Seinän väliin luikahtaneita (S)

[shaya]

Ikäraja: S
Genre: romance kaiketi
Paritus: Murjottava Myrtti/Harmaa leidi
Vastuuvapaus: Row omistaa, minä leikin.
Summary: Yksinäisinä hetkinään viemäriputkennurkassa Myrtti ajattelee, että se on ehkä rakkautta.

A/N: Eh... No tuota. Paritus on ehkä enemmän kuin rare, mutta itse kyllä olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ei kai siinä sitten. Tämä menee tällä kertaa sellaisiin haasteisiin kuin femme10, tupa-haaste ja random10, ja mulla oli biisi tunnelmahaasteeseenkin mutta hukkasin sen joten se siitä. Omistan tämän #jumalaisille, ya know who you are, ja erityisesti Kiirunalle, koska olet mielettömän inspiroiva ja Ruskikselle, koska olet ihanainen ja rohkaiseva. Näin.

”Olenko minä oikeastaan koskaan kertonut, kuka olin eläessäni?”

Se on jälleen niitä kysymyksiä, joihin Myrtti ei tahdo vastausta. Värisyttää, tärisyttää, hengästyttää; se tapa jolla tuo puhuu asioista, sillä elämä on Myrtille kaikki ja ei mitään. Hän ei koskaan uskaltaisi puhua siitä tuolla tavoin, ei kuolemastakaan, ei mistään; vaikka oliko hänellä lopultakaan edes mitään menetettävää? Myrtti ei ole rohkea, ei edes väitä niin; rohkeutta varten tuossa vieressä on tuo, kalpeanharmaa (Myrtti on vaaleampi ja Korpinkynsi kuitenkin) ja miellyttääkseen Myrtti nyökkää; ei tahdosta; kyllä minä tahdon, oi, kerro! Ja ajatuksissa taas ei älä älä älä minä en tahdo tietää!, sillä Myrtille riittää nykyinen koska entinen on kuitenkin parempi.

”Et sinä oikeasti tahdo. Tajuan kai miksi.”

Lettejä siellä, täällä, tuollakin, jossakin, Myrtti pudistaa kiireesti päätään ja kujertaa; pongahtaa ylös siitä missä istuu, ei; leijui. He ovat molemmat leijuvaisia; upottautuneina perimmäisen vessakopin syvennyksiin, toinen käsi aina seinän väliin luikahtaneena ja sitten ne huulet; kohdatessaan kuin vettä, soljuvaa, viileää, raikasta ja mintunvihreää. Myrttiä kutittaa kielen alta kun Harmaa leidi – Myrtistä nimikin on liian hieno vessanpönttötytön suulle –, suutelee kuin vain hän osaa; ei sillä että Myrtillä olisi vertauskohde. Ei hän edes tahtoisi, sillä tuolla tuossa – Myrtille aina tuo tuossa, muuten liian hienoa – on kapeat ja pitkät sormet; juuri Myrtin lettien poimuihin sopivat, korkeat posket ja sellainen nenä, jota kellään muulla ei ole; se ei ole kyömy eikä suora eikä nykeröinen kuten Myrtillä, aivan omanlaisensa; epätodellisia, Myrtti kuiskaa, mutta sulkee sitten suunsa; se napsahtaa ääneti, vahinko, mutta ei tuo tuossa huomaa, ehkä vain esittää mutta kuitenkin.

”Eläessäni minä olin onneton.”

Myrtti ei tiedä mitä sillä tarkoitetaan, ei ehkä mitään; ehkä liikaakin. Onko hopeanharmaa nyt onnellinen, tässä, sormet Myrtin peukalon ympärillä ja varpaat ristikkäin, vai onnettomampi koska on kuollut ja ei ole ollenkaan? Myrtti tahtoo itkeä, kuolema kuolema kuolema miksei hän ollut siellä, mistä tulivat ne keltaiset silmät ja mitä! Vaikka eipä sillä, että Myrtillä olisi vertailukohde. Ehkä kuolema olisi pahempi, sillä siellä ei olisi ketään joka upottaisi Myrtin viileänsuloisiin suudelmiin ja puhuisi arvoituksilla. Ei sitten ketään, tai ehkä paljonkin. Myrtti ei tiedä.

Suudelmien välissä Myrtti hymyilee ja vakuuttaa, että se oli kauniisti sanottu. Eikä hän huijaa, valehtele; puhu palturia; hänelle kaikki Harmaan leidin sanoma on kaunista, eikä sillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ettei Myrtti oikeasti tahdo kuulla. Yksinäisinä hetkinään viemäriputkennurkassa Myrtti ajattelee, että se on ehkä rakkautta.

[Siiseli]

Jeij, ekaekaekaeka!

