Japanilainen populaarikulttuuri

[~America!]

Vihaan lainausta kännykällä Finidsä, joten te K-Onista puhujat: Itse olen lukenut ihan mielenkiinnosta ja sanoisin kyllä että sen "kohderyhmä" on aika laaja. Monet saattavat olla eri mieltä ja se on sallittua.. >< Mutta mun mielestä se on ehkä hiukan enemmän niille "Kawaii-tytöille" eli heille jotka muutenkin pitävät tuollaisista mangoista/animeista. Mulle on ihan sama mitä kukakin lukee. Lukekoot poika sitten yaoita tai tyttö verellä mässäys sarjoja niin whatever!

- Ame

[Peccantis]

K-On ei ole tyttöyleisöä nähnytkään, se on nuorille miehille

Hmm?? Mit...äh...(lukee K-Onia ja on luullut sitä tyttöjen sarjaksi)

Joo, miehille se on, ja tunnetaan "moeaallon" seinensarjojen lipunkantajana ja jonkinlaisena moesarjojen genreprototyyppinä, josta on jo varioitu sata ja yksi enemmän tai vähemmän huonoa kopiota... trendin aloitti oikeastaan Azumanga Daioh, josta koko nykyinen moeaalto, siis sarjat joissa ei oikeastaan ole mitään muuta kuin söpöjä tyttöjä tekemässä juttuja. Ja nämä kaikki suunnattu nuorille miehille sulostuttamaan elämää, jossa söpöjä tyttöjä on ikävän harvassa ja nekin on stressaantuneita koulusuorittajia eikä mitään vapautuneen höpsöjä viattomuuksia. Arvelen ma.

Seinen kohderyhmänä nyt ylipäätään  <i>todella</i> heterogeeninen. Mitään arkkityyppistä seinensarjaa on melko mahdotonta osoittaa toisin kuin shonen-, shoujo, tai josei-sarjaa... Ellei sitten vakavat, hienosyiset ja raskaita teemoja käsittelevät toimintajännärit kuten Monster (lääkäri jäljittää kuolemalta pelastamaansa psykoa), Vagabond (tulisieluisen kulkurin tie kaikkien aikojen samuraiksi), Lone Wolf and Cub (yksinhuoltajarônin kulkee pikku poikansa kanssa läpi seitsemän helvetin saadakseen kostonsa).

Mutta näiden melkein täydellisenä vastakohtana ovat sitten juonelliset ja juonettomat moesarjat... Chobitsistä K-Oniin yleensä seineniä.

Lisäksi tärkeä osa kohderyhmän tarjontaa ovat monipolviset romanttiset ihmissuhdedraamat... (Emma, Bride's Story, Maison Ikkoku).

Ja muutamat täälläkin tunnetut teokset, joita on vaikea suoralta kädeltä luokitella ellei osaa niksiä... kuten Chii's Sweet Home (söpö kisumisu puuhailee söpöjä ja huvittavia juttuja) ja Hetalia (söpöt moepojat puuhailevat söpöjä ja huvittavia juttuja).

Ylipäätään seineniä yhdistää (moemoesarjoja lukuun ottamatta) tietty syvällisyys ja aikuisempi rauhallisempi tahti.

[leofurioso]

Jospa sitä palailee tännekin pitkästä pitkästä ajasta. Niin se vaan on, että on liian kauan täältäkin ollut poissa, siis tästä topicista. Itselle menee nykyään/edelleen melkei mikä genre tahansa enkä edes ole ihmeissäni, että K-Onia on suunnattu nuorille miehille alun perin. Sen lisäksi itse tykkään lukea niin ikään Shonen-genreä ja eipä siinä mitään, kun veljeni jälleen ostanut mulle uusimmat osat Bleachia ja Narutoa. Jotenkin niistä tykkää, vaikka toisaalta kyllä ne välillä saattaa toistaa itseään, mutta mukava niitä on lukea. En tiedä, että olisiko minulle mikä manga tärkeämpi kuin toinen, sillä juuri n. pari viikkoa sitten katsoin listojani ja omistan jo yli 1000 mangaa eri genreinä, vaikka iso osa onkin shonen-aita/yaoita. Tällä hetkellä viimeiset mangat, mitä olen lukenut, on Weed sekä tällä hetkellä kesken on Twin's Labyrinth, joka tosin on netissä luettavana, sillä huomannut, että sitä kautta helpompi lukea niitä ja sen jälkeen vaan parhaimmat sarjat/mangat hankkia omaksi Fantasiapeleistä tai muualta, kuten viimeksi koko sarjan valmiiksi tuli saatua Kizuna, yksi legendoista tai ainakin mä pidän sitä legendana mangan joukossa ja muutenkin Kodakan töissä on sitä jotain mikä vetoaa muhun...  Ja seuraavia coneja kai tässä odottaa, että voi hankkia mangaa ehkä hieman tavallista halvemmalla, sillä välillä alkaa oikeasti miettiin, kuinka paljon sitä rahaa oikein menee "harrastukseensa", sillä kai tuota keräilyä/lukemista/katselemista voi siksi kutsua. 

