Kirjoittaja Aihe: Twilight: Rakkauden aallolla, K-11, Luku 7 ilmestynyt 6.11  (Luettu 10156 kertaa)

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #20 : 02.09.2010 17:14:31 »
Beatrize: Minulla on myös tapana harppoa, mutta sitten pitää vähän poista tekstiä ja aloittaa uudestaan :/ (ei sinulla ainakaan ficciesi perusteella ole sellaista tapaa ;o)

Jasper tosiaan kelpaisi minullekin, mutta taidan olla silti tuolla team Emmettin puolella (;

Uuui, kiitos ihanasta kommentista! Tässähän melkein punastuu, kun ajattelee noiden kehujen määrää  :-*

Anaid: Kiitos sinullekin ihanasta kommentista! Mahtavaa, jos onnistuin Alicen kuvailussa :D Se ei nimittäin ole (ainakaan minusta) mikään helpoin homma.
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Deep

  • Vieras
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #21 : 02.09.2010 17:31:58 »
Tyhmä minä! Miten en oo kommentoinut tätä kai ollenkaan...?  :o
Pahottelen, olen tosi huono kommentoimaan, monesti luen mut en kommentoi. Yritän parantaa tapani.

Mutta siis, olen lukenut innolla kaikki osat ja tykkään tästä tosi paljon  :)
Kirjotat jotenkin omalla tavallas ja tykkään siitä. Lisäks tykkään aina kun syvennytään Jasperiin, koska hänestä jotenkin niin vähän kirjoissa kerrotaan. Tässä ficissä hän on tosiaan vähän tylsä, mut hyvällä ja hauskalla tavalla!  ;) Oli kiva kuulla Jasperin menneisyydestä.
Odotan kovasti, että Alicen ja Jasperin välit lämpenee... Joo-o, janoan joka ficciin romantiikkaa  ::)

Mut loistava fic, jatkoa toivon!  :D

greenmint

  • never composed
  • ***
  • Viestejä: 3
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #22 : 08.09.2010 17:28:18 »
Ihana ficci :D Mä oon täältä yrittäny poimia näitä Jasper & Alice aiheisia tai niin, että ficci on jomman kumman heidän näkökulmastaan ja sen myötä löysinkin tämän. Ja kannatti tulla lukemaan, kiinnostuin heti jo tuon trailerin perusteella ja lukaisin nämä tähän mennessä ilmestyneet luvut läpi. (: Tuo Emmettin muuttuminen oli mulle yllätys, en olisi hänestä uskonut että Rosalie vaikuttaisi tuollaisenakaan häneen noin paljoa :D Hahmoissa on jonkin verran samaa, mitä Meyerin kirjoissa ja mielestäni aikalailla sopivasti.

Tuo oli tosiaan ihana kohta kun Alice huusi sille työmiehelle :D Jotenkin Alicemaista sekin, hän niin huolehti ettei kyseessä ollut tavara mennyt rikki. Kuitenkin tämä viimeisin luku eteni mun makuun ehkä vähän liian nopeaa tahtia, kun ensin Jasper ja Alice eivät kunnolla tunteneetkaan toisiaan ja toisessa hetkessä he juttelivat jo toisistaan teekupposen äärellä. Mutta ei se kauheasti haittaa, koska ite en tykkää jos jankataan liikaa asioita :D Toivottavasti jatkoa tulee pian ! (:

jennumiu

  • ***
  • Viestejä: 234
    • We still are made of greed
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #23 : 08.09.2010 20:57:27 »
ooi, aaw, ihana ficci! Jasper/Alice on lemppari paritukseni, ja olin ihan kikseissä kun löysin tämän  ;)
eli siis, pidin tästä kovasti, ja odotan innolla jatkoa, ja kenties sitä että Jazzyn ja Alicen välit lämpenevät ;;--)

jennumiu

ps. yhyy, olipas lyhyt ja tyhmä kommentti, mutta nyt ei aivot vain toimi  :(
This is the way the world ends
Not with a bang but a whimper

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #24 : 09.09.2010 12:59:06 »
Mikskähän en oo kommentoinu vaikka oon lukenu tän uuden luvun? ???

Mut joka tapauksessa ihana luku ja loistavaa kun se Jasper nyt tapas Alicen. Hihiii!  ;D Hienosti ja sujuvasti osaat kirjottaa nuo tilanteet ja rakastan sun kirjotustyyliäs.  :D Se on jotenki niin rento ja spontaani.

Ja jatkoa odottelen innolla. (:

~Grozda
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 4 ilmestynyt 31.8
« Vastaus #25 : 10.09.2010 20:13:54 »
Deep, greenmint, jennumiu ja Grozda kiitos kommenteista! Olen niin laiskalla päällä, etten jaksa vastata teille kaikille erikseen (njoo, tokkopa keksisinkään mitään muuta sanottavaa kuin kiitos). Kiitos kuuluu myös Renezmeille betailusta (:

Joo, tässäpä tällainen väliluku nyt, hiukan edellisiä lyhyempi, mutta toivottavasti kelpaa(komma ois kiva!):

Luku 5 – Yllättävä reaktio

Jasper’s PoV

Olin puhunut pitkään. En muistanut, milloin viimeksi olin puhunut niin pitkään. Kaikki työmiehet olivat lähteneet ja olohuone oli täyttynyt suurilla laatikoilla. Jossain välissä olin pitänyt hetken tauon ja jatkanut sitten. Alice oli kuunnellut kärsivällisesti. Kertaakaan hän ei ollut haukotellut tai näyttänyt mielenkiinnottomalta. Hän vain tuijotti minua valppaana ja välillä kurtisti kulmiaan tai katsoi minua kysyvästi. Hän kuunteli oikeasti. Häntä kiinnosti, millainen minä todella olin.

”Ja lempivärini on valkoinen”, lopetin pitkän puhetulvani ja vilkaisin ulos. Siellä satoi, eikä minulla ollut sateenvarjoa. Idiootti, Jasper. Nyt ollaan Forksissa!

”Sepäs oli mielenkiintoista”, Alice sanoi hiljaa, muttei välipitämättömästi. Käänsin katseeni jälleen hänen siroihin kasvoihinsa. Kauniisiin kasvoihinsa.

”Sinun täytyy varmaan lähteä”, Alice sanoi ja nousi ylös. Tuijotin häntä tarkkaavaisesti. ”Siellä sataa”, väitin vastaan ja nousin pöydästä. Alice nauroi.
”Lainaa minulta sateenvarjoa”, hän ehdotti ja katosi. Kerkesin tuskin kävellä ovelle asti, kunnes hän tuli luokseni punainen sateenvarjo kädessään.

”Oletko varma ettet tarvitse apua noiden kanssa?” viittasin olohuoneessa oleviin suuriin laatikoihin. Alice katseli minua hetken ajan aivan hiljaa. ”Taidan kyllä tarvita. Tuletko käymään huomenna?” hän ehdotti. Mieleni teki hyppiä ilosta.

