Mustan suvun ainut kunnollinen perhe, K-11 14 LUKU ILMESTYNYT 16.07.2011

[Vaarallinen Komentoija]

// Alaotsikko: Lily/Sirius, Harry/Mary Sue, Helena/OC, Ron/Hermione ja muita.

Nimi: Mustan suvun ainut kunnollinen perhe
Beta: 11 luvusta saakka sennamiila, miljoonannet kiitokset hänelle
Ikäraja: K-11 //Pops muokkasi ikärajan TAAS alkutietoihin. Koitahan alkaa muistamaan tämä.
Paritukset: Harry/Dora, Lily/Sirius, James/Lilian ja muita.
Tiivistelmä: Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa?
Tyylilaji: Humor, Romance, Drama.
Kirjoittajan kommentit: Osallistuu Entä jos...?- haasteeseen ja se on tietysti tuo Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa? Harrylla on myös kaksitoistavuotias pikkusisko, jonka nimi on Helena. Älkää tappako minua vielä! Tämä on toistaiseksi viimeinen fic, jolla leikin jonkun isällä. Minullahan on kolme ficciä jossa päähenkilöllä on eri isä . Tässä siis Lily ja James ovat elossa ja Peter ei ole kavaltanut heitä.
Vastuuvapaus: Helena, Selena, Dora, Diana ja kaikki muut jotka eivät ole Rowlingin käsialaa kuuluvat minulle ja loput hänelle. Minä en siis saa tästäkään rahallista korvausta, sillä vain leikin näillä.

              Luku 1. Syntymäpäivä.


