Pääset mun kommentticocktailiin femmeainesosaksi!
Vaikka tää olikin angstia, niin tää oli jollain tapaa hirvittävän suloinen mun mielestä! Tai toi Lavenderista kumpuava uhma (joka ei muuten välity kirjoissa tarpeeksi hyvin - luin just Feeniksin Killan) teki tästä söpön. Angst on mun lempigenre ehdottomasti ja ilahduttaa löytää tällasia helmiä. Tästä jäi hyvinkin sellainen kepeä maku suuhun vaikka genre on jsut toi angst ja se ei oo ollenkaan paha juttu, itestä tuntuu välillä et kirjotan tosi raskasta yhyyviilsviils-angstia niin jotenkin ilahduttavaa lukee tällaista välillä.
Tykästyin tässä kauheesti Lavenderiin kun se ei yritä selitellä itselleen että mitä on tapahtunut ja miksi, se vain ottaa tuon asian sellaisena kuin on ja on valmis olemaan Hermionen rinnalla. Ää sait mut just rakastumaan tohon hahmoon lisää! Ja niin, vaikka tossa ei mitään angstausta kuvaillakaan niin silti siitä välittyy se ahdinko juuri oikealla tavalla. Oon vähän kateellinen tolle kirjoitustyylille, ihan ku sanoihin olis kätketty lukemattomia merkityksiä
Hermione oli myös hyvin toteutettu hahmo, sait vähän säälimäänkin raukkaa, kun ei pääse painajaisista eroon. Hellyyttävää oli toi Lavin suojelu kuten sanoinkin ja noi käsivarret, niillä on jotenkin tosi syvä merkitys, tai ainaki mulle jäi sellainen kuva.
Myös painajaiset olit tehnyt pelottaviksi ja eläviksi ja sai jotenki muistamaan niitä kaikkii kamalia unia joita ite on joskus nähnyt ja toivomaan et itelläkin olis joku Lavender vierellä sillon, kun herää hiessä ja sydän hakaten. Se oli jotenkin lohtuna tässä, että ainakin tytöillä oli toisensa.
Ja tosiaan, toi kuvailu = ihan mahtavaa ♥ Sanoinki että tuntuu niin kuin sanoihin ois kätketty vaikka mitä merkityksiä ja oon samaa mieltä
Scintillan kanssa, että vaikka tää eteni suhteellisen nopeasti, noi lauseet jäi silti mieleen ja ne oli juuri oikein valittu täyttämään 200 sanaa. Ei jäänyt mitään puuttumaan
Ja jokainen sana piti myös yllä sitä tietynlaista tunnelmaa.
Lavender herää yön pimeimpään hetkeen, kun kuu on poissa ja taivas pelkkiä pilviä
Tykkäsin heti kättelyssä tästä kuvailusta ihan törkeesti, aww! Heti jotenkin jysäytti siihen tietoisuuteen et on yö ja pelottaa.
Lavender silittää tyttönsä hiuksia ja vaikka hän on nuupahtamaisillaan väsymyksestä, hän valvoo loppuyön, valvoo odottaen painajaisia, vartioiden aarrettaan parhaansa mukaan.
Toinen mun lempikohta, suloinen ja surullinen ja yksinkertaisesti ihana kohta! Ja jotkut viel ihmettelee, miks Lav lajiteltiin rohkelikkoon. Mut tässä tiivistyi niin nätisti toi Lavenderin välittäminen että mun sydänparka ei kestä kohta, aww.
Tällä kertaa ei järkevämpää sanottavaa, kiitos suloisesta ficistä!