”Totta kai”, vastasin saman tien ja otin sateenvarjon hänen kädestään. Hipaisin vahingossa pumpulinpehmeää, vaaleaa ihoa sormenpäälläni. Meinasin säpsähtää ihon pehmeyttä, mutta sain juuri ja juuri itseni hillittyä. Alice ei näyttänyt huomanneen mitään.

Työnsin kengät jalkoihini ja muistin vasta sitten, että minun pitäisi ostaa uusi puhelin. ”Alice kuule, tiedätkö mitään kauppaa josta voisin ostaa uuden puhelimen? Vain onko Forksissa ollenkaan sellaista kauppaa?” kysyi. Alicen otsa meni mietteliäästi kurttuun ja hän nyökkäsi. ”Kyllä, taitaa olla yksi. Se on samalla kadulla kuin Forksin ainut ruokakauppakin. Etköhän löydä sen keltaisista mainoksista ja pesukoneen kuvista”, Alice sanoi nauraen ja huiskutti hyvästiksi. Ymmärsin sen poistumisenmerkiksi ja astuin portaikkoon. Ovi sulkeutui nopeasti perässäni.

**

Alice’s PoV

Nojasin seinään kädet silmilläni. Mitä hittoa oli tapahtunut?

Tunsin polvieni pettävän ja lysähdin maahan istumaan. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin asian vatvomista. Mitä oli tapahtunut?

Olinko minä saanut Jasper Whitlockin sana-arkun aukeamaan? Oliko hän kertonut minulle kaiken menneisyydestään? Hän oli tuplasti kypsempi ihminen kuin minä! Tuplasti kokeneempi. Olin hänen rinnallaan pieni sylivauva. Hän oli ollut kihloissa! Parisuhteessa vuosikausia. Hän oli lukenut itsensä asianajajaksi. Eikä häntä kiinnostanut mikään noista enää!

Minä. En. Ymmärtänyt. Se kelpasi. En ymmärtänyt, miksi Jasper oli mennyt kertomaan tuon kaiken juuri minulle? Tuskin tunsimmekaan. Jos kertoja olisi ollut joku muu kuin Jasper, olisin nukahtanut kesken tarinan. Mutten ollut haukotellutkaan koko aikana. Olin istunut tuntitolkulla tuolin reunalla selkä supisuorana ja jokainen lihas jännittyneenä. Ei ihmekään, että vartaloani särki julmetusti.

Nousin vaivalloisesti ylös lattialta ja laahasin keittiöön. Tiskasin teekupit hitaasti ja astelin tavaroiden täyttämän olohuoneen poikki suoraan makuuhuoneeseeni. Halusin nukkua, vaikkei kellokaan näyttänyt paljon mitään. Minua väsytti niin paljon, etten edes käynyt suihkussa! Se oli jo jotain. En tahtonut ajatella kasvojani aamulla.

Heitin vaatteet yltäni ja pujahdin peittojen väliin jaksamatta heittää päiväpeitettä syrjään. Olin juuri sulkemassa silmäni ja leijailemassa untenmaille, kun iPhoneni päästi äänekkään pirahduksen. Voihkaisin ja tartuin yöpöydällä lojuvaan puhelimeen.

Yksi uusi viesti.
Lähettäjä: Sarah Schmidt
Aika: 05.27 PM


Avasin viestin kummastuneena. Mitä asiaa Sarahilla oli?

Hei Alice!
Pidän pienet juhlat ylihuomenna taloni kellarikerroksessa. Ne ovat tarkoitettu vain lähimmille ystävilleni, ja sinut luen ystäväkseni. Joten, olisitko niin kiltti ja ilmoittaisit tekstiviestillä tai soittamalla, oletko tulossa? Juhlat alkavat ilta kuudelta, mutta lopusta ei ole tietoa. Seuralaisen saa tietysti ottaa mukaan (;

Rakkain terveisin, Sarah.


Päätin vastata viestiin heti, vaikka minua väsytti hurjasti.

Totta kai olen tulossa! En jättäisi juhlia väliin mistään hinnasta. Tuota, miten virallinen tilaisuus on? Tarkoitan siis, että saanko pukea kunnon iltapuvun vai täytyykö tyytyä johonkin vähempään? – Alice.

Huokaisin hiljaa ja olin juuri laskemassa puhelimeni yöpöydälle, kun se piippasi jälleen.

Tuota sinun ei olisi tarvinnut kysyä, sillä tiedän, ettet tyydy yhtään vähempään. Pukeudu niin kuin huvittaa.

Kohautin olkiani ja suljin puhelimen hymy huulillani. Tästä tulisi niin upeaa! Juhlat!

**

Kun heräsin, oli jo aamu. Minua väsytti edelleen, mutta kun vilkaisin kellon numeroita, minun oli pakko nousta ylös. Kello oli kahdeksan! Olin nukkunut yli puoli vuorokautta. Voi hyvä jumala, mikä minuun oli mennyt?! Ei kai Jasper Whitlockin tapaaminen nyt noin raskasta voinut olla?

Astelin äkeänä makuuhuoneesta kylpyhuoneeseen ja kävin nopeassa suihkussa, vilkaisematta itseäni peilistä. En tahtonut katsoa minkä näköinen naamani oli meikit kasvoilla nukkumisen jälkeen.

Kuivasin itseni nopeasti pyyhkeeseen. Sitten minun oli yksinkertaisesti pakko vilkaista peiliin.

Voi. Luoja. Kasvoni…olivat hiukan punertavat ehkä. Silmien alla oli mustat ripsivärituhrut, joita en ollut hoksannut hangata pois suihkussa. Silmäni näyttivät väsyneiltä, vaikka olin nukkunut yli puoli vuorokautta. Pahin ei kuitenkaan ollut siinä. Otsaani nimittäin koristi neljä pientä näppylää. Pehmeässä, täysin puhtaassa ihossani oli neljä näppylää! Kaikki, minkä olin joutunut tekemään tämän ihon hyväksi, oli hukkaan heitettyä. En antaisi ikinä, ikinä, ikinä tätä itselleni anteeksi!

Velloin vielä hetken neljän pienen näpyn aiheuttamassa murheessa, mutta lopulta minun oli pakko ryhdistäytyä ja alkaa laittaa hiuksiani. Sekä tietysti meikkiä, joka peittäisi nuo neljä pientä paholaista.

Työnsin föönin johdonpään pistorasiaan ja aloin kuivata hiuksiani laite täysillä. Raukka kuumeni kuumenemistaan, kun kuivasin kosteita hiuksiani. Toivottavasti se ei alkaisi syöksemään tulilieskoja.

Kun hiukseni olivat vihdoin ja viimein kuivat irrotin föönin ja tungin kuumuutta hohkavan kapineen kaappiin. Olin hiuksiani kuivaillessa päätynyt tänään suoriin hiuksiin ja siksipä otinkin suoristusraudan esiin. Kytkin sen vuorostaan pistorasiaan ja jäin odottamaan raudan kuumenemista. Sillä aikaa voisin tehdä kaiken mahdollisen kasvojeni hyväksi.