Hauskinta on muistella Traconia tältä syksyltä, kun olen saanut pikkuveljeni kiinnostuun animesta/mangasta. Sen kai voi päätellä siitä, että osti alun perin yhden boxin Narutoa Traconista ja sen jälkeen hommannut koko sarjan jo Puolenkuun pelien kautta. Sinänsä ei ehkä mikään iso saavutus tuo Naruto-anime tai sen hankkiminen, mutta itse koen sen hyvänä askeleena hänelle, sillä kuitenkin veljelleni animet ovat ehkä helpompia seurata ja omaksua, kiitos kuurouden ja sen tuomien haasteiden. Eihän se toki niistä kuule mitään puhetta kuten ei yleensäkään sarjoja katsoessa, mutta visuaalisuus tai se on tärkeämpää osana ja ehkä Narutossa on sitä jotakin, mitä itsekään ei pysty käsittämään, kun ei koe samaa sarjaa niin kuin kuurona. Onhan veljeni toki lukenut minun hyllystäni mangaa, mutta enemmän häntä animen katselijana voidaan ajatella, vaikkei voi olla myöntämättä, että veljeni on ylpeä Dragon Ball-sarjastaan, joka onkin hänen ainoita mangoja, muutamaa yksittäiskappaletta lukuunottamatta muutamasta muusta sarjasta. 

[jennumiu]

Sattuisko täällä olemaan ketään, joka katsoo/lukee Code: Breakeria?

Olen katsonut tähän mennessä tulleen animen, ja toistaiseksi ei ainakaan iske. Päähenkilö on onnistunut vain ärsyttämään. Uskon, että sarja voi kunnolla käynnistyttyään olla ihan hyvä, mutta kolmessatoista jaksossa ei tehdä ihmeitä, kun kohta ollaan jo puolivälissä..

Hehe, täytyy sanoa että oon täysin samaa mieltä, itteänikin ärsyttää sekä nais- että miespäähenkilö, enkä oo siitä ärsytyksestä päässy eroon vaikka oon lukenu koko tähän mennessä ilmestyneen mangan. Mutta ei se mitään, mun mielestäni nää vähän sivummalle jätetyt henkilöt on niin ihania että :3

Ja ai, kolmeentoista jaksoonko se tarkalleen tungetaan? No mitä ihmettä! Ärsyttää kauhiasti, eihän se koko sarja ehdi kunnolla päästä vauhtiinkaan kun se jo loppuu. Hmp.

[syysmyrsky]

Seuraan tätä syyskautta äärimmäisen hitaasti, koska sarjojen paljous ja yllättäen ilmaatuneet koulutyöt eivät sopineet yhteen. Äkkiä laskettuna kausioppaasta löytyy 15 kiinnostavaa sarjaa, joita kaikkia aion katsoa vielä joskus, mutta tällä hetkellä viikottainen seuraaminen on mahdotonta.

BTOOOM!:ia ehdin katsoa kolme jaksoa, mutta nekin olivat niin läpikotaisin vastenmielisiä etten halunnut jatkaa. Chuunibyoun aion todennäköisesti katsoa loppuun saakka, sillä siinä on kivasti toteutettua draamaa. Hahmoista en kyllä välitä ollenkaan, mikä on aina iso miinus, mutta jaksan silti aina palata sarjan ääreen, kiitos satunnaisesti yllättävän toimivan huumorin ja Kyoto Animationille tyypillisen visuaalisen näyttävyyden.

Syysarjoista tähän mennessä kaikkein ihanin on kuitenkin Magi, joka on tuhannen ja yhden yön tarinoiden hengessä toteutettu shounensarja. Ekalle jaksolle en ihan lämmennyt, mutta edetessään Magi on parantunut huimasti. En vain voi kieltäytyä sarjasta, jossa on ihanaa seikkailumieltä, kiehtova tapahtumapaikka ja lähes jokainen esitellyistä hahmoistakin on tykättävä ja kiinnostava tapaus. Huumori ei ihan aina kolahda ja ajoittain päähenkilönsä vuoksi Magi tuntuu turhankin naiivilta, mutta ehdottoman viihdyttävä sarja kyseessä ja löytyy tästä toki se vakavampikin pohjavire. Suosittelen, itse ainakin odotan tätä nyt joka viikko.

[Mightyena]

Japanin mangamyynti vuonna 2012.

Ajatuksia tästä? Itse huomioin ensimmäisenä, että KuroBas ohitti Naruton. Nyt luulisi sitten, että animea tulisi äkkiä uusi kausi, eihän ne nyt noin suurta rahasampoa voi jättää huomiotta. Bleachia taas ei näy mailla eikä halmeilla, ja sehän tuleekin ilmeisesti päättymään kohtapuoliin. Olisiko Shounen Jumpin yleinen toimintatapa, että lopetetaan sitten kun ei enää myy, muuten venytetään ja kunnolla... Onneksi tällainen ei ainakaan vielä näy the ykkösessä eli One Piecessä miten se sitten taipuukin. Se on ihana sarja vaikka jatkuisi kuinka.

Itse en muuten ainakaan vielä ymmärrä Magin suosiota, toisaalta en ole sen mangaversioon kajonnut ikinä. Animena se on ihan kelpo viihdettä, mutta että ihan top kympissä... Täytynee lukea se manga ja kritisoida sitten.

Ja vielä tuohon aikaisempaan keskusteluun viitaten, ei tosiaan näy paljon shoujoa. Kimi ni Todoke iskee kaikkiin? Tai sitten se on vain ainoa shoujo, josta on tullut noinkin monta osaa tällä hetkellä...

Ja vielä nuo light novellit, miksi niitä nyt sitten suomeksi kutsutaan. Itselleni niin tuntematonta aluetta, että en kommentoi.

[Peccantis]

Moiks, tää ei nyt osu ihan tarinalliseen J-poppiin mut hei -- osaisitteko neuvoa J-pop/rock/punk/heavy/neobluebillyblastcore-pumppuja, jotka julkaisee suht säännöllisesti kipaleitaan instrumentaaleina? Larkki on jo tiedossa.