Harry Musta istui isänsä Sirius Mustan kanssa heidän talonsa terassilla. Harry makasi riippukeinussa lukemassa ja Sirius istui hellimässä perheen pientä koiraa. Koiran nimi oli Anturajalka, mikä nauratti jostain syystä Harryn äitiä Lily Mustaa. Harry itse ei tiennyt nimen merkitystä eikä isänsä animaagitaidoista.
 Harryn ja Anturajalan lisäksi heillä oli kahdentoista ikäinen (Harrya kolme vuotta nuorempi) tytär. Helena oli isänsä suosikki, sillä hänellä oli äitinsä punaiset hiukset ja isänsä harmaat silmät. Harry huolehti pikkusiskostaan harvinaisen hyvin. Nyt Helena oli yökylässä parhaan kaverinsa Alisan luona. Helenakin oli rohkelikko kuten koko muu perhe.
 Harryn ja Helenan äiti Lily Musta oli töissä, joten Harry ja Sirius olivat kahdestaan Anturajalan kanssa. Sirius venytteli ja nousi istumaan tuolille. Anturajalka ryntäsi heti miehen jalkoihin.
”Tuo pahuksen rakki on aina minussa kiinni”, Sirius valitti, mutta Harry tiesi hänen pitävän Anturajalasta paljon.
”Se tykkää sinusta”, Harry vastasi. Hän ihmetteli että eikö isä ollenkaan tiennyt että mikä päivä oli. Harry itse tiesi vallan hyvin, mutta muu perhe ei näyttänyt muistavan. Sinä päivänä Harry täytti viisitoista.
”Tule, Anttis. Mennään katsomaan onko jääkaapissa jotain hyvää”, Sirius lässytti koiralle. Sirius keksi aina koiralle uusia lempinimiä. Muu perhe vain nauroi niille. ”Tule pian sisälle, Harry. Näyttää tulevan sade”, hän jatkoi pojalleen.
”Joo”, Harry vastasi hajamielisesti ja käänsi kirjansa sivua. Hän kuuli kuinka ovi aukeni ja pamahti sitten kiinni. Hän huokaisi. Mikä ihme muuta perhettä vaivasi? Kukaan ei näyttänyt haluavan hänen lähelleen, eikä kukaan onnitellut häntä. Viisitoista oli sentään jo aika paljon. Luulisi, että edes äiti tai isä olisi muistanut. Mutta ei! Sitä iloa ei Harrylle suotu.
 Raivostuneena Harry heitti kirjan terassille ja hautasi kasvot tyynyyn, joka oli maannut jo pitkään riippumatossa. Tyyny haisi aika inhottavalta. Se oli muhkurainen ja sininen. Kukaan ei oikein pitänyt siitä tyynystä.
 Harry kuuli heikosti ulko-oven käyvän muttei välittänyt siitä. Hän kuuli askelia ja arveli isän olevan tulossa.
”PALJON ONNEEA VAAN! PALJON ONNEA VAAN!” Kuului Harryn yläpuolelta.
 Harry kääntyi ja huomasi äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa. Kaikki lauloivat ja kaikilla oli paketti kädessään. Muistivat he sittenkin! Harry ajatteli onnellisena.
”Luulitko että me unohtaisimme oman poikamme syntymäpäivän?” Sirius kysyi pörröttäen Harryn hiuksia.
”E-en”, Harry onnistui änkyttämään naama punaisena.
”Luuli se! Se on ihan punainen!” Helena sanoi voitonriemuisena. Tyttö heilautti punaisen lettinsä selkänsä taakse ja ojensi isoveljelleen pienen paketin.
 Harry avasi paketin uteliaana. Sieltä paljastui rasiallinen Hunajaherttuan parhaita makeisia.
”Mistä sinä nämä sait?” Harry kysyi, sillä hänen siskonsa oli vasta toisella luokalla, joten tämän ei pitäisi saada käydä Tylyahossa.
”Isä auttoi”, Helena puolustautui. ”Kuka sanoo ettei Tylyahoon saisi mennä kesällä?” tyttö jatkoi.
 Harry huokaisi. Helena oli aina keksimässä jotain kiusaa isoveljelleen tai Tylypahkan opettajille. Siitä syystä Fred ja Greorge tykkäsivät tytöstä. Onneksi vain kaverina.
”Avaa nyt tämä”, Lily sanoi ja ojensi pojalleen paketin.
  Paketti oli kova ja jo ennen kuin Harry aukaisi sen hän arvasi, että siellä olisi kirja. Hän olikin oikeassa. Paketista paljastui Siuntio Silosäkeen tarinat - kirja.
”Kiitos, äiti”, Harry sanoi.
”Ole hy-”, Lily aloitti.
”No niin! No niin! Aukaise tämä!” Sirius sanoi ja jatkoi sitten:
”Aina minun lahjani jätetään viimeiseksi.”
 Harry aukaisi isänsä antaman paketin. Sieltä paljastui tuliterä Tulisalama, luuta jota Harry oli jo pitkään halunnut.
 Harry pelasi rohkelikkojen huispausjoukkueessa jahtaajaa, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Harry oli päässyt joukkueeseen toisella luokallaan. Helena aikoi hakea etsijän paikkaa.
”Kiitos, isä!” Harry huudahti. Helena mökötti. Hän oli saanut Puhtalakaisu 8:sin joka oli erittäin huono luuta. Ainakin Helenan mielestä. Oikeasti Puhtalakaisu oli hyvä luuta, mutta Helena ei suostunut myöntämään sitä, sillä hänen isoveljellään oli Tulisalama. Elämä oli epäreilua.
”Eipä kestä. Älä viitsi mököttää Helena. Saat Tulisalaman sitten vanhempana”, Sirius sanoi ja nauroi tyttärensä ilmeelle.
”Aina vain vanhempana. Kaikki kiva saadaan aina vain vanhempana”, Helena mutisi hiljaa. Heidän äitinsä ei pitänyt siitä, että vanhemmille sanottiin vastaan. Mutta hän ei koskaan sanonut mitään Harrylle, joka sanoi vanhemmilleen vastaan joka toinen tunti. Harry oli äitinsä suosikki. Helena ei suostunut myöntämään olevansa itse isänsä suosikki.
”No niin! Minun pitänee ryhtyä kakun tekoon. Potterit sanoivat tulevansa. Sirius tuleeko Remus? Peter sanoi myös tulevansa”, Lily sanoi.
 Helenan kasvot kirkastuivat. Hän piti paljon Remuksesta, joka oli hänen kummisetänsä. James ja Lilian olivat Harryn kummit ja heillä oli kaksi lasta, joiden nimet olivat Diana ja Dora. He olivat kaksoset ja Helenaa kaksi vuotta vanhemmat. Peter oli naimisissa Sophien kanssa ja heillä oli yksi tytär, jonka nimi oli Selena. Selena oli Harrya kaksi vuotta vanhempi, mutta hän ei koskaan tullut syntymäpäiville. Sen takia myös Helena ja Harry olivat lakanneet käymästä hänen syntymäpäivillään.
”Remus ilmoitti tänään tulevansa”, Sirius vastasi ja seurasi katseellaan luudalla lentävää poikaansa.               Harry oli noussut heti uuden luutansa selkään, joten hän ei kuullut sanaakaan muiden puheesta. Luuta totteli Harryn jokaista käskyä. Se oli upea ja Harry tiesi sen maksavan paljon. Kenelläkään muulla ei ollut Tulisalamaa ei edes Draco Malfoylla. Draco Malfoy jaksoi aina kehua Nimbus kaksituhattaykköstään, mutta kerrankin Harrylla oli häntä parempi luuta!
”Harry tule alas sieltä! Sinun pitää siivota huoneesi!” Lily huusi keittiön ikkunasta.
”Anna pojan kokeilla luutaansa”, Sirius virnisteli terassilta. Lily irvisti miehelleen ja pamautti ikkunan kiinni sellaisella voimalla, että lasi meni rikki. Sirius heilautti sauvaansa ja hetkessä lasi oli taas paikoillaan. Helena seisoi terassilla tietämättä mitä sanoa tai tehdä.
”Onko sinun huoneesi siisti?” Sirius kysyi tietäen jo vastauksen. Helena piti huoneensa aina siistinä. Harryn huone taas oli ihan sotkuinen.
”On. Siivosin sen aamulla”, Helena vastasi. Nyt Siriuskin oli jo saanut tarpeeksi poikansa lentämisestä sillä hän huusi:
”Harry nyt alas jo sieltä! Vieraat tulevat tasan neljästä, joten sinulla on viisitoista minuuttia aikaa siivota huoneesi!”
”Sinä siivoat sen kuitenkin nopeammin! Sinun ei tarvitse kuin heilauttaa sauvaasi!” Harry huusi takasin. Hän teki pienen voltin ja lensi alas.
”Miten sinä osaatkin olla noin.. noin…”, Sirius mutisi etsien sopivaa sanaa.
”Sinunlaisesi?” Harry ehdotti virnistäen. Sirius huitaisi poikaansa muka vihaisena ja Harry lähti juoksemaan nauraen.
”Sukuvika!” poika huusi juostessaan. Sirius ryntäsi poikansa perään ja sai kun saikin tämän kiinni.
 Soiva ovikello herätti molempien mielenkiinnon. Varsinkin Harryn, sillä tämä ryntäsi siinä silmänräpäyksessä ovelle ja aukaisi sen. Oven takana seisoivat Peter, Sophie ja Selena.
 Sirius tuli innostuneen poikansa perässä ja tervehti ystäviään. Harry ja Helena ihmettelivät Selenan ilmestymistä. Kun he kysyivät tytöltä syytä tämä vain kohotti olkapäitään. Selena muistutti hyvin paljon äitiään, mutta hänellä oli isänsä ruskeat silmät. Hän oli myös yhtä lyhyt. Selenalla oli ruskeat hiukset. Ne ulottuivat auki ollessaan hiukan yli keskiselän. Selena piti niitä ranskalaisilla leiteillä.
”Hei, Selena, Peter ja Sophie”, Lily tervehti ja halasi Sophieta ja Selenaa. Sophie halasi takaisin iloisena, Selena hiukan vastahakoisena.
 Piskuilanit antoivat Harrylle Muodonmuutoksia käsittelevän kirjan. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi muun muassa sen miten animaagiksi päästiin. Sirius tosin tuhahti sen kuullessaan.
 Samassa ovikello soi uudelleen ja tällä kertaa sieltä tulivat James, Lilian sekä Diana ja Dora. Dora - joka oli ihastunut Harryyn - lehahti heti tulipunaiseksi tämän nähdessään. Diana sen sijaan halasi Harrya iloisena ja iski kaksoissiskolleen silmää.
 Kaksoset Diana ja Dora muistuttivat toisiaan hyvin paljon. Molemmilla oli isänsä pörröiset mustat hiukset Dianalla tosin oli äitinsä siniset silmät ja Doralla isänsä ruskeat. Takaapäin heitä ei erottanut, mutta edestä kylläkin. Sitä paitsi Diana nauroi – ja teki jekkuja – paljon enemmän kuin Dora. Dora oli luonteeltaan hyvin hiljainen ja ujo, Diana täysin vastakohta.
”Hei, James!” Sirius huudahti nähdessään parhaan ystävänsä. Miehet halasivat toisiaan ja James lyödä läimäytti Siriusta selkään.
 Pottereilta Harry sai Sekon Pilapuodin uusimpia tuotteita. Lily katsoi niitä paheksuvasti ja tuijotti Jamesia sen jälkeen murhaavasti. Sirius innostui kokeilemaan niitä Harryn kanssa. Tosin Lilyn raivonpuuskahduksen jälkeen molemmat pysyivät niistä kaukana. Vaikka Sirius loikin niihin hyväksyviä katseita.
 ”No niin! Kaikki taitavat olla paikalla, joten eiköhän aleta syömään!” Lily huudahti kun Remuskin oli ilmestynyt.
 Aikuiset valtasivat yhden ison pöydän joten lapsille jäi hieman pienempi pöytä, vaikka Harry ja Selena väittivät kovasti olevansa jo aikuisia. He istuutuivat silti lasten pöytään vihaiset ilmeet kasvoillaan. Diana, Dora ja Helena eivät panneet tätä pahakseen sillä he halusivatkin että pöydässä oli enemmän kuin kolme.
”Ihanaa palata taas Tylypahkaan”, Diana sanoi aloittaen keskustelun.
”Onhan se aika kivaa. Mutta kukakohan opettaa PVS:tä?” Harry kysyi mielenkiintoisena.
”Etkös sinä Remus voisi taas tulla opettamaan?” Helena ehdotti ja loi kummisetäänsä kysyvän katseen.
”Älä huutele toisiin pöytiin”, Lily ehti neuvoa.
”Eiköhän Dumbledore pärjää vuoden ilman minuakin”, Remus tuumasi. Kaikki kuitenkin tiesivät hänen kieltäytyneen vain siksi koska hän oli ihmissusi.
”Ei pärjää”, Diana sanoi vastaan.
”Älä väitä vastaan”, Lilian sanoi.
 Diana näytti äidilleen kieltä ja kysyi Harrylta:
”Eivätkö Weasleyt tule ollenkaan?”
”Heillä on… Tuota… Kriisi menossa”, Harry sanoi vältellen. Hän ei olisi halunnut kertoa muille Weasleyn perheen ongelmista. Percy Weasley ei nimittäin uskonut Lordi Voldemortin paluuseen.
  Edellisenä vuonaan Harry oli nähnyt kuuluisan pimeyden velhon Lordi Voldemortin paluun, mutta taikaministeriö ei uskonut sitä. Harry oli taistellut henkensä edestä ja joutunut katsomaan Cedric Diggoryn murhan sivusta. Harry oli taistellut Voldemortia vastaan ja lopulta onnistunut pakenemaan. Hän oli ollut hirveän lähellä kuolemaa.
--------------------------------------------------------------------
Siinäp, Piristäkää päivääni kommenteilla!

[Kukkamaaria]

Minä piristän sinun päivääsi kommentoimalla, koska sinä jaksat aina kommentoida minun ficcejäni tai siis ficciäni Muuten teksti oli kirjoitusvirhe vapaata, lukuunottamatta tuota lainaustani.

Cedric Digoryn

Cedric Diggory

Jatkathan pian?

[Mrs. Malfoy]

Oikein hieno ficci! Hyvin kirjoitettu, ei näkyillyt virheitä, mutta en minä niitä mitenkään erityisesti etsikään. Idea oli hauska, jään kyllä seuraamaan. Minulla tuli kyyneleet silmiin tuossa lopussa, nimittäin rakastan Lily/James-paritusta, ja oon aina ihan hirveen masentunu kun unelmaparini hajoaa. Mutta kai se tekee vaan hyvää lukea välillä muillakin parituksilla.