**

Jasper’s PoV

09.16

Se ei tuntunut enää yllätykseltä. Forks oli tehnyt minulle ihmeitä.

Nousin sängystä ylös ja venyttelin nautinnollisesti. Kasvoilleni nousi tahtomattani leveä virne, kun viime iltapäivän tapahtumat alkoivat palautua mieleeni. Alice Cullen ja paljon puhetta. Olin vihdoin ja viimein kertonut jollekulle täällä Forksissa Rosalindasta. En edes pelännyt Alicen kertovan kenellekään. Hän oli aivan liian luotettava ihminen. Aivan liian siro ja pieni. Aivan liian kaunis. Aivan liian hauska. Aivan liian…Jasper, mitä ihmettä kuvittelet oikein ajattelevasi?!

Miksi ajattelin häntä koko ajan? Olin ollut eilen ostamassa puhelintani ja myyjä oli saanut monesti heilutella kättä kasvojeni edessä, jotta olin herännyt kuvitelmistani. Tai itse asiassa muistoistani. Olin elänyt iltapäiväni Alice Cullenin kanssa uudestaan ja uudestaan.

Haukottelin leveästi ja huomasin, että virne oli edelleen kasvoillani. Miksi hymyilin näin? Ei ollut mitään syytä hymyillä. Paitsi ehkä Alice Cullen.

MITÄ? Ajattelinko minä juuri, että Alice Cullen on syy hymyillä? Olinko ihan tärähtänyt? Tai kenties ihastunut?

Ihastunut…miten se oli mahdollista? Olin ollut kerran rakastunut ja muutaman kerran ihastunutkin…joskus vuosia sitten. Mutta kertaakaan minusta ei ollut tuntunut tältä…näin levolliselta ja tyytyväiseltä. Ei, sen täytyi johtua eilisillan avautumisestani. Mitään muuta järkevää syytä tälle ei ollut. Paitsi tietysti se, että olin tärähtänyt. Eikä ihastumista, puhumattakaan rakkaudesta, voinut syntyä ihan näin lyhyessä ajassa.

Astelin kylpyhuoneeseen ja tajusin, että virne oli kadonnut mietteitteni syvennyttyä rakastumiseen ja ihastumiseen. Johdatin askeleeni tason ääreen ja pesin kasvoni nopeasti kylmällä vedellä. Olin käynyt eilisiltana suihkussa, joten se olisi tarpeetonta nyt.

Menin nopeasti lipaston luokse ja puin ylleni vaaleat farkut – suorat housut päätin hylätä tänään – ja mustan pitkähihaisen puseron.

Suuntasin keittiöön, jossa istui Emmett ja Rosalie pöydän ääressä. Rosalie mulkoili miestään vihaisesti, muttei se ollut uutta. Emmett taas näytti väsähtäneeltä, eikä lainkaan vihaiselta. Mistähän he olivat taas riidelleet?

Tavoistani poiketen voitelin itselleni leivän kahvin seuraksi. En laittanut leivän päälle mitään, mutta sehän oli vain ajankysymys, kunnes söisin kunnollisen aamiaisen. En muistanutkaan, milloin viimeksi olisin syönyt monipuolisen aamiaisen.

”Jasper, eikö se sateenvarjo eteisessä olekin sinun naisvieraasi?” Emmett kysyi ja nosti katseensa päivän lehdestä. Tuijotin häntä hämmentyneenä. Minun naisvieraani?
”Ei…se on…vain yhden naisen, muttei se nainen ole minun naisvieraani”, takeltelin sanoissani. Varjo oli Alicen, mutten tahtonut tunnustaa, että olin käynyt hänen luonaan.

”Ahaa! Emmett, se on sinun naisvieraasi!” Rosalie huudahti kovaa ja korkealta. Hän tuijotti miestään syyttävästi ja nousi penkistä ylös kädet puuskassa.
”Rose, ymmärsit aivan väärin! Se on Jasperin. Minulla ei ole ollut mitään naisvieraita”, Emmett ärähti ärtyneenä ja mulkaisi minua syyttävästi. Ai. Ahaa.

”Rosalie, se on minun, mutta ei naisvieraani. Tai siis minä kävin yhden naisen luona ja hän lainasi sitä”, selitin nopeasti, mutta luultavasti vilpittömästi, sillä Rosalien kiukku laantui ainakin hiukan. Hän mulkaisi miestään ja istahti alas.

Hiljaisuus painui yllemme. Jatkoin aamiaiseni syömistä.

”Eikö se siis ole sinun?” Rosalie kysyi hiljaisella, jopa hiukan aralla äänellä. Nostin katseeni pöydän pinnasta häkeltyneenä, sillä en ollut kuullut Rosalieta kertaakaan tuollaisena.
”No ei todellakaan ole, Rose. Eikä edes minun naisvieraani”, Emmett sanoi rentoutuneempana ja käänsi lehden sivua. Rose näytti kutistuvan hiukan penkissä, mutten oikein ymmärtänyt mistä syystä. Häpeästä? Oliko mahdollista, että tuollainen epäaito naikkonen voisi tuntea häpeää?

”Ai. Hyvä juttu”, Rosalie sanoi hiljaa ja tuijotti kahvikuppiaan, josta pian hörppäsi.

Näin Emmettin nostavan kätensä ja ihmettelin sitä. Lentelikö täällä jossain kärpänen?
No ei, vaan Emmett laski kätensä Rosalien vaaleille hiuksille ja silitti niitä hellästi. Suuni oli loksahtaa auki. Miten Emmett teki jotain tuollaista Rosalielle? Hehän olivat naimisissa, mutta silti…En ollut nähnyt kertaakaan heidän koskettavan toisiaan. Ainakaan tuolla tavoin.

”Rose rakas, älä ole mustasukkainen. Minä rakastan vain ja ainoastaan sinua”, Emmett sanoi hellästi ja tällä kertaa suuni todella loksahti auki. He eivät sitä kuitenkaan huomanneet. Rosalie oli nostanut katseensa ja tarttunut Emmettin käteen, joka oli vasta hetki sitten sivellyt vaaleita hiuksia.