[nauha]

En ole koskaan tähän keskusteluun osallistunut, enkä muutenkaan ole enää pitkään aikaan oikeastaan lukenut mangaa (saatika sitten katsonut animea, eikä mikään j-pop tms ole koskaan uponnut), mutta nyt oli vain pakko tulla avautumaan.
Tulin viime viikolla hetken päähänpistossa napanneeksi hyllystäni Death Note 1:sen. Noh, pakkohan ne oli sitten kaikki lukea kun kerran aloitti, ja pääsin sitten äsken viimesen osan loppuun.

Ja nythän tietenkin ärsyttää, että menin ikinä avaamaan ensimmäisen noista ja muistan taas, miksen näitä ole ensimmäisen lukukerran jälkeen enää avannut. Mähän vihaan tota loppua.
Oon aina kaikessa väärän tyypin puolella, ja eihän siitä tule sitten ku paha mieli. Huhhuh. Ärsyttää ihan sairaasti

Hassua, että Death Note on ainut mangasarja, jonka olen itselleni kerännyt, ja senkin lukeminen vain suututtaa.
Tykkäsin siitä sarjasta niin sairaasti silloin kun 5 vuotta sitten sitä luin ekaa kertaa. Nyt alkoi suurinpiirtein viidennen osan kohdalla jo kalvaa se lopetus. Mutta tulipahan luettua!

[SuklaaKissa]

nauha: Onko tämä sattumaa? Minä nimittäin nappasin samaisen kirjan kirjaston hyllystä myös viime viikolla! En ole vielä loppuun päässyt, vaan kahdeksannessa menossa. Luulen, että kannattaisi lopettaa tähän, sillä Near ja Mello vaikuttavat todella... ärsyttäviltä. Ja mitä järkeä koko sarjassa on kun SPOILER L on kuollut.SPOILER Juuri se paras hahmo. Ää.

Mähän vihaan tota loppua.
Oon aina kaikessa väärän tyypin puolella, ja eihän siitä tule sitten ku paha mieli. Huhhuh. Ärsyttää ihan sairaasti 

Musta tuntuu, että me ollaan saman tyypin puolella. Pitäisi todella jättää lukeminen kesken.

[nauha]

SuklaaKissa, tän on pakko olla kohtalon johdatusta!
Oon täsmälleen samaa mieltä tosta tarinan "järjettömyydestä" loppuvaiheessa. Ja Mello ja Near tosiaan on kyllä ihan sairaan ärsyttäviä, ite oon aina vihannu etenkin Nearia. Mellossa on sentään jonkinlaista hulluutta ja särmää, mistä tykkään.

Suosittelen silti kyllä lukemaan sarjan loppuun, etenkin jos et ole sitä koskaan lukenut, koska onhan se idealtaan ja juonen kuljetuksekseltaan aivan loistava. Itse vain kaipaisin sitä vaihtoehtoista lopetusta tosiaan, koska ei sen noin pitänyt mennä. Mietin sitä ensimmäisellä kerralla kun luin ja se tosiaan sai minut pysymään erossa koko sarjasta melkein 5 vuoden ajan. Varsinainen viha-rakkaus-suhde mulla on tähän juttuun.
Ja silti Death Note tosiaan on ehdottomasti suosikkimangani, naurettavaa!

Tsemppiä sulle lukemiseen ja viimeisten neljän osan kestämiseen Jos kaipaat ragetusseuraa, niin ota yheyttä. Haha.

[Beyond]

Liityn tähän Death Note keskusteluun. Seuraava viesti spoilaa pahasti, joten jos on Death Note vielä kesken, kannattaa laittaa silmät kiinni tämän viestin ajaksi.

SuklaaKissa, mitä tulee tuohon kysymykseen L:n kuolemasta, niin olin itsekin silloin ensialkuun melko järkyttynyt. Tosin mun mielestä syy sen hahmon kuolemalle oli varsin looginen: jos sarja olisi loppunut L:n voittoon, olisi sen sarjan pitänyt loppua sitten puolet aiemmin kuin se loppuikaan, ja ainakin omasta mielestäni loppu olisi tullut aivan liian pian. Toisaalta sarja olisi alkanut olla turhan itseään toistava, jos L ja Light olisivat kamppailleet 37 episodin tai 12 kirjan ajan. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun Kira eliminoi vastustajansa, juoni oli aika umpikujassa, ja jonkun oli kuoltava, jotta juoni voisi edetä. Lisäksi melkein missä tahansa animessa/mangassa päähenkilön lisäksi merkittävimmät hahmot kuolevat. Lieköhän sitten vaka vanha bushidō -moraalioppi tämän ilmiön taustalla.

Seuraava kappale spoilaa koko sarjan lopun!

Toki siitä voidaan olla montaakin mieltä sitten, kuinka onnistunut sarjan loppupuoli oli. Mun täytyy myöntää, että Near tuntui jotenkin kamalan ärsyttävältä ratkaisulta munkin mielestä. Hahmo luonne oli täysi nolla: L ei todellakaan lukeudu omiin lempihahmoihini Death Noten osalta, mutta ainakin hahmolla tuntui olevan oma karismansa, ja L jopa uskaltautui vaarantamaan henkensä ratkaistakseen Kira-mysteerin. Near sen sijaan vain teki älyttömän onnekkaita veikkauksia ja käytti ihmisiä pelinappuloinaan. Nearin voitto tuntui jotenkin kohtuuttomalta. Oisin itse tahtonut, että Mello olisi voittanut ja elänyt elämänsä Mattyn kanssa onnellisena loppuun saakka. Lisäksi pariskunnasta oltaisiin toki tehty spin offina todella hävytön yaoi-sarja. Eiku... Near oli ainoa, joka ei tehnyt oikein mitään muuta kuin leikki roboteilla ja ratkaisi muka silti arvoituksen, jota edes hänen edeltäjänsä ei ollut kyennyt selvittämään. Koska M&M -parivaljakkokin oli jo lopussa kuollut ja kuopattu, aloin jo toivoa, että Light onnistuu maailmanvalloituksessaan, mutta ei se niinkään sitten mennyt. Nearin voitto ärsytti just sen takia, että se ei ollut ansainnut sitä. Toisaalta Death Note olisi kyllä kieltämättä aika pliisu sarja, jos kukaan merkittävä hahmo ei olisi kuollut. Se oli kuitenkin alusta asti niin synkkä sarja, etteihän siinä nyt mitenkään voinut edes käydä hyvin.

[nauha]

Noniin, saatiinhan tästä keskustelua aikaiseksi! Nyt aion myös heti varoittaa että viestini SPOILAA sarjan lopun aivan täysin, koska en jaksa erikseen sieltä niitä spoilaavia kohtia sitten etsiä. Eli kokonaisuutena vaan, älkää lukeko jos että ole lukeneet loppuun ettekä halua tietää!

Eli tosiaan Beyond , allekirjoitan täysin sen, että tärkeiden hahmojen kuolema on tällaiselle sarjalle välttämätöntä. Olin aikanaan todella yllättynyt siitä, että L kuoli niinkin aikaisessa vaiheessa, mutta näen sen myös pakollisena toimenpiteenä, jotta sarjan juonta pystyttiin kehittämään. Ongelma onkin, etten mä koskaan halunnut L:nkään voittavan Ja sen vuoksi Nearin voitto tuntuu aivan tolkuttoman väärältä ja typerältä ja nimenomaan oikeuttamattomalta!

Mä olin alusta asti Lightin puolella, mikä tietenkin on moraalisesti epäilyttävää, mutta kyse on kuitenkin vain sarjakuvasta. Ja mun mielestä tälle sarjakuvalle kaikkein mielenkiintoisin ja oikein lopetus olisi ollut Kiran voitto. Ehkä. Olisin varmaan ollut siihenkin jotenkin tyytymätön. Mutta herrajumala ei sen ärsyttävän albiinokakaran nyt ainakaan olisi saanut antaa voittaa! Mieluummin Mello (ja Matt!) kuin Near. Ihan oikeasti. Sehän nimenomaan vain leikki roboteilla, pelasi muiden hengillä ja arvaili onnistuneesti. Sen olis aivan hyvin voinut uhrata uuden maailman puolesta

Ainut mikä nyt vähän lohduttaa, on se, että Kiran kultti jäi sarjassa elämään. Ja se, että Matsuda olisi aina lopulta halunnut uskoa Lightiin ja siihen, ettei se ole paha. Koska jos kaikki olisi vain ristineet kätensä ja julistaneet Nearin voittajaksi ja aamen, niin en tiiä kestäisinkö
Olis Mello Ja Matt kyllä munkin mielestä saaneet pitää toisensa. Se olisi ollut ainoastaan oikein ja oivallista.

En tiiä pääsenkö ikinä eroon tästä tyytymättömyydestäni kyseisen sarjan lopetusta kohtaan, mutta ainakin saan nyt purkaa itseäni ja se auttaa! Ihan hemmetisti.

[Beyond]

Jatkan vielä aivan vähän tätä SPOILAUS -linjaa, kun alkoi niin oivallinen keskustelu.

nauha, mun on pakko myöntää, että omaakin oloani helpottaa aivan huomattavasti se, kun saan purnata sarjan lopusta. Mä en oo varmaan eläessäni pettynyt minkään sarjan lopetukseen niin paljon kuin Death Noten! Siitä on nyt aika pitkä aika, kun sain itse katsottua sarjan loppuun, mutta yhä harmittaa. Pahinta lopussa oli varmaan se, että Near ei ollut mielestäni mitenkään samaistuttava hahmo. Koska Mello ja Near luotiin paikkaamaan sarjassa sitä aukkoa, jonka L jätti jälkeensä, on toki aivan luonnollista, että molemmilla hahmoilla on joitakin L:n ominaisuuksia. Near kuitenkin oli hahmona siinä mielessä epäonnistunut, että siinä missä Mellolla oli oma luonteensa muutamalla L:n erityispiirteellä maustettuna, oli Near ikään kuin ontto kopio L:stä. Oikeastaan Near on kuin L, jolta otettiin vähäisetkin inhimmilliset piirteet (tunteet) pois. Koska siinä vaiheessa Near oli hahmona niin kamalan persoonaton, koetettiin siitä kai tehdä jotenkin suloinen pikkupoikamaisella olemuksella ja roboteilla. Täytyy kyllä todeta, että vikaan meni ja pahasti. Near tuntuu jotenkin todella häiriintyneeltä, kun ottaa huomioon, kuinka hahmo manipuloi ensin Melloa melkeinpä niin varmoin ottein, että jopa Light jää psykopaattiudessa kakkoseksi.

Tästä saakin rakennettua jonkinlaisen aasinsillan siihen, olisiko Lightin mielestäni kuulunut voittaa. Light on ainakin huomattavasti inhimmillisempi kuin Near siinä mielessä, että Lightin motiivit ovat varsin selvät. Nearista ei voi parhaallakaan tahdolla sanoa samaa: Near on ainoa hahmo, jonka motiiveita ei kykene järkeilemään mitenkään päin. Light tahtoi aluksi vain hyvää, mutta jossain vaiheessa homma lähti vähän käsistä, kun suuruudenhulluus iski. L puolestaan oli selvästi aluksi vain kiinnostunut ja teki vain työtään, mutta tapauksen edetessä Kira-tapauksen selvittämisestä tuli tuolle hahmolle äärettömän henkilökohtaista, mikä koituikin L:n kohtaloksi. Mello puolestaan tahtoi selvästi ylittää Nearin edes kerran jossain, ja How to Readin mukaan Mello jopa piti L:stä ihmisenä. Sen sijaan Nearista todetaan tuossa How to Readissa, ettei hän pitänyt L:stä henkilökohtaisesti. Near ei myöskään vaikuttanut välittävän hirveästi siitä, olisiko hän L:n tittelin perijä. Jos sarja olisi edes jollain tasolla näyttänyt, mikä Nearin henkilökohtainen motiivi Kiran paljastamiselle oli, olisi kai ollut paljon helpompaa hyväksyä se, että kaikista lattein hahmo voitti koko mittelön. "Nearin harrastus on arvoitusten ratkaiseminen!" on aika heikko peruste sille, että hahmon annetaan tapattaa kaksi kasvattiveljeään ja ties keitä muita. Near on oikeasti niiin raivostuttava, kun sille kaikki tuntuu olevan yhtä suurta etsiväleikkiä. Siinä vaiheessa, kun Near keksi, että Mikami tekee kaiken Kiran likaisen työn, aloin jo ajatella, että Nearin kannattais joskus kokeilla vaikkapa lottoamista. Vaikka muuten Death Note on suhteellisen ovelasti rakennettu sarja, Nearin arvaukset olivat kyllä melkoisia rimanalituksia tekijöiltä. Death Noten loppupuoli oli siis kyllä omaan makuuni ihan kelpoa seurattavaa, mutta kyllä tuo albiinolammas pilasi hieman minun tunnelmaani.

Periaatteessa Death Notessa kai "hyvis" voitti, mutta ei se paljon lohduta, kun kaikki nätit pojat kuolivat. Death Notesta pitäisi melkein tehdä joskus jokin alternative-ending, koska Near on kerta kaikkiaan niin väärin kaikilla mahdollisilla tasoilla. Ainoa hyvä puoli, jonka äkkiseltään keksin Nearista on se, että Near Theme A:ssa on tarttuva melodia, eikä sitäkään voine laskea hahmon omaksi ansioksi.

[nauha]

Lisää Death Noten SPOILAUSTA.

Mä itse pidin animen lopusta (joka muistaakseni on jokseenkin erilainen kuin mangan) vielä vähemmän kuin mangan. Muistaakseni Light vaikutti siinä jotenkin urpommalta. Ehkä olen väärässä, siitä on vuosia kun olen animen katsonut, mangan loppu sentään on tuoreessa muistissa vielä!

Ja toi on muuten aivan totta, en ole koskaan päässyt oikein puusta pitkään miettiessäni mikä Nearissa eniten ärsyttää, mutta tuo samaistumattomuushan sen täytyy olla. Ja ne epäselvät motiivit. Rasittavaa, että joku muka vaan on niin nero, että voi siinä huvikseen leikkiessään ratkaista arvoituksen, jota kukaan muu ei pystynyt ratkaisemaan.
Kauheeta kuulla, että How to Readissa vielä kerrotaan tuosta hahmojen suhtautumisesta L:ään. Sehän vie Nearin hahmolta lopunkin pohjan, jos ei se edes pitänyt alkuperäisesti L:stä! En ole How to Readia lukenut ja nyt se vähän harmittaa ehkä, mutta olen kai ollut niin raivoissani luettuani tuon 12:sta ensimmäisen kerran loppuun, ettei tullut mieleenkään ostaa enää mitään selittävää osaa

Moraalin suhteen Light ja Near on mun mielestä aivan samalla tasolla. Light ehkä jopa paremmassa jamassa juurikin sen takia, että se kuitenkin tekee kaikki ne kamalat asiat oman oikeuskäsityksensä puolustamiseksi. Tokihan homma riistäytyy lopussa vähän käsistä ja olihan alkuperäinenkin idea ”luoda uusi parempi maailma ja tulla sen jumalaksi” melkoisen mahtipontinen ja ehkä hitusen hullukin. Mutta siinä oli kuitenkin pointti!

Mikä Nearin pointti sille kaikelle sitten oikeasti on? Jos sen käytöstä ei selitä suhde L:ään, eikä kilpailunhalu kuten Mellolla, niin mikä sitten? Matsudahan sarjan lopussa jää miettimään juurikin tuota Nearin ”hyvyyttä” ja on vakuuttunut siitä, että Near manipuloi Mikamia varastamallaan muistikirjalla, koska ei Light muuten olisi voinut epäonnistua noin.

Ei Light koskaan ollut hyvä ihminen, ei tietenkään. Eikä sen keinot suunnitelmansa toteuttamiseksi olleet ehkä oikeat, mutta kyllä se silti olisi ansainnut voittaa Nearin. Ja melkein jopa L:nkin jos niiden välinen taistelu olis kestänyt loppuun asti. Se, että matkan varrella uhrattiin isä ja rakastajia, on toki harmillista, mutta ehkä jokseenkin ymmärrettävää, koska melkein kaikki suuret johtajathan ovat jossain vaiheessa kompastelleet omiin jalkoihinsa ja lähipiiriinsä.

Nyt jäi varmaan jotain tärkeää sanomatta vielä, mutta pakko lähteä töihin, eli tulen sitten editoimaan myöhemmin jos tuntuu, että jäi jotain olellista!

[Renneto]

Death Notesta, mahdollisesti spoilaavaa:

Nearin ärsyttävyydestä kertoo paljon se, että ainakin itse hoin koko loppusarjan ajan, että pistä se **** valkoinen pyjamasi välillä pesuun!

Ja tietysti toivoin kiihkeästi hänen myös kuolevan... pöh.

Kunnioitan tekijöiden rohkeaa ratkaisua pelata suosituin hahmo pois pelistä jo sarjan keskivaiheilla, siinä todella näytettiin fan servicelle keskisormea käsirautojen jälkeen, mutta on vähän ongelmallista jos kuolemaan uhkaa lässähtää puolet latauksesta ja tunnelmasta. Pahiten Nearin lisäksi minua hiersivät tympeät naishahmot, kaikki tyhjäpäisiä kuin ilmapallot ja toimivat aina jonkun alaisuudessa. Blondi amerikkalainen agenttikin (aina näitä on mangoissa!) oli parhaimmillaan suihkussa alasti.

[nauha]

Edelleen jollain tasolla Death Notea spoilaavaa:

Voi luoja nauroin tuolle kommentillesi Renneto. Agentti parhaimmillaan suihkussa alasti. Mutta totta kyllä monellakin tapaa.
Muistan itse ajatelleeni alussa (silloin vuosia sitten) Mellon olevan nainen. Se olis tehnyt mut tavallaan hyvin onnelliseksi, koska oltais saatu kuvioon edes yksi nainen, jolla on aivot paikallaan. Arveluttava moraalikäsitys ehkä, mutta päättelykykä kuitenkin ja valmiutta toimia omillaan.
Tavallaan itse kyllä pidän Misasta, kun se on niin tyhmä ja naiivi että se on jo söpöä. Mutta yksi naurettavan tyhjäpäinen naishahmo riittäisi kyllä ja kaipaisi vastapainoksi jotain muuta kuin liian epäuskottavan älykkäitä meediopikkupoikia.

En oo koskaan aavistanut, että Near on aiheuttanut näin paljon epätoivoista vihaa muissakin kuin mussa itessäni.
Haa, se tekee mut kummallisen iloiseksi.

Tottahan on tietenkin, että L:n tappaminen on rohkea veto ja ehkä se oli pidemmän päälle pakollinen. Mutta olisivat nyt tappaneet Nearinkin sitten kun kerran aloitettiin. Ei olisi varmaan harmittanut juuri ketään.

[Beyond]

Sama kuin yllä, SPOILAA ihan vähän yhä.

nauha, itsekin tunsin animen lopussa melkoista myötähäpeää Ligtin vuoksi. Lightilla on suuria ja hulluja eleitä, mikä on täysin luonnollista hullulle massamurhaajalle, ja totta kai siinä lopussa tahdottiin luoda kontrastia sille hillitylle ja suorastaan pelottavan tyynelle henkilölle, jota Light esittää. Idea on siis ihan hyvä, mutta toteus puolestaan on aika kökkö. Jotenkin Light vaikutti todella huonolla tavalla koomiselta kaikkine super evil ”muahhahaa” –nauruineen. Dramatiikka on melkein aina ollut Death Noten parhaita puolia, mutta joo, dramaattisuus on sellainen laji, joka voi mennä pahoin pieleen, ja kun kyse on suosikkisarjasta, ei ainakaan ekalla katselukerralla ihan hirveästi naurata se, että lopussa tulee sellainen märkä rätti naamalle.

Mitä tulee tuohon Nearin tapaukseen, niin mua muuten ärsytti (monen muun asian lisäksi) siinä se, että kyseinen hahmo ei tosiaan edes tahtonut kilpailla Mellon kanssa. On ollut varmasti ihan kauhea tunne ensin yrittää aivan kaikkensa voittaakseen, eikä sittenkään pahin kilpailija ei edes tunnu huomaavan mitään muuta kuin tilaisuuden hyväksikäyttää toisen tekemää työtä. En kyllä yhtään ihmettele, miksi Mello aikoi ampua Nearin.

Vielä tuosta How to Readista, että siitä sai sen kuvan, että Near kyllä arvosti L:n työtä, mutta ei sitä ihmistä. Toisaalta Nearin suhtautuminen L:ään oli kamalan raivostuttavaa, kun sehän suurin piirtein haukku L:n luuseriksi. Eli jotenkin Nearilla on todella tympeä tapa mitätöidä muut ihmiset (Mellon puolesta olen erityisen katkera), vaikka ei sillä olisi varaa itsellään arvostella. Okei, myönnettäköön, että evoluutio suosii todellisessa elämässä pelkureita, mutta kyllä mangahahmon pitäisi olla vähän Nearia sankarillisempi. Tai jos Nearilla olisi vähän enemmän luonnetta, niin ehkä sen manipuloiva pelkuruus ei olisi ihan niin kamalaa. En keksi itse mitään muuta selitystä Nearin motiiveille kuin sen, että kai se on sitten yksinkertaisesti pienestä pitäen ajatellut olevansa seuraava L, eikä sitten tykännyt oikein, kun Light vei siltä sen tittelin. Tosin tuokin tuntuu silti yhä kehnolta motivaatiolta. Near pilaa silti Death Noten lopun.


