Hubbabubba. (H/D K-11) Epilogi

[Liar]

Name: Hubbabubba
Kirjoittaja: avada
Rating: K11 Upsila laski ikärajan
Beta: KAKKOS LUVUSTA TÄMÄN ON BETANNUT PASKA/emmöö JOKA TODELLAKI NUSSII PILKKUJA, JOTKU NIISTÄ ON JO PUHKI. JA KIITOS HÄNELLE. <3<3<3<3
Genre: romance, fluffy.
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa kaikki hahmot. enkä saa rahaa
Summary: Dracolle annetaan tehtävä jota hän ei pysty suorittamaan joten hän menettää perintönsä ja kaiken mitä hänellä ennen on ollut, miten hänelle käy?
A/N: Tässä on ensimmäinen ficcini ei ehkä ole parasta laatua, kirjoitan lisää jos joku tykkää. Luvut ovat ärsyttävän lyhyitä mutta niitä tulee monta. Kommenttia?

Luku 1. Pimeä Piirto.

Draco Malfoy istui Luihuisen oleskeluhuoneessa, hän oli nukahtamaisillaan läksypinonsa päälle.
"Draco, eikö sinun kannattaisi mennä nukkumaan, sinulla on huomenna tärkeä päivä." kuului Pansy Parkinsonin ääni niin lähellä Dracon korvaa että se sai pojan hätkähtämään. Sitten hän muisti sen asian jonka oli luultavasti unohtunut jonnekkin Taikuuden Historian läksyjen sekaan. Huomenna hän todella joutuisi ottamaan vastaan Pimeän Piirron vasempaan käteensä.
"Ei, minä en ota sitä vastaan." Draco mutisi lähinnä itselleen.
"MITÄ?!" Pansy oli ilmeisesti kuullut kuitenkin.
"Minä en kannata Tiedät-kai-ketä, minä en todellakaan kannata häntä, enkä myöskään kannata Dumbledorea ja Potteria. Olen tässä tilanteessa vain sukuni kuuluisan Kuolonsyöjä maineen takia." Pansy näytti erittäin järkyttyneeltä kuten varmaan olikin, Draco ei ikinä ollut sanonut sitä ennen ääneen.
"D-Draco, kulta, sinä h-hourit, mene nukkumaan." Pansy sai sekaisesti sanottua.

Draco otti tavaransa ja harppoi kohti poikien makuuhuonetta. Myrtti ja Kalkaros olivat ainoat jotka olivat ennen kuullut Dracon sanovan jotain tuon suuntaista, Kalkarokselle Draco oli tietenkin sanonut koska tiesi tämän olevan tavallaan kaksoisagentti jästien nimityksen mukaan ja tämä olisi   halutessaan voinut auttaa Dracoa tekemään päätöksensä. Hän oli käskenyt Dracon valita niin miten itse tunsi parhaaksi, hänellä olisi kaksi vaihtoehtoa;
hän itse tai suvun kunnia. Ei sillä ettei hänelle olisi suvun kunnia merkinnyt melkeinpä 40% elämästä ja oli täysin riippuvainen perinnöstään hänen oli tottakai valittava pimeä puoli. Draco tiesi että hän tulisi vihaamaan loppuelämäänsä jos ottaisi Piirron käsivarteensa.
Draco nakkoi tavaransa matka-arkkuunsa, riisuutui ja pomppasi sänkyynsä. Dracolla ei mennyt hetkeäkään ennenkuin tuhisi jo syvässä unessa.

Draco oli unessaan pelaamassa huispausta, toisella joukkoeella oli mustat kaavut ja toisella valkoiset, Dracolla puolestaan oli harmaa. Draco pelasi jahtaajana, hän ei tiennyt kumman puolen maalisalkoihin hänen pitäisi saada Kaato joka juuri oli heitetty hänen syliinsä. Hän heitti sen summassa jollekkin muulle ja katsomosta joka oli juuri täyttynyt valtavilla määrillä ihmisiä kuului valtavia buuauksia, Draco oli ilmeisesti heittänyt väärän puolen pelaajalle, musta kaapuisille. Seuraavan kerran kun Draco sai kaadon hän heitti sen valkokaapuiselle joukkoeelle, kuului katsomosta saman verran halveksuvia ääniä.

Draco heräsi aamulla pöllön huhuiluun hänen sänkynsä yläpuolella. Dracon huonoksi onneksi se oli hänen perheensä pöllö, Draco tiesi jo mitä se koskisi eikä se fakta parantaisi Dracon päivää. Hän nyt kuitenkin otti kirjeen pöllön jalasta ja luki sen.

Draco

Oletan että tiedät mikä kunnian päivä tänään on ja oletan myös että saavut Pohjoiseen torniin tänään kello 18 ottamaan vastaan Pimeyden piirron ja jatkamaan sukumme perinnettä.

Isäsi, Lucius.

Draco hautasi naamansa tyynyyn ja kirkui. Sitten kun hän (erittäin vastahakoisesti) nousi ja puki koulukaavun päälleen, Hän kävi herättämässä Crabben ja Goylen. Draco kävi vielä siistimässä hiuksensa, kasvonsa ja vaatteensa ennenkuin he pääsivät minnekkään jossa meni noin puoli tuntia.
"Voi Draco, tänään on sinun päiväsi!" Pansy Parkinsonin ääni kaikui Luihuisen oleskelu huoneessa kun Draco käveli alas kierreportaikkoa. Kun hän näki vähän paremmin hän huomasi että koko huone oli koristeltu julistein joissa luki: "Onnea, Draco!"
Draco ei pahemmin jaksanut välittää koko jutusta, koska hän ei ollut ylpeä sen aiheesta ja se vaivasi hänen päätään muutenkin.
"Menen aamupalalle." Hän mutisi ja käveli kaikkien ohi Crabbe ja Goyle perässään, he näyttivät siltä etteivät olisi halunneet lähteä.

Dracolla ei ollut ruokahalua. Syömisen sijaan hän katseli Potteria ja tämän ystäviään. On heilläkin helppoa kun on syntynyt taistelemaan Voldemortia vastaan. Potter oli kääntynyt katsomaan Dracoa ja Dracon huomaamattaan he tuijottivat toisiaan hetken aikaa mutta kun Draco havahtui mietteistään hän kääntyi nopeasti. Jos hän olisi katsonut vielä pari sekuntia kauemmin hän olisi huomannut Harryn epäluuloisen katseen.

Sitten hän lähti salista nopeasti Liemien tunnille, Kuhnusarvion opetukseen. Dracon harmiksi tunti oli jaettu Rohkelikkojen kanssa, nuo niin tunnetusti ällöttävän jalomieliset ja typerän uhkarohkeat ihmiset niin ottivat Dracoa päähän. Häntä ärsytti ajatus siitä että Luihuisilla oli velvollisuus mennä pimeän puolelle ja Rohkelikoilla olla sitten niin ärsyttävän puhtoisia.
"Tänään me teemme Rotundus juoman, sen ominaisuudet rajautuvat siihen että se lihoittaa ihmisiä, sitä käytetään usein liian laihoille..."
Draco tyrskähti ja lopetti kuuntelemisen. Joten ei kuullut kun Kuhnusarvio kysyi että oliko joku hätänä. Kun taululle rupesi viimein tulemaan tekstiä liidusta joka liikkui itsekseen, Draco haki aineet ja rupesi pilppomaan niitä. Draco oli kaatanut mietteissään Cremor nimistä ainetta pöydälle ja kun huomasi tämän rupesi kiljumaan.
"Ei se ole noin kamalan tarkkaa." Oli Crabben tuumaus.
"M-m-minun uusi kallis kaapuni on pilalla ihan pilalla tämä on kamala vääryys, tämä koulu saa kyllä ostaa uuden!" Draco karjui samalla kun kaatoi koko padan jossa oli jo jonkinverran valmistunutta juomaa, Crabben päälle joka lihosi hetkessä ainakin 50kg edellisestä painostaan, Draco ei voinut muutakuin virnistää ja lähti sitten luokasta erittäin vihaisena.

Draco oli istunut monta tuntia mököttämässä poikien makuusalissa, hän oli onnistunut varomaan Pansya ja juhlaseuruetta oleskeluhuneessa ja valitti itsekseen kun elämä oli perseestä.
"Samaa mieltä." Kuului ääni jostakin läheltä ja Draco säikähti niin paljon että lensi ainakin puolimetriä ilmaan.
Blaise Zabini kömpi ulos vaatekaapista ja näytti erittäin pölähtäneeltä.
"Mitä hemmettiä sinä siellä kaapissa teit." Draco sanoi onnistuen peittämään järkytyksensä sarkastiseen ilmeeseen.
"No, katsos kun olen kaappihomo." Draco repesi nauramaan. "Ethän sinä ole enään kaappihomo kun kerroit minulle." Draco sanoi.
"Nokun tiedän ettet sinä jaksa kertoa muille." Blaise sanoi samalla kun tuli istumaan Dracon viereen. "Mikä sinulla on?"
"Kaikki menee pieleen kun pitää ottaa se merkki. Enkä edes tiedä miksi minä menisin Tiedät-kai-kenen puolelle. Minulla ei ole minkäänlaista halua nuolla hänen kengänpohjiaan ja kuitenkin saada Kidutuskirouksesta, se ei ole arvolleni sopivaa."
"No mikset sano vastaan?"
"Hah. Pilaisin sukuni maineen ja Isäni vihaisi minua ja menettäisin perintöni." Draco kuulosti erittäin epätoivoiselta.
"Olen pahoillani, en voi auttaa, sinulla on tosiaan vaikea tilanne."
Draco ei voinut mitään, hänen poskelleen vierähti yksinäinen kyynel. Seuraava asia mitä hän tunsi oli Blaisen kädet lohduttavasti hänen ympärillään, Draco ei pyristellyt vastaan, hänestä se oli outoa ettei hän havainnut sitä häiritseväksi että kyseinen henkilö oli samaa sukupuolta. He olivat siinä hetken kun Draco kysyi heikosti:
"Paljonko kello on?"
"Puoli kuusi." Balise vastasi ja irrottautui Dracosta, näyttäen oudon rentoutuneelta.
"Minun pitää mennä." Draco näytti erittäin alakuloiselta.
Draco pääsi alakertaan ja samalla Luihuiset päästivät pari Weasleytten ilotulitteita huoneeseen. Pansy näytti normaalia pirteämmältä ja hyökkäsi Dracon päälle.
"Nytkö se tapahtuu!" Hän kysyi innoissaan.
"Hammasiso." Oli Dracon kommentti asiaan. Pansy kiljaisi ja peitti suunsa samalla kun Draco pinkoi ovea kohti.