[Feliicia]

Miten minä taas eksyin sinun ficceihisi? No kaipa se johtuu siitä, että ne ovat niiin hyviä:) . Tämä onkin ihan uudenlainen idea. Eka luku oli tosi hyvä. Odotan innolla lisää. Tässä oli hiukan enemmän kuvailua kuin muissa ficeissäsi mikä on hyvä asia:) Anteeksi lyhyt kommentti

[NeitiMusta]

Uu, tykkään tästä ideasta!! Lily/James paritus on ehkä yks lemppareista mulle, mutta ihan piristävää (vaikkakin hassua) lukee tätä tälläin. Mut mielenkiintosta ainakin. Jään seuraamaan.
Mä en tiiä oonko jotenki vaativa kuvailun suhteen, mut kuvailuu vois lisää.
Jatkoo vaan!

NeitiMusta.

[Vaarallinen Komentoija]

Kukkamaaria, kiitos taas kerran kommentistasi! Korjasin tuon yksinäisen virheen
Mrs. Malfoy, kiitos sinullekin kommentistasi. Minä olen ilkeä ihminen ja hajotan kaikkien unelmaparit
HarryPotterFan4Ever, Voi ei. Taas olet kommentoimassa jotakin ficciäni Ei vaan... Hyvähän se vaan on. Huomasin itsekin, että kuvailua oli aika paljon ja toisessa luvussakaan en ole jättänyt sitä pois.
NeitiMusta, Joo kuvailua on ehkä jokaisessa ficissäni liian vähän. Se on aina ollut yksi suurimpia puutteitani Kiitos joka tapauksessa kommentistasi!

A/N: Toinen luku on nyt sitten kipeänä saatu vihdoin ja viimein valmiiksi. Olen tosiaan nyt 38 asteen kuumeessa, joten sain toisen luvun aika nopeasti? valmiiksi.

         Luku 2. Huono päivä.


”Harry ylös!” Lily huusi poikansa korvaan, kiskaisi tämän peiton lattialle ja avasi huoneen verhot. Sen jälkeen nainen meni seuraavaan huoneeseen herättämään Helenaa.
 Harry nousi ylös, sillä hän tiesi, että hänen äitinsä ei luovuttaisi ennen kuin saisi hänet ylös sängystä. Lily tulisi kuitenkin vähän ajan päästä huutamaan poikansa korvan juureen jos hän ei nousisi.
 Niinpä Harry puki päälleen ja lähti keittiöön. Hänen isänsä istui jo lukemassa lehteä pöydän ääressä. Lily kuului olevan vaatekaapillaan. Helenaa taas ei näkynyt missään.
”Missä Helena on?” Harry kysyi kaataessaan maitoa lasiinsa.
”Huoneessaan. Varmaan nukkumassa”, Sirius mutisi lehtensä takaa. Yhtäkkiä mies tuhahti kovaäänisesti aivan kuin lehdessä olisi ollut jotain karmeaa, mutta jatkoi kuitenkin lukemista tuhahdellen välillä:
”Mitä nuokin tietävät? Uskoisivat edes.”
 Harry arveli tietävänsä mitä lehdessä oli, muttei sanonut sanaakaan. Siellä oli taatusti sanottu jotain hänestä. Hyvä alku päivälle, Harry ajatteli vihaisesti. Hän söi muronsa loppuun ja meni omaan huoneeseensa. Matkalla hän tapasi uneliaan pikkusiskonsa.
”Huomenta”, Harry toivotti reippaasti.
”Huo-omenta”, Helena sanoi peittäen haukotuksen kädellään. Hänen punaiset hiuksensa olivat yön jäljiltä takussa ja pörröiset. Kaiken kaikkiaan hän oli varsin huvittava näky.
 Harry naurahti siskolleen ja lähti omaan huoneeseensa. Hänen huoneensa oli aika suuri. Väriltään se oli sininen ja siellä oli iso sänky, kirjoituspöytä – joka oli ihan sotkuinen – , kaksi kirjahyllyä ja takka, jossa Lily ei antanut pitää tulta muulloin kuin talvella joululomalla. Tosin eipä Harry paljoa viettänyt aikaa kotonaan, joten se ei haitannut.
 Harry otti pergamentin palasen ja sulkakynän ja kirjoitti Ronille:
Hei, Ron.
 Miten sinun kesälomasi on lähtenyt? Tiedän Percystä, Hermione kertoi. Minä en pääse teille koko loman aikana, sillä Helena oli aluksi kipeänä ja sen jälkeen minä olin. Äiti sanoo etten ole vielä tarpeeksi terve. Isäkään ei juuri pidä puoliani. Harmi, ettet päässyt eilen meille. Meillä oli mahtavat syntymäpäiväbileet! Sain isältä Tulisalaman, äidiltä Siuntio Silosäkeen tarinat, Piskuilanilta Muodonmuutokset edistyneille – kirjan ja Pottereilta pilailutarvikkeita. Helenalta sain Hunajaherttuan parhaita makeisia. Isä oli auttanut hakemaan niitä.
 Dora on edelleen ihastunut minuun, mutta minulla ei ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan. Hän on ihan nätti ja tosi kiva, muttei aivan minun tyyppiäni. Diana väittää että me rupeamme seurustelemaan piankin, mutta luulen että hän sanoo sen vain piristääkseen Doraa. Minä pidän hänestä, kyllä. Mutta vain ystävänä. Ainakin toistaiseksi. Isä nauraa aina kun joku mainitsee Doran. Hän sanoo, että minun pitäisi antaa tytölle mahdollisuus ja sitten hän katsoo äitiä. Luulen että se on jotain jota me emme tajua. Onko Hermione kirjoittanut sinulle kesän aikana? Minulle hän on kirjoittanut viisi kertaa. Tuletko ensi viikolla viistokujalle? Me olemme menossa sinne koko perhe. Nähdään
  Harry
Harry laittoi kirjeen Hedwig pöllönsä matkaan ja heittäytyi sen jälkeen petaamattomalle sängylleen. Hän ajatteli Doraa.
 Dora oli mukava, kyllä sitä ei voinut kieltää. Mutta Dorassa oli jotain josta Harry ei pitänyt. Jotain jota kuuluisi olla enemmän. Harry hymähti ajatuksilleen ja nousi ylös sängystään. Hän petasi sen ja romahti siihen uudestaan. Samassa hän kuuli oven takaa koputuksen. Helena astui sisään.
”Tuletko pelaamaan huispausta minun, Alisan ja Katien kanssa? Voit ottaa vaikka Miken mukaan”, tyttö sanoi.
 Alisa oli Helenan paras kaveri ja Katie oli hänen ystävänsä ja samanikäinen. Mike oli taas Mustien naapuri ja Harryn hyvä kaveri. Sinä päivänä Harry oli vain vähän huonotuulinen eikä huispaus juuri kiinnostanut häntä.
”Ei kiinnosta. Mene muualle!” Harry ärähti siskolleen. Helena seisoi ovella tietämättä purskahtaisiko itkuun vai nauruun. Lopulta hän kuitenkin äyskähti:
”No ei me sinua kaivattukaan!”
”Muuten vain kysyit!” Harry huusi takaisin jo vihaisena.
”Tarvittiin neljäs! No kyllä Mike ainakin lähtee!” Helena huusi isoveljelleen.
”Sinä et edes osaa pelata!” Harry huusi vaihtaen aihetta.
”Osaanpa! Paremmin kuin sinä!” Helena huusi.
”Etpäs! Itket aina kun sinuun osuu ryhmy!” Harry väitti.
”Enpäs! Minä en itke mistään!”, Helena sanoi kiukkuisena. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet punaisiksi ja harmaat silmät kapenivat viiruiksi. Se oli aina vaaran merkki, mutta tällä kertaa Harry ei välittänyt siitä.
”Itketpäs! Joka asiasta!” Harry huusi viattomalle pikkusiskolleen. Häntä ei kaduttanut vähääkään. Hänellä oli huono päivä ja hänen piti purkaa kiukkunsa johonkuhun. Ja Helena sattui olemaan lähettyvillä.
”Itse itket!” Helena väitti. Hän tiesi ettei Harry ollut itkenyt muutamaan vuoteen, mutta hän ei juuri silloin siitä välittänyt.
 Harry otti vihaisena taikasauvansa huoneensa pöydältä ja osoitti sillä siskoaan. Hänen teki mieli taikoa siskonsa lepakoksi tai vaikka sammakoksi. Ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan Sirius astui yläkertaan. Hän oli menossa makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitaan. Hetken mies seisoi suu auki katsoen välillä Helenaa ja välillä Harrya. Lopulta hän onnistui kysymään:
”Mitä täällä tapahtuu?”
 Helena vilkaisi avuttomana isoveljeään. Harry laittoi sauvansa taskuunsa ja tuijotti häpeilevänä maahan.
”Helena, mitä täällä tapahtuu?” Sirius kysyi uudestaan. Hän katsoi suoraan tyttäreensä. Helena vältteli isänsä katsetta ja painoi lopulta oman katseensa maahan. Hän ei sanonut sanaakaan.
”Ette kai te riidelleet?” Sirius kysyi lujasti. Tällä kertaa hänen katseensa oli Harryssa.
 Harry nyökkäsi hyvin hitaasti. Sirius huokaisi.
”Miksi?” mies kysyi.
”Minä kysyin Harrya huispaamaan, mutta Harry sanoi ettei häntä kiinnosta. Sitten Harry väitti etten minä osaa pelata ja sitten hän sanoi että minä itken joka asiasta. Sitten hän otti taikasauvansa…”, Helena aloitti selonteon.
”Ja otin taikasauvan vain siksi että Helena väitti että minä itken joka asiasta”, Harry muistutti siskoaan. Hän ei halunnut että Helena pääsisi kaikesta läpi puhtain paperin. Helena kun sattui olemaan hyvä sellaisissa asioissa.
 Sirius katsoi ensin Helenaa ja sitten Harrya. Yleensä Lily hoiti tällaiset asiat. Sitä paitsi Sirius oli luullut että Harry ja Helena eivät enää viitsisi riidellä. Hän oli luullut että he olivat muutenkin niin hyvissä väleissä toistensa kanssa.
”No kai teidän pitää pyytää toisiltanne anteeksi”, Sirius ehdotti.
 Harry tuhahti.
”Isä hei! Minä olen jo viisitoista! Tuskin nyt kukaan viisitoistavuotiaana pyytää keneltäkään anteeksi”, hän protestoi.
”Kyllä vain pyytää”, Sirius sanoi. Sen verran hänkin tiesi.
”Anteeksi, Harry”, Helena kuiskasi hiljaa katse koko ajan isoveljensä silmissä.
”Anteeksi, Helena”, Harrykin mutisi. Sirius katsoi molempia odottavasti.
”Saat anteeksi”, Sisarukset sanoivat yhteen ääneen.
 Sirius huokaisi. No niin. Nyt oli sekin asia käyty läpi. Mies meni makuuhuoneeseensa vaihtamaan vaatteensa. Harry meni omaan huoneeseensa ja Helena ulos pelaamaan huispausta.
 Kun Harry pääsi huoneeseensa hän näki ensimmäisenä Hedwigin, jolla oli Ronin vastaus mukana.
Harry aukaisi kirjeen ja luki:
Moi, Harry.
Kuten tiedät Percy haukkui isää ja äitiä ihan kunnolla. En tiedä onko Hermione kertonut, mutta Percy ei asu enää täällä. Luojan kiitos.
 Olisi tosiaan kivaa lähteä Viistokujalle. Sinulla taitaa olla kaksi ihailijaa. Ginny ja Dora. Harmi, minulla ei ole yhtäkään. Tiedätkö pääseekö Hermione? Tai tuleeko Diana ja Dora myös? Olisi kivaa lähteä isommalla porukalla ilman aikuisia, mutta se ei taida käydä päinsä. Äiti sanoo, että niin kauan kun tiedät-kai-kuka on vapaalla jalalla hän ei päästä meitä silmistään. No me tulemme kanssa ensiviikon tiistaina Viistokujalle kello kolmetoista,
Ron.
 