”Minä tiedän sen, mutten vain voi luonteelleni mitään”, Rosalie huokaisi ja näytti pyörittelevän Emmettin suurta kättä käsissään. Nousin hitaasti ylös ja päätin lähteä viemään Alicen sateenvarjoa. Rosaliella ja Emmettillä taisi olla jotain muuta kuin kädestä pitoa tulossa.
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 5 ilmestynyt 10.9
« Vastaus #26 : 11.09.2010 16:37:02 »
Hei, pääsin ekaks!  ;) Aivan loistava luku taas kerran. Emmett on säälittäny mua edellisissä luvuissa ja ihanaa kun Rosen ja sen rakkaus näkyy selvemmin.  :D

Kaikki yksityiskohat joita kirjottelet tähän ficciin, saa tän muistuttamaa jotenki paljon enemmän oikeeta elämää, kun jos niitä ei olis. Ja kaikki ne Alicen ja Jasperin ja muitten henkilöiden puheet ja reaktiot ja nii edespäin... ne on niin luonnollisia. (:

Ja jatkoo, kiitos.  :D

~Grozda
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 606
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 5 ilmestynyt 10.9
« Vastaus #27 : 11.09.2010 17:23:07 »
Voi, Jasperista tuli tässä luvussa jotenkin niin suloinen (ja herrasmiesmäinen!) kuva, kun hän tarjoutui auttamaan vielä lisäksi Alicea laatikoiden kantamisessa ja aaah. Tahtoo oman Jasperin. Alice oli myös suloinen, kuinka hän ei normaalisti kuuntelisi montaa tuntia toisen selostusta, mutta Jasperin selostusta hän kuunteli kiinnostuneena. Lisäksi neitokaisen reaktio hänen neljään otsaan ilmestyneeseen näppyläänsä. Niin Alicea! ;)

Jotenkin myös tässä luvussa toit Rosaliesta sen rakastavankin puolen esille, etkä vain ylläpitänyt sitä pinnalla olevaa ämmää. Oli todella piristävää lukea, kuinka rakastuneita Rose ja Emmett loppujen lopuksi ovat ja kuinka rouva ei voi omalle luonteelleen mitään (kukapa voisi, luonnehan on melko hallitseva piirre ihmisessä, sitä ei noin vain muuteta). Jotenkin oli vain niin hellyyttävää lukea, kuinka Emmett silitteli Rosen hiuksia ja vannoi rakkauttaan. Pidin niin paljon siitä kohdasta! :D

Kirjoitat edelleenkin todella sujuvasti ja käytät paljon synonyymeja erilaisille sanoille, joten teksti ei ole yksitoikkoista. Puheenvuorot etenevät sujuvasti, enkä löytänyt virheitä. Tosin löysin yhden tönkön kohdan, jonka voisit ilmaista toisin:
Lainaus
Käänsin katseeni jälleen hänen siroihin kasvoihinsa. Kauniisiin kasvoihinsa.
Käänsin katseeni jälleen hänen siroihin, kauniisiin kasvoihinsa. Noin se kuulostaisi paremmalta, eikä töksähdä ollenkaan. Emme kuitenkaan jämähdä tuohon, vaan totean rakastavani edelleenkin kirjoittamistyyliäsi.

Kiitos jälleen kerran ihanasta lukukokemuksesta ja odotan innolla jatkoa! ♥

~ Beatrize

// Tietenkin, Renezmei. :D
« Viimeksi muokattu: 13.09.2010 13:34:38 kirjoittanut Beatrize »
Ava © flawless

Sienis

  • queen of winterfell
  • ***
  • Viestejä: 465
  • ravenprinces
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 5 ilmestynyt 10.9
« Vastaus #28 : 12.09.2010 23:24:58 »
Beea rupeen rakentamaan hirsipuuta itselleni. Ei pitäis koskaan betata lukuja kun on miljoona muuta hommaa kesken. Eli virheet joita löytyy ovat ihan yksistään minun jättämiäni... Minun typeryyteni piikkiin.. JookostaJoo? (:
Jos jaksaa jatkaa omaa mitäänsanomattomuuttaan tarpeeksi kauan,
 saattaa saavuttaa kevytlegendan aseman.

ava (c) ingrid

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 5 ilmestynyt 10.9
« Vastaus #29 : 04.10.2010 16:35:03 »
Kiitoksia ihanille kommentoijille ja betalleni <3 (: kuutonen->

Luku 6 - Pyyntö

Jasper’s PoV

Avasin pienen putiikin oven varovasti. Kello kilkahti saapumiseni merkiksi. Varovaisuus oli siis ollut täysin turhaa.

”Jasper! Olenkin odottanut sinua”, kuulin Alicen kiljaisevan vasemmalta puoleltani. Käänsin pääni ääntä kohden ja näin hänen istuvan tiskin takana kärsimättömän näköisenä. ”Ai, anteeksi. Olisit soittanut.”

Astelin nopeasti pikkuruisen Alicen luokse ja ojensin sateenvarjon hänelle. Hän otti sen ja nakkasi tiskille huolimattomasti. ”No eihän minulla ole sinun numeroasi! No…millaisen puhelimen ostit?”

Kohautin olkiani ja vedin puhelimen esille housuntaskusta. ”Blackberry Bold 9000.”
Alice tutki puhelinta katseellaan. ”Paljonko tuollainen oikein maksaa?” Hänen äänensä oli hiukan ärtynyt jostain syystä.

Kohautin olkiani, mutta Alicen vaativa katse sai minut vastaamaan: ”No, tämä maksoi 603 dollaria.” Vastaukseni sai Alicen tuhahtamaan äänekkäästi. ”Miksi sinun täytyi ostaa niin kallis puhelin?”

Kurtistin kulmiani. Mieleni teki vastata, ettenkö saisi, mutta se tuntui turhan töykeältä. ”Minusta tämä oli hieno. Saan kai tuhlata niitä rahoja mitä olen tienannutkin?”
Vastaukseni kuulosti aikeistani huolimatta varsin tylyltä, mutta Alice vai kohautti olkiaan. ”Ihan sama. Jos nyt vain menisit tuonne yläkertaan ja alkaisit laitella sitä sohvaa kasaan.”

Tottelin hänen sanojaan ja kävelin nopeasti takahuoneen puolelle, miettien Alicen käytöstä ihmeissäni. Oliko hänellä mitään syytä olla noin tyly?

**

Alice’s PoV

Kun Jasper oli hävinnyt takahuoneeseen, minua alkoi kaduttaa käytökseni. Oliko minun pakko olla niin tyly häntä kohtaan? Eihän se ollut minun asiani jos hän osti huippuhienoja puhelimia. Hänellä oli rahaa jolla mällätä mielin määrin. Eihän sen minua pitäisi liikuttaa mitenkään.

Tai oikeastaan, tiesin tarkalleen miksi olin ollut niin tyly häntä kohtaan. Hän oli pistänyt minut aivan sekaisin eilen: olin nukkunut yli puolivuorokautta ja herännyt kohtuuttoman myöhään! Kaiken lisäksi olin kuunnellut lähes tuntemattoman ihmisen puhetta täysin keskittyneesti tuntitolkulla. En ymmärtänyt.

Istahdin takaisin tiskintakaiselle penkille ja aloin piirtää yhtä uutta mekko ideaani paperille. En kuitenkaan ehtinyt vetää montaa viivaa, kun kello kilkahti taas. Nostin katseeni luonnostelmasta ja huomasin Bellan ilmestyneen ovelle. Hän sulki lasi-oven perässään ja asteli luokseni. ”Hei Alice. Mitä kuuluu?”

