipää papereiltaa, jos hieman tietoja väärennetään ;D

Mutta voit arvata pidinkö tästä ja hyvin luultavasti tiedät vastauksenkin ^^ Kiitos tästä :-*
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Sattumuksia ja sairaslomaa, K-11
« Vastaus #8 : 15.10.2010 20:13:39 »
Awww taas tuommoinen ihana kommentti, Ruskaseni<3

Joo voi härräguud noiden pisteiden kanssa, ei tuu mitään. Tää on taas niitä "yritin olla viksu", juttuja ja sitten en ookkaan ollunna. Pitää listätä ne pisteet sinne!  :P Ja mitäs vielä, ihanan kommentin  kirjoitit, piristää mun iltaa ja sillailla sillailla!

Ja jeah, mulla on jo toinen lukija siihen! Siinä saattaa kestää ikuisuus,.. mutta yritän kirjoittaa sen! Mulla on oikeastaan luvattuna jo jatkoa yhteen TH-ficciin, jota ei koskaan pitänyt edes kirjoittaa ja sata vuotta sitten kirjoitettuun Trinity Blood ficciin enkä oo saanu vieläkään niitä aikaiseksi, joten tässäkin uudessa H/Wssä saattaa kestää se ikuisuus, ellen jotain pientä väsää  iltojen mittaan. :>

Kiitusruskasenipalleroiseni<3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Ihanaa, että näistä kahdesta löytyy tällaista söpöilytekstiä! :D

Hahmot ovat aivan loistavasti omia itsejään, ICtä kaikin puolin. Kerronnata on selkeää ja kuvailu hienoa. Ja dialogi on aivan parasta. ;) House on oma korkkiruuvin kiero itsensä kaikkinen juonineen ja Wilson oma itsensä, kun yrittää vastustaa Housen tempauksia, mutta päätyy lopulta kuitenkin niihin mukaan.

Kiitos tästä.
wooooop
Ava: Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Frederica, aww kiitos kommentistasi, piristi kivasti aamua (joo heräsin äsken). :) Hyvä, jos hahmot on tuntuneet itseltään, kun sillon kirjoittajana tietää sentään onnistuneen jotenkin tekstin kanssa. Ja tää paritus on jotain sulosta! Lisääkin House/Wilssonia olen luvannut kirjoittaa, mutta lupauksistanikin on jo ikuisuus ehkä sitten, kun aloitan taas House-maratoonin pitämisen iskisi innostus. :->
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän fikin listauksestasi, koska House ja koska House/Wilson! En olisi mitenkään voinut olla ottamatta tätä. Siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi katsoin Housea, enkä ole nähnyt sarjaa läheskään loppuun saakka, mutta minulla on joka tapauksessa siitä sen verran lämpimiä muistoja, että välillä on ihanaa lukea vähän fanifiktiota, jos vain moista harvinaista herkkua sattuu tulemaan vastaan. Nytpä onneksi tuli. ♥

House/Wilson, voi että. Muistan itekin vähän mielessäni shippailleeni näitä miehiä, tunnustettakoon. Kirjoittaminen onkin sitten toinen juttu, etenkin House kun on minusta aika haastava persoona (samaistun niin alkutietojen mainintaan siitä, että hahmon luominen paperille tuntuu mahdottomuudelta). Mutta mielestäni sinä olet saanut siirrettyä hahmot fikkiin oikein mainiosti, niin että heistä jokainen vaikuttaa olevan hyvinkin IC! Cuddyn tiukkasanaiset vaatimukset, Wilsonin tunnollisuus ja vastustelut ja lopulta myöntyminen, Housen rentous ja välinpitämättömyys... Tämä tarina siivittää minut suoraan takaisin sarjan maailmaan, mikä on mielestäni hieno saavutus. Ihan erityisesti täytyy hihkua Housen housemaisuutta. Voin niin hyvin kuvitella, ettei Housea pahemmin mitkään nyrjähtäneet nilkat kiinnosta ja että jostain saa kyllä keploteltua sairauslomatodistuksen, jos tekee mieli viettää vapaapäivä. Monista pienistäkin yksityiskohdista tulee housemainen vaikutelma, kuten tästä:
”Huomenta, James”, erikoislääkäri murahti pyöräyttäen silmiään ennen kuin kääntyi takaisin asuntonsa lämpöön.
Näen oikein sieluni silmin, kuinka House oven avattuaan ja tervehdittyään vain muitta mutkitta kääntyy takaisin sisälle ja jättää Wilsonin päättämään, seuratako vaiko ei. Tulee sellainen fiilis, että House on osannut ennakoida Wilsonin ilmestymisen. Totta kai se mokoma on osannut! ;D Ja totta kai Housesta on hauskaa antaa Cuddyn vauhkota ja lähettää joku hakemaan häntä sen sijaan, että hän ite suvaitsisi toimittaa sairauslomatodistuksensa. Aaa, en kestä, niin parasta!

Tässä tarinassa myös Housen ja Wilsonin välinen suhde toimii jotenkin tosi hyvin ja luontevasti. Niin hykerryttävä kuin ajatus tästä parituksesta onkin, sitä voi olla vaikea saada toimimaan -- mutta tässä se minusta toimii. Toistuva vahinkosattumus on mitä mainioin lähtökohta, ja voin hyvin kuvitella Housen kaipaavan Wilsonia sairauspäiväviihdykkeeksi ja Wilsonin taas vähän hermoilevan mutta sulavan sitten suudelman myötä. Iiks miten ihanaa. Tosin nyt vähän harmittaa se, että tämä loppui näin lyhyeen! ;D Ei siis sen takia, että tämä olisi tuntunut jotenkin tyngältä, koska siitä ei ole ollenkaan kysymys vaan pikemminkin siitä, että olisin mielelläni lukenut lisääkin näistä herroista, heh.

Kieli- ja kirjoitusvirheitä pomppasi silmään jonkin verran, mutta ainoa juttu, mikä minua jäi vähän hämmentämään, on se, että sana "flunssa" on kirjoitettu useimmiten muotoon "flussa". Aattelin ensteks, että se on jokin tarkoituksellinen typo, kun se toistuu tekstissä niin monta kertaa, mutta en kyllä keksinyt syytä, miksi olisi.

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta fikistä, tulin tästä tosi hyvälle tuulelle! :-* -Walle

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Apua, valitsit yhden mun ensimmäisistä ficeistä melkein kahdeksan vuoden takaa. :D En olisi arvannut, että tämä tulee poimituksi, mutta on tavallaan virkistävää, että jokin ikivanha ficci saa taas huomiota ja palaa itsekin sen pariin sitten.

Virheistä, joo, niitä on ihan kamalasti. En ilmeisesti osannut kirjoittaa 2010 ja flussa ei todellakaan ole sana. Se on joku toistuva typo ja en tietenkään käyttänyt betaa silloin, kun olisin eniten sitä tarvinnut. Nauratti ihan huomata, että näinkin hutiloitua tekstiä on tullut aikanaan julkaistua. :D

Kiitoksia todella paljon kommentista. House on tosiaan kultaa, vaikka en itsekään ole kaikkia jaksoja lähellekään katsonut (kolme ensimmäistä kautta olen tainnut katsoa) ja House/Wilson on varsin kiva paritus. Mahtavaa kuulla, jos hahmojen kanssa olen onnistunut. Housen viime katsomisesta on jo niin kauan aikaa, etten varmaan itse olisi enää ihan täysin osannut edes arvioida onnistumista, varsinkaan Wilsonin kohdalla, vaikka aika hyvin hahmot onkin aikanaan jääneet mieleen.

Kiitos valtavasti kommentista, Walle! Hauskaa, että miellytti, vaikka tämä aika vanha raakile onkin. Voisi joskus, näin melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kokeilla palata fandomin pariin ja katsoa, mitä seuraavaksi saa aikaan. :D
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me