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä, kommentteja?

[Feliicia]

Ääh, olet taas vaihtanut kuvaa. menasin jo sanoa"kenen tämä tarina onkaan?"

Nyt tosiaan näkee, että olet panostanut tähän kuvailuun hyvin. Sitä on huomattavasti enemmän kuin toisissa tarinoissasi. Tuo riita kohta oli todella hyvä, sillä se oli niin todentuntuinen. Sirius käyttäytyi juuri niin kuin normaali isä käyttäytyisi. Helena oli todella aito.
 Harmi, kun Harrylla on kaksi ihailijaa. Kumpikohan voittaa?
 Kipeänä kirjoituksi tämä on todella hyvä. Jään odottamaan jatkoa

[NeitiMusta]

Tykkäsin tästäki luvusta..
Mua kävi vähän sääliks tota Helenaa, koska aluks ku Harry tervehti sitä portaissa nii se oli ihan mukava, mut sit vähän ajan päästä se rupee tollain räyhään.. Mut ihan kiva et sisarukset riitelee, ettei tää oo pelkästään sellanen "olemme-koko-ajan-onnellisia-perhe". Jos tiiät mitä tarkotan!
Noh, haluun joka tapaukses lukee pian lisää.

NeitiMusta.

[Kukkamaaria]

Kiva luku odotan, että Harry ja Helena menevät Tylypahkaan ja mitä siellä tulee tapahtumaan Kuvailua on tarpeeksi ja muutenkin teksti on sujuvaa, jatka pian!

[Vaarallinen Komentoija]

Hah, taas luku valmis. Ennätys ajoissa! Aloitin sen vasta joskus kahdentoista aikaan tänään... Tai ehkä vähän myöhemmin. Kahden kolmen aikoihin.
HarryPotterFan4Ever, Ihanaa, että riita kohta miellytti. En ollut oikein varma oliko se ihan aidon olonen ja että käyttäytyikö Sirius siriusmaisesti Kiitos taas kommentistasi.
NeitiMusta, Tiedän, kyllä. Harrylla ja Helenalla on aika hyvät välit toisiinsa, mutta kyllähän nekin nyt välillä riitelee. Eihän se ole sisaruspari eikä mikään, joka ei riitele.
Kukkamaaria, Harry ja Helena menevät Tylypahkaan vasta luvun päästä. Neljännessä luvussa... Oi, enpäs paljastakkaan liikoja . Kiitos kommentistasi.
A/N: Toivottavasti kuvailua on edelleen tarpeeksi. Tässä luvussa Sirius kertoo Harrylle Kelmien tarinan ja Harry saa (salakuuntelijana) jotain muutakin selville....