Renneto, naurahdin tuolle pyjamajutulle! Yksi mun tuttu, joka piti ihan Nearista koetti sitkeästi väittää, että se pyjama on oikeasti "valkoinen suuri kauluspaita ja vaaleat farkut" - pyh sanon minä! Ihan selvä pyjama oli.

Joka tapauksessa minuakin ärsytti se, kuinka loppupuolella sarjaa ainoa fanservice oli just joku pieni suihkupätkä. Ne käsiraudat oli niin selvää yaoi-fanityttöjen kosiskelua, että samaa linjaa olisi ollut aika loogista jatkaa loppuun asti. Potentiaalia olisi ollut ties kuinka paljon, mutta ilmeisesti sarjan tekijät päättivät, että kivan pienen vihjailevan homoerotiikan sijaan sarjan naispuolisille faneille tarjoillaan vain sitä valkoista pyjamaa. Ehkäpä Death Noten moraalinen opetus oli se, että henkiin jäävät loppupeleissä vain lammasta muistuttavat pikkupojat, joilla on poikkeuksellisen pelottava pedobear-hymy. Oon nauhan kanssa samoilla linjoilla siinä, että kun kaikki muut päähahmot tapettiin, niin Near olisi voinut mennä siihen samaan syssyyn.

[nauha]

En nyt tiiä kuinka tarkasti täällä pitää tuota spoilaamista välttää, kun sarja on suomennettukin jo 5 vuotta sitten, mutta laitan nyt silti pienellä, ettei kellekään tule paha mieli Eli Death Notesta edelleen.

Beyond, mua harmittaa hirveästi se, että Lightista tehtiin lopussa sellainen sekopää. Haluaisin ajatella, että se todella oli se tyynen rauhallinen tyyppi, jota esitti. Sarjan lopetushan nyt kyllä vähän kumoaa sen, koska ei mangankaan viimeinen osa Lightia mihinkään hyvään valoon jätä. Mutta juu.

Vähän on kyllä pakko antaa Mellolle sympatiaa tuosta seikasta, että Near on sen suhteen niin välinpitämätön ja käyttää vain hyväkseen. On mahtanut kyllä olla vaikea lapsuus.

Joskus mä vielä luen tuon How to Readin, koska nyt jäi vaivaamaan mitä kaikkea muutakin siellä on sanottu mitä en tiedä! Höh, miksi oon ollu lapsellinen enkä hankkinu sitä silloin kun hankin muutkin.

Tosta fanservicestä sen verran, että musta on toisinaan jopa huvittavaa miten pitkälle mangoissa mennään ihan vain jotta yaoinnälkäiset teinit pidettäisiin onnellisina. Muistan olleeni kovinkin innostunut Light/L-parituksesta (samoin kuin Mello/Mattista) silloin yläasteikäisenä, mutta nyt en enää miettinyt asiaa juurikaan siltä kantilta. Olisihan pieni vihjailu voinut piristää tarinaa loppuakin kohden!

Sulle Vanilla M. haluan sanoa sen verran, ettet ole ainakaan ainut laatuasi tuon mielipiteesi kanssa, (Pientä spoilausta sarjan lopusta) koska itse olin myös alusta asti Lightin puolella. Pidin hänestä hahmona kovasti ja jos Light ei voinut voittaa, niin olisi nyt edes hävinnyt jollekin kunnolliselle tyypille, eikä seonnut lopussa niinkuin joku idiootti. Mutta nekin nyt on sarjan tekijöiden päätöksiä, eikä oikein ite voi asialle mitään. Mun unelmissa Light kuitenkin voitti Kirana ja perusti uuden upean maailman Koska niinhän sen olisi pitänyt mennä!

[Beyond]

Itsekin koetan vielä pysytellä varovaisella linjalla ja kirjoitan pienellä, koska käsittelen muutamaa spoilaavaa asiaa. Parempi olla liian varovainen kuin pilata loppuhuipennusta keneltäkään.

nauha, olisin itsekin toivonut, että Light olisi saanut edes arvokkaan kuoleman. Olihan poikarukka kuitenkin se päähenkilö, ja vaikka kaikilla muillakin kuolleilla oli todella paskamainen loppu, ei niiden hahmojen muistoa kuitenkaan häpäisty. Lightille puolestaan pistettiin suurin piirtein kuola valumaan. On oikeastaan todella vaikea päättää, vihaanko animen vai mangan loppua Lightin osalta enemmän, kun toisaalta Lightin kovaääninen mesoaminen on animessa the worst thing ever, mutta mangassa Lightin kasvot kuvataan tavalla, jota en välittäisi nähdä.

Fanservicestä: olin jo lukiossa silloin, kun katsoin Death Noten ensimmäistä kertaa. Siinä vaiheessa osasi jo katsoa sen verran kriittisesti, että huomasi kyllä todella selvästi, miten Light/L:llä hemmoteltiin fanityttöjä. Oikeastaan se jalkojen hierominen oli tavallaan jopa vähän kiusallinen. Kyllähän moni yrittää perustella sitä kohtausta jotenkin niin, että kyseessä oli melkeinpä raamatullinen vertaus: Jeesus pesemässä Juudaksen jalkoja ja muuta sellaista. Onneksi Death Note kuitenkin välttää pahimmat ylilyönnit. Joskus olen aika ärsyyntynyt siitä, että fanservice on just niin läpinäkyvää, että yaoista autuaan tietämättömät raavaat miehetkin näkevät piilotetun homoerotiikan.