Draco tuli Pohjoisen tornin ovelle, hän kohotti kätensä ovenkahvaa kohti mutta laski sen ja astui pari askelta taaksepäin ja kääntyi lähteäkseen kun hän kuuli äänen.
"Unohtuiko jotakin?" Sanoi Lucius Malfoy.
"E-ei." Draco astui sisälle ja näki pari ihmistä joiden keskellä seisoi Voldemort, seinillä oli pari soihtua ja muuten paikka oli ihan tyhjä ja kolkko. Draco tärisi kauhusta ja pelosta.
"Istu ole hyvä."
Draco istui jakkaralle joka oli asetettu keskelle huonetta.
"Ojenna käsi ja nosta hihaa."
Draco teki kaiken mahdollisimman hitaasti. Ei, ei, ei, ei, ei, ei..
Voldemort asetti sauvansa Dracon vasemmalle kädelle.
"Ei." Dracola pääsi vähingossa.
"Mitä sanoit, poikaseni?" Voldemort kysyi.
"Eh, en mitään, sattuuko se?" Draco kuulosti erittäin hätääntyneeltä.
"Tottakai."
Draco vinkaisi ja tunsi samassa hirveän polttavan kivun käsivarressaan. Draco katsoi kättään ja katui että oli katsonut. Se punotti, sitä kirveli ja poltti. Draco näki kun siihen oli muodostumassa jo jotain jäkeä. Polttava kipu pysyi siinä vielä monta minuuttia ja kun Voldemort oli ottanut sauvansa Dracon kädeltä, Draco katsoi kättään ja kauhistui, siinä oli ihan selkeä käärme ja pääkallo. Dracon kasvot muuttuivat vieläkin kalpeammaksi ja juoksi nopeasti pois taakseen katsomatta. Dracon kättä poltti vieläkin, hän juoksi ja juoksi ihan tietämättään minne. Pian hänen matkansa päättyi kuitenkin kuvainnollisesti kuin seinään. Hän oli törmännyt johonkin. Se jokin oli Potter.
"Mistäs Malfoy on tulossa?"
"Ei ole sinun asiasi." Draco sanoi ja huomasi jotain mitä ei hetkeä ennen ollut huomannut, hän itki. Draco nousi ja jatkoi juoksemistaan ja oli pian jo Luihuisen oleskeluhuoneella. Wheeeeeeee! Poks! poks! Huudot ja kaikki muukin oli tällä kertaa pahempia kuin ikinä. Pari tyttöä tuli tarjottimien kanssa Dracoa vastaan. Draco tuuppasi heidät tieltä ja kaatui suoraan Pansyn päälle.
"Näytä se!" Pansy kiljui kurkku suorana.
Draco huomasi että Pansyn hampaat olivat vieläkin valtavat. Hän tuuppi kaikki tieltä ja ryntäsi makuusaliin. Hän avasi oven ja näki että Blaise oli vieläkin siellä. Draco heitti kätensä tämän ympärille.
"Ei se mitään." Blaise sanoi samalla kun taputti Dracoa selkään.
"Kyllä se jotain!" Draco huusi muttei liikkunut. Hetken kuluttua hän pomppasi sänkyynsä ja käpertyi pienelle sykkyrälle.

A/N: Voin jatkaa tai lopettaa, päättäkää te.


[size=85]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]

[Sierra]

Jatka vaan, Draco on hellune ja söpö   <3

Voldy o ilkee ku satuttaa Dracoo yhyy   mut ei siitä sitten enempää

En kyl ymmärrä miten Hubbabubba liittyy tähän tarinaan    muut ehkä se selviää viellä.

[Liar]

Kiitos kommenteista. <3
Juu, selviää seuraavassa luvussa tai ainaki jossaki vaiheessa  

[emmöö]

Okei, hmm.
Tämä oli ihan hyvä ficinalku, ja idea on kiva.
 Teksti oli pääosin ihan sujuvaa, mutta kirjoitusvirheitä oli liikaa. Onko sinun äitisi ihan oikeasti betannut tämän? Sanavirheitä ei oikeastaan ollut, mutta pilkkua joutuu kyllä siirtämään, ja esim. suuri sali kirjoitetaan pienellä, eikä isolla.
 Toivoin sinun hankkivan ihan oikean betan, esimerkiksi minä olen käytettävissäsi. Minulla on ilmoitus Sulkakynän Haluatko betaksi? -topicissa, joka kannattaa lukea jos kiinnostaa. Yksäriä vain! :'D

 Mutta, itse lukuun.
Tämä luku oli siis hyvä, ja varsinkin kun ensimmäinen ficci sinulta.
 Tykkään hetistä enemmän kuin slashista, mutta kyllä minä D/H :takin luen ihan mielelläni.
Uskon oikeasti, että tästä tulee hieno ficci!
 Luku oli ihan sopivan pituinen, vaikka itse sanoitkin olevan lyhyt.  Seuraavaksi voisitkin laittaa jatkoa!  
    >emmöö

[hogwarts]

Joo jatka vain Ihan kivaltahan tämä alku kuulostaa, ja rakastan kaikkea H/Dtä niin että miksen siis tätäkin. Joten jatkat tosiaankin, ihan hyvä alku!!

[Liar]

Sierra kiitos kommentista ja kyllä se hubbabubba jostakin ilmestyy.

emmöö kiitos sullekki palautteesta (se on odotettua) ja erityisesti betaamisesta

hogwarts kiitos kommentista.

A/N: Noniin nytten sitten sain betan niin ei pitäisi olla niin paljo virheitä

Toinen luku

Harry heräsi valtavaan kiljuntaan, joka ei tullut kuitenkaan mistään läheltä. Harry tarrasi refleksimäisesti sauvaansa ja laittoi lasit päähänsä, ja katsoi kuka olisi voinut kiljua. Harry ei kuitenkaan nähnyt mitään muuta, kuin että kaikki muutkin kuudesluokkalaiset pojat olivat heränneet ääneen. Kaikki, paitsi Ron.

"Mikä se oli?" kuului aika monelta.
"Ei sitä voi tietää, ainakaan vielä", vastasi Dean Thomas.
"Menen katsomaan", Harry sanoi, veti vaatteet päälleen, ja oli lähdössä.
"Hän ja hänen sankarikompleksinsa", Ron mutisi, hän oli ilmeisesti herännyt. Harry
ei jaksanut väittää vastaan, vaan juoksi portaikkoon. Oleskeluhuoneessa istui Hermione
nenä kiinni kirjassa, jossa puhuttiin jotakin jästeistä ja heidän ruokailutavoistaan.

"Tiedätkö sinä kuka kiljui?" Harry kysyi häneltä.
"Mitä? Ai, joo. Se oli varmaan Ginny, hän on nähnyt tässä pari yötä painajaisia
Valedron päiväkirjasta ja ensimmäisestä lukukaudestaan. Hän herää aina kiljumalla."
"Ai. Hermione, haenko Ronin jos mennään nyt aamiaiselle?"
"Juu, mennään vain."
Harry lähti harppomaan takaisin makuusaliin. Hän astui ovesta sisään ja huomasi että kaikki olivat nukahtaneet uudelleen.
"Ron, herää. Pitää keretä syömäänkin ennen ensimmäistä tuntia."
"Mitä, syömään? Tottakai", Ron mutisi ja hieroi silmiään. Harry siirtyi ikkunan luokse katselemaan pihalle. Siellä paistoi aamuaurinko ja oli kirkas päivä.
Harry näki kahden thestralin lentävän kiellettyyn metsään. Harrylle tuli mieleen Sirius, ja hänen mielialansa laski kovasti. Harry huokaisi, ja kääntyi katsomaan oliko Ron valmis, mutta tämä pomppi yhdellä jalalla keskellä makuuhuonetta yrittäen kiskoa housuja jalkaan.

"Oletko kohta valmis?"
"Joo", Ron sanoi ja napitti paitaansa. Harry lähti kävelemään pois huoneesta hitaasti, ja hän oli menossa portaikossa kun Ron otti hänet kiinni.
"Mitä meillä on ensimmäisellä tunnilla?"
"Öh... Pimeyden voimilta suojautumista, kai", Harry vastasi ja oli kompastua Koukkujalkaan, joka hyökkäsi Harryn jalanjuureen kiehnäämään.

Hermione nousi oleskeluhuoneen sohvalta ja lähti laahustamaan poikien perässä jotenkin
poissaolevana.
"Kuka se oli joka kiljui?" Ron sanoi niin yhtäkkiä, että Harry hätkähti, oli ollut niin hiljaista.
"Hermione sanoi että se saattoi olla Ginny, nähnyt painajaista salaisuuksien kammiosta."
"Ai."
Ystävykset saavuttivat suuren salin, josta kuului normaalia enemmän ääntä ja puhetta.

He kävelivät sisälle saliin, ja huomasivat että kaikki keskustelivat kiivaasti. Paitsi Draco
Malfoy joka näytti oudon surulliselta ja erottui joukosta.

"Muuten, näin Malfoyn juoksevan itkien pitkin käytäviä eilen", Harry tuumasi.
"No eipä näytä mieliala kohonneen", Ron sanoi, häntä ei kiinnostannut aihe sitten
yhtään, toisin kuin Hermionea, joka oli juuri laahustanut heidän viereensä.
"Mihin aikaan? Missäköhän hän oli ollut?"
"Seitsemältä. Ei sitä koskaan voi tietää."
He istuivat Rohkelikkojen pöytään ja rupesivat miettimään, mistä kaikki puhuivat.
Harryn silmät laajenivat lautasen kokosiksi kun hän katsoi opettajien pöytään.
pimeyden voimien suojautumisen opettajan paikalla istui itse Gilderoy Lockhart.

"Mitä helvettiä hän täällä tekee?!" Ron huudahti; hänkin oli ilmeisesti huomannut Lockhartin.
"Mietin juuri samaa, entä missä on Kalkaros?" Hermione sanoi ja haravoi opettajien pöytää katseellaan. Samalla Dumbledore nousi seisomaan ja alkoi puhumaan.

"Hyvät oppilaat, pimeyden voimilta suojautumisen opettaja vaihtuu, koska meidän rakas professori Kalkaroksemme on joutunut lähtemään suorittamaan toista työtehtävää, hänet korvaa vanhimmille oppilaillemme tuttu Gilderoy Lockhart. Hän ei välttämättä muista
kunnolla asioita. Niin että jos joku osaa ja haluaa, niin voisi mielellään auttaa opettajaamme..."
Salista kuului suuri "Äääääh", mutta Dumbledore jatkoi vielä puhumistaan.