Luku 3. Kaksi salaisuutta paljastuu


Kun Harry meni sinä päivänä nukkumaan hän kuuli puhetta olohuoneesta. Poika hiipi hiljaa alakertaan ja kurkisti olohuoneeseen. Siellä hänen isänsä ja äitinsä istuvat sohvalla ja juttelivat hiljaa keskenään. Harrysta tuntui, että Lily olisi vihainen Siriukselle jostakin.
”Sinä teit minut taas paksuksi!” Lily huudahti vähän turhan kovaa.
 Harry säpsähti. Oliko hänen äitinsä… taas raskaana?
”Lils, rauhoitu. Minusta se on hyvä uutinen”, joku toinen ääni sanoi.
 Harry säpsähti uudelleen kun hän tajusi äänen kuuluvan Lilian Potterille. Ketkä kaikki oikein olivat olohuoneessa?
”Sinusta ehkä! Minä en halua kolmatta lasta!” Lily raivosi. ”Ikään kuin kahdesta ei olisi jo tarpeeksi!” nainen jatkoi.
”Nyt rauhoitut, Lily. Mietihän, Harry on jo viisitoista etkä voi odottaa, että hän pysyy kotona kaiken aikaa. Helenakin kasvaa ja te jäätte Siriuksen kanssa kahdestaan tähän isoon taloon. Mitä te sitten tekisitte?” James kysyi.
”Me myisimme talon ja ostaisimme pienemmän talon tilalle”, Lily tuumasi. Harry kuuli kuinka hän asteli hermostuksissaan ympäri olohuonetta.
 Muuta Harryn ei tarvinnut kuulla. Hän hiipi hiljaa Helenan huoneeseen ja kuiskasi:
”Helena, herää!”
 Tyttö avasi unisena silmänsä. Hän nousi istumaan huomattuaan isoveljensä.
”Mitä sinä täällä teet? Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?” hän kysyi ihmeissään.
”Äiti ja isä juttelevat olohuoneessa Pottereiden kanssa”, Harry kuiskasi ja sulki huoneen oven.
”Mitä siitä? Kyllä heillä on oikeus jutella. Etkä sinä saisi salakuunnella”, Helena sanoi ja teki isoveljelleen tilaa sängyssään. Harry istuutui sängyn laidalle ja sanoi:
”En minä salakuunnellut. Satuin vain kuulemaan, mitä he puhuivat. Ja tiedätkö mitä? Äiti on raskaana!”
 Helena kiljaisi.
”Voi, sehän on ihana uutinen! Minun täytyy mennä onnittelemaan häntä ja isää!” tyttö hyppäsi jo pois vuoteestaan, mutta Harry pysäytti hänet ennen kuin hän ehti ovelle asti.
”Et voi mennä sinne nyt! He arvaisivat heti, että… Voi ei, joku tulee!” Harry työnsi siskonsa takaisin sänkyyn ja hiipi sitten hiljaa viereiseen huoneeseen.
Pian Sirius tuli hänen ovelleen. Hän hämmästyi nähdessään Harryn istuvan valot päällä lukemassa kirjaa.
”Etkö saa unta?” mies kysyi istuutuessaan poikansa sängyn laidalle.
”En”, Harry vastasi lyhyesti.
”Kerronko sinulle tarinan?” Sirius kysyi arvaten jo poikansa vastauksen.
”Et! Isä hei, ei kukaan kerro viisitoistavuotiaille lasten tarinoita!” Harry säikähti.
 Sirius nauroi.
”Sinä et olekaan kuullut minun tarinaani. Se ei ole suunnattu lapsille”, mies sanoi nauraen.
”Just joo. Kenelle sitten?” Harry kysyi. Hänen uteliaisuutensa heräsi.
”Viisitoistavuotiaille. Mutta jos olet liian vanha kuuntelemaan tarinoita niin ei sitten”, Sirius sanoi. Hän kääntyi ovelle päin.
”Odota, voin sittenkin kuunnella!” Harry huudahti epämääräisesti.
”Et siis olekaan liian vanha?” Sirius tiedosteli.
”En”, Harry sanoi ja silitteli Anturajalkaa, joka nukkui hänen sängyssään. Anturajalka nukkui aina Harryn sängyssä, sillä se oli kiistatta isompi ja pehmeämpi kuin Helenan sänky.
”Selvä. Minä kerron sinulle kelmien tarinan”, Sirius sanoi ja aloitti:
”Kaikki alkoi silloin kun minä olin viaton yksitoistavuotias poika…”
”Isä, sinä aloitat tarinan ihan väärin. Sinun pitäisi aloittaa: Kaikki alkoi kauan kauan sitten…”, Harry keskeytti.
”Harry, älä keskeytä tai en kerro mitään!” Sirius sanoi ja heristi pojalleen sormea muka vihaisena. ”Niin. Kaikki alkoi, kun olin viaton yksitoistavuotias poika. Menin Tylypahkaan ja tutustuin Jamesiin, Peteriin, Remukseen ja tietysti äitiisi Lilyyn. Lilyn tyttönimi oli Evans.
 Minut lajiteltiin luihuisen sijaan rohkelikoon ja tavallaan petin sukuni. Mutta sillä ei ollut merkitystä. Ensimmäistä kertaa minulla oli kolme ystävää.
 Jo ensimmäisenä vuonna huomasimme, että Remus katoili jonnekin joka kuukausi. Hän keksi kaikenlaisia selityksiä, menen katsomaan sairasta tätiäni, ynnä muuta. Kahteen vuoteen emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Olimme niin kuin asiaa ei olisikaan.
 Kolmantena vuonamme aloimme jo epäillä. Miksi ihmeessä Remus katoili kerran kuukaudessa? No Jameshan se oli joka sai sen lopulta selville. Hän oli fiksu, joten tehdessään Pimeyden Voimilta Suojautumisen tehtäviä hän tajusi, mikä Remus oli. Hän tajusi, että Remus katosi kerran kuukaudessa ja aina täyden kuun aikaan. Menimme kertomaan Remukselle, että tiesimme mikä hän oli. Ja vaikka hän oli ihmissusi me emme hylänneet häntä. Me teimme erään viisaan teon, jolla me voisimme viettää aikaamme Remuksen kanssa silloinkin kun hän on ihmissusi”, Sirius hiljeni hetkeksi, kuin pohtien kertoisiko tarinan loppua. Harry katsoi isäänsä kysyvänä.
”Mitä te teitte?” poika kysyi uteliaana.
”Uteliaisuus ei ole hyväksi, Harry. Lupaatko ettet kerro Helenalle tai äidillesi mitä nyt kerron sinulle? Lily ei oikein ilahtuisi jos saisi tietää, että sinä tiedät salaisuuteni”, Sirius sanoi hymyillen.
”Lupaan”, Harry sanoi ääni jännitystä tihkuen.
”Hyvä. No me ryhdyimme animaageiksi. Siis minä, James ja Peter olemme rekisteröimättömiä animaageja”, Sirius paljasti.
”Ettekä ole! Ette varmasti!” Harry huudahti.
”Olemmepas. Näytän sinulle”, Sirius heilautti sauvaansa ja hetken päästä tyrmistyneen Harryn edessä seisoi iso musta koira. Anturajalka murisi sille ja Sirius murisi leikkisästi takaisin. Hän muuttui takaisin ihmiseksi.
”Mikä eläin James on?” Harry kysyi uteliaana. ”Tai Peter?”
”James on hirvi ja Peter on… no rotta”, Sirius sanoi nauraen poikansa ilmeelle. ”No jatkan tarinaa. Meillehän avautui kokonaan uusi maailma, kun pystyimme muuntautumaan eläimiksi. Poistuimme Rääkyvästä Röttelöstä – jota pidimme tukikohtanamme – ja ilmaannuimme Tylyahon kylälle. Minä ja James olimme niin suuria eläimiä, että pystyimme pitämään hurjistuneen ihmissuden valoillaan. Mutta silti monta kertaa joku kyläläinen oli saada pureman. Nauroimme sille aina jälkikäteen. Sitten teimme Kelmien Kartan ja allekirjoitimme sen lempinimeillämme. James on Sarvihaara, Peter on Matohäntä ja minä olen… Anturajalka”, Sirius jatkoi virnistäen.
”Anturajalka? Senkö takia äiti aina nauraa Anturajan nimelle?” Harry kysyi nauraen.
”Juuri sen. Lily sai tietää animaagisuudestani vasta sen jälkeen kun menimme naimisiin”, Sirius hymyili. ”Ja nyt sinun täytyy mennä nukkumaan. Kello on vaikka mitä”, mies jatkoi.
”Mutta…”, Harry aloitti.
”Ei muttia. Valo pois, pää tyynyyn ja silmät kiinni!” Sirius huudahti.
”Selvä, selvä. Älä turhaan kiihdy, isä. Saanko mennä huomenna Ronin luokse?” Harry kysyi.
”Et. Et ole tarpeeksi terve”, Sirius sanoi lujasti.
”Olenpas! Olen ollut terve jo viikon, enkä edes yski enää”, Harry lauseen loppu muuttui yskähdykseksi.
”Ai et vai yski? Et mene minnekään ennen ensi viikkoa”, Sirius sanoi ja sammutti valot osoittaen pojalleen, että aihe oli loppuun käsitelty.
”Vitsit, mikä tyranni”, Harry mutisi niin hiljaa ettei hänen isänsä kuullut sitä.
-----------------------------------------------------------------
Siinp, kommenteja?

[NeitiMusta]

Ou jee..

Tosta Sirren vauhdikkaasta nuoruudesta ois ollu kiva kuulla vähän enemmän. Ja luku oli muutenkin aika lyhyt,  mut ei se mitään.
Sirius oli kuitenkin ihan hauska ku se kerto sitä tarinaa, ja ennen sitä.

NeitiMusta.
Jatkoo vaa! Pahoittelen järkevyyden puuttumista..

[Feliicia]

Luku oli aikas lyhyt, mutta who care? Silti pidin, kovasti Lisää, jookoh?

[Mrs. Malfoy]

Oho, enks mä ole kommentoinut tokaa lukua?  No, kommentoin nyt.
Tykkäsin taas kovasti tästä, erityisesti siitä, kun Sirius kertoi olevansa animaagi, ja plussaa, ettei Harry saanyt tietää kuin vasta 15-vuotiaana. Jatkoa vain kehiin, joohan? *puppyeyes*

[Vaarallinen Komentoija]

No niin! Nyt sain jälleen uuden luvun valmiiksi.
NeitiMusta, kiitos, kiitos, kiitos! Ihanaa jos Sirius mielytti
HarryPotterFan4Ever, kiitän.
Mrs. Malfoy, niin eihän sitä kaikkea voi muistaa . Ihanaa kun pidät.
A/N: Luvun loppu tuli aika yllättäen (kai) mutta omasta mielestäni se on kiva. Pidän siitä. Pidän muutenkin luvusta. Muuta en paljastakkaan

Luku 5. Suudelma.


”Harry! Nyt ylös! Lähdemme Viistokujalle!” Lily huusi Harryn huoneen ovelta.
”Hmm… Anna minun nukkua vähän”, Harry aneli ja käänsi kylkeä.
”No jos haluat jäädä paitsi Viistokujalle menosta niin siitä vain”, täydellisesti pukeutunut Helena tuumasi kävellessään veljensä huoneen oven ohi.
”Turpa kiinni, Helena”, Harry mutisi.
”Harry Sirius Musta! Kielenkäyttö on sallittua!” kauhistunut Lily huusi.
”En tiennytkään”, Harry vastasi ja veti peiton päänsä yli.
”No nyt tiedät! Ja ylös siitä! Kirjalistat saapuivat tänään, joten tänään me menemme Viistokujalle, vaikka minun pitäisi raahata sinut yöpuvussasi sinne!” Lily huusi. Hän tömisteli portaisiin vihaisena.
 Väsynyt Harry nousi ylös ja pukeutui. Hän laahusti silmiään hieroen keittiöön ja otti aamiaiseksi paahtoleivän ja lasin maitoa.
”Eihän tuo pidä ketään kasassa ruokaan saakka”, pirteä Helena totesi. Hän otti liedeltä puuroa.
”Ole jo hiljaa!” Harry äyskähti.
”Harry! Mihin sävyyn sinä oikein puhut siskollesi?” Sirius kysyi ihmetellen poikansa käytöstä.
”Joku on tainnut nousta väärällä jalalla sängystä”, Helena sanoi hiljaa.
”Pidä nyt jo se turpa kiinni!” Harry huudahti ärsyyntyneenä.
”Harry!” Lily ja Sirius huudahtivat yhteen ääneen.
”Anteeksi. Helena ärsyttää minua”, Harry sanoi.
”Tai sitten sinä äksyilet syyttä suotta. Mikä painaa mieltäsi?” Sirius kysyi kohottaen kulmiaan.
”Öm… Ei mikään”, Harry mutisi. Hän haukkasi leivästään palasen ja joi sen päälle maitoaan.
”Kyllä sinua selvästi jokin vaivaa. Mikä se on?” Sirius kysyi antamatta periksi.
”Sirius, eikös meillä ole lapsille jotain kerrottavaa?” Lily kysyi puuttuen keskusteluun.
”Aivan! Kiva, että muistutit Lily armaani. Niin, meillä äidin kanssa tosiaan on eräs asia kerrottavana”, Sirius paljasti.
 Harry näytteli uteliasta ja Helena katsoi vanhempiaan kysyvän näköisenä. Molemmat tiesivät, mistä oli kyse.
”Sherlock, Sirius. Asia on niin, että… minä olen raskaana ja te saatte pian pikkuveljen tai –siskon”, Lily sanoi hymyillen.
 Helena kiljaisi ja hyppäsi äitinsä kaulaan kuristaen tämän melkein hengiltä. Harry taas nousi ja meni omaan huoneeseensa. Hän ei halunnut pikkuveljeä sen enempää kuin pikkusiskoakaan.
”Harry, onko kaikki oikeasti hyvin?” Sirius kysyi astuen poikansa huoneeseen. Harrylla ja Siriuksella oli hyvät välit keskenään ja hänelle Harry kertoi kaiken ensimmäisenä.
”Ei. Minä en halua siskoa tai veljeä”, Harry vastasi tuskin kuuluvalla äänellä.
”Mikset?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Koska Helenassa on jo tarpeeksi”, Harry vastasi vino hymy huulillaan. Hänen isänsäkin hymyili ja sanoi sitten:
”Sinä siis et halua siskoa tai veljeä, koska pelkäät joutuvasi lapsenvahdiksi?”
”Ei se siitä johdu. Minä…. Minä en vain tiedä olenko hyvä isoveli edes Helenalle”, Harry mutisi viimeisen lauseen.
”Harry, sinä olet hyvä isoveli kenelle tahansa, jos vain haluat olla hyvä isoveli. Muistathan miten puolustit Helenaa silloin siltä jästiltä?” Sirius kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
 Vuosia sitten eräs jästipoika oli kiusannut Helenaa, ja Harry oli rientänyt avuksi. Helena oli ollut silloin yhdeksän vanha. Harry oli kertonut jästille, mitä hänelle tapahtuisi jos hän koskaan enää kiusaisi Helenaa.
”Siitä on jo vuosia. Mitä minä hänelle olen tehnyt viimeisen neljän vuoden ajan?” Harry kysyi apeana.
”Enimmäkseen auttanut häntä, kun hän tarvitsee apua, lohduttanut häntä, kun hän tarvitsee lohtua, kiusannut häntä aina välillä, mutta se kuuluu jokaisen sisarusten välille. Teillä on todella hyvät välit toisiinne, verrattuna minun ja Reguluksen väleihin”, Sirius sanoi hymyillen.
 Regulus oli Siriuksen veli ja Harryn setä. Hän oli kuollut ollessaan kuusitoista.
 Harry huokaisi. Hän ei ollut edelleenkään vakuuttunut.
”Tuleeko sieltä tyttö vai poika?” hän kysyi epävarmasti.
”En tiedä. Lily kertoi raskaudesta minulle vasta muutama päivä sitten”, Sirius huokaisi.
 Heidän välilleen lankesi hiljaisuus. Harry tiesi heidän ajattelevan samaa asiaa. Selviäisikö Lily? Selviäisikö lapsi?
”Tulkaa jo, Harry ja Sirius!” Lilyn ääni kaikui alakerrasta. ”Helena ja minä olemme olleet jo kauan aikaa valmiita!”
 Harry ja Sirius naurahtivat, mutta kävelivät suosiolla alakertaan takan eteen. Lilyllä oli päällään sininen kesämekko. Se ulottui hiukan yli polviin ja se solmittiin niskan takaa kiinni. Lilyn hiukset olivat auki.
 Helenalla oli päällään musta hame ja valkoinen toppi. Hänen hiuksensa olivat tavalliseen tapaan ranskalaisilla leteillä. Sirius vihelsi.
”Olettepa te laittautuneet!” mies huudahti yllättyneenä.
”Älä viitsi, isä”, Helena sanoi punastuen.
”No niin! Harry mene sinä ensin”, Lily kehotti ja vilkaisi esikoistaan.
 Harry otti pienestä kupista hormipulveria ja astui takkaan.
”Viistokujalle!” hän sanoi selkeästi ja sulki silmänsä.
 Tunne oli inhottava, mutta se kesti vain vähän aikaa. Pian Harry kompuroi jo Säilä & Imupaperin takasta ulos. Helena tuli Lilyn kanssa perässä.
”Huh, inhottava tunne”, Helena valitti. ”Meinaan aina oksentaa”, tyttö jatkui juuri kun Sirius tuli takasta leveä virne kasvoillaan.
 Lily otti Helenaa kädestä kiinni (vaikka tyttö vastustelikin ”Äiti, en ole enää mikään pikkutyttö”- tyyliin.) ja Sirius käveli Harryn perässä, kuin varmistaen ettei tämäkään karkaisi mihinkään.
”Hei, Dora ja Diana ovat tuolla!” Harry huudahti huomatessaan kaksoset.
”Niinpäs ovatkin. Älä mene minnekään”, Sirius lisäsi, kun Harry otti askeleen kaksosia päin. Diana huomaisi Harryn ja pukkasi Doraa kylkeen ja kuiskasi tälle jotakin. Dora kääntyi ja hymyili epävarmana Harryyn päin. Harry vastasi hymyyn ja tunsi outoa kiihkeyttä. Hän tunsi haluavansa suudella Doraa, halata häntä, silittää hänen mustia kiharoitaan…
 Harry pudisteli päätään virnistellen. Mahdotonta. Hän ei voinut olla pihkassa Doraan, ei vain voinut… Se oli… Mahdotonta.
 Lopulta Dora ja Diana juoksivat Harryn luokse ja halasivat tämän melkein hengiltä. Harry hymyili kaksosille. Hänen vanhempansa ja Helena olivat jo menneet Irvetaan. Vihdoin Harry oli yksin.
”Moi, Harry. Miten menee?” Diana kysyi avaten keskustelun. Dora ei meinannut saada silmiään irti Harrysta, eikä Harry sen puoleen hänestäkään. ”Jaa-a.. Minä jätänkin teidän kahden”, Diana jatkoi hymyillen molemmille. Tyttö käveli Säilä & Imupaperiin.
 Harry ja Dora jäivät kahden. Molemmat hymyilivät toisilleen hieman epävarmoina. Harry ei meinannut saada silmiään irti Doran ruskeista silmistä. Silmät olivat täynnä rakkautta, lämpöä. Kaikkea mahdollista.
 Harry kietoi kätensä Doran ympärille ja tippaakaan ajattelematta, suunnittelematta hän suuteli Doran verenpunaisia huulia. Hän maistoi mansikkahuulirasvan ja punaisen huulipunan. He suutelivat kiihkeästi, Dora sulki silmänsä ja silitteli Harryn mustia hiuksia. Harryn toinen käsi oli Doran selän takana ja toinen tämän mustissa epäsiisteissä hiuksissa. Hän katsoi koko ajan Doran silmiä, odottaen hetkeä jolloin ne avautuisivat ja hymyilisivät hänelle. Hetkeä, jolloin silmistä paisuisi taas se sama rakkaus. Ikuinen rakkaus.
--------------------------------------------------------------
Siinäp, kommentteja?

[Mrs. Malfoy]

Oho, Harry suuteli Doraa! Jännä käänne. Jatko oli mielenkiintoinen ja hyvä, kuten aikaisemminkin. Odotan innolla, että Harry palaa Tylypahkaan

[Feliicia]

Ooh, sieltä tuli pikku pusu! Tai suudelma. Tämä luku oli tosi hyvä. Ihanaa, kun Harry ei halukaan pikkusisarusta. Tykkäsin tästä, kuten aina. Loppu tässä luvussa oli hyvä. 

JA JATKOA VAIN KEHIIN!! Minäkin yritän saada jotain tarinoitani kirjoitettua. Vaikka se onkin aika mahdotonta kun pikkuveljet ärsyyntyyy, jos olen minuutinkin konella. Onneksi minulla on sentään läppäri. Joo, nyt eksyttiin jo aiheesta.

Harry kietoi kätensä Doran ympärille ja tippaakaan ajattelematta, suunnittelematta hän suuteli Doran verenpunaisia huulia. Hän maistoi mansikkahuulirasvan ja punaisen huulipunan. He suutelivat kiihkeästi, Dora sulki silmänsä ja silitteli Harryn mustia hiuksia. Harryn toinen käsi oli Doran selän takana ja toinen tämän mustissa epäsiisteissä hiuksissa. Hän katsoi koko ajan Doran silmiä, odottaen hetkeä jolloin ne avautuisivat ja hymyilisivät hänelle. Hetkeä, jolloin silmistä paisuisi taas se sama rakkaus. Ikuinen rakkaus

Tästä pidin erityisesti.

”Ei se siitä johdu. Minä…. Minä en vain tiedä olenko hyvä isoveli edes Helenalle”, Harry mutisi viimeisen lauseen.
”Harry, sinä olet hyvä isoveli kenelle tahansa, jos vain haluat olla hyvä isoveli. Muistathan miten puolustit Helenaa silloin siltä jästiltä?” Sirius kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
 Vuosia sitten eräs jästipoika oli kiusannut Helenaa, ja Harry oli rientänyt avuksi. Helena oli ollut silloin yhdeksän vanha. Harry oli kertonut jästille, mitä hänelle tapahtuisi jos hän koskaan enää kiusaisi Helenaa.
”Siitä on jo vuosia. Mitä minä hänelle olen tehnyt viimeisen neljän vuoden ajan?” Harry kysyi apeana.
”Enimmäkseen auttanut häntä, kun hän tarvitsee apua, lohduttanut häntä, kun hän tarvitsee lohtua, kiusannut häntä aina välillä, mutta se kuuluu jokaisen sisarusten välille. Teillä on todella hyvät välit toisiinne, verrattuna minun ja Reguluksen väleihin”, Sirius sanoi hymyillen.

Täskä(kin) minä pidin, joten minä taidan nyt lopettaa tämä kommentoimisen. Ei kukaan jaksa minua kauan

[Vaarallinen Komentoija]

Hahaa! Uusi luku tullut *hyppii innoissaan* .
Mrs. Malfoy, kiitos kommentistasi! Harry palaa Tylykseen tässä luvussa, mutta jotain muutakin tapahtuu...
HarryPotterFan4Ever, oi, miten pitkä kommentti! Rakastan lukea tollasia . Kiitos iahan pitkästä kommentistasi. Minäkin pidin molemmista kohdista
A/N: Tässä luvussa Harry ei olekaan se jolle sattuu ja tapahtuu vaan Lily. Miten hänelle käy? Selviääkö sinnikäs nainen? Ja vielä tärkeämpi kysymys: Selviääkö lapsi? Kaiken saat tietää luvussa 6, mutta nyt on luku 5 joten...