”Ihan hyvää. Jasper on tuolla yläkerrassa kokoamassa sohvaani”, selitin. Yllätyksekseni tunsin kasvoilleni leviävän pienen punan. Bellan silmät ruskeat silmät suurenivat ja hän virnisti leveästi. ”Nyt kyllä kerrot kaiken! Mitä minulta on jäänyt väliin?”

Kohautin olkapäitäni mahdollisimman vaatimattomasti, mutta sekös sai Bellan vain innostumaan. Hän hihkaisi kuin pikkulapsi ja taputti käsiään kaksi kertaa yhteen. ”Alice! Voi kuinka ihanaa! Sinä pidät Jasperista sillä tavalla.”

Tuijotin ystävääni järkyttyneenä. Hän oli aivan hakoteillä! En pitänyt Jasperista yhtään sillä tavalla. Hän oli vain tarjonnut apua ja olin tarttunut tilaisuuteen. Siinä kaikki. Tämän selitin Bellalle, mutta hän vain tuhahti. ”Alice hyvä, jos et pitäisi Jasperista, hän ei ahkeroisi tällä hetkellä yläkerrassa.”

”No ahkeroisipas! Jasper on mielestäni ihan mukava, siinä kaikki. En pidä hänestä ’sillä tavalla’”, tuhahdin, mutta huokaisin sitten. ”Teetä?” En kuitenkaan odottanut Bellan vastausta, vaan kipitin suoraan takahuoneeseen ja napsautin vedenkeittimen päälle. Kaivelin tutut sitruunateepussit kaapista ja jäin odottamaan veden lämpiämistä, Bellan istahtaessa samalla pöydän ääreen.

”Alice, turhaan sinä häpeät tunteitasi Jasperia kohtaan. Hän on ihan söpö”, Bella sanoi hiljaa. Käännyin järkyttyneenä hänen suuntaansa ja totesin hänen punastuneen. Voi luoja sentään, Bella oli naimisissa ja hänellä oli tytär! Siitä vasta draama syntyisi, jos Bella ihastuisi Jasperiin. Ehkä minun pitäisi sulkea se vaihtoehto häneltä…

Sovitaan, etten ajatellut tuota.

Käännyin kuumentunen veden puoleen ja kaadoin sen kahteen kukilla koristeltuun mukiin. Pudotin teepussit myös mukeihin ja istahdin sitten itsekin pöydän ääreen, ojentaen toisen mukin Bellalle.

”Bella kulta, viimeisen kerran, en ole ihastunut Jasperiin”, vastasin hänen aiempaan kysymykseensä, jokseenkin vähän myöhässä. Bellan suu mutristui ja hän hörppäsi tulikuumaa teetä, näköjään välittämättä juomansa korkeasta lämpötilasta.
”Oletko nyt ihan varma?” Hän vielä tenttasi. Pyöräytin silmiäni, mutta nyökkäsin kuitenkin. Olin täysin varma…no, ehkä melkein varma kuulosti oikeammalta, mutta sitä en aikonut Bellalle sanoa.

Harvinaisen hiljaisuuden ympäröiminä joimme teemme loppuun ja sitten Bella lähti nopeasti. Hän puhui jotakin kaupassa käynnistä, mutten oikeastaan kuunnellut kovinkaan tarkkaan. Olin nimittäin asettunut uuden luonnokseni äärelle hänen lähtiessään.

En kuitenkaan saanut työskennellä rauhassa pitkään, sillä pian itse herra Whitlock asteli putiikinpuolelle ja hymyili leveästi, näköjään unohtaneena aiemman käytökseni. Hyvä juttu, sillä en tahtonut hänen ajattelevan minun olevan jokin töykeä idiootti. Sitä en nimittäin ollut.

”Sain sohvan koottua. Tarvitsetko apua jossain muussa vielä?” Jasper kysyi vaaleat kulmat koholla. Kohautin olkiani ja tein muutaman vedon vielä työhöni, joka jäi taas kesken. Sitten nostin katseeni Jasperiin, joka yritti selvästi kuikkuilla mitä oikein piirsin. Käänsin lehtiön ympäri, sillä minulla ei ollut tapana näyttää luomuksiani vielä siinä vaiheessa, kun ne olivat paperilla.

”Viitsisitkö koota myös sen kirjahyllyn? Ei pitäisi olla vaikeaa. Tietysti maksan sinulle tästä kaikesta…”, aloin vakuuttelemaan, mutta Jasper keskeytti minut pudistelemalla päätään ja sanomalla: ”En todellakaan ota rahaa sinulta, Alice Cullen.”

Kurtistin kulmiani ja työnsin lehtiö syrjään. Ei kai hän pitänyt minua jonakin köyhänä pikkuputiikin pitäjänä, vai? ”Mikset? Luuletko ettei minulla ole rahaa?”
Jasper pudisti jälleen päätään, muttei näyttänyt koviinkaan vakuuttavalta. ”No, ei se siitä johdu. Minun herrasmiesmäiset puoleni eivät salli ottaa sinulta rahaa.”

Mieleni teki nauraa noille typerille sanoille, mutten kuitenkaan nauranut. Olin liian kiukkuinen hänen ei-niin-vakuuttavan – ilmeensä takia.
”No tukahduta ne herrasmiesmäiset puolesi, sillä en todellakaan aio jättää sinua ilman palkkiota, Jasper”, tuhahdin kiukkuisesti ja polkaisin kauppani lattiaa korkokengänkorolla. ”Jasper Whitlock, minulla on varaa maksaa sinulle. Nämä Burberryn kengät maksoivat 515 dollaria ja tämä Pradan mekko 675 dollaria! Et voi väittää ettei minulla ole rahaa.”

Jasper tuijotti minua äimistyneenä, suu hiukan raollaan. ”Sinun mekkosi maksoi enemmän kuin puhelimeni ja sinä ihmettelit miksi ostin niin kalliin puhelimen!”
Tuijotin Jasperia hiukan hämmentyneenä. Eikö hän käsittänyt? Pradan mekko ja Blackberryn puhelin olivat ihan eri asia! Sanoin sen hänelle, mutta Jasper nauroi makeasti ja pudisti sitten päätään. ”Puhelimen kuuluu maksaa enemmän kuin mekon, Alice.”

”No ei kuulu jos kyseessä on Pradan mekko”, tiuskaisin, mutten enää ollut niin kiihdyksissäni. Sama se, mitä Jasper ajatteli rahoistani, maksaisin hänelle silti vaivanpalkkaa.

Tuo mies tuntui kuitenkin melkein lukevan ajatukseni. Tai sitten hän oli hyvä tulkitsemaan ilmeitä. ”Ei tule kuuloonkaan Alice. Et voi pakottaa minua ottamaan sinulta rahaa.”