"Ja sitten ilmoittaisin vielä että joukkoomme on saapunut uusi oppilas, hän on jo viisitoista vuotta, ja koska taikaministeriö on jättänyt hänet vahingossa huomaamatta, hän pääsee tänne
vasta nyt. Hän siirtyy kuitenkin viidennelle vuosiluokalle, ja oletan, että te autatte ja tuette häntä.
Tämä kaikki on uutta hänelle, koska hän on jästisyntyinen ja Norjasta, lajittelemme hänet tässä ja nyt. Lauren, tulisitko tänne?"
Erittäin iloisen näköinen tyttö käveli hitaasti pienelle jakkaralle joka oli asetettu opettajien pöydän eteen, tytöllä oli olkapäille ulottuvat vaaleat hiukset, jotka vivahtivat harmaata, sekä pelottavan kirkkaat turkoosit ja uneksivan näköiset silmät. Tyttö veti Lajitteluhatun päähänsä, ja hetken kuluttua hattu huusi:
"Rohkelikko!" Muutamat Rohkelikot hurrasivat ja pari Luihuista buuasi. Kun tyttö käveli Rohkelikon pöytää kohti, eräs Luihuinen yritti kampata hänet, mutta tyttö väisti tämän oudon taidokkaasti. Tyttö tuli istumaan lähelle Harrya, Ronia, Hermionea ja Ginnyä.

"Väistit aika hyvin tuon Luihuisen", Ron sanoi ja uppoutui takaisin perunamuusiinsa.
"No ei se nyt niin vaikeaa ollut", tyttö sanoi.
"Hei, olen Ginny Weasley, ja tässä on Ron, veljeni, sekä Hermione ja Harry."
"Moi, minä olen Lauren Crévelt."
"Minä voin auttaa sinua tutustumaan Tylypahkaan, jos se käy?" Ginny kysyi.
"Kiitos", Lauren sanoi ja rupesi syömään.

"Ginny muuten, olitko se sinä joka kiljuit aamulla?" Ron kysyi Ginnyltä, ja näytti huolestuneelta.
"Juu.. Anteeksi jos herätin."
Harry katseli opettajien pöytään miettien mitä he tekisivät Lockhartin suhteen, kun heillä olisi häntä jo ensimmäisellä tunnilla.

Harry, Ron ja Hermione lähtivät salista jättäen Ginnyn ja Laurenin puhumaan. He suuntasivat pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan, ja istuivat aika eteen. Kun Gilderoy tuli luokkaan,
kaikki katsoivat häntä ihmeissään.

"Öh, te kaikki taidatte tuntea minut jo, mutta jos haluatte nimikirjoituksen, voin kuitenkin antaa sellaisen, mutta tänään opiskelemme, eeh.. tainnutusloitsua, haluaisiko joku kertoa minulle mikä se on?"
Kaikki AK :n entiset jäsenet nostivat kätensä ylös ja näyttivät pitkästyneiltä.

"Öh, sinä, kuka nyt oletkaan", sanoi Lockhart osoittaen Nevilleä.
"Se tainnuttaa uhrin kunnes loitsitaan vastakirous."
"Mitä meinaa tainnuttaa, ja mikä on vastakirous?"
Luokasta kuului valtava määrä mutinaa, joista saattoi erottaa sellaisia lauseita kuin "Miten tuon annetaan opettaa", ja "Hänestä ei ole erottamaan ruotsalaista ruttukuonoa unkarilaisesta sarvipyrstöstä."
"Mitä ne ovat?" Gilderoy kysyi, ja koko luokka repesi nauruun. Loppu tunti meni vastaillessa Lockhartin kysymyksiin, eikä opetuksesta tullut mitään.

Kun he pääsivät luokasta, he rupesivat kapuamaan pohjoistorniin, ennustustunnille.
"Miksiköhän meillä on tämä tunti yhdessä viitosten kanssa, ja miksi näitä portaita
pitää olla näin paljon?" Ron valitti.
"Dumbledoren mielestä emme ole viidesluokkalaisia edellä joten jaamme tunnit, mutta näistä
portaista en tiedä", Hermione sanoi ja Harry tyrskähti.

He kävelivät Ginnyn ja Laurenin luokse jotka nähtävästi olivat ystävystyneet nopeasti.
"Hei taas", Hermione sanoi tytöille ja istui tyynylle heidän viereensä. Harry ja Ron istuivat myös tyynyille, ja Punurmio tuli hössöttämään luokan eteen.

"Tänään harjoittelemme ennustamista yrittämällä aistia mitä ympärimmälle tapahtuu. Noniin, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa, tuntekaa, haistakaa, maistakaa tätä paikkaa ja aikaa, mutta nähkää sisäisellä silmällänne."
Pari tyyppiä huokaisivat syvään, mutta sulkivat silmänsä. Hetken kuluttua koko luokka oli puoliunessa, kun joku kiljaisi.
Harry avasi simänsä ja katsoi kuka se oli ollut. Hän näki Laurenin hengittävän raskaasti ja tämä näytti erittäin pelokkaalta.

"Mikä on kultaseni?" Punurmio oli kävellyt tytön luokse, ja pian muitakin rupesi kerääntymään hänen ympärilleen.
"Minä... Minä näen jotakin. Se on poika, hänet heitetään jostakin huoneesta ulos."
"Miten sinä näet tämän? Oletko sinä paikanpäällä, vai miten?" Punurmio kysyi selvästi innostuneena.
"Ei, näin sen kuin jonkun elokuvan pääni sisällä", Lauren sanoi ja avasi silmänsä hitaasti.
"Oletkos sinä sieltä Norjasta?" Punurmio oli alkanut hymyilemään.
"Olen."
"No sehän on sitten selvä, sinä olet näkijä!"
"Mitä?" muutama luokasta huusi.
"Menepäs käymään rehtori Dumbledoren luona ja kerro hänelle näystäsi. Te loput, jatkakaa siitä mihin jäitte."

Lauren lähti pinkomaan pois luokasta ja muut menivät takaisin istumaan puheensorinan saattelemana.

"Ei tullut yllätyksenä, hän tuntui koko aika tietävän mitä seuraavaksi tapahtuu", Ginny kuiskasi heille.
Pian he makasivat taas lattialla ja Harry huomasi nukahtavansa.

[coward]

that's cool.. odotan kovasti jatkoa..
kävi kyllä Dracoa sääliks.. :/

[Liar]

coward kiitos kommentista ja tässä sitä jatkoa

Kolmas luku

Draco istui kasvihuoneissa törkkimässä jotain puunlohkoa taikasauvallaan. Matami
Verso oli mennyt hakemaan jotain opettajien huoneesta ja hän oli jättänyt luokan
tutkimaan pieniä oksia joiden päässä kasvoi sinisiä lehtiä. Muutama oli saanut sen
tanssimaan tai laulamaan serenadeja. Dracoa väsytti. hän oli valvonut koko yön ettei
olisi nähnyt painajaisia. Hän oli nähnyt niitä alkuyöstä ja eikä ollut uskaltanut
nukkua enää. Draco katseli kun joku oli saanut puunoksansa vaihtamaan väriään
vaaleanpunaiseksi.

Matami Verso tormutti huoneeseen taas ja leijutti perässään mullalta näyttävää ainetta.

"Tämä on erikoista multaa, se saa kasvit kasvamaan simin nähtävästi... Noniin, kuka
on löytänyt mitä sillä oksallanne voisi tehdä?"
Vain pari ihmistä viittasi. Verso katsoi pettyneenä luokkaa, mutta osoitti sitten
Millicent Bullstrodea.

"Öh, se laulaa ja tanssii?"
"Se tekee paljon muutakin", Verso sanoi. "Se on osa Calmomiti -lientä josta en tiedä muutakuin että
sillä on jotain tekemistä muodonmuutosten kanssa..."

Kukaan ei kuunnellut, kaikki vain leikkivät tikuilla ja melkein puhkoivat toistensa
silmät. Verson höpötys jäi lopusta oksien laulamisen alle ja toisten Luihuisten
naurun kun yksi tikuista rupesi steppaamaan Verson puheen tahdissa. Pian kaikki
rauhoittuivat, mutta eivät lopettaneet leikkimistään kokonaan ja Dracolla meni hermot
yhdessä vaiheessa kun pari oksaa, joille oli kasvanut kädet ja jalat, tuli
pomppimaan tämän olkapäälle ja hoilottamaan You are my sunshinea.

"Noniin, tunti päättyy. Voitte mennä", Draco kuuli oksan hoilotuksen läpi.
Oppilaat alkoivat tunkemaan kasvihuoneen oven läpi ja Draco jäi odottamaan että tungos haihtuisi.

Draco oli kävelemässä Tylypahkan pihan läpi ja huomasi sen uuden tytön tuijottavan
häntä silmät selällään. Draco käveli ihan piruuttaan tytön viereen ja kysyi:

"Onko jokin hätänä?"
"Sinä!" Oli tytön vastaus. Draco meni hämilleen, eihän he olleet ennen tavanneet.
"Mitä minusta?" Draco kysyi.
"Sinä olet se! Ja et sinä voi puhua minulle, olen jästisyntyinen, kuulin vähän juttua
Ginnyltä teistä Luihuisista", Tyttö sanoi ja lähti nopeasti, jättäen Dracon tyhmän
näköisenä yksin seisomaan. Draco hiihti sisälle nopeasti ennen kuin kukaan huomaisi
mitä äsken tapahtui. Seuraavaksi Dracoa vastaan käytävässä tuli Ginny. Hänkin
mulkoili Dracoa kummaksuvasti, mutta ei sitten sanonut kuitenkaan mitään. Draco
alkoi epäillä että Rohkelikot aikoivat tehdä jotain pilaa hänen päänsä menoksi, mutta
unhoti ajatuksensa kun hän kuuli äänen takaansa:

"Hei, Draco, olit kumman hiljainen tunnilla, onko jokin hätänä?" sanoi Blaise Zabini.
"Ei, väsyttää vain", Draco sanoi ja kääntyi ympäri nähdäkseen juttukaverinsa.
"Ai, sitten et varmaankaan jaksa jäädä illalla juhlimaan Pansyn synttäreitä
oleskeluhuoneeseen."
"En taida..." Draco huokaisi syvään, häntä ei olisi vähempää voinut kiinostaa jotkut
Pansy Parkinsonin syntymäpäivät.
"Niinkö? Sepä mukava kuulla!" Pansy oli juuri saapunut paikalle kuulemaan tämän ja
löi Dracoa poskelle ja lähti kävelemään nenä kattoa kohden tyrmille päin.
"Ei sitä nyt noin raskaasti pitäisi ottaa", Blaise sanoi.

Draco lähti kävelemään Pansyn perään, hänen pitäisi käydä hakemassa muodonmuutosen
oppikirjansa seuraavalle tunnille.
Kun Draco pääsi oleskeluhuoneeseen, oli häntä vastassa valtava kylmyysaalto. Takassa
ei ollut tulta. Kukaan ei ollut ollut siellä koko päivänä. Draco hiippaili poikien
makuuhuoneeseen ja laahusti sänkynsä viereen. Hän rupesi penkomaan laatikoitaan ja
etsimään kirjojaan, ja kun hän löysi ne, hän juoksi alas portaita ja törmäsi Blaiseen
joka oli samalla asialla kuin Draco.

"Ai, anteeksi", Blaise sanoi ja hiihti punaisena portaat ylös. Draco huokaisi syvään
ja jatkoi matkaansa ulos oleskeluhuoneesta käytäville. Heillä olisi yhteinen tunti
kaikkien kuudesluokkalaisten kanssa. Draco oli saavuttanut oven kun hänen ohitseen
pelmahti täsmälleen samaan aikaan Pansy ja Blaise, kurvaten hänen ohitseen ainoalle
vapaalle pulpettiparille jättäen Dracon nyrpistyneenä seisomaan yksin oviaukon
keskelle. Kauhukseen Draco huomasi ainoan vapaan paikan olevan Potterin vieressä.
Draco ei missään nimessä olisi voinut edes harkita Rohkelikon viressä istumista ja
kaikista Rohkelikoista vähiten Harry Potterin kanssa. Draco jäi seisomaan keskelle
luokkaa ärsyyntyneen näköisenä ja sai muutamia kummeksuvia katseita muilta
oppilailta.

Pian McGarmiwa tuli luokkaan ja sähläsi jotain kirjojensa kanssa kunnes huomasi Dracon.
"Herra Malfoy on hyvä ja istuu."
"Mutta..."
"Ei mitään muttia, ellet sitten halua seisoa siinä koko tuntia, ethän?"
"No en", Draco sanoi ja istuutui mahdollisimman reunalle. Draco tuhahti ja jäi
kuuntelemaan mitä McGarmiwalla oli asiaa.

"Tänään te harjoittelette parinne kanssa ihan oman muotonne muuttamista, mutta
käytämme apunamme Snimwu nimistä kasvia. Uskoisin että te Luihuiset tiedätte jo mikä
sen on mutta selitän nyt muillekin."
Draco lopetti kuuntelemisen, mutta kun McGarmiwa otti laukustaan niitä Dracolle ennestään tuttuja laulavia oksia, hän mutisi:
"Olen saanut noista hemmetin tikuista tarpeekseni tänään."
"Aha", Harry sanoi.

"Mitä kielenkäyttöä, nuori herra Malfoy, viisi pistettä pois Luihuisilta", tokaisi McGarmiwa.
Draco tuhahti: "En minä sinulle mitään sanonut, Potter", ja kääntyi katsomaan
Blaisea ja Pansya. Draco mulkaisi heitä halveksuvasti.

McGarmiwa liikkui luokassa jaellen niitä oksia. Kun hän oli Dracon ja Harryn kohdalla,
professori antoi Dracolle tikun joka pomppi kuin rasavilli kakara. Se rupesi steppaamaan ja
tökkäsi samalla Dracoa silmään.

"Ai hemmetti!" Draco kerkesi huutaa ennen kun potkaisi McGarmiwaa, joka sitten
tönäisi Dracoa vahnigossa, joka löysi itsensä Harryn päältä luokan lattialta.
"Mitä Merlinin nimeen sinä riehut, Malfoy? Nouse ylös!" Harry tuijotti Dracoa haavi
auki.
"No nouse itse!"
"No ei onnistu kun olet siinä!"
"No perse! En minä tee mitään mitä sinä käsket! Eli en voi nousta tästä!"
"No on se nyt kumma jumalauta!" Harry karjui Dracon korvaan niin että tämä pomppasi
väkisinkin ylös. Hermione, joka oli istunut Harryn ja Dracon edessä, näytti
hämmentyneeltä ja kuiskasi Ronille:

"Mitä tuo nyt oli olevinaan?" Ron ei reagoinut mitenkään, joten Hermionen piti
tökätä häntä.
Harry ja Draco olivat päässeet takaisin penkilleen. Nyt luokkakin oli rauhoittunnut
ja McGarmiwa sai jaettua lisäohjeita, otettuaan 10 pistettä Rohkelikolta ja
Luihuiselta.

Kun Draco pääsi tunnin päätyttyä takaisin oleskeluhuoneeseen, häntä odotti siellä
pöllö, jolla oli kirje jalassaan. Draco avasi kirjeen ja luki sen neljä kertaa läpi,
koska ei kauhunsa seasta saanut havannoistettua kunnolla mitä siinä luki.

Hra Malfoy,

Sinut on kutsuttu ensimmäiseen Kuolonsyöjä -kokoukseesi.
Kokous on rääkyvässä röttelössä tänään, puolen yön aikaan.
Kalkaros ottaa sinut mukaansa, en kyllä tiedä missä hän on, mutta käskin hänen ottaa
sinut matkaan tällipajun luona.

Herrasi, Voldemort.
Nähdään pian.

Draco kiljaisi kauhusta ja sai näin Millicent Bullstroden kysymään oliko tällä joku
hätänä.
"E-ei ole", Draco sanoi ja lähti illalliselle.

Käytävällä Riesu ripotteli liidunjäänteitä oppilaitten päälle, mutta Draco sai
kaikki väistettyä. Draco oli saavuttanut suuren salin oven, kun hän käveli Luihuisen
pöytää kohti hän tunsi valtavan poltteen takaraivossaan. Hän kääntyi katsomaan kuka
tuijotti, ja he olivat: se uusi tyttö, Weasleyn tyttö, Weasley, Potter, kuraveri-Granger ja Dumbledore.
Draco saattoi näyttää sadasosa sekunnin pelokkaalta, mutta
onnistui kääntymään ajoissa pois.Draco söi mahdollisimman nopeasti, mutta
Dumbledore rupesi pitämään jonkinlaista puhetta koulun säännöistä, koska monta
toisluokkalaista oli käynyt kielletyssä metsässä eilen. Draco ei viitsinyt kuunnella
vaan lähti salista syötyään perunamuusia ja lihapullia.

Draco ei olisi halunnut mennä takaisin oleskeluhuoneeseen, koska muisti juuri että
Pansylla oli ne juhlat.
"Tuletko sinä sisälle?" Pansy kiljaisi, hän oli ilmeisesti ollut Dracon takana
kotsomassa kun Draco seisoi hölmön näköisenä tuvan ulkopuolella.
"Joo joo", Draco sanoi ja pomppasi muotokuva-aukon läpi. Sisällä oli jonkin näköistä
kakkua, kermakaljaa ja jotain muutakin.

"Sori, ei oikeen saatu mistään mitään parempaa", Crabbe selitti Pansylle, joka oli
tullut Dracon perässä huoneeseen.
"Hmph", Pansy tuhahti ja säntäsi tyttöjen makuusaliin, ilmeisesti vaihtamaan
vaatteita. Draco istui sohvalle katselemaan takkatulta.

Pian huoneeseen rupesi lappaamaan ihmisiä. He näyttivät olevan jotain
pullonpyörityksen tapaista, mutta Draco ei sitä nähnyt, koska hän oli nukahtanut
siihen sohvalle, unettomaan uneen.

Kun Draco heräsi, hän hätkähti kauhusta.
"Paljonko kello on?!" hän huusi.
"Öh. Varttia vaille kaksitoista", Blaise sanoi joka istui Dracon vieressä. Juhlaväki
oli siirtynyt juomaan ja syömään.
Draco ei kerennyt sanoa sanaakaan vaan ryntäsi vaille sanan kohdalla jo ulos. Kun
hän tuli ulko-ovelle, se oli lukossa. Draco joutui rikkomaan ikkunan ja menemään
siitä ulos. Hän juoksi pihalla, hänellä oli kylmä, pihalla oli luultavasti hallaa.

Kun Draco tuli tällipajulle hän törmäsi Kalkarokseen joka oli täynnä naarmuja ja arpia.
"Mitä sinä olet ollut tekemässä?" Draco lipsautti.
"Ei ole sinun ongelmasi", Kalkaros sanoi ja tarttui Dracoa hihasta ja rupesi
raahaamaan tätä liikkumattoman tällipajun alle. He tallustelivat salatunnelissa
eteenpäin ihan hiljaa. He tulivat rääkyvään röttelöön, ylhäältä kuului paljon ääniä
ja askelia. Draco tuli huoneeseen Kalkaroksen perässä. Huoneessa oli paljon ihmisiä,
mutta Draco ei tuntenut kuin vanhempansa ja pari muuta ihmistä.

"Noniin, nyt haluan kuulla miten olette onnistuneet tehtävissänne", sanoi erittäin
jäätävä ääni. "Severus. Sinulla on ollut tehtävänäsi vakoilla Dumbledorea ja
Feeniksin kiltaa. Oletko tehnyt tämän?" Voldemort kysyi.
"Olen, mestari", Kalkaros sanoi.
"Niinkö?" Voldemort sanoi näyttäen tutkivan Kalkaroksen kasvojen piirteitä vähän
turhan tarkasti.
"Kyllä."
Kalkaros näytti ehdottomasti siltä että olisi yrittänyt vastustaa lukilitista.
"Vai niin", Voldemort sanoi ja kääntyi jonkun miehen luokse jota Draco ei tuntenut.
Draco kuunteli vain mitä Voldemort sanoi hänen vanhemmilleen.

"Lucius, sinulla on ollut tehtävänä vakoilla ministeriötä, oletko onnistunut?"
"Olen, mutta he eivät näytä tekevän mitään tavallisuudesta poikkeavaa, herrani."
"Hyvä, hyvä." Voldemort sanoi ja kääntyi vuorostaan Dracon puoleen joka olisi
viimeinen keneltä ei olisi kysytty mitään. "Sinulla ei ole ollut vielä mitään
hauskaa tekemistä, mutta saat sellaista nyt."
"Ehmns", Draco sai sanottua.
"Noniin, te muut paitsi Malfoyt voitte poistua", Voldemort sanoi ja ympäriltä rupesi
kuulumaan samalla hirveästi räks ääniä. "Noniin, kertoisin teille että Severus
Kalkaros on pettänyt meidät, hän on auttanut sitä ylihörhöä kukistamaan minut ja
sinun, Dracon, tehtävä on tappaa Kalkaros."
"M-m-m-m-MITÄ?!" Draco huusi.
"Onko sinulla vastaan sanomista, jos epäonnistut erotan sinut ja tapan sinut."
Voldemort sanoi ja katosi. Samalla lähti Lucius ja Narcissa Malfoykin, jättäen
Dracon keskelle rääkyvää röttelöä, yksin. Draco lähti kävelemään samaa reittiä takaisin
mitä oli tullut Kalkaroksen kanssa. Draco käveli ja käveli miettien miten hän
onnistuisi tappamaan Kalkaroksen, hänhän oli auttanut Dracoa vaikeissa tilanteissa
ja muutenkin, hän oli ollut kuin toinen isä Dracolle. Ei hän pystyisi tekemään
sitä.
Draco tuli Luihuisten oleskeluhuoneeseen, siellä oli muutama ihminen nukahtanut
lattialle tai muualle. Draco käveli heidän ohitseen ja meni vuoteelleen makaamaan.
Hän rupesi hakkaamaan päätään sängyn päätyyn, mutta nukahti kuitenkin pian.

A/N: *Kerjää kommenttia koiranpentu ilmeellä*

[emmöö]

Hejjj, tämä oli tosi kiva luku betattavaksi. Saat kirjoitettua näitä aika hyvään tahtiin, on minullakin sitten töitä.. ^^,
Kirjoitusvirheitä ei ollut ihan hirveästi, mutta vieläkin on se kun joku sanoo jotain, niin heittomerkin jälkeen tulee pilkku eikä sisäpuolelle mitään. Esim.
 

"Se tekee paljon muutakin", Verso sanoi.

Tuossa sinulla ei ollut tuota Verso sanoi, mutta mehän muokattiin koko lausetta vähän.. : D Muttah, sinä kirjoittaisit siis näin: "Se tekee paljon muutakin." Verso sanoi.
Mutta anyway, kyllä minä kuitenkin korjailen.. 8D
 Teksti ei töki pahasti, että pystyy hyvin lukemaan. Jos luet itse huomaat varmaan mitä tarkoitan.
 rakkain terveisin vielä rakkaampi betasi,
 emppöhkispöö

[Liar]

A/N: vähän kesti soori

Luku 4

Draco heräsi valtavaan päänsärkyyn. Hän katsoi kelloa ja huomasi sen olevan vasta
kuusi aamulla. Ne parit jotka olivat kerenneet makuusaliin asti nukkumaan eilen,
kuorsasivat kuin mitkäkin karhut talviunellaan. Draco nousi istumaan sängyllään ja
katsoi tupatovereitaan.

"He vihaisivat minua jos pettäisin heidän niin suuren idolinsa", Draco ajatteli.
Hänen päässään oli pyörinyt vain yksi asia, Kalkaros.

Draco lähti puettuaan, katsomaan olisiko Kalkaros jo tullut takaisin ja sivuttanut
Lockhartin. Kun Draco käveli käytävällä, hän oli onnistunut ylittämään kaikki
nukahtaneet luihuiset oleskeluhuoneesta, hän herätti pari taulua ja törmäsi veriseen
paroniin, mutta onnistui kuitenkin löytämään tiensä Kalkaroksen huoneen ovelle.

"En minä nyt voi mennä sinne kuudelta aamulla, vaikkei siellä olisikaan ketään",
Draco ajatteli ja oli juuri kääntymässä pois, kun kuuli äänen.
"Herra Malfoy on hyvä ja tulee sisään", sanoi Kalkaros. Draco säikähti pahasti,
mutta avasi oven silti ja käveli sisälle.
"Sinä olet tullut takaisin tänne", Draco sanoi ja istui tuolille huoneen nurkassa.
"Kyllä, niin olen, mutta se ei tainnut olla sinun asiasi", Kalkaros sanoi ja raapi
päätään joka oli normaalimpaa rasvaisempi.
"E-ei, minulla ei ollut erityisesti mitään asiaa", Draco valehteli ja se
näkyi jopa hänen kasvoistaan.
"No kerro nyt, etten noussut turhaan", Kalkaros alkoi näyttää jo vihaiselta.
"No... Tiedät-kai-kuka on saanut sinusta selville että olet pettänyt hänet ja
tuota... Minun pitäisi tappaa sinut", Draco ei ollut viitsinyt mainita ettei
pystynyt tekemään sitä.

"Meinaatko tehdä sen?" Kalkaros kysyi ja jopa hymyili.
"En minä tiedä, en taida pystyä siihen, sinä olet ollut minulle kuin isä, en voi
tehdä sitä", Dracon onnistui punastumaan, joka oli aika omistuista niin vaaleille
kasvoille.
"No sitten meillä molemmilla on ongelma. Olemme pettäneet pimeyden lordin ja
tarvitsemme apua, ellet sinä sitten tee sitä mitä sinun käskettiinkin tehdä. Se toimisi
molemmille, minä pääsen hengestäni kitumatta ja sinä saat olla normaalisti", näillä
sanoilla Kalkaros sai Dracon näyttämään puusta pudonneelta.

"Ehm?" Draco sai kurkustaan. "No hyvä on, minä yritän, jos se ei sinua kerran haittaa
niin sen pitäisi auttaa asiaa. A-a-a-av-ava... Ei se onnistu", Draco sanoi ja
riiputti päätään.
"No sitten meidän ei auta kuin mennä Dumbledoren puheille. Menemme sinne illalla,
nyt emme kyllä voi", Kalkaros sanoi ja laskeutui taas makuuasentoon ja veti peiton
päälleen. Draco hiippaili ovesta ulos.

"Tapahtuiko tuo juuri oikeasti, eihän tämä ole unta?" Draco lähti näiden
mietteiden saattamana kävelemään ylös portaikkoa. Draco tuli takaisin
oleskeluhuoneeseen jossa pari hänen tupatoveriaan olivat saaneet itsensä hereille.

"Missäs Dracoliiniseni on ollut, näin aikaisin?" Pansy tuli kiehnäämään Dracon kylkeen.
"Ei kuulu teille", Draco sanoi ja työnsi Pansyn pois.
"Uuu, oliko se hänen asioitaan?" pari kysyi silmät suurinpiirtein lautasen kokoisina.
"SE EI KUULU TEILLE, MISSÄ MINÄ KÄYN!" Draco karjui ja katsahti kelloon joka näytti
seitsemää. "Ja minä menen nyt syömään, kiitos, hei."
Hän pinkoi ovesta ulos. Draco päätti olla syömättä mitään, ja lähti heti
saliin saavuttuaan, vaikka siellä oli noin kaksi ihmistä. Hän ei halunnut mennä
takaisin. Hän lähti harhailemaan ympäri koulua, hän teki sen mitä oli halunnut tehdä
aika kauan, hän halusi etsiä toisten tupien oleskeluhuoneet. Draco oli aina halunnut
ärsyttää rohkelikkoja laittamalla jonkun pilan heidän oleskeluhuoneensa eteen. Draco
kolusi melkein kaikki alakerrosten taulut, muttei löytänyt mitään. Draco siirtyi
torneille ajatellen että siellä olisi paljon tilaa tupahuoneille. Hän löysi
Korpinkynnen tuvan, taulu sen edessä oli kysynyt häneltä aivan järjettömän
kysymyksen, mihin hän ei osannut vastata, mutta hän viritti lanka-ansan jotta siihen
kompastuisi kun tulisi sisältä. Hän hihitteli itsekseen ja jatkoi matkaansa. Hän
käveli seitsemännen kerroksen käytävää eteenpäin, pysähtyen jokaisen ison maalauksen
eteen. Hän rupesi juoksemaan, koska kello alkoi lähennellä kahdeksaa.

"Salasana?" ääni kysyi, mutta Draco jatkoi juoksemistaan kunnes tajusi että oli
löytänyt jonkun oleskeluhuoneen.

Draco käveli hitaasti taaksepäin tarkastellen maalauksia.
"Salasana?" sanoi nainen vaaleanpunaisessa silkkileningissä. Draco hymyili vinosti.
"Ömm... Vadelmapiiras?" Dracolla ei ollut aavistustakaan mikä olisi ollut oikein.
Sitten taulu siirtyi sivuun ja avasi aukon huoneeseen. Dracon silmät laajenivat
hämmästyksestä samalla kun hän kurkisti sisälle. Siellä oli tyhjää, kaikki
nukkuivat. Draco naurahti ääneen ja astui sisälle.

Draco järkyttyi siitä kodikkuudesta, lämmöstä ja punaisesta, se oli täsmällinen
vastakohta luihuisten oleskeluhuoneelle. Hän hihitteli itsekseen ja lähti
hiippailemaan ympäriinsä. Hän katseli ympärilleen ja huomasi maassa jonkun hopeisen
kangasmytyn ja tyhjän paperin. Hän nosti ne lattialta tutkiakseen niitä, mutta samassa portaikosta
kuului ääniä. Draco juoksi äkkiä pois, vieläkin nämä kaksi esinettä käsissään. Hän
käveli ripeästi pois käytävältä ennen kuin joku Rohkelikko tulisi ulos. Draco jäi
harmittelemaan, kun ei ollut ehtinyt pilailla rohkelikkojen kustannuksella. Pian hän
kuitenkin tunki kangaskaistaleen ja paperin laukkuunsa ja lähti pihalle
taikaolentojen hoidon tunnille. Hän oli jo unohtanut Kalkaroksen ja Dumbledoren.

Draco tuli pihamaalle jossa oli erittäin kylmä. Draco palasi samantien sisälle
hakemaan enemmän vaatteita.
Onnekseen Draco sai huomata, että hänen oleskeluhuoneensa oli tyhjä. Hän haki
kaulahuivin, lapaset, tummanvihreän villapaidan ja villasukat, hän tunki ne päälleen
ja lähti uudelleen ulos. Nyt hän sentään tarkeni mennä pihalle. Hän juoksi pihamaan läpi
Hagridin mökille, siellä oli aloitettu jo tunti. Draco yritti tunkea muitten
Luihuisten keskelle, mahdollisimman huomaamattomasti.

"Mites herra Malfoy tulee näi myöhäs?" Hagrid oli huomannut tämän yrityksen
piiloutua.
"Öhh. Piti käydä sairaalasiivessä, flunssan alkua", Draco valehteli. Ei hän
tietenkään voisi sanoa, että oli ollut Rohkelikkojen tuvassa.
"No, kuitenkin, tänään me opiskelemme joulutonttuja nyt kun talvikin on niin
lähellä", Hagrid sanoi. "No kukas tietää mitä ne ovat?"

Kaikki kädet nousivat.

"No vaikka Hermione, kun nyt olit ensimmäinen", Hagrid ei ilmeisesti osannut
läheskään kaikkien nimiä.
"Ne ovat joulupukin, jota ei ole olemassa, apureita", Hermione sanoi.
"Ööh. Väärin. Sinä siellä, Zabini, olikos se?" Hagrid jatkoi ja Hermione näytti
järkyttyneemmältä kuin ikinä, hänen silmänsä kostuivat ilmeisesti, muttei hän
kuitenkaan itkemään ruvennut.

"Ne ovat sukua banaanipuukuoriaisille ja ne tuhoavat puita", Blaise selitti.
"Ehm.. Ei, eikö kukaan tiedä mitä ne ovat?" Hagridin ääni kävi jo huolestuneeksi.

Draco virnisti ja vaivautui nostamaan kätensä ilmaan.

"No, Draco Malfoy on hyvä ja kokeilee vastata", Hagridin ääni kohosi leuhkivaksi,
kun hän sanoi Dracon nimen, hän oli jopa muistanut sen.
"Ne ovat vapaita kotitonttuja, jotka pitävät joulusta ja hiippailevat metsissä,
levittäen sinne joulukoristeita."
"Aivan oikein, viisi pistettä Luihuisille", Hagrid hymähti ja Draco huomasi
Grangerin tytön katsovan tätä murhaavasti. Draco naurahti itsekseen ja katseli
tontun pomppimista. Sitten hänen mieleensä tuli taas Kalkaros.

Ei hän voinut pettää perhettään, sehän meinaisi, että häntä ei päästettäisi enää
kotiin ja hän menettäisi perheensä. Ei hän kyllä voisi Kalkarostakaan tappaa. Hänen
olisi pakko. Draco pohti mitä tehdä, koko tunnin lopun ja havahtui ajatuksistaan
vasta kun se tonttu pomppasi Dracon syliin.

"Pois siitä senkin saastainen elukka!" Draco karjaisi ja lähti tallustelemaan kohti
linnaa.

Hän muisti mitä oli tunkenut laukkuunsa, hän avasi sen ja otti ulos sen hopeisen
kankaanpalan. Hän tutkaili sitä hetken ja heitti sen ylleen. Draco katsoi miltä se näytti, hän ei nähnyt sitä ja tajusi, että se oli
näkymättömyysviitta.

"Mitä sellainen tekee Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa?" Draco mutisi ja heitti
viitan kokonaan ylleen. Hän ei tiennyt mitä tekisi sillä, ainakin hän lintsaisi
kaikki tunnit. Hän jatkoi löntystelyään eteenpäin.

Draco tuli käytävälle, ja näki Kalkaroksen ja McGarmiwan keskustelevan. Hän meni
kuuntelemaan.

"Ei, te ette voi tehdä niin, se on väärin, häntä tullaan syrjimään", McGarmiwa
melkeinpä huusi Kalkarokselle. Dracon olisi pakko yrittää, hänen naamansa meni
valkoiseksi.

"Avada kedavra", kuului kuiskauksena, mutta Dracon sauvasta tuli vain pari vihreää
kipinää.

Kalkaros kuunteli hetken ja yhtäkkiä kiskaisi viitan Dracon päältä.

"Hyvä, sinua etsinkin", Kalkaros sanoi ja otti poikaa hihasta ja rupesi raahaamaan
kohti rehtorin kansliaa. Draco näytti pöllämystyneeltä.
"Miksei se toiminut?" Draco mietti. (Mehän tiedämme vastauksen...Sitä pitää
tarkoittaa ja haluta satuttaa, jos joku ei ole sattunut Feeniksin kiltaa lukemaan
tai katsomaan.)

Draco ja Kalkaros saavuttivat kivihirviön, Kalkaros pölisi sille jotakin ja se
siirtyi. Kalkaros törkkäsi Dracon portaikkoon ja tuli itse perässä. Draco hätkähti
kun portaikko kohosi korkeammalle ja saavutti jonkinlaisen oven, josta Kalkaros
tunkeutui sisään.

"Severus, hyvä, koputus on kohteliasta", Dumbledore sanoi.
"Uskoisin että tiedät jo mikä meillä on ongelmana, kiitos sen Créveltin tytön",
Kalkaros selitti.
"Kyllä ja olen odottanut teitä jo pari päivää", Dumbledore hymyili joka ärsytti Dracoa.
"No olen saanut tässä aikaa pähkäillä teidän molempien ongelmat läpi. Kalkaros jää
tänne ja tilanne ei oikein muutu sinun kohdallasi, mutta Draco taas...

Hän saa muuttaa, jonkun jästisyntyisen kanssa, ettei tule tunnistetuksi. Hän saa siis
sijaisperheen. Tässä vaiheessa Draco oli jossakin järkytyksen yli menneellä
hämmästystasolla. "Ja koska hän on pettänyt myös luihuisten arvostuksen, hänet
täytyy siirtää Rohkelikkoon", Dumbledore sanoi kuin siinä ei olisi ollut mitään
erikoista ja katsoi vain kiinnostuneesti Dracon reaktiota joka oli sellainen mitä ei
olisi osannut odottaa, hän veti suloisimman koiranpentuilmeen naamalleen ja hakkasi
päätään Kalkaroksen olkaan.

"Miksi juuri Rohkelikko, miksei vaikka Korpinkynsi?!" Draco huusi.
"Koska et olisi siellä niin katseen alla, Rohkelikossa sinua tullaan pitämään
silmällä."
Nyt Draco rupesi huutamaan ja nakkomaan tavaroita. "No kenelle minä joudun mennä
asumaan? MINUSTA TULEE KÖYHÄ!" Draco karjui.
"Ehm. Saat mennä herra Potterin kanssa Dursleylle", Dumbledore sai
vain katsoa kun Dracolle oli jo kaikki liikaa, hän pyörtyi.

A/N2: Kommentit on kivoja

[emmöö]

Kuules, Lare.
 Tuon luvun tänne poksahtaminen oli ihan pelkästään mun vika (siis että siinä kesti niin kauan!), mä en betannu, laitoin epävirallisen (!) poikaystävän edelle!
 Noo, sainpahan betattua. Toivottavasti niitä virheitä ei sitten jäänyt, vaikka yritin etsiä niin ei kyllä löytynyt.  Mä tyksin luvusta, nyt vaan sitä vitosta betaamaan!
 >em.
 //Sinä ja sun hikkaniksit, ei auta yhtään! murräyh.

[coward]

pidin.
mutta ei voi olla totta, ei dracoa voi siirtää rohkelikkoon! ei sille sovi punanen ja kulta vaan vihree ja hopee..  :cry:
mutta jatkoa odottelen silti. (:
kiitos ja kumarrus.

[Liar]

coward kiitos kommentista, ei se Draco niin ilkee oo oikeesti vaikkei sille punanen sovikkaan :S

5. luku

Kun Draco heräsi, hän ei heti muistanut mitä oli tapahtunut, mutta kun sitten muisti hän
hakkasi päätään lattiaan jolle oli tippunut.

"No heräsithän sinä, niin voit myös valita menetkö neiti Grangerille tai Norjaan
sen uuden tytön kanssa", Dumbledore sanoi.
"Äääääääähh", Draco märisi ja katsoi anovasti Kalkarosta. Kalkaros vain katsoi
takaisin ilmeettömästi ja Dumbledore jatkoi puhumistaan.
"Noniin, Severus voisit käydä Dracon kanssa hakemaan hänen tavaransa, minä käyn
laittamassa hänelle sängyn ja muut asiat Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa."

Kalkaros nyökkäsi ja tökkäsi Dracoa kylkeen jotta tämä liikkuisi.
He kävelivät käytävällä joka oli melkein autio, vain pari ensiluokkalaista
Puuskupuhia pelasi jotain tuntematonta peliä käytävällä. Dracoa hirvitti, hän
joutuisi Rohkelikkoon, siis ROHKELIKKOON! Eniten Draco kuitenkin pelkäsi perheensä
vihaa ja tottakai omaisuutensa puolesta.

Kalkaros astui Luihuisten oleskeluhuoneeseen ja Draco seurasi perässä, mutta samalla
hänen päälleen lehahti valtava pöllö. Draco tunsi pöllön, hän oli nähnyt sen vain
viikko sitten.

Se kuljetti kirjettä jalassaan ja Draco pelkäsi pahinta ja sitähän se oli.

Draco (sinä et ole enää Malfoy).
Olen saanut tiedon että olet pettäny meidät ja lisäksi siirretty ROHKELIKKOON.
Sinä et ole enään meille mitään sukua, vaan vihollinen.

Lucius Malfoy

Draco yritti kääntää päätään katsoakseen ympärilleen viimeisen kerran, mutta hän
törmäsi Pansyn päähän joka oli kurkistannut hänen olkapäänsä yli ja lukenut kirjeen.
Seuraava asia jonka Draco tunsi oli läimäys poskeensa.

"HÄN ON PETTÄNYT PIMEYDEN LORDIN, HÄN ON PETTÄNYT PERHEENSÄ JA MEIDÄT JA HÄNET
SIIRRETÄÄN ROHKELIKKOON!" Pansy karjui niin että kaikki kuulisivat.

"Mitä?" kaikki jotka olivat kuulleet huusivat. Draco hätääntyi kun kaamea
ihmisjoukkio lähestyi häntä. Kalkaros kiskaisi Dracon pois sieltä ja kiidätti tätä
kohti makuusalia.

"Minä pidän ovea ja sinä otat tavarasi, nopeasti", Kalkaros sanoi. Draco ei
vastannut vaan kiireissään nakkoi tavaroitaan laukkuunsa. He rynnivät ihmisjoukon
läpi ovelle ja siitä ulos. He tulivat taas sen lihavan naisen muotokuvan eteen joka
kysyi pehmeästi:

"Tunnussana?" Kalkaros ei sanonut mitään, hän ei ilmeisesti tiennyt salasanaa vaan
odotti Dumbledoren tulevan kohta ulos. Kului hetki ja Draco alkoi kyllästyä, ja hän
tokaisi:

"Vadelmapiiras", ja ovi aukeni. Kalkaros mulkaisi Dracoa tutkivasti, mutta tyytyi
menemään sisään.

Kun he astuivat sisälle Draco ei kuullut sitä kysymystulvaa jonka oli odottanut
tulevan. Sen sijaan häneen luotiin vain murhaavia katseita. Lukuun ottamatta sitä
norjalaista tyttöä, joka hymyili, kaikki katsoivat kun Kalkaros saattoi Dracon
makuusaliin ja kääntyi itse pois. Draco tunsi paniikin valtaavan hänet kun hän jäi
oven luokse yksin seisomaan. Hän astui sisälle ja katsoi ympärilleen, hän huomasi
jonkun matkan päässä sängyn jossa oli hänen etunimensä. Draco heitti tavaransa sille
ja istui säkyyn. Pian hän kävi siihen maaten, ja hautasi päänsä tyynyyn.

"Ei Rohkelikkoon kuulumien voi noin kamalaa olla", sanoi ääni jonka Draco olisi
tunnistanut unissaankin. Draco nosti päänsä tyynystä äkäisesti ja kääntyi puhujan
suuntaan.

"Potter", hän tyytyi sanomaan.
"Hmm, sinua ei voi enään Malfoyksi sanoa", Harry sanoi.
"Elämäni on pilalla, onko pakko vittuilla? Sitä paitsi senhän pitäisi olla sinulle
vain hyvä asia etten ole enään taistelemassa teitä vastaan", Draco sanoi ja mulkaisi
vihaisesti Harryn selkää joka oli käännettynä Dracoa päin ja kasvot olivat pimeyden voimilta suojautumisen
kirjassa. Harry tuhahti ja kääntyi Dracoon päin muttei sanonut mitään.

"Miksi kyyläät?" Draco tokaisi.
"Sinusta ei tiedä ettet aio kirota takaapäin."

Kun Draco meni takaisin oleskeluhuoneeseen hän oli kiusaantuneempi kuin ikinä. Hän
ei voinut tehdä mitään eikä puhua kenellekään, vain seistä ja olla. Hän kuitenkin meni
istumaan tyhjälle nojatuolille yhdessä syrjäisessä nurkassa. Draco uppoutui
mietteisiinsä pitkäksikin aikaa kunnes joku taputti häntä olkapäähän. Draco vavahti
ja katsoi kuka oli tullut. Hän näki sen uuden norjalaisen tytön.

