Epik! Mistähän mä tuon Smeen repäisin, taisi olla wikipedia tai jotain, kun en muistanut tai sitten se on joku englannin kielisten versioiden juttu tai jotain.
Pitää jatkossa muistaa, että se on Simo suomennoksissa, niinkuin kaikki muutkin, mutta kai se on sitten englantilaisissa nimissä Simon? En tiedä, jostain minä sen revin, kun en muistanut.
Ja tosiaan, vastailen paremmin fanityttökuolemaasi kun kirjoitan seuraavan luvun, tai julkaisen tällä hetkellä se on kirjoitettuna kännykkääni, kun en päässyt sitä eilen illalla koneelle kirjoittamaan.
Kiitukset suuresti kommentistasi jälleen kerran.
Tunnen itseni kyllä lievästi tyhmäksi...
/Enpä vastaillut sitten paremmin, kun en enää muistanut mitä minun piti sanoa, mutta siis kiitus jälleen Epik<3 Kiva, että tykkäsit viime luvusta ja Helinänkin tunteet on olleet toimivat, pelkäsin niiden olleen hieman latteita?..
A/N1 : Kirjoitusmaratoonin viimeisellä tunnilla sain tämän kirjoitettua, sentään jotain julkaistavaa siitäkin maratoonista, josta mulle jäi aikaa vain tunti, mutta no. Jotain sentään!
Tästä luvusta enemmän A/N2ssa, kun ei olisi mikään järkispoilata vielä. Inhoan muuten otsikkoa, mutta saa luvan kelvata.
Ja jatkossa tulee ainakin muutamia lukuja, joissa ikäraja nousee taas!
Title : Huoneen nro. 11 uusi asukas
Genre : Angst
Raiting : S
Huoneen nro. 11 uusi asukas 299 sanaaSe päivä oli koittanut, Leena painoi kasvonsa vasten pojan lämmintä olkapäätä nyyhkyttäen pienesti.
”Tule Peter. Tämä on nyt sinun kotisi”, harmaahiuksinen nainen totesi viileästi, jättäen lasten hyvästelyt omaan arvoonsa. Pienen nyökkäyksen saattelemana Peter lähti nousemaan ylös portaita kohti orpokodin ovea.
”Leena, pojat… Me tavataan vielä, saatte tulla käymään ja…” Peter sanoi siirtäen katseensa poikiin, pysähtyen uudemman kerran Leenan kohdalla ”nähdään siellä koulussa, Leena”.
Leena ei kyennyt sanomaan mitään, mutta nyyhkytyksen takaa saattoi erottaa hänen tärisevän puheensa.
”Mutta sinä et kuulu tänne.”
Peter astui sisään ovesta, tunkkaiseen eteiseen, jota kattolamppu valaisi heikosti. Eteinen oli täynnä lapsien kenkiä ja naulakossa roikkui muutamia talvitakkeja. Poika tyytyi pudistamaan päätään tädin tarjoamalle iltapalalle, suunnistaen sitten tutustumiskierrokselta tutuksi tullutta reittiä omaan huoneeseensa.
Varovasti narahtaen huoneen numero 11 ovi aukesi ja Peter astui sisään tyhjänpuoleiseen huoneeseensa.
”Täällä kai pitäisi jaksaa asua - toistaiseksi”, Peter totesi joko itselleen tai tyhjille seinille ympärillään.
Heittäydyttyään kovan näköiselle sängylleen poika ojensi kätensä penkomaan pikkuisen yöpöytänsä laatikkoa löytäen melkein tyhjästä laatikosta nopeasti etsimänsä.
Onneksi Leena oli ehtinyt opettaa hänelle hieman kirjoittamista parin viikon aikana, joten kirjeen kirjoittaminen Helinälle ei voinut olla vaikeaa ja pulloposti oli valitettavasti ainut keino saavuttaa Mikä-Mikä-Maa lentämisen lisäksi, sillä meren oli aina loputtava rantaan.
Tarvitsen apua, Helinä
PeterSotkuiset harakanvarpaat painautuivat paperille ja Peter toivoi mielessään Helinän ymmärtävän hänen pyyntöstä, vaikka ei ollut varma siitä osasiko Helinä edes lukea. Koukku ainakin osasi eli miksei sitten Helinäkin? Varmuuden vuoksi Peter kuitenkin otti taskuunsa rypistetyn paperin, johon Leena oli piirtänyt kuvan Big Benistä, jonka Helinän luulisi tunnistavan.
”Nyt pitää vain toivoa, että Helinä saa tämän”, Peter mutisi laittaessaan rullalle käärittyä viestiään ja piirustusta pieneen pulloon, joka olisi heitettävä merelle mahdollisimman nopeasti.
Tekniikka oli epävarma ja Jukan laskemien onnistumis-prosenttien mukaan lähes mahdoton, mutta jotain oli yritettävä. Peter laittoi pullon lipastoon, lukiten sen ihan vain varmuuden vuoksi pikkuruisella pronssi avaimella.
A/N2 : Joo, eli lupasin sanoa muutaman sanasen tässä an2ssa, joten sanotaanpa sitten. Tästä tuli tämmöistä kevyttä angstia, toisaalta olisin halunnut tuoda tunnetta enemmänkin esille, mutta toivottavasti se nyt välittyi edes jotenkin. Peter ei vaikuta olevan lähellekkään yhtä surullinen kuin Helinä ja veljekset, mutta kyllä pientä surumielisyyttä on havaittavissa, eikö?
Ja huono nro. 11, periaatteessahan se olisi vain voinut olla huone, mutta jostain syystä halusin Peterin huoneen erottuvan jollain tapaa, joten päätin numeroida lasten huoneet. 11 numerolla taas ei ole ainakaan vielä mitään merkitystä, se vain on.. ? Kommentteja muuten odotellaan taas jälleen.