Tuijotin häntä ärtyneenä, sillä olin tottunut saamaan tahtoni läpi. ”Minä en ole köyhä. Mikä sinua estää ottamasta edes muutamaa kymppiä?”
Jasper kohautti olkiaan välttelevästi. ”En tiedä. Mutta nyt menen kokoamaan sen hyllyn.”

Hän häipyi nopeasti. Epäilyttävän nopeasti. Mikä häntä vaivasi?

Kohautin olkiani välinpitämättömänä ja otin luonnokseni taas esiin. Tahdoin saada sen tänään valmiiksi, vaikka inspiraatio oli haihtunut taivaantuuliin.

**

Luonnostelma oli valmis. Enkä ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Ei ihmekään, nimittäin piirtäminen ei ollut innostanut enää raha-keskustelun jälkeen.

”Alice?” kysyi varovainen ääni jostain takaani. Käännyin ympäri ja huomasin Jasperin ilmestyneen oviaukkoon. Hänen vaatteensa olivat hiukan tomuiset ja hiukset harottivat, mutta muuten ulkomuodosta ei olisi voinut päätellä hänen urakoineen sohvan ja kirjahyllyn kanssa viimeiset kaksi tuntia.

”Niin?” kysyin ja työnsin epäonnistuneen luonnokseni syrjään. Tuskin toteuttaisin sitä koskaan.
”Sain koottua sen kirjahyllyn. Oliko vielä muuta?” hän kysyi, mutta äänensävystä sai sen käsityksen, ettei hän tahtonut lähteä vielä.

”Ei taida olla. Jos et halua tulla yläkertaan teelle – ei kun siis kahville.” Olin muistanut kesken lauseen, että häneltä oli jäänyt tee eilen juomatta.

Jasper hymyili minulle valkoiset hampaat välkehtien. ”Mielelläni.”

Hymyilin hänelle ja kiirehdin sitten takahuoneen kautta portaikkoon. Kuulin Jasperin nousevan askelmia aivan kannoillani. ”Miten sinä uskallat jättää kaupan ilman valvontaa?”
Kohautin olkiani, vaikka Jasper tuskin näki sitä. ”Kello kilkahtaa niin kovaa, että sen kuulee yläkertaan asti.”

Avasin oven ja sujahdin käytävälle, potkaisten ohimennen mustat korkokengät jaloistani. Astelin nopeasti keittiöön ja aloin laittaa kahvia.

Kuulin Jasperin astelevan perässäni keittiöön ja sitten istahtavan pöydän ääreen.
”Kiitos muuten avusta”, huikkasin selin häneen ja napsautin kahvikeittimen päälle.

”Ei kestä kiittää”, Jasper totesi vaatimattomasti, kun istahdin häntä vastapäätä.
”Olet turhan vaatimaton. En olisi pärjännyt ilman sinua”, moitin häntä, mutta virnistin kuitenkin leveästi. Jasper kohautti olkiaan. ”Eihän minulla muutakaan tekemistä täällä ole.”

”Ai sinulla on tylsää?” kysyin kulmat koholla ja oioin valkoisen mekkoni helmaa.
”No, niin taitaa olla. Mietin tässä, että mitähän tekisin tulevaisuudellani. Laki ei oikein huvita. Eikä kioskikoppero”, Jasper naureskeli viimeisille sanoilleen. Minulta oli ilmeisesti jäänyt väliin joku vitsi, mutten välittänyt siitä sillä hetkellä. Jasperin tulevaisuus kiinnosti enemmän.

”Sinulla on varmasti lahjoja vaikka mihin”, mumisin hiljaa ja nojasin päätäni käsiin. Jasper kohautti taas olkiaan. ”En olisi niin varma.”

Tuhahdin. Hän oli aivan liian vaatimaton ihminen!
”Aivan varmasti on. Mikset lukisi vaikka lääkäriksi? Minun on helppo kuvitella sinut heilumassa valkoinen takki yllä leikkauspöydän ääressä”, nauroin. Jasperkin nauroi, tosin ei aivan yhtä vapautuneesti kuin minä. ”Kiitos vain.”

”Ole hyvä”, vastasin iloisesti ja nousin ylös. Otin pannun keittimestä ja kaadoin kahteen kuppiin mustaa nestettä. Yleensä en välittänyt kovinkaan paljon kahvista, mutta menköön tämän kerran.

”Maitoa? Sokeria?” utelin laskiessani kupit pöydälle. Jasper pudisti päätään ja otti mukin kiitollinen hymy kasvoillaan vastaan. Hän hörppäsi tulikuumaa juomaa ja hymyili. Täytyi myöntää, aika vaikuttava suoritus. Juoda nyt tulikuumaa, pahanmakuista, mustaa kahvia ja hymyillä vielä päälle!

Itse kaadoin kuppiini hiukan jääkaapista otettua maitoa ja lisäsin teelusikallisen sokeria. Jasper katseli touhujani hiukan inhoava ilme kasvoillaan, muttei kommentoinut mitään. Kai hän oletti, etteivät kaikki voineet juoda tuollaista mustaa myrkkyä ilman laimennusta.

Hiljaisuus laskeutui yllemme, muttei se ollut vaivaantunut hiljaisuus. Se oli rauhallinen ja hyvin levollinen hiljaisuus. Luonnollinen hiljaisuus.

Äkkiä päähäni pälkähti hullu ajatus, sillä minua vaivasi vieläkin se, ettei Jasper suostunut ottamaan minulta palkkiota. Olin keksinyt yhden tavan, jolla maksaa hänen näkemänsä vaiva, mutta minua pelotti sanoa se ääneen…hän kieltäytyisi takuuvarmasti, mutta…

”Kuule Jasper”, sanoin hiljaa. Hän nosti katseensa kahvimukista nopeasti ja katseli minua kysyvästi, ”minulla on eräs - hm - ehdotus.”
”Millainen ehdotus?” hän kysyi kulmat koholla, kasvoillaan epäilevä ilme. Luottiko hän minuun noin vähän? Nojaa…olimmehan tunteneet vasta kaksi päivää…eikä se helpottanut yhtään ehdotuksen esittämistä ääneen.

”No, kun sinä et suostu ottamaan minulta rahaa palkkioksi sohvan ja kirjahyllyn kokoamisesta ajattelin, että voisin antaa…sinulle jotakin muuta”, selitin nopeasti, vetämättä henkeä. Kaduin kuitenkin nopeaa selitystäni, sillä sana antaa kuulosti aivan väärältä.

”No mitä sitten?” Jasper kysyi kasvoillaan entistä epäilevämpi ilme.
”On yhdet juhlat – huomenna. Ystäväni Sarah järjestää ne Seattlessa ja ajattelin, että…lähtisitkö seuralaisekseni sinne? Tietysti ihan ystävinä vain.” Viimeinen lauseen kohdalla tein kuitenkin virheen. Kasvoilleni levisi puna, joka ei varmastikaan jäänyt Jasperilta huomaamatta. Ei ainakaan sen virneen perusteella.