"Hei, olen Lauren, minä sain näyn että näin kävisi, tunnen olevani syyllinen ja
haluan auttaa sinua, tuliko tarpeeksi selvästi?" tyttö sanoi.
"Ahaa, mitä tuo sitten oli tarvoittavinaan?" Draco katsoi tyttöä vähän häkeltyneenä.
"Se siis ei ollut tarpeeksi selvästi. Minä voin auttaa sinua sopeutumaan tänne,
koska tiedän että se on vaikeaa", Lauren naurahti.
"Eli?" Dracon ilme oli kun hän olisi syönyt keitettyä kukkakaalia. Tyttö nauroi jo
ihan kunnolla ja sanoi:

"Niin että voisin olla sinun ystäväsi siihen asti että..." tyttö lähti pois,
jättäen Dracon erittäin hämmentyneeksi taakseen.

"No sehän oli ystävällistä", Draco hymähti ja katseli ikkunasta pihalle jossa oli
tämän vuoden kylmin päivä, lunta ei ollut satanut vielä vaikka pakkasta oli. Taas
Draco tunsi sen taputuksen olkapäällään ja tuhahti:

"No mitä nyt?"
"Ajattelin tulla höpöttämään sinulle", vastasi Dracolle jo vähän tutummaksi tullut
ääni.
"No mitä asiaa?" Draco kysyi vaivaantuneena ja ärtyneenä.
"Ei oikein mitään erityistä, mutta ajattelin jos sinulla on tylsää ja kaipaisit
juttuseuraa", Lauren sanoi ja istui pehmeälle nojatuolille Dracoa vastapäätä. He
juttelivat hetken huispauksesta joka sai Dracon valitettavasti huonolle tuulelle,
koska ajatteli ettei pääsisi enää pelaamaan kunnolla.

"Höm.. Lauren minulla olisi asiaa. Mutta se miksi ihmeessä sinä olet Malfoyn kanssa, on
kyllä tärkeämpi kysymys", puhuja oli Ginny joka oli tullut juuri tyttöjen
makuusalista.

"Tiedät kyllä ihan hyvin", Lauren sanoi kuuluvasti.
"Ja voisit itsekin harkita
asiaa jos antaisit hänelle mahdollisuuden, hän ei ole niin paha kuin kaikki
väittävät", ei kantautunut enään Dracon korviin. Draco jäi taas yksin nyt jo
erittäin pahasti turhautuneena istumaan, eikä hänen olotilaansa parantanut kun
Potter tuli oleskeluhuoneeseen katsoen Dracoa murhaavasti. Harry meni pälättämään
Ronille jotain ja Draco katsoi heitä kiinnostuneena. Draco ei ollut kuvitellut
Harrya yhtään sellaiseksi, hän oli odottanut hänen paistattelevan toisten huomiosta
ja kehuvan 'urotöillään'.

"Niin kuin sinä ennen", sanoi pieni ääni Dracon päässä. Draco huokaisi syvään ja
väistyi parin muun Rohkelikon katseelta.

Dracon seuraava päivä oli ihan hirveä, aamiaisella luihuiset kohtelivat häntä kuin
hän olisi aina kuulunut rohkelikkoon, eli ärsyttivät ja kiusasivat häntä. Dracosta
se oli pahin rankaisukeino, hänkö olisi normaali rohkelikko? Dracoa ärsytti myös
jatkuvasti pälättävä Lauren, joka puhui vuorostaan Ginnylle ja Dracolle. Kumma kyllä
Lauren oli saanut Ginnyn hyväksymään Dracon, ja se taas aiheutti sen, että muutkin
suhatutuivat häneen paremmin.

Viikot kuluivat. Draco oli ajatellut rohkelikot erilaisiksi. Hän oli ajatellut,
että he olisivat itserakkaita ja palvoisivat Potteria. Draco oli sopeutunut joukkoon
odottamattoman hyvin. Dumbledore oli kyllä ollut oikeassa, häntä pidettiin silmällä
kokoajan. Draco oli jo hermostua ja alitajunnassaan hän halusi kuulua paremmin joukkoon
ja saada muitakin ystäviä kuin Laurenin. Sitä hän ei kuitenkaan itselleen myöntänyt.

Draco tuli oleskeluhuoneeseen ja vähät välitti siitä asiasta, että Harry, Ron,
Hermione, Lauren ja Ginny höpöttivät nurkassa, luultavasti kinastellen. He
lopettivat heti kun hän astui sisälle. Harry mulkaisi kaikkia kysyvästi, Ron näytti
vihaiselta, muut hyväksyviltä. Dracoa pelotti vähän, kun Harry käveli suoraan hänen
eteensä.

"Draco, kysyn nyt suoraan. Oletko kuolonsyöjä?" Harry töksäytti ja Draco hämmästyi pahan kerran.
"Olin."
"Miten niin "olin", eikös se ole ikuinen palvelus tai kuolema?" Harry näytti ylimieliseltä.
"No tämä ei kuulu teille pätkääkään, mutta en suostunut tehtävään joka minulle
annettiin, ja hei, tuo ilme ei sovi kenenkään muun naamalle, kuin minun!" Draco sanoi kun Harryn ilme
muuttui kummasti. Kaikki repesivät nauramaan ja Draco esitti loukattua.

"Ehm, eli siis sinulla on piirto kädessäsi kuitenkin, muttet palvele ketään
erityisemmin?" Harry yritti kuulostaa vakavalta.
"Mitä se teitä kiinnostaa?" Draco oli jo aika vihainen ja vetäisi samalla hihansa
ylös. Muut katsoivat merkkiä kuin paskakasaa.

"No olethan ollut täällä jo kuukauden, etkä ole ollut niin hirveä. Annamme sinulle
mahdollisuuden", Harry sanoi ja ojensi kätensä. Draco häkeltyi ja mietti hetken,
sitten hän tarttui Harrya kädestä. Harrykin ilmeisesti yllättyi, koska hän näytti
hetken säikähtäneeltä.
"Hienoa, jos saan tarpeeksi tietoa tongittua, saatan päästä takaisin, minne kuulun",
Draco ajatteli kun istui tuolille takan eteen, hymyillen ilkikurisesti.
"No, nyt olemme sitten jotain ystäviin viittaavia", Harry sanoi ja istui Dracoa
vastapäätä tekemään läksyjään. Draco tuhahti ja katseli tuleen.
"No en odottanutkaan mitään juttutuokiota vielä", Harry jatkoi.
"Minä en oikein mielelläni puhu kenenkään kanssa, mistään", Draco sanoi.

Seuraavan päivän Draco kuitenkin vietti kaikkien Rohkelikkojen kanssa ja sai pari
tappavaa katsetta Luihuisilta. Enimmäkseen Draco oleskeli kuitenkin Potterin kanssa,
elätellen toivoa jos saisi jotain tärkeää tietoa, hän voisi ilmoittaa siittä
isälleen ja muille.
Asia jota Draco ei suostunut myöntämään itselleen, mutta muut
kyllä huomasivat oli se, että hän viihtyi.

[Sierra]

Hyvä luku, tykkäsin <3 ^^ jatkoa vain tulemaan!  

[coward]

that's cool. :)
pidin ja jatkoa odottelen kovasti.
ja tuo Dracon alitajuntainen hyvyys, mutta oma aloittenen pahuus on jotenkin niin hurmaavaa. :DD
kiitusta ja jarkoa nopeaan tahtiin. ^-^

[Silversnake]

Tää on hyvä pistäppäs jatkoo tulemaan...

[emmöö]

Voi, rakkaani, ihanaiseni Avis, kauheaa. Olenpa minä ollut ilkeä. Etkä sinä ole mitään sanonut! Tai siis mehän puhuttiin, tai siis minä sanoin, että olenko jo betannut viimeisen luvun. Tuli kyllä kiire lähteä, enkä ehtinyt saada vastausta. Kävin kattomassa sähkäristä viimeisen luvun, millainen se on. Tuntui kuin olisin jo betannut sen! Mutta enpä näköjään ole. Näköjään olen vain lukaissut sen läpi enkä ollenkaan korjannut, sillä -krhm- virheitä löytyi. Mutta, aloitan kohtapuoliin sen korjaamisen. Olen kyllä aloittanut, se on varmaa.
 Rrrrakkaudella,
blondi emppöhkispöö.

//Ainiin, tulepas äkkiä kipikapi meseen että saan valittaa sinulle, että olen vieläkin, siis vieläkin kipeä. Perjantaista asti! Murräyh.

[Liar]

Sierra kiitos kommentista ja tässä jatkoa
coward kiitos kommentista ja se draco on aina hurmaava, ihan sama mitä tekis
silversnake kiitos kiitos
emmöö <3

ja hyvää halloweeniä <3 (suree pottereiden kohtaloo)

A/N: noni tässä tulee se viimenen osa epilogi tulee jos kyllästyn elämään joskus ja rupeen kirjottaan

Harry oli vihainen, hän oli ärtynyt ja kaikkea mahdollista. Tottakai, hän oli
osannut odottaa tällaista, muttei kyllä näin pian. Hän ei tiennyt miksi oli vihainen
tai pettynyt, hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta. Sehän oli jo selvä, että
Draco tekisi kaikkensa päästäkseen takaisin omiensa pariin, siksi Harry olikin
yrittänyt pitää tätä valvonnassa ja varonut sanomasta mitään tärkeää Dracon ollessa
lähettyvillä. Silti, hän oli pettynyt.

Harry oli juuri tullut makuusaliin hakemaan kirjojaan ja huomannut Dracon sängyllä
kirjeen. Harry ei ollut epäröinyt hetkeäkään, ettei olisi lukenut sitä, hän oli
syöksynyt suoraan lappusen luo ja lukenut sen.


Lucius Malfoy,

minä, Draco, anelen, jos saan tarpeeksi kaivettua ylös tarpeeksi teille hyödyllistä
tietoa, hyväksyttekö minut takaisin riveihinne?

D

Harry huomasi, että lapun toiselle puolelle oli kirjoitettu vastaus:

Sen saa aika näyttää, sinulla nimittäin on viikko aikaa, ja jos et saa mitään hyödyllistä
aikaan, tapamme sinut.

Tämän tapahtuman vuoksi Harry oli huonolla tuulella. Hän ei kuitenkaan aikonut
kertoa kenellekään mitä oli nähnyt. Sen sijaan hän jätti lapun takaisin siihen missä
se oli ollutkin, ja otti kirjansa ja häipyi. Harry yritti keksiä mitä tehdä Dracon
kanssa, ei heillä voinut olla vakoojaa lähettyvillä, eihän he voineet silloin puhua
mistään.