Jos olisin herkempi, olisin laskenut muutaman kyyneleen matkaan. Mutta en ole, joten tyydyn vain hehkuttamaan tämän kauneutta ja herkkyyttä ja sitä kuinka rakastan kirjoitustyyliäsi. Ainoa, mitkä hieman häiritsevät tekstin sujuvuutta, ovat nuo puolipisteet.Niitä tuntuu pongahtelevan esiin liian monta. Ne rikkovat aavistuksen tekstin rakennetta, mutta en keksi miten muuten niitä voisi muuttaa.

Kaunis, erityisen kaunis, ja muutenkin aaveista puhutaan ja kirjoitetaan äärettömän vähän. Tämä oli erilainen, nätti ja näpsäkkä ja semmoinen, öh, kaunis.

Onko hopeanharmaa nyt onnellinen, tässä, sormet Myrtin peukalon ympärillä ja varpaat ristikkäin, vai onnettomampi koska on kuollut ja ei ole ollenkaan?

<3 aww, Siiselimöntti suli kasaksi.

Neitiseni, sä osaat kirjottaa hienoa tekstiä <3

- Siiseli

[Ruskapoika]

Uii, kiitti omistuksesta<3

Mie en oo Myrtistä paljoo lukenu, mutta sie sait kuulostaa sen niin ihanalta hahmolta tässä, että haluun ehdottomasti lukee enemmänkin siulta Myrtistä. Kun Pottereissa siitä saa vaan ärsyttävän kuvan, tosin se saattaa johtua, että Potta ei tykkää siitä niin hirveesti Kuitenkin, Myrtti siis oli hienosti kuvattu jopa ajattelijaksi tässä, eikä pelkäksi härnääjäksi, ja vessojen vedellä täyttäjäksi. Harmaan leidin ajatuksia tässä ei kuvattu paljoa, paitsi kyllä nuista sen sanoista pysty jotain päättelemään. Mutta se sopi tähän mainiosti. Paritus on ihana rare, ja koko ficin tunnelma on sellainen hieman haikea ja salaperäinen.

miellyttääkseen Myrtti nyökkää; ei tahdosta; kyllä minä tahdon, oi, kerro! Ja ajatuksissa taas ei älä älä älä minä en tahdo tietää!, sillä Myrtille riittää nykyinen koska entinen on kuitenkin parempi.

Mie en tierä mikä tässä miuun iski. Ehkä se oli noi kursivoidut kohdat, mutta miusta tässä tulee niin hyvin esille Myrtin kuoleman pelkääminen. Ehkä menneisyydenkin pelkääminen. Sekä sie oot käyttäny hyvin tota puolipistettä, sen käyttö sopi tähän.

He ovat molemmat leijuvaisia; upottautuneina perimmäisen vessakopin syvennyksiin, toinen käsi aina seinän väliin luikahtaneena ja sitten ne huulet; kohdatessaan kuin vettä, soljuvaa, viileää, raikasta ja mintunvihreää.

Tuo huulien kuvailu. Mintunvihreää<3 Sulin tälle kohdalle.

Suudelmien välissä Myrtti hymyilee ja vakuuttaa, että se oli kauniisti sanottu. Eikä hän huijaa, valehtele; puhu palturia; hänelle kaikki Harmaan leidin sanoma on kaunista, eikä sillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ettei Myrtti oikeasti tahdo kuulla. Yksinäisinä hetkinään viemäriputkennurkassa Myrtti ajattelee, että se on ehkä rakkautta.

Todella hyvä lopetus, jonka jälkeen oon kyllä ihan liian vähäsanainen. Kauniisti lopetettu. Myrtin ajatukset on koottu hienosti; että se on ehkä rakkautta. En voi muuta kun aawwittaa tätä<3

Ehkä sekasin kommentti pitkään aikaan Mutta kiitos ihanasta lukunautinnosta hani

Teidän,
Ruskapoika

[shaya]

Siiseli, taas jeij. (oli pakko joooo) Hei mitä mitä mitä sää siellä puhut nainen!? Kyl täs kuviossa joku mättää jos sää aattelet että olisit saattanu itkeä mun ficille jos olisit herkempi, koska hei, tää ei ole itkettävä ja apua. Tuota noin, puolipisteet... Mun ongelma. Tiekkö mun beta just laski että yhden ficcini yhdessä luvussa(joka oli alle kakstonninen) oli melkein sata puolipistettä, joten krhm, voisin joo vähän vähentää. Ja kyllä, aaveista kirjoitetaan kamalan vähän! Varsinkin femmeä(okei no ei siel ole keitä parittaa). Ja näpsäkkä... tulee mieleen Aku Ankka, se Roopen assistentti siitä, mikä neiti Näpsä onkaan. Otan silti kohteliaisuutena. Ja anteeks sekava vastaus, aivot lagaa. Aww aww aww ja kiitos!

Ruskapoika, musta Myrtti on hirveän symppis hahmo ja on tyhmää, kuinka Row on tehnyt siit möhkön ilkeilijän. Hänellä on vähän taipumusta tehdä yksiulotteisia hahmoja, joten ficcaajien harteille jäänee se hahmojen syventäminen. ˆˆ Harmaan leidin tahdoinkin jättää vähän etäisemmäksi, minusta kaksi PoVta olisi ollut näin lyhyeen ficciin liikaa... ja hitto sun kanssasi, sait juuri mun päähän idean pidemmästä ficistä aaveparituksella(not gonna happen, eieieieieiei). Kuitenkin. Paritus tosiaan rare, mutta mää pidän rareudesta. Kirjoista Myrttiin on napattu juurikin tuo kuoleman pelko, ennemmin kuin muu, koska kirjoissahan tämä alkoi porata kun kuolema vain mainittiinkin jne. Kivaa siis että sen huomasit. Mintunvihreä tuli kyllä aika puskista, itse asiassa lisäsin sen juuri ennen julkaisua, ja epäilin että oliko se liian random. Nähtävästi ei. Kiitos kommentistasi ja pyhpahmöhmyh se mitään sekalainen ollut!

Kiiruna, niin, munusta aaveet ylipäätään ovat hirveän kiinnostavia, se, miten he suhtautuvat aaveiluun, miltä se tuntuu, millaista on nähdä elävät ja kuolleet ja itse olla olematta mitään. Ja Harmaa leidi on tosiaan arvoituksellinen; hänhän on korpinkynnen tupakummitus ja Rowena Korpinkynnen tytär(ellen puhu aivan puuta heinää). Mua kiehtoo myös ajatus että Harmaa leidi on nähnyt Myrtin elävänäkin. Ehkä vielä joskus kirjoitan asioille toisen näkökulman - jos en sitä niin muista aaveista varmasti ainakin. Ajattelen tuon Myrtin itsensä arvottomaksi tuntemisen myös vähän samaan tyyliin kuin äskön sanoin, eli että aaveille arvoasteikko menisi vähän niin kuin iän mukaan, ja Harmaa leidihän on vanha, todella todella vanha. Hyvin usein suhteissa on tosiaan dominiova ja tossutettava puoli, ja tässä suhteessa Myrtti kyllä alistui sanomattakin; ehkä nuoruutensa ja kokemattomuutensa takia tai sitten tuon lapsekkaan innostuksen, ilon ja onnen, joka saa Myrtin näyttämään naiivilta Harmaan leidin rinnalla. Oi ja olen aika otettu jos tämä ficci jäi kutkuttamaan mielenpohjaa! (Puolipisteisiin en kommentoi muuta kuin että voit lukea mitä vastasin Siiselille ja että asia on työn alla(ja hyvin nolo, mutta virheitä kaiketi tapahtuu, varinkin kun olen vielä siinä vaiheessa, jossa oma tyyli vasta kehittyy.)) Hmm, ja kiitos, tuo että olen inspiroiva on ehkä suurin kohteliaisuus ikinä(tietysti sekin vaikuttaa, että juuri sää sen sanoit). Mää oikein ruikutan sua kirjoittamaan sen Myrtti/Harryn(i dislike Harry, mutta sää luultavasti saat senkin kirjoitettua vähän kivemmaksi ˆˆ)!

[Funtion]

…no onpa tää randomparitus. Harmaa leidi/Myrtti? Really? No, sulta voi odottaa mitä vaan.

Ei hän edes tahtoisi, sillä tuolla tuossa – Myrtille aina tuo tuossa, muuten liian hienoa – on kapeat ja pitkät sormet; juuri Myrtin lettien poimuihin sopivat, korkeat posket ja sellainen nenä, jota kellään muulla ei ole; se ei ole kyömy eikä suora eikä nykeröinen kuten Myrtillä, aivan omanlaisensa; epätodellisia, Myrtti kuiskaa, mutta sulkee sitten suunsa; se napsahtaa ääneti, vahinko, mutta ei tuo tuossa huomaa, ehkä vain esittää mutta kuitenkin.
…no huh mitä puolipisteiden väärinkäyttöä ja miten pitkä lause! : DDD Siis… mitä tässä lopulta edes lukee? Ei hän edes tahtoisi, sillä tuolla tuossa on kapeat ja pitkät sormet, epätodellisia, Myrtti kuiskaa mutta sulkee sitten suunsa? Mitä? Mä en vaan ymmärrä tätä lausetta… tässä on liikaa kaikkea.