Matt/Mello -parituksen ystävänä sanottakoon, että niistä kahdesta olisi nimenomaan saanut väännettyä kaikkea äärettömän herkullista fanserviceä. Toisaalta ficcareille tuo paritus on melkoinen helmi siinä mielessä, että molemmista tiedettiin niin vähän, etteivät hahmot ole valmiissa muotissa, vaan suhteesta voi kirjoittaa melkeinpä mitä tahansa.

Vielä jatkaakseni tästä Nearin suhtautumisesta Melloon, se on juuri se seikka, joka saa minut inhoamaan Nearia kaikista eniten. Kyllähän Near tavallaan antoi Mellolle kunniaa siinä vaiheessa, kun tyyppi oli jo kuollut ja kuopatta, eli lohduttaa ihan hitosti. - Ja vielä kaupan päälle Near kehtaa silti epäillä, että: "Joo, ei se Mello varmaan tätä asiaa niin pitkälle ajatellut, että sen kuolema hyödyttäisi mua, mutta tosi kiva, kun kuoli ja sain nyt L:n tittelin takaisin itselleni. <3" ARGH! -.-

Kannattaa ehdottomasti hommata se How to Read! Omasta mielestäni tarina sai ihan toisenlaista syvyyttä, kun oli lukenut sen opuksen.


Vanilla M., itsekin pidin Lightista enemmän kuin L:stä. Minulle Light on huomattavasti samaistuttavampi hahmo kuin L. Jotenkin L jäi koko sarjan ajan suureksi mysteeriksi. Lightin perhetausta tunnettiin sentään jonkin verran, kun taas L:n menneisyydestä annettiin suhteellisen vähän tietoa. Tuo vertaus japanilaiseen supersankarin vastineeseen oli ihan mielenkiintoinen. Ehkäpä tuo paljon parjattu sarjan lopetus, jossa Light muuttui hillitystä ja julmasta nerosta pelkäksi sekopääksi, muutti paljon ihmisten käsitystä Lightista: jos Light olisi pysynyt hillittynä loppuun asti, olisi hänen kuolemansa voinut olla melkein samuraimainen.

Mielenkiintoisinta Death Notessa on omasta mielestäni se, että sarja ei oikeastaan aseta ketään erityisen hyviksen tai pahiksen asemaan. Periaatteessahan Lightin voi nähdä joko sankarina tai sitten kaikkien aikojen pahiksena. Tekijöiltä ei oikein saa suoraa vastausta siihen, kenen puolella olisi pitänyt olla. Voisin kuitenkin helposti kuvitella, että japanilaisella lainkuulevaisella mentaliteetilla ajatellen Light on tarkoitettu omalla tavallaan sankariksi. Toisaalta Lightin toimet eivät sovi laisinkaan lainkuuliaiseen imagoon itsessään.

[nauha]

Beyond (ja kaikki joita kiinnostaa muutenkin). Lisää Death Noten spoilailua tai jotain semmosta luvassa!

Mustakin oli aika loistavaa, miten Death Notessa jätetään auki se hyvisten ja pahisten välinen raja. Lukija saa itse päättää mitä ajattelee ja se on maukas asetelma se. Se, että Ruyk ei missään vaiheessa valitse puoltaan, vain korostaa tätä. Tietenkin itse toivoin että Ruyk lopulta valitsisi Lightin ja auttais sen pois pulasta, mutta sehän olisi sotinut kaikkea aiempaa vastaan. Hmh.
Mutta pointti nyt on kuitenkin, että loppu on Lightin kannalta nolo ja ikävä sekä animessa että mangassa ja se on väärin Eikä sitä olisi Ruykin toiminnalla voinut muuttaa, Nearin olisi vain pitänyt hävitä.

L/Lightista nyt sanon vielä ainakin sen verran, että melkein meinasi tulla itku (oon siis perinteisesti sellanen tyyppi, joka märisee aina elokuvissa ja kirjojen surullisissa kohdissa ja huhhuh) kun L sanoi mangassa, että Light on hänen ensimmäinen ystävänsä. Kauheeta. Toinen haluaa vaan tappaa sut ja sä haluat toimittaa sen vankilaan, mutta silti te ootte toistenne ystävät. Animen tapahtumista en muista juurikaan mitään, tai siis niistä eroavaisuuksista mangan kanssa. Pitäisi varmaan sekin katsoa taas, mutta paha mielihän siitäkin vain tulee, joten ehkä ei ainakaan ihan vielä

Ja nyt oli tietenkin pakko tsekata youtubesta tuo jalkojenhieronta-kohtaus josta puhuit ja Oh God, tuo on kyllä jo kiusallista. En muistanut yhtään, että animessa mentiin noin pitkälle!
En ole itse mitenkään yaoin perään ja luen ficeissäkin mieluummin femmeä tai hettiä nykyään, joten tuntuu hassulta miten pitkälle mangassa/animessa mennään ton homoeroottisen vihjailun kanssa

Itse näen kyllä Lightin melko aseksuaalisena persoonana kaiken kaikkiaan, minkä takia parittaminen jopa sitten L:älle tuntuu vähän omituiselta. Enemmän niiden kahden välillä toki kipinöi kuin esimerkiksi Misan kanssa Mutta silti. Light kun ei koko sarjan aikana annan oikein minkäänlaista vihjettä siitä, että olisi kiinnostunut yhtään kenestäkään tai mistään muusta kuin uuden maailmansa luomisesta. Tilaisuuksia kyllä olisi vaikka muille jakaa.
Siksi Matt/Mello on mulle ehkä paljon mielekkäämpi paritus kaikin puolin