Portaikossa Harry kompastui ja tippui kaikki portaat alas.
"Harry! Ei kai sattunut?" huusi Hermionen hätääntynyt ääni.
"Tottakai tuo sattuu." se oli Draco, joka oli ollut lähimpänä portaita ja nosti
Harryn ylös maasta. Harry ei sanonut mitään, häntä häiritsi roikkua Dracon
olkapäällä melkein tajuttomassa tilassa.
"Hänet pitää viedä sairaalasiipeen", sanoi Ginny joka oli ollut keskustelemassa Hermionen
kanssa läksyistä. Sen jälkeen Harry ei muistanut enää mitään.

Harry räväytti silmänsä auki ja sulki ne saman tien, koska kirkas päivänpaiste hohti
huoneen ikkunoista.

"Hyvä, sinä heräsit, olinkin jo huolissani", sanoi matami Pomfreyn iloinen ääni.
"Öh, kauanko olen ollut tajuttomana?" Harry kysyi.
"Viikon", matami Pomfrey sanoi ja hänen ilmeensä muuttui heti huolestuneeksi. "Taisit
saada iskun takaraivoosi, pelkään, että jokin vahingoittui pääsi sisällä."
"Mitä? Viikon?" Harry huusi.
"Kyllä, ja oletan että sinulla on myös lievä muistinmenetys, mutta se on kuitenkin
niin vähäinen, että riittää kun saat pienimmänkään muistutuksen tapahtumista."
Matami Pomfrey sai Harryn näillä sanoilla miettimään kunnolla, mitä oli tapahtunut
ennen kuin oli joutunut sairaalasiipeen. Ei, hän ei muistanut mitään tapaturmaa edeltävästä
päivästä. Matami Pomfrey jätti Harryn omiin mietteisiinsä. Samassa ovi pamahti auki.

"Oletko kunnossa? Kuulimme, että heräsit." Hermione oli juossut ovesta puolet
rohkelikoista perässään. "Voi, olet jäänyt niin paljosta pois."
"Ehm, mistä?" Harry hymyili, Hermionesta päätellen jostakin kouluaineista, mutta kun
Ron nyökytteli Harry tajusi, että oli oikeasti jäänyt jostakin paitsi.
"Draco pelasti meidät Luihuisten yritykseltä kangistaa meidät kaikki, ja hän tuurasi
sinua huispauksessa ja me voitimme!" Neville huusi takaa ja Draco käänsi katseensa
nopeasti seinään.
"Me tunsimme olevamme jotenkin velkaa hänelle ja kerroimme hänelle", Hermione jatkoi.
"Kerroitte hänelle minkä?" Harry kysyi.
"Kaiken", Hermione kuiskasi ja sillon Harry sai muistinsa takaisin.
"Ei... Ette te voineet... Hän yrittää takaisin kuolonsyöjäksi, hän on vakooja ja te
menitte ja kerroitte hänelle kaiken mitä tiedämme miten tuhota Voldemort!" Harry
huusi.
"Ei, ei hän ole mikään vakooja, miksi hän olisi muuten pelastanut meidät tai
auttanut huispauksessa, niin juu, Pomfrey sanoikin, että pääsi kolahti", Hermione
tiuskaisi ja lähti kaikki muut mukanaan paitsi Ron.
"Tuota minäkin yritin hänelle sanoa, mutta hän on korviaan myöten ihastunut Dracoon,
he seurustelevat. Ei olisi uskonut Malfoysta", Ron sanoi.
"Se on vain, että Draco saisi tietoa. No, onneksi emme tiedä niin paljoa
kuitenkaan", Harry sanoi ja huomasi matka-arkkunsa hänen sänkynsä vieressä.
"Niinhän se voi ollakin... No minä menen syömään että kerkeän tunneille takaisin",
Ron sanoi ja lähti. Harry jäi katselemaan matami Pomfreytä, joka sähläsi lääkkeiden
kanssa; joku toinen oli tuotu siipeen.

"Millon minä pääsen pois?" Harry kysyi.
"Sitten kun sinusta tuntuu siltä, suosittelen, että tulet kuitenkin yöksi tänne
takaisin", Pomfrey sanoi. Siltä sanomalta Harry lähti Ronin perään. Tunneille hän ei
menisi, mutta oleskeluhuoneeseen kyllä, ja syömään, tottakai.

Kun Harry tuli Rohkelikkojen pöytään, kaikki tuijottivat häntä ihan kuumeissaan, mutta
Harry päätti olla välittämättä. Hän söi nopeasti, mutta kun hän oli juomassa
kurpitsamehuaan hänen silmiinsä osui Hermione liimautuneena Dracoon. He
suutelivat hellästi ja Harry pärskäytti juomansa ulos. Hän ei pitänyt näystä, ei
sitten yhtään.

Illalla oleskeluhuoneessa Harry joutui katselemaan taas samaa. Ronin katse oli jämähtynyt
kuhertelevaan pariin, ja pian kenenkään huomaamatta oli Harrynkin.

Hermione luki kirjaa ja Draco istui hänen vierellään leikitellen tytön hiuksilla.
Draco puhalsi Hermionea korvaan, saaden sillä huomionsa itseen. Hermione laski
kirjan käsistään ja käperyi Dracon kylkeen. Se vaihtoivat pitkän ja syvän suudelman
ja samalla Harry tunsi pakottavaa tarvetta repiä katseensa silloin irti kaksikosta.
Harry katsahti kelloa, hyvästeli ihmiset ja lähti kohti sairaalasiipeä.

"Tulithan sinä, minun pitää antaa sinulle lääkkeet", sanoi Pomfrey ja tuli Harrya
vastaan jonkin nestepullon kanssa, jossa oli kirkkaan sinistä ainetta. Harry ei
kerennyt sanoa mitään, kun Poppy oli jo kumonnut litkun Harryn kurkusta alas.

Harrya ei nukuttanut, hän oli maannut sängyllään jo 15 minuuttia, mutta unesta ei
ollut tietoakaan. Hän muisti, että hänen tavaransa olivat tuotu siipeen. Harry
kurkisti matka-arkkunsa sisään ja kaivoi sieltä kelmien kartan. Hän tutkaili sitä,
ja kun hän käänsi karttaa että siinä näkyi Rohkelikkojen tupa ja piste jossa luki
Draco Malfoy. Draco lähti tuvasta. Harry seurasi pistettä uteliaana, kun hän huomasi, että
piste siirtyi kohti murjottavan Myrtin vessaa, jossa oli vastassa pikkuruinen piste nimeltä Lucius Malfoy.
Harry nappasi näkymättömyysviittansa ja lähti juoksemaan. Pian Harry tavoitti Dracon
ja seurasi tätä vessaan.

"Draco, oletan, että sinulla olisi jotain hyödyllistä tietoa minulle?" Lucius sanoi
kylmästi.
"No, viikossa ei oikein saa mitenkään erityisen paljon tietoa. Jos saisin edes päivän
lisäaikaa?" Draco kysyi, ääni väristen, vaikka hän yritti pysyä rauhallisena.
"Ei, sinulla oli viikko aikaa, nyt jos kerrot mitä olet tähän asti saanut selville,
niin voimme katsoa miten tapamme sinut." Lucius nauroi ilkeää naurua.
"No, he tietävät, että tiedät-kai-kenellä on hirnyrkkejä ja, että he tietävät miten
niitä tuhota, muuta en ole saanut tietooni", Draco sanoi selvästi hädissään, se
paistoi jopa hänen jäänharmaista silmistään.
"Selvä, kiitos. Ja nyt, avada ke-"
"Tainnutu!" Harry huusi ja samassa Lucius makasi maassa, tajuttomana.
"Mitä, miten, häh?" Draco sopersi. Harry kiskaisi näkymättömyysviitan päältään ja
näki selvemmin Dracon helpottuneet kasvot.
"Kiitos."

Harry ei vastannut, hän lähti kävelemään pois, mutta Draco otti hänet kiinni.
"Miksi sinä teit sen?"
Ei vastausta.
"Tiesitkö, Hermione jätti minut... Hän löysi sen samaisen kirjeen kuin
sinäkin", Draco jatkoi.
"Pahoitteluni", Harry tiuskaisi ja pysähtyi samalla. "Mitä me hänelle teemme?" Harry kääntyi ja
osoitti Luciusta.
"Jätetään tänne", Draco vastasi. "Olin typerä, kun en tajunnut, että hän yrittäisi
silti tappaa minut."
"Niin olit, erittäin", Harry vastasi, yhä vihaisena.
Dracoa ärsytti Harryn tämän hetkinen happamuus ja tiedostamattaan mitä hän teki,
hän painoi omat huulensa Harryn omia vasten. Draco värähti ja oli liikkumassa taaksepäin,
Harry vetäisi hänet takaisin. He jakoivat ainutlaatuisen suudelman, se oli omaa luokkaansa, se
tuntui niin oikealta. Tunnilta tuntuneen ajan jälkeen he irroittautuivat toisistaan.
Draco ravisteli päätään, hän ei voinut uskoa mitä juuri oli tapahtunut.

"Sinä maistut Hubbabubballe", Harry sanoi, hänen ärtyneisyytensä oli kadonnut
jonnekin, eikä ollut vaikea arvata minne.
"Mitäh?! Ja tuoko on sinun kommenttisi valtavaan vääryyteen?!" Draco karjui.
"Siinä ei ollut mitään väärää", Harry sanoi ja veti Dracon uudelleen, entistä
syvempään suudelmaan ja samalla, talven ensimmäinen lumihiutale leijaili pihalla.
"Okei, ehkä se ei olekaan niin väärin", Draco sanoi ja tarttui Harrya kädestä.
Harry oli ensimmäinen joka huomasi ensilumen ja kiskoi Dracon pihalle.
"Voi, mitäköhän tästäkin kehittyy?" Draco tuumasi itsekseen, keräsi lunta käteensä
ja heitti sen Harryn päälle.

[emmöö]

Piuuuuuuu!
Täällä taas, Larea kiduttamassa. :'D <3
Ihuna viimeinen luku, ihana, ihana, ihana ja ihan aa. Hieno homma, Lare, tätä oli kiva korjailla. Keskivaiheilla oli kaiketi eniten vihreitä virheitä, mutta eipä mitään. :'D
-"Hei, miten täällä on näin pimeää?! Valot päälle ja vähän äkkiä!"-
Mulla ei taida olla mitään pahaa sanottavaa, joku lause-epäselvyys, jonka mä tietysti korjasin.. x)
Kirjota nyt se epilogi, mä haluun betata sen! Plliiiiiiidddeeeeee..! Äkkiä!
 /emmöö, rakas ihana pikku betasi. <33

Halloweeniä kaikille!  

[Sierra]

Hmm, tuntui vähän että tämä olisi nopeasti kirjoitettu, tapahtumat solahtivat aivojen läpi jättämättä lainkaan merkintöjä... eli siis Draco olikin Hermionen kanssa ja sitten Harry suutelee Dracoa koska on lyönyt päänsä ja löysi sen kirjeen ja Lucius yritti tappaa Dracon? En ehkä vain lukenut kunnolla. Kiitos tästä, kirjoitappas epilogi.