Huomaa tosiaan, että oon pikkusen väsyneenä vastaillut viimeksi tuohon viestiin... juoksin siitä suoraan nukkumaan ja heräsin vasta, mutta nyt ollaan taas puolihereillä, mitä?
Niin, minä myäs mukaan nostalgia keskusteluun! Hopeanuoli, jonka löysin 12 (?) vuotta sitten oli tosiaan semmoinen sarja, mikä on pysynyt sieltä lapsuudesta rakkaimpana suomidubeista leikattuihin ja siitä mangaan saakka. Sitä leikittiin, sitä katsottiin, siitä puhuttiin ja valittiin tulevaisuuden koirarotu (jota vinguttiin sitten äidiltä, aina). Siihen liittyy paljon muistoja ja innostus japaniin ja myöhemmin, joskus 4 luokan aikaan löysinkin sitten muut magnat kun kuulin, että aww hopeanuolikin on alkuperältään manga, ei lastenohjelma.
Joten on se kyllä paljon muuttanut tätä käsitystäni ja sieltä tosiaan löytyi se tulevaisuuden koirarotu. Sekarotuinen; Karjalankarhukoira/Länsi-siperian laika oli ensimmäinen koira ja tulevaisuudessa, kun "kasvan isoksi" ja muutan jonnekin parempaan paikkaan pienestä kerrostalosta ja koulut on sopivasti pulkassa tulen ottamaan Siperianhuskyn (Hakurosta sekin innostus lähti, Siperianhusky/Alaskanmalamaatti). Menee vähän ohi manga aiheen, mutta kyllä Hopeanuoli on tärkeä ollut pienestä pitäen ja muuttanut sitä maailmannäkemystä.
Vieläpä metsästäjän tyttö, isona tahdoin aina olla yhtä hyvä metsästäjä kuin Hidetoshi.
Pokemon! Se toinen sarja, joka vei puolet lapsuudestani. Se tosiaan oli semmoinen helmi, jonka takia minä joka olen aina vihannut aamuja heräsi lauantaisin sitä katsomaan ja keräsi kaikki kortit ja "pokeopallot", jossa oli niitä pikkufiguureja. Se sitten jäi sillon jossain vaiheessa ennenkuin ala-aste loppui, olisiko ollut 3 luokalla ellei jopa ennen sitä, vaikken voi kieltää nyt "isona" katsoseeni sitä silloin tällöin.
Suosikki Pokemoneja olivat mm. Ninetales, Arcanine, sit ne Eevee ja sen kehittyneet muodot.
Ja olihan niitä muitakin paljon, mutta ne kai olivat aina ne parhaimmat kaikista. Ja Gary paras kouluttaja, evör. Haha, nostalgista tosiaan.
Baude, olet siis kasvanut tynnyrissä kun Hopeanuoli on jäänyt pois lapsuudestasi.
Mene siis ja etsi suomidubatut leikatut versiot, katso ne naura ja ihastu sitten siirry leikkaamattomaan alkuperäisversioon ja rakastu. Myös manga kannattaa lukea, sitä saa kaupasta (voi ei tuli NRJ aamupojat mieleen "mistä näitä isäntä vastaan pelejä sitten saa? no kaupasta!")!
Jonna-chan,
kannattaa ostaa se leikkaamaton versio, sitä löytyy ainakin joistain anttiloista ja netistäkin saa tilattua, eikä se nykyään edes uskomattoman hirmuisen kalliskaan ole! Myy vaikka moottorikelkka sen vuoksi, kyllä kannattaa! // Oho siis puhuitkin leikatusta versiosta! Tietääkseni sitäkin saa dvd:llä, mutta äänet tosin on erit. Enkä tiiä onko ne yhtä hyvät ku niissä vanhoissa videoissa... mäkin haluisin kattoo niit!
Yllättävän paljon sisälsi randomoffia tämäkin viesti, hupsista vaan!
