Mitä meinaat, ettäkö et olisi kehdannut julkaista tätä? Ja olisit riistänyt minulta upean iltapalan? No way, älä luulekaan!
Täällä nimittäin on vähintäänkin yksi (varmasti niitä on kymmeniä, satoja, tuhansia muitakin, ettenkö sanoisi) finiläinen, joka todella piti lukemastaan. Otsikko oli houkutteleva, paritus oli houkutteleva,
genre oli houkutteleva; rakastan angstia! Rakastan slashia! Rakastan kaikenmoisia raapaleita! Rakastan ongelmia! Siis, no, en oikeastaan, mutta kyllä niiden lukemista.
Kaiken lisäksi itse olen jo pitkään harrastanut balettia (tai no, ainakin yli puolet elämästäni, yhdeksän vuotta) ja siksi A/N:si herätti vielä enemmän mielenkiintoa ficciä kohtaan. Pidän myös Reguluksesta, vaikkakaan häntä ei ole hirveästi kuvattu kirjoissa; siksipä juuri kirjoittaja saa itse kuvittaa oman Reguluksensa, ja voi, tämän tarina Reguluksesta minä todella pidin! Pidän myös äärettömän paljon Sirius/Regulus-parituksesta, joten arvaa vain olinko aivan täysillä mukana ja pidättelin henkeä koko pienen ficin ajan?
pikkuveljeni harrastusta varten kunnostetun suuren peileillä vuoratun salin ovenraossa
Piti muutes lainata tämä yksi kohta keskeltä virkettä, koska täytyy sanoa, että tässä alussa piti vähän pysähtyä; luin tuon kaksi kertaa, hitaasti, jotta ymmärsin lukemani. Okei, tässä ei ole mitään väärin tai mitään aivan absurdisen kauhistuttavaa; ei, ei laisinkaan, mutta jotenkin noita sanoja on vain niin paljon peräkkäin, että tuota lukiessa menee vähän pyöryksiin. Tottakai ymmärrän kuinka kaikki pitää kertoa, mutta jotenkin tuon voisi selittää... yksinkertaisemmin. Okei, olen paha sanomaan, mutta tarkoitan, että tuota oli vain vähän raskasta lukea, kuin ei olisi pystynyt ottamaan henkeä välissä niin, että virkkeen kauneus lopulta jää vähän epäselväksi. Eteenpäin lukiessa tämä ei kuitenkaan enää häirinnyt. Eipä se nyt hirveästi muutenkaan häirinnyt, minä vaan olen tällainen liioittelija näitä virheitä kohtaan yrittäessäni antaa rakentavaa. Olen niin surkea siinä.
Mutta niin. Siinä asiassa en liioittele, että tämä oikeasti oli todella hyvää luettavaa (kuinkakohan monta kertaa olen jauhonut tätä?) ja pidin todella, todella, todella paljon tästä. Ihastuin jotenkin erittäin paljon "paperinohut"-sanaan, nerokasta! Ja varsinkin loppuvirke oli todella kaunis ja kruunasi koko tekstin.
Lempikohtani koko tekstistä taisi kuitenkin olla tämä;
Ja minä olin ainoa kuka tiesi mihin baletti Regulusta ajoi, miten hän piilotti ruokia servietteihin ja jos ei onnistunut, oksensi jälkeenpäin, harjoitteli sairaalloisesti, antoi kaikkensa ja kun ei koskaan tajunnut olevansa jo valmiiksi täydellinen, purki ahdistuksena patjan alle piilotettuihin liian teräviin veitsiin.
Yksi juttu jäi vähän muuten mietityttämään, että pitäisikö tuo olla servetteihin? Saatan olla väärässä enkä aluksi edes kiinnittänyt tuohon huomiota, mutta nyt uudelleen lukiessa osui silmiin. Hih.
Ei, en aio toistaa, että pidin tästä valtavasti, vaikka pidinkin. Se vain kuuloistaisi siltä, että yrittäisin väkertää jonkinlaista kommenttia, vaikka olenkin tekstistäsi täysin sanaton
mutta ei, minähän en todellakaan ole sanaton, ehen ja - äh! Olkoon! Sait minut sanattomaksi! Ja minulla taitaa olla täällä jotain oman pääni sisäistä väittelyä, jonka välitän komenttiin... Hohhoi, taidan olla vain vähän väsynyt?
No niin, ehkäpä kannattaa lopettaa tämä kommentointi tähän. Voin vain kiittää sinua tästä erittäin viihdyttävästä ficceröistä. Kiitos!