”No”, hän näytti miettivän ehdotustani tarkkaan. Huomasin pidätteleväni henkeä. ”Miksei.”
Huokaisin syvään helpotuksesta, mutta sitten punastuin entistä rajummin, Jasperin virneen vain levitessä.

”Se on sitten sillä selvä”, sanoin hymyillen, jaksamatta välittää kasvoillani riehuvasta punasta.
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Anaid

  • ***
  • Viestejä: 281
  • Jamie <3
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #30 : 04.10.2010 17:54:02 »
Aww... Ku söpö luku...  ;D
Empä keksi mitään...   :-[
Jatkoa tietysti odottelen!

Anaid
Draco/Harry<br />Harry/Ginny<br />Lily/James

Grozda

  • Svit-kona
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kvetha Fricäya.
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #31 : 04.10.2010 18:01:05 »
En voi sanoo muuta kun että upee luku. Mun mielestä näin hyviä ficcejä on tosi harvassa, ja siinä onki kaikki mitä voi sanoo. Tai sitte se johtuu siitä, että mä en vaa keksi mitää rakentavaa kommenttia. :P

Rakastan tätä siks koska osaat kirjottaa niin hyvin ja kiireettömästi ja luonnollisesti jajaja silleen oikeesti.  ;D En nyt osaa selittää kunnolla mutta jotain sinne päin.

Ja kiva ku Alicella ja Jasperilla ei kuitenkaa koko ajan oo ruusuilla tanssimista, vaikka ne pienet 'riitelytki' korjaantu aika äkkiä.

Ja toivottavasti jatkoo tulee piiiaan.  (:

~Grozda
Toteutumaton unelma, vai aavistus todellisuudesta?

Do you remember that moment? It's one dream and song.

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #32 : 09.10.2010 09:46:38 »
awws tosi ihana luku jälleen!<3
En voi uskoa miksi rakastan tätä ficciä näin paljon, mutta kun tämä on niin saamarin ihana!
Jatkoahan sinä kirjoitat nopeasti tai minulle tulee vieroitusoireita.
Kiitos!

Deep

  • Vieras
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #33 : 13.10.2010 21:21:22 »
Kommentoin taas myöhäs, mut ihana luku taas!
Tykkään sun kirjotustavasta, se on jotenkin erilainen ja mielenkiintonen  :)

Niin paljon tahtoisin et Alicelle ja Jasperille kehittyis jo jotain vakavampaa... 
Mut innolla ootan et saan tietää mitä siel juhlis tapahtuu  ;)
Jatkoa toivon ja pian!

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #34 : 26.10.2010 20:03:29 »
Hehee, luin nyt koko ficin putkeen ja pakko sanoa että tykkäsin. Mietin ensin että mikäköhän se Jasperin ongelma on, mutta sitten se selvisikin. Kamala Rosalinda!  >:( Mutta ilmeisesti on vielä jotakin muutakin? Toivottavasti ei mitään aivan kamalaa...

Alice on jotenkin ihana. Niin oma itsensä, muta kuitenkin sä olet jättänyt siihen sun oman leiman, jos sä siis tajuat mitä mä tarkoitan (mä oon nyt viime päivinä lukenut muutamankin sun kirjoittaman Alice/Jasper -ficin, ja voin sanoa että tykkään tosi paljon kaikista). Ja Emmett ja Rosalie... No, ne nyt on sellaisia vähän epämääräisiä ollut mun mielestä aina, ota niistä nyt sitten selko...

Ainut asia mikä mua oikeastaan häiritsi oli Bella. Se on jotenkin kummallinen. Vai onko se vaan mun oman villin mielikuvitukseni tuotetta? Luultavasti.  :D Nii ja sit se Nessie. Vanessa? Mun mielestä se oli vähän hassu, mutta sun valintahan se on ollut. :D

Mutta siis kokonaisuudessa tykkään tosi paljon, ja odotan tosi innokkaana niitä Sarahin juhlia!
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Rakkauden aallolla, K-13, Luku 6 ilmestynyt 4.10
« Vastaus #35 : 06.11.2010 21:37:42 »
Oi kiitos ihanat kommentoijat ♥  Luvussa on kestänyt jonkin aikaa sillä inspis on ollut ihan kadoksissa.
Sallalle sen verran kuitenkin kerron, että Vanessa on lainattu Aamunkoista, kun Bella valehteli Nessien nimen. Eli ei ole oma keksimä :D
Ja mitä muuten Bellaan tulee, hän tosiaan on omasta mielestänikin vähän erikoinen tässä. Saattaa johtua siitä, etten juuri välitä Bellasta nykyään.

Tätä lukua ei ole betattu, sillä jostain syystä en ole saanut betaani kiinni. Joten, virheitä voi löytyä. Ja ne ovat sitten vain ja ainoastaan minun syytäni.
Nyt, seiskan kimppuun (jossa sitten selviää koko jasperin salaisuus)!

Luku 7 - Niitä juhlia odotellessa

Jasper’s PoV

”Minulla oli kivaa, vaikkakaan en osannut odottaa sitä pyyntöä, mutta voisitko kertoa mitä oikein puen ylleni? Jos et osaa sanoa vielä, niin voit vaikka laittaa viestiä nyt kun annoin sen puhelinnumeroni -”
”Jasper, mene jo!” Alice ärähti, mutta hän oli huvittuneen näköinen kaiken sen punan allakin. Oli todella suloista, miten Alice oli punastunut pyytäessään minua kanssaan niihin juhliin.

Naurahdin ja avasin oven, josta pääsi portaikkoon ja sitä kautta ulos talosta. ”Mutta ihan oikeasti en tiedä mitä puen päälleni.”
Alice pyöräytti silmiään ja hetken pelkäsin hänen kohauttavan olkiaan, mutta ei hän tietenkään voinut jättää väliin näin mahtavaa tilaisuutta opastaa jotakuta pukeutumisessa. ”Laita beesit, suorat housut ja valkea kauluspaita. Sillä tavalla rennosti. Hihat käärittyinä ja muutama nappi auki -”
”Selvä, ymmärsin jo”, vastasin hänelle, sillä vaistosin että tulossa oli pidemmänpuoleinen saarna vaatetuksesta. Alice näytti hiukan hämilliseltä, mutta piti suunsa kiinni.
”Mitä sinä puet yllesi?” kysyin, haluamatta lähteä vielä, vaikka Alice oli jo tehnyt muutaman vartin ajan eleillään selväksi, ettei minua kaivattu enää.

”Ihan niin kuin kertoisin”, Alice naurahti tyytyväisenä ja hänen kasvoilleen nousi omahyväinen virne. Pyöräytin silmiäni ja työnsin toisen jalan ovesta ulos. Jos hän aikoi rehennellä, en jäisi pitkäksi aikaa.
”Millä meidän on tarkoitus mennä sinne juhliin? Taksilla?” vaihdoin aihetta nopeasti, kun Alice aukaisi suunsa jatkaakseen puku-aihetta.

