Kirjoittaja: Irishe
Ikäraja: K11
Paritus: Ron/Harry, (Ron/Draco), Draco/Harry
Genre: angst, romance
Yhteenveto: Mitä tapahtuukaan kun kaksi ei olekaan enää yksi vaan kolme?
Varoitukset: Slash, itsemurha
A/N: tervehdys! Kirjoittelinpas tässä sitten vaihteeksi jotain ehkä hieman erilaista. Elikkä, suomeksi sanottuna, kaipaisin palautetta!
Mukavia lukuhetkiä!
Disclaimer: j.K.Rowling omistaa mainiot hahmonsa ja miljöönsä. Minä vain hieman lainaan niitä saamatta siitä mitään korvausta.
Lopullista
Aamu löi oven kasvoilleni. En jaksanut nousta kohtaamaan uutta aamua. Puristin sitkeästi silmäni kiinni ja koetin avata oven unten valtakuntaan. Aamu vain nauroi pilkaten estäessään minua nukahtamasta. Huokasin turhautuneena. Tahdon nukkua. Nukkua niin, että en enää herää. Tahdon sulkea silmät ja antaa mielen unohtaa.
Ystävieni äänet repivät minut lopullisesti ulos unen pehmeästä, suojaavasta kuplasta. Herätyskellojen vihlovat pirinät halkoivat tärykalvojani ja ahdistivat henkeäni. Ei vielä. Ei nyt. Ei tänään. Mieleni huutaa ja vaatii minua olemaan huomioimatta aamua. Se on kuitenkin hyvin hankalaa kun ämpärillinen jääpaloin koristeltua vettä leviää kasvoilleni ja ylävartalolleni.
Olen yhtäkkiä täysin hereillä. Ei ehkä miellyttävin tapa herätä, mutta se toimii. Mutisen epäselvän uhkauksen nauraville kasvoillesi. Sinä vain naurat lisää.
Mielessäni vertaan sinua toiseen. Hahmotan eteeni henkilökohtaisen Jumalani ja katoan suihkuun. Mieleni tekisi palata takasin huoneeseen ja sanoa sinulle, että kaikki tämä on nyt ohi, että meistä ei ollutkaan tähän. Hymähdän kuitenkin itselleni ja sanon niin kuin aina ennenkin: ”Tyydyn häneen, koska en voi saada parempaakaan”. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi. Käytän hyväksi ystäväni lojaalisuutta ja ihastumista, koska en voi saada sinua. Sanon itselleni uudelleen ja uudelleen, että joskus ystävyys kehittyy rakkaudeksi. Ja että minun hullaantumiseni häneen on täysin väliaikaista. Tiedän kuitenkin, tänään niin kuin lukuisina päivinä ennenkin, olevani väärässä.
Lämmin vesi huuhtelee kylmyyden pois iholtani. Huokaan lihasten rentoutuessa ja lämmön täyttäessä elimistöni. Annan veden huuhdella pois ajatukseni. Suljen silmäni nautinnosta ja nojaudun kaakeleihin. Kaipaan kipeästi kosketusta. Tahtoisin vaaleat lihaksikkaat kätesi ympärilleni, lämpimän hengityksen korvani juureen. Tahdon alistua ja heittäytyä tunteeseen.
Kuulen kuinka ovi kolahtaa hiljaa. Tiedän, että se olet sinä. Aistin sen askelista, tunnen sen hajusta. Mieleni huutaa turhautumisesta. En tahdo sinua. En tahdo ruskettuneita käsiä ympärilleni, en leiskuvan punaisia huulia korvalleni. En tahdo, että kosket minuun.
En avaa silmiäni. Annan sinun tulla luokseni, astua reviirilleni ja asettaa kätesi hartioilleni. Värähdän vastenmielisyydestä, mutta sinä tulkitset sen himoksi, hyväksynnäksi. Levottomat kätesi vaeltelevat ihollani ja minä voin pahoin. En pysty elämään näin. Tahdon hänet enkelin kasvoineen ja täydellisyyksineen. En tahdo muiden koskevan minuun. Tahdon olla hänen, edes yhden illan. Ja en aio lopettaa taistelua ennen sitä.
Avaan silmäni hitaasti ja tuijotan sinua. Vesi valuu vartalollasi kietoutuen kiiltelevinä vanoina toisiinsa. Mustat hiukset valuvat kasvoillesi ja vihreät silmät tuikkivat hilpeästi. Olet kaunis, mutta et ole mitään häneen verrattuna. Katson sinua ja olen pahoillani. En tiedä miten reagoit, mutta minun on saatava tämä kaikki pois sisältäni. Ennen kuin ehdin avata suuni, sinä sanot:
”Et voi saada Malfoyta, Ron. Hän on minun.”
Kylmyys syöksyy valtavalla voimalla takaisin elimistööni. Katson sinua järkyttyneenä. Ei sinun kuulunut tietää. Ei sinun kuulunut olla se joka pettää ja jättää. Kiskaisen terävästi henkeä nähdessäni virnistelevät kasvosi.
”Se on ohi, Ron.” Sinä sanot, käännyt ja kävelet pois.
”Niin on”, kuiskaan ilmaan. En tunne vettä, en ilmaa, en mitään. Tyhjyys on liittynyt seuraani ja nauraa minulle. Hiljalleen ymmärrys valtaa mieleni nostaen kyyneleet silmiini. Minua on petetty, käytetty hyväksi ja pilkattu avoimesti. Silti tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kun vain ajattelinkin, että tahdon saada Malfoyn.
Minulla oli jo paras kaikesta. Minulla oli Harry Potter, koko velhokunnan toivo ja sankari. Minulla oli seksijumala, joka osasi kaiken. Ja minä menetin hänet, vain yhden haaveen tähden.
Suljen suihkun ja kuivaan itseni. Pukeudun hitaasti ja tunnen unen olevan läsnä. Se juoksee minua pakoon ja tuuli lennättää unta silmiini.
Huomaan kulkeutuneeni Suureen Saliin, eikä minulla ole aavistustakaan miten olen tänne päätynyt. Istun paikallani ja suoriudun hitaasti ja vaivalloisesti, jotenkin konemaisesti, aamiaisesta. Ruoka ei maistu, mutta syön, koska niin kuuluu tehdä. Harrya ei näy, eikä Malfoyta. En tiedä missä he ovat, tai mitä he tekevät, ja se saa minut pelkäämään.
Näen paikaltani Harryn astuvan saliin. Hän hymyilee onnellisena. Aivan kuin suuri taakka olisi pudonnut hänen harteiltaan. Mietin, miten kukaan voi näyttää noin onnelliselta jätettyään juuri pitkäaikaisen poikaystävänsä ja rakastajansa. Hetken mietittyäni kohotan sauvani ja kuiskaan loitsun osoittaen sinua. Kuulen, kuinka huudahdat hämmästyneenä vajotessasi pimeyteen.
Kaaos on välitön, ihmiset kerääntyvät ympärillesi koettaen herättää sinut. Sinä vain makaat hiljaa. Malfoy tunkeutuu sulavasti väkijoukon läpi luoksesi. Hänen kasvonsa ovat kalman kalpeat hänen kietoessaan kätensä lähes elottoman vartalosi ympärille. Hän pälyilee raivostuneena ympärilleen. Ja etäisesti tajuan ettei kukaan käske häntä pois Harryn luota. He vain taputtavat sinua olalle lohduttaen, he tukevat sinua. Ilmeisesti kaikki muut, ovat tienneet jo hyvän aikaa, teidän olevan yhdessä.
Äänesi tunkeutuu kuplaani:
”Kuka helvetti sen teki?” kysyt, ja ihmiset pudistelevat päätään pahoitellen. Keinut edes takaisin Harry sylissäsi. Pieni omantunnon pisto kaikuu onttoudessa, en välitä siitä. Silmissäsi kimaltelevat viha ja kyyneleet.
”Mitä helvettiä te teitte hänelle?” huudat, ja teet tilaa parantajalle. Olet valmis taistelemaan vaikka koko maailmaa vastaan, kunhan saat Harryn takaisin.
Poistun salista ja kiiruhdan pöllölään. Syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä ei ole oikein. Tiedän myös, että minun on oltava nopea. Kaivan pergamentin taskustani ja kirjoitan: Tähtitorni, 18. ja laitan pöllön matkaan. Tiedän, että tulet ja minä kiiruhdan matkaan.
Istun ikkunalaudalle odottamaan sinua. Kello on tasan kuusi kun saavut paikalle. Astut sisään ja olet raivoissasi. Raivo hehkuu sinun kasvoiltasi, se leijuu tuoksuna nenääni ja imen sitä sisälleni kuin parasta huumetta.
”Weasley!” sihahdat. Vihasi kiihottaa minua.
”Malfoy”, sanon rauhallisesti.
”Miksi helvetissä käskit minut tänne?” kysyt. Virnistän. Olet ehkä sittenkin se sama vitun hilleri, joka ei ymmärrä mitään.
”Harry”, sanon hitaasti. Ymmärrys valtaa kasvosi.
”Mitä teit hänelle!” huudahdat. Kyyneleet tulvivat silmiisi. Mieleni tekisi hyssyttää sinua. Käskeä sinua olemaan itkemättä, sillä tahdon sinut vahvana ja dominoivana, en heikkona.
En vastaa vaan katson sinua nälkäisesti. Pystyn kuvittelemaan miltä vartalosi tuntuu minua vasten. Haaveeni vievät minut mukanaan, joten lyöntisi yllättää minut täysin. Käteni nousee automaattisesti poskelleni jota kirvelee lyöntisi voimasta.
”Miksi?” Kysyt epätoivoisesti. Katson sinua. Luulen, että ymmärrät pelin säännöt.
”Koska tahdon, että nait minua”, sanon sinulle. Silmäsi laajenevat ja alat köhiä. Tunnen kiihtymyksen nousevan sisälläni.
”No, Malfoy. Nai minua ja pelasta Harry”, sanon vaativasti. Katsot minua vihasta leimuavin silmin. Hymyilen onnellisena. Juuri tuollaisena minä tahdonkin sinut: tulisena, dominoivana, aggressiivisena. Katsot minua kuin olisin sekaisin. Ja niin minä olenkin. Sekaisin sinusta.
”En ikinä”, sanot. Äänesi on täynnä uhmaa. Yllätät minut jälleen. Oletin, että olet valmis tekemään mitä vain saadaksesi Harryn takaisin. Olin väärässä.
”Mitä?” kysyn, ”Annat siis Harryn….” jätän kysymyksen roikkumaan ilmaan.
”EI!” huudahdat, ”Harry on kunnossa. Tunnen sen.” sanot hiljaa. Katsot minua ja kasvoiltasi paistaa syvä inho. Tunnen kuinka pettymys nostaa päätään. En osaa olla sinulle edes vihainen. Olen vihainen Harrylle kun hän pystyy tajuttomanakin viestimään sinulle olevansa kunnossa.
”Minä en ikinä. En missään tapauksessa, naisi sinua”, sihiset ja käännyt pois. Katson loittonevaa selkääsi ja mietin, miten olenkaan jälleen onnistunut pilaamaan kaiken. Tyhjyys saapuu jälleen seuraani. Mietin onkohan Harry jo herännyt. Mietin mitä nyt tapahtuu. Katkera itsetuhoisuus vyöryy ylitseni. Revin paitani pois päältä ja osoitan itseäni sauvalla rintakehään. Tuska viiltää hetken, ja sen jälkeen en tunne enää mitään.
Nousen seisomaan ikkunalaudalla ja kiskon raskaat ikkunat auki. Tuuli lyö armotta minua kasvoille. Hytisen ja levitän käteni. Kuvittelen voivani lentää. Muisto sinusta ja minusta nousee mieleeni astuessani tyhjyyteen. Olo on kevyt ja onnellinen. Kaikki korjaantuu!
***
Harry heräsi huudahtaen. Häntä kahleissa pitänyt taika murtui yllättäen. Draco piteli häntä sylissä itkien. Ihmiset tuijottivat häntä pahoitellen, aivan kuin hän olisi nukkunut koko sodan ohitse ja viimeiset hengissä olevat olisivat menettäneet toivonsa.
Epäröiden ja ihmeissään hän lähti seuraamaan Dracoa. Tähtitornin juurella hänen jalkansa pettivät, ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Valkoisella hangella Tähtitornin juurella makasi Ron, raajat irvokkaasti vääntyneinä. Harry tahtoi katsoa pois, mutta mieli luki rintaan tatuoidun tekstin aina uudelleen ja uudelleen: KAIKKI VAIN MALFOYN TÄHDEN!
//Irishe korjasi virheitä