Tää oli… tää oli sitä shayamaista tekstiä, mistä en pidä niin kovasti. Ylipitkiä lauseita joista ei saa tolkkua, kaksoispisteiden armotonta väärinkäyttöä, kokonaisuus joka ei oo ehkä kokonaisuus lainkaan… mä en tiedä oikein mitä mä ees tajusin tästä. Vai tajusinko mitään. Okei, yhden asian mä ainakin tajusin:

Värisyttää, tärisyttää, hengästyttää; se tapa jolla tuo puhuu asioista, sillä elämä on Myrtille kaikki ja ei mitään.
Tajusin että tää oli mun lempparikohta — tää oli lyhyt lause (siis noihin muihin verrattuna…) ja tän pystyi ymmärtämään ja tässä oli kaunista runollisuutta, värisyttää, tärisyttää, tykkään riimittelystä!

Mä oon kuitenkin iloinen siitä, että tässä ei ollut niitä sun käyttämiä hassuja outoja sanoja, jotka ois tehnyt tästä vielä järjettömän. Että tää oli jollain tapaa selkee. Ehkä mun ois pitänyt keskittyä tähän paremmin ja pilkkoa itsekseni noita lauseita kahtia, mut se ois ollut liian vaivalloista, eikä lukeminen saa olla liian vaivalloista. Kiitos tästä kuitenkin, oli kiva lukee vähän jotain erilaista sulta! (Ja sydän vielä tähän loppuun jottet vihaa mua: <3)

[Psychopathetic]

Aivan käsittämättömän ihanaa tekstiä, oikeasti.
En muista milloinkaan lukeneeni ficciä kahdesta aaveesta, tulipa tämäkin koettua.
Värisyttää, tärisyttää, hengästyttää; se tapa jolla tuo puhuu asioista, sillä elämä on Myrtille kaikki ja ei mitään.
Tämän kohdan on tainnut joku muukin mainita, eikä ihme, aivan ihana lause.

Lettejä siellä, täällä, tuollakin, jossakin, Myrtti pudistaa kiireesti päätään ja kujertaa; pongahtaa ylös siitä missä istuu, ei; leijui.
Ihana lause tässäkin, luin tämän ainakin kolme kertaa uudelleen ihan vain lukemisen ilosta.

Kiitoksia tästä, ja anteeksi onneton kommentointini.

-Riksu

[shaya]

fierté, haha en tiedä oliko tuo aloitus kohteliaisuus vai ei, mutta mä kyllä tykkäsin tämän parituksen kirjoittamisesta tosi paljon! :--D Ja joo, myönnettäköön että tuo mainitsemasi lause on ihan jäätävän pitkä (toisaalta tää teksti on myös kauhean vanha). Lähinnä tuo lause nyt kuitenkin sanoo ettei Myrtti tahtoisikaan että sillä olisi vertailukohdetta Harmaaseen leidiin, ja kuinka se tavallaan pitää sitä aina itseään parempana, vaikka molemmat aaveita ovatkin. Että se Harmaa leidi on kinda epätodellisen oloinen kaikessa siniverisyydessään, haha. Sä selkeesti et pidä näistä mun vanhemmista teksteistä juuri lainkaan, huh? :--D Mutta joo, tulkinnanvar4aisuus ei tietysti ole kaikkia varten. Also pakko sanoa että sulla ihan selkeesti on jopku juttu riimeihin!!1 Sydämiä takaisin koska sain sun kommentista paljon irti: <3

Rickidy, haha, joo, aaveista ei kai kauheasti kirjoiteta noin ylipäätäänkään, mutta luullakseni vielä vähemmän yhydessä. Harmi! Ja hei, ei sun kommenttisi mikään onneton ollut - kiitos että vaivauduit ja ihanaa kuulla että pidit tästä! (:

[L.E]

Ihan ensiks on pakko sanoa, etten mä oikeastaan edes pidä Myrtistä. Rowling on tehnyt siitä aika yksioikoisen ja lattean ja ainakin musta rasittavan, mutta sun Myrtti oli sympaattinen ja paaaaaljon mielenkiintoisempi, tykkäsin

Osan lauseista jouduin lukemaan useampaan ootteeseen, kun ajatus katkesi kesken. Mutta tykkäsin sun sanavalinnoista (etenkin mintunvihreästä) ja puolipisteiden käyttö oli enemmänkin toimivaa kuin häiritsevää. Teksti eteni jotenkin soljuvasti, omalla painollaan. Ja Harmaa Leidi on upea hahmo, josta kirjoitetaan ihan liian vähän! Se tuntuu jotenkin tosi erilaisesti Myrttiin verrattuna, joka on kömpelö ja lapsellinen ja pelkää kuolemaa.

Mutta aaveista olis kivaa lukea enemmän, joten vinksvinks