Luku 5. Kouluun

Harry hymyili kirjeelle, jota hän piti kädessään. Hän oli lukenut sen miljoona kertaa, tiesi sen jokaisen sanan, jokaisen lauseen. Silti hän halusi lukea sen välillä uudestaan.
Hei, Harry, kirje alkoi. Se oli Doran käsialaa, Dora oli muotoillut jokaisen kirjaimen. Dora oli ajatellut pitkään, mitä kirjoittaisi hänelle. Harrylle.En millään tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa sinulle. Silti minulla on tunne, että minun pitäisi kirjoittaa sinulle tänään. Ajattelin kirjoittaa vasta huomenna.
 Äiti ja isä eivät edelleenkään tiedä siitä suudelmasta, edes Diana ei tiedä. Lupasin etten kerro kenellekään ainakaan heti. Meidän pitää odottaa sopivaa hetkeä kertoa heille. Diana kyllä aavistaa jo jonkin verran, välillä hän hymyilee kun katsoo minuun. Ei kestä kauaakaan ennen kuin hän kysyy meiltä. Hän saattaa myös kysyä sinulta, varoitan jo etukäteen. Ihanaa nähdä huomenna, ajattelen jatkuvasti sinua. Sinun
 Dora
Kirje oli ainoa, jonka Harry oli koskaan saanut Doralta. Dora ei ollut kovinkaan kirjoittavaa tyyppiä.
”Harry, oletko siellä?” Helenan ääni kuului ovelta.
”Joo, tule vain”, Harry vastasi ja työnsi kirjeen taskuunsa.
 Helena avasi oven ja istuutui Harryn sängylle. Hän näytti anteeksipyytävältä.
”Mikä hätänä?” Harry kysyi pikkusiskoltaan.
”Minä… Minä olen ihastunut Mikeen”, Helena kuiskasi. ”Tiedän, että olen liian nuori ihastumaan. Tiedän, että olen vasta kaksitoista”, hän lisäsi, kun Harry avasi suunsa.
”En minä sitä aikonut sanoa. Aioin sanoa, että ei siinä ole mitään hävettävää. Ginny ihastui minuun sinun ikäisenäsi. Dora taas…”, Harry aloitti, mutta punastui eikä suostunut jatkamaan enempää.
”Dora mitä? Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut Viistokujalla? Sen jälkeen et ole ollut oma itsesi”, Helena rypisti otsaansa kysyvän näköisenä.
”Miten niin? Ei mitään”, Harry vastasi liian nopeasti. Helena arvasi tämän valehtelevan.
”Kyllä sinulle jotain tapahtui”, Helena intti.
”Ääh, sinä näet minusta läpi. Suutelin Doraa viime viikolla Viistokujalla”, Harry myönsi irvistäen.
”Hahaa! Tiesin sen!” Helena hyppi riemuissaan Harryn sängyllä, niin että petauspatja meni pois paikoiltaan.
”Helena! Älä hypi!” Harry huusi ja suoristi petauspatjan paikoilleen, heti kun Helena hyppäsi pois sängyltä.
”Minä tiesin! Tiesin että sinä ja Dora päädytte vielä jonain päivänä yhteen!” Helena sanoi pomppien nyt lattialla.
”Et sitten sano sanaakaan äidille tai isälle”, Harry varoitti.
”Mitä teet minulle, jos kerron?” Helena kysyi uteliaana. ”Hehän saavat kuitenkin lopulta tietää”, tyttö jatkoi.
”Minä kerron, että sinä suutelit kesän alussa Juhaa”, Harry sanoi.
”Se oli ystävyyden suudelma!” Helena protestoi punastuen samalla. ”Olin silloin vasta yksitoista, niin ei se merkinnyt mitään. Ja sinä pidät suusi kiinni siitä etenkin äidin kuullen…”, tyttö jatkoi hiljentyen yhtäkkiä.
”En kerro jos sinä et kerro että minä ja Dora seurustelemme”, Harry lupasi hymyillen siskolleen.
”Hyvä on. Tehdään kompromissi”, Helena myöntyi myös hymyillen.
”Harry ja Helena alas! Olemme lähdössä juna-asemalle!” Lily huusi alakerrasta. Harry ja Helena hymyilivät toisilleen, nousivat ja menivät yhtä aikaa alakertaan.
 Sirius ja Lily seisoivat molemmat ulko-oven edessä pitäen toisiaan käsistä kiinni. Sirius otti Harrya kädestä kiinni ja Lily Helenaa. Molemmilla lapsilla oli omat matka-arkkunsa.
 Sauvan heilahdus ja he päätyivät asemalle 9 ja ¾ osaa. Asemalla oli sumua ja harmaata, Harry näki korkeintaan viiden metrin päähän. Sirius piti edelleen häntä kädestä kiinni.
”Isä hei, en ole enää mikään pikkupoika”, Harry protestoi ja irrotti otteensa.
”Täällä on sumua, joten voit eksyä”, Sirius vastasi ottaen poikaansa uudestaan kädestä kiinni.
”Minä näen viisi metriä eteenpäin”, Harry sanoi irrottaen jälleen otteensa isästään.
”Olkoon. En rupea kinastelemaan kanssasi”, Sirius sanoi pyörittäen samalla silmiään.
”Menen etsimään Ronin ja Hermionen…”, Harryn lause jäi kesken, sillä Ron ja Hermione tulivat juuri silloin ystävänsä näköpiiriin.
”Moi, Harry. Miten menee?” Ron kysyi paiskattuaan kättä Harryn kanssa.
”Hyvin”, Harry vastasi ja halasi Hermionea.
”Päivää, hra Musta”, Hermione tervehti Siriusta kohteliaasti ja katsoi sitten Ronia. Ron mutisi tervehdyksensä.
 Samassa Lily ilmestyi heidän luokseen Helena perässään. Helena seisoi äitinsä vieressä katsoen samalla ympärilleen.
”Äiti, Katie on tuolla”, tyttö yritti.
”Hyvä on. Mene vain”, Lily hymyili tyttärelleen ja halasi häntä nopeasti. ”Ole kunnolla, äläkä aiheuta opettajalle harmaita hiuksia”, hän opasti.
”Professori McGarmiwan hiuksissa on harmaata ilman minuakin. Ne ovat isän kouluaikojen jäljiltä”, Helena puolustautui.
 Harry, Ron ja Hermione nauroivat ja Sirius mutisi:
”Vai minun kouluaikojen jäljiltä? Pah.”
 Sirius halasi tytärtään, muttei sanonut tälle sanaakaan. Sen jälkeen Helena huiskautti Harrylle, Ronille ja Hermionelle kättään ja ryntäsi Katien luokse.
 Harry katsoi kun tytöt halasivat toisiaan ja ilmeisesti kertoivat toisilleen kesän kuulumiset. Lilykin katsoi Helenaa ja tämän ystävää hymyillen.
”Harry, tule jo”, Ron hoputti kun junan pilli puhalsi ensimmäisen kerran.
”Odota hetki. Oletko nähnyt Dianaa tai Doraa?” Harry kysyi epävarmana. Hän ei ollut nähnyt kaksosia ollenkaan.
”Joo. Dora mainitsi menevänsä jo vaunuun”, Hermione sanoi.
”No mennään sitten”, Harry mutisi ja oli juuri lähdössä kun Sirius sieppasi poikansa isoon halaukseen.
”Jätä Voldemort tänä vuonna rauhaan”, mies kuiskasi hänen korvaansa.
”Ehkä. Jos hän jättää minut rauhaan”, Harry virnisti isälleen hyväntuulisena.
 Sirius pyöräytti silmiään.
 Lily siirtyi halaamaan esikoistaan ja kuiskutti tämän korvaan viimeisiä ohjeitaan:
”Pidä huoli Helenasta, ole kunnolla, kirjoita heti kun pääset koululle…”
”Älä turhaan huolehdi äiti”, Harry sanoi hymyillen. Hän irrottautui äitinsä otteesta ja hyppäsi jo liikkuvaan junaan.
 Harry jäi katsomaan kuinka hänen vanhempansa vilkuttivat hymyillen. Siriuksen käsi oli Lilyn harteiden ympärillä. James ja Lilian ilmestyivät heidän vierelleen ja pian nelikko katosi poksahtaen. Harry tuijotti kohtaa josta he olivat kadonneet. Hän näkisi heidät vasta jouluna. Silloin Lilyn maha olisi jo aika iso.
”Harry”, Doran ääni kuului Harryn takaa. Harry kääntyi ja otti tyttöystäväänsä kädestä kiinni. Molemmat katosivat pian junan käytävän tungokseen tietämättä mitä vuosi toisi tullessaan.

 Kaukana junasta, Pyhän Mungon osastolla Lily makasi. Hän oli joutunut pahaan auto-onnettomuuteen sinä iltana. Hän oli lähtenyt lenkille ja auto oli ajanut hänen päälleen. Lily makasi taistellen hengestään.
 Sirius istui vaimonsa vuoteen vierellä kasvot käsiensä peitossa. Hänen olkapäänsä tärisivät. James kietoi hellästi kätensä ystävänsä hartioiden ympärille ja halasi tätä. Lily oli kaikille hyvin tärkeä.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentteja?

[Feliicia]

Voiei voieivoieivoieivoieivoiei, miten Lilylle käy? Oon täällä ihan paniikissa. Luku oli toooosi hyvä.

Kuten aina. Anteeksi kun en voi tai jaksa kommentoida pidempää kommenttia, mutta kun äiti taas jäkättäää. HALUAN JATKOA!!!!!

[Mrs. Malfoy]

IIH, JATKOA!

Hihhih. Tosi hyvä osa. Virnuilin täällä typerästi Harryn ja Helenan kompromissin kohdalla. Eteenpäin lukiessa virne haihtui. Mitä Lilylle käy?  Eihän se kuole? Ei, Lilyä ei saa tappaa, ei, ei ja ei! Äh, ehkä mun ei pitäisi ottaa tätä niin hirveän vakavasti 

[hennie]

Kiva idea, ja ihan hyvin toteutettu. Mutta yksi juttu häiritsi, Harry-Voldemort sehän liitty olennaisesti Lily-jamesiin, ja suojaan, mikä tuli kun Lily kuoli???
Ja mulle liikaa uusia henkilöitä kerralla, tulee vaa sillai: "öö kuka oli Dora?? "
Mutta muute tykkäsin