Alice tuhahti ja pudisti päätään. ”No ei todellakaan. Bella vie meidät, mutta pahoin pelkään, että meidän on tultava pois sieltä taksilla. En taida olla juhlien jälkeen siinä kunnossa että kykenisin ajamaan Audiani.”
”Ai sinulla on Audi? Minulla itselläni oli Range Rover Los Angelesissa. Se oli hyvä auto”, huokaisin kaipaavasti. Olin aina pitänyt autoista, mutta kun menneisyyden halusi jättää taakseen, se oli myös jätettävä taakseen. Autoa myöten.

”Tietenkin sinulla oli hieno, miljonäärien auto. Kenties vielä muutama Bentley ja Lamborghini?” Alice kysyi, mutta hänen äänensä ei ollut ivallinen vaan huvittunut. Kohotin kulmiani. ”Minulla oli Lamborghini, mutta se oli hiukan epäkäytännöllinen, kun…”
Tajusin lopettaa lauseen siihen. Olin mennyt liian pitkälle. Ehkä olin paljastanut Alicelle suuren osan menneisyyttäni, mutten sentään kaikkea. Enkä tulisikaan paljastamaan kaikkea.

”Niin?” Alice kysyi kulmat koholla, kasvoillaan kiinnostunut ilme.
”Ei mitään. Minun täytyy mennä nyt, mutta soitellaan”, hyvästelin nopeasti, sillä tiesin Alicen aloittavan utelut. Livahdin ovesta ulos ja suljin sen nopeasti perässäni. Hölkkäsin portaat alas ja syöksyin ovesta ulos, suoraan sateeseen. Kirosin koko helvetin Forksin, sillä kaikista vähiten tässä tarvittiin jumalatonta vesisadetta. Muistot olivat nimittäin nousseet jälleen pintaan, vaikka olinkin yrittänyt haudata ne mahdollisimman hyvin.

**

Astuin sisälle taloon, juurikaan välittämättä oven kovasta kolahduksesta tai muista tuloni synnyttämistä, ehkä jopa tarpeettoman kovista äänistä. Rosalien ja Emmettin vaaleanpunainen kupla saattoi rikkoutua, mutta tällä hetkellä mielessäni oli vain ja ainoastaan oma, tosin entinen vaaleanpunainen kupla. Joka ei sitten ollutkaan ollut niin kovin vaaleanpunainen.

Koska olin melkein möläyttänyt sen Alicelle, kaikki vanhat muistot olivat pompanneet päällimmäiseksi mieleeni. Näin kauniin Rosalindan, hänen siron hahmonsa, punaruskeat, olkapäitä hipovat hiukset ja tasaisesti ruskettuneen ihon. Hänen hoikat käsivartensa olivat kietoutuneet sylissä olevan pikkutytön ympärille. Tytön punaruskeat hiukset olivat kopiot äitinsä hiuksista, mutta siniset silmät eivät olleet lähelläkään Rosalindan ruskeita bambin silmiä. Ne olivat aivan jonkun muun…

En kestänyt enää itseni kituuttamista näillä kuvilla. Tarvitsin lisää kidutusta, jotain voimakkaampaa ja todellisempaa. Olin huoneeni ovella, mutta harppasin nopeasti Emmettin ja Rosalien makuuhuoneen ovelle ja olin jo koputtaa lujasti puuhun, mutta huikkaus keittiöstä esti minua. ”Jasper, sinäkö siellä?”

Äänen omisti Emmett. Hienoa, häntä nyt tarvitsinkin. Astelin nopeasti keittiöön ja jäin nojailemaan ovenkarmiin. ”Minähän se.”
”Tulit aika ryminällä”, Emmett sanoi varovaisella, hiljaisella äänellä. Se ääni houkutteli kertomaan, mutta minulla ei ollut aikomustakaan avautua.
”Olin Alicella”, totesin jähmeästi. Emmettin kulmat kohosivat ällistyneenä.
”Aijaa. Sattuiko siellä jotain?” hän kysyi. Pudistin kiivaasti päätäni ja heilautin sitten kättäni kuin mitätöidäkseni koko puheenaiheen. ”Ei sattunut. Paitsi että menen huomenna yksiin juhliin.”

”Hienoa! Saanko tulla mukaan?” Emmett tiedusteli ja hörppäsi sitten mukistaan kahvia. Tajusin vasta nyt, ettei hänellä ollut paitaa yllään. Olin osunut oikeaan. Rosaliella ja Emmettillä oli ollut jotakin muutakin kuin kädestä pitoa.
”Tuota, menen sinne Alicen kanssa”, vastasin nopeasti. Yleensä tapanani ei ollut näyttää tunteitani, mutta nyt en voinut hallita punaa, joka levisi poskilleni. Alicen kanssa juhliin…

”Oho! Luulisi, että LA olisi ollut parempi paikka naisten metsästykseen, mutta jos tykkäät pikkukaupunkien tytöistä, niin ei ongelmaa”, Emmett sanoi tyytyväisenä ja keikutti kulmiaan vihjailevasti. Los Angelesista ja naisista puheen ollen…
”Onko teillä tietokonetta?”

Kysymykseni näytti yllättävän Emmettin. Hän kai oli kuvitellut minut yksinäiseksi erokoksi, joka ei juuri välittänyt ympäröivästä elämästään. Ei varsinkaan tietokoneiden muodossa.

”On meillä kannettava minun ja Rosen huoneessa. Voit mennä sinne. Ei huolta - hän ei ole enää siellä”, Emmett naureskeli ja näytti hautautuvat kuvitelmiin, joista en halunnut kuulla mitään. Niinpä marssin suoraan Rosalien ja Emmettin ovelle ja astelin sisään. Huone oli sisustettu muunkin talon mukaan aika vaaleilla väreillä, mutta tähän huoneeseen oli tuotu esimerkiksi maton ja parivuoteella olevien tyynyjen muodossa sinistä väriä. Huoneessa oli yksi ovi, joka johti luultavasti vaatehuoneeseen. Nurkassa, pienellä valkoisella puupöydällä oli muusta sisustuksesta hiukan poikkeava musta läppäri, joka näytti jo olevan auki.

Istahdin pehmustetulle penkille ja klikkasin netin päälle. Kone toimi yllättävän nopeasti. Jotenkin olin olettanut, että pikkupaikka Forksissa kaikki olisi vähän…hitaita?
Klikkailin turhanpäiväiset mainokset pois ja kirjauduin nopeasti sähköpostiini, jossa tiesin yhden viestin odottavan. En ollut lukenut sitä vielä, mutta jos kerran aioin kiduttaa itseäni lisääkin, niin tämän viestin muodossa se onnistuisi. Kai minun joskus täytyisi lukea viesti, joten miksi ei nyt?

Siispä avasin viestin ja valