Kirppukasa parantaa haavat, K-11 [Remus/Sirius fluffy, humor]

[Miriwi]

Title: Kirppukasa parantaa haavat
Author: Miriwi
Genre: Fluffy, humor
Pairing: Sirius/Remus
Rating: about K-11  //Pops muokkaili ikärajan myös otsikkoon
Summary:
Disclamer: Henkilöt eivät ole minun, vaan kuuluvat J.K Rowlingille. Ainoastaan juoni on minun omani.
 - A/N: Rakastan tätä paritusta, tämä oli spontaani inspiraatio Kommentit olisivat tervetulleita, risut ja ruusutkin. Kiitos.





Kirppukasa parantaa haavat

Sirius makasi pylvässängyllään ja tuijotteli kattoa. Hän vaikutti hyvin levolliselta, mutta kun näki miten hän naputteli sormiaan vatsaansa vasten ja miten hänen silmänsä olivat huolesta rypistyneet, luulo kaikkosi heti.
Missä Remus oli? Kello oli jo puoli viisi aamulla. Muu porukka oli tullut kaksi tuntia sitten varmistettuaan pojan olevan turvassa Rääkyvän Röttelön siimeksessä.

 Nykyään Remus sai tulla omineen takasin linnaan. Kuitenkin muutamilla kerroilla vuoden aikana matami halusi varmistaa, että kaikki oli kunnossa.
Tämä kerta oli juuri sellainen, ja se hermostutti Siriusta. Hän ei saanut huolehtia pojasta vaan piti antaa hoitajan kurttuisten käsien, jotka haisivat pahoille mömmöille, koskettaa hänen rakastaan.
Tätä ajatellessa Sirius murisi vaistomaisesti.

Hän kääntyi kyljelleen, kierähti selälleen, nousi ylös ja rojahti takaisin istumaan.
Vielä tuskaisen kymmenen minuutin jälkeen ovi kolahti hiljaa auki.

»Anturajalka mikset sinä nuku? », ruskeahiuksinen poika kysyi. Hän oli uupunut. Todellakin oli.

Sirius nousi ylös ja asetti kätensä Remuksen poskille.

»Sattuuko pahasti? »

Poika pudisti päätään.

»Niinpä tietenkin. », Sirius tuhahti ja antoi pikaisen pusun ihmisuden otsalle ja lähti taluttamaan tätä sängylle.

»Minä olen kuusitoista vuotias. Enkä minä meistä kahdesta todellakaan ole se joka tarvitsee holhousta. », Remus sammalsi epäselvästi.

»Kuutamo meillä on sopimus. »

Remus naurahti.

»Ja miten se sopimus menee? », Sirius kysyi.

»Sirius on vähäjärkinen röyhkeä kirppukasa…»

»Mutta? »

»Mutta saa luvan paijata omaa sudenpentua jotta hänen vähäiset aivosolunsa eivät halkea huolesta.»

»Niin juuri. Joten ole kiltti…se ei ollut pyyntö! Ja puhu vähemmän ja ala nukkum... VAROVASTI!», Siruius huudahti kun poika hänen vierellään horjahti uhkaavasti.

Tapeltuaan hetken hankaavat vaatekappaleet pois Remuksen päältä, mustahiuksinen poika antoi suukon tämän huulille
ja kuunteli toisen piankin rauhallista hengitystä. Hän sipaisi ihmissuden hiuksia ja paineli omaan sänkyynsä. Hän loi viimeisen katseen tuohon kauniiseen poikaan ja sulki silmänsä.

Aamulla olisi vuorossa aamiainen sänkyyn.

[Sissu]

Tykkään ideasta, huolestunut Sirius ja uupunut Remus, kliseinen mutta sellaiseksi kuvittelisin noiden kahden arjen

Lyhythän tämä oli, mutta sisällössä oli kuitenkin paljon asiaa, huolta, levottomuutta, läheisyyttä, huumoria, söpöilyä.

»Niin juuri. Joten ole kiltti…se ei ollut pyyntö! Ja puhu vähemmän ja ala nukkum... VAROVASTI!», Siruius huudahti kun poika hänen vierellään horjahti uhkaavasti.

tuo oli aika jännä lause, sekava mutta sellainen realistinen. Jää lukialle tilaa miettiä Remuksen kasvoja ja eleitä.

Aamulla olisi vuorossa aamiainen sänkyyn

aww...meidän Sirius<3

[Morrow]

Aww.. Tämä oli ihanaa luettavaa! Olkoon kuinka kliseinen ajatus hyvänsä, se ei laimenna lainkaan huolehtivan Siriuksen ja kärsivän Remuksen välisen suhteen hohtoa.

Ja kirjoitustyylisikin, se sopi tällaiseen pieneen kohtaukseen. Vaikka pituutta ei ollut paljoa, tekstiä oli helppo lukea, siinä oli tiettyä "ilmavuutta" (jos tekstistä niin nyt voi sanoa  ) ja rivien väleistä hohkasi syvyyttä ja tunnetta.

Aamulla olisi vuorossa aamiainen sänkyyn.

Tuo jäi minullakin ihanasti mieleen! ^^ Truu Sirius, ehdottomasti.

[Miriwi]

Kiitos kommenteista teille molemmille ^^  mukavaa että tykkäsitte.