Tämä oli aika kiva.
Sopivan pituinen, tuollainen lyhyehkö fiilistelypätkä, johon oli kuitenkin huomaamattomasti mahdutettu koko parin tarina. Nimikin on muuten todella kaunis, se ihan ensimmäisenä osui silmään. Cho/Theodore on kieltämättä aikamielenkiintoinen paritus, ja sulla oli siihen mielenkiintoinen näkökulma. Tosin mä en ymmärrä, miksi näiden suhteen pitäisi olla salattu - Chohan on kuitenkin korpinkynsi ja puhdasverinen, sikäli ihan hyväksyttävä tyttöystävä luihuiselle. Tosin, en nyt tiedä mihin kirjaan olet tämän sijoitanut, mutta jos Cholla on jo historia Potterin kanssa niin sittenhän tilanne tietysti muuttuu. Muuten musta ei ole lainkaan kaukaa haettua että nämä kaksi yhteen päätyisivät, kun miettii miten heidät on kirjoissa esitetty - Cho on tietysti ehkä vähän pehmeä ja tunteellinen, mutta toisaalta, ei Theokaan siihen perusluihuisen muottiin oikein tunnu istuvan.
Noin tyylillisestikin tykkäsin, kaunista kuvailua ja vähemmän sitä actionia, mistä mä nyt en yleensäkään niin kovin perusta. Muutamassa kohtaa varsinkin alussa olit toistanut turhan paljon tuota hän-sanaa, esimerkiksi lauseesta
"Hän hymyili ja aloitti sitten edessä seisovan osapuolen tarkkailun - hän katsoi tämän silmiin syvään ja huokaisi." tuon ajatusviivan jälkeisen hän-sanan voisi jättää kokonaan pois. Myös neito sanaa olit käyttänyt aika sunsaasti. Yleensäkään tekstissä ei ole välttämätöntä käyttää koko ajan tekijää ilmaisevia pronomineja, ne tajuaa kyllä vaikkei koko ajan korostettaisi että se on nyt se
hän joka tässä jotakin tekee/ajattelee/mitä ikinä.
Mutta niin, tuota pientä toistoa lukuunottamatta oikein kaunista tekstiä ja ensimmäiseksi ficiksi oikein hyvä(ainakin ensimmäinen julkaistu, ilmeisesti?). ˆˆ Tunnelmakin pysyi hyvin koossa ja tekstiin pääsi hyvin mukaan. Cho ja Theodore ovat sillä tavalla melko vaikeita hahmoja, että kirjoissa ovat jääneet melko yksipuolisiksi ja etäisiksi, onnistuit siis hyvin pääsemään heidän päidensä sisään ja puhaltaman heihin elämää.
Cho jäi seisomaan lehmuksen alle, katsoen kuinka Theodore Nottin askeleet erkaantuivat hänestä, kuinka poika katosi neidon näkökentästä. Tytölle jäi hyvämieli, vaikka nämä tapaamiset olivat salattuja, tämä oli varmasti kiellettyä pojan elämässä moraalisesti, mutta he eivät välittäneet.
Ensimmäinen lause varmastikin lempikohtani tästä pätkästä, ja toisen lauseen kursivoitua sanaa ei kirjoiteta yhteen -
hyvä mieli, siis.
Kiitos tästä lukukokemuksesta, ja jatka ihmeessä kirjoittamista.
