Vertauskuva | Tulkinnanvarainen angstidraama, S

[Mustalupiini]

Nimi: Vertauskuva
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini   
Tyylilaji: Angstidraamaa kai tämä lähinnä on
Paritus: Voi tulkita paritukselliseksi tai parituksettomaksi, mulle Sirius/Remus kuten tapana on.
Ikäraja: S
Yhteenveto: En käsittänyt miksi hän joskus vertasi meitä kahta lumeen.
Vastuuvapaus: Pottermaailma on edelleen Rowlingin enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.
Haasteet: FF50 sanalla 034. Lumi.

KK: Taas yksi jossain määrin hämärä yöllisen unettomuuden aiheuttaneen inspiraation tuotos. Pidän tästä kuitenkin, ja ottaisin mielelläni palautetta vastaan.

         Vertauskuva


Mietin pitkään ja perusteellisesti, aikaahan minulta ei vankilassa puuttunut, mutta en koskaan käsittänyt miksi hän joskus vertasi salaa lukemissani päiväkirjoissa meitä lumeen.

Se on puhdasta ja valkeaa.
Emme me koskaan olleet.

Se on kevyttä, pehmeää, rauhallista.
Ei meidän kuvailemiseemme käytetty sellaisia sanoja, ei kukaan eikä koskaan.

Se on kylmää.
Me emme olleet, emme ainakaan halunneet olla.

En käsittänyt, ennen kuin niinä keväinä, joiden saapumista katselin kaltereiden välistä.

Se oli märkää, likaista loskaa. Kiusallista kengänpohjiin tarttuvaa kuraa, lahkeita pitkin kiipivää kosteutta. Vastenmielistä harmautta sulaessaan talven jälkeen pois. Ajatus, että se olisi joskus ollut valkeaa tuntuu epätodelliselta.

Siinä on yhteys. Siinä on syy hänen käyttämälleen vertauskuvalle. Me olemme kuin lumi, lumi on kuin me.
Niin mekin haihduimme, kadotimme itsemme ja ennen kaikkea toisemme, saavuttamatonta höyryä ilmassa.

[Sinikeiju]

Honey  Et kertonut mitään tästä. Julkaisit jälleen jotain niin ihanaa ja suloista.

Lienee varmaan sanomattakin selvää, mikä paritus minulle tuli mieleen 

Siinä on yhteys. Siinä on syy hänen käyttämälleen vertauskuvalle. Me olemme kuin lumi, lumi on kuin me.
Niin mekin haihduimme, kadotimme itsemme ja ennen kaikkea toisemme, saavuttamatonta höyryä ilmassa.

Aivan ihana kohta. Sulin.

Kiitos <3

[Upsila]

Oih, tämähän oli todella kaunista luettavaa! En oikeastaan tiedä miten voisin aloittaa tätä, mutta heti klikattuani tätä auki, tiesin heti, että tästä tulisin pitämään kovasti, vaikka nopea vilkaisu se olikin. Tekstin syventymisen jälkeen olen tyytyväinen, että tulin lukemaan tätä lopulta, sillä tämä oli niin haikeahkon kaunista, että.

Vertauskuvia tosiaan, otsikko kertoi hyvin, että mitä tässä tulee olemaan ja tykkäsin miten vertailit parisuhteen kylmyyteen ja melankolisiin asioihin, miten se suhde säröili hiljalleen, vaikka molemmat siinä yrittivätkin pitää sen koossa. He eivät halunneet olla kylmää, mutta lumi he olivat silti; he haihtuvat, kadottavat itsensä ja lopulta huuruavat ilmaan saavuttamattomana höyrynä. Lyhyet lauseet ja välikappaleet erilaisiin vertauskuviin, apua kaunista kertakaikkiaan.

Tiivistettynä kaunista ja koruttoman haikeaa luettavaa, oikein ihanaa luettavaa siis, pidin todella paljon! Kiitoksia kovasti tästä, sulin jokaiselle lauseelle.

[Drizzle]

Aika itsekritiikkistä tekstiä hahmolta. Mutta teksi oli mukavaa luettavaa.


~Kaitou Kid-fan 4ever

[Carolynne]

Tykkäsin tästä tosi paljon! Minusta on ihanaa, kun ficin teemaksi valikoidaan yksi ajatus, jota sitten syvennetään ja pohditaan. Tässä tuo lumi oli koko ajan mukana ja sen avulla pääsi kuvittelemaan Siriuksen ja Remuksen suhteesta vaikka mitä. Vertauskuvat olivat kaikki oivaltavia, nin valkeasta lumesta poissulavaan loskaan. Hienoa työtä!

Minusta tämä oli selvää Sirius/Remusta, olisi kenties ollutkin, vaikket olisi maininnut, keitä itse ajattelit. Minä en ole S/R -fani, melkein päinvastoin, mutta tällaisena surullisena angstina se toimii.

Se on kevyttä, pehmeää, rauhallista.
Ei meidän kuvailemiseemme käytetty sellaisia sanoja, ei kukaan eikä koskaan.

Tässä tiivistyy minun mielestäni hyvin S/R:n vaikeus. Liian usein unohdetaan, että homona eläminen ei ehkä ollut yhä helppoa seitkytluvulla kuin nykyään, ja kun vielä lisää kaiken sen draaman ja angstin, mikä mielestäni kuuluu (ehkä kiitos Afrikan kuninkaan ficcien) tähän pariin lähtemättömäsi, tämä oli kohta, johon rakastuin. "Ei kukaan eikä koskaan" toimii hienosti pienellä toistollaan.

Olen samaa mieltä kuin Jekaterina siitä, että ficci on niin surullinen siksi, etten minäkään kuvittele Remuksen tarkoittaneen vertauksellaan loskaa vaan sen olleen enemmänkin sellainen rakastuneen sweetnothing-kuiskailu. Minusta olet saanut hienosti Siriuksen Azkabanin ajan välittymään hänen synkistä ajatuksistaan ilman, että jatkuvasti korostaisit, kuinka ankeuttajat vievät kaiken hyvän pois.

Kiitos tästä!

[KrinolinBitch]

Todella kaunista kuvailua, sopivan angstistakin tähän aamuseitsämän koomafiilikseen.
Itselle tuli heti parituksesta mieleen sirius/remus  (kiitos sun ficcien joita olen lukenut koko yön eniweis) mutta kun luin tekstin toisen ja kolmannen kerran, kuvittelinkin paritukseksi Severus/Lilyn.


-Ensimmäinen mielikuva mikä tekstistä tuli, oli se, että Sirius (no ei se remus vois olla!!) on Azkabanissa, ja Lupin on kuollut.

-Seuraavaksi kuvittelin että teksti kertoo realistisesti Sirren Azkabanin vankeudesta, (mitä mä höpötän, no siis siitä et tapahtumat samat miten rowling ne luonut) ja Sirre muistelis Jamesta, mutta mielikuva kaatui siihen, että en osaa kuvitella Jamesin kirjoittaneen päiväkirjaa.

-Severus/Lily paritukseen päädyin siten, että tekstissä ei mainittu erikseen Azkabania, joten sanat vankila ja kalterit voivat tarkoittaa ruikulin Kalkaroksen itse itselleen luomaa sielun ja mielen vankilaa, katkerahan se kurppa mies on muutenkin...ööö tai siis tota.

Yritin selittää Severuksen tuntemaa tuskaa Lilyn menetyksestä ja hänen rakkaudestaan kyseistä naista kohtaan.

Että näin


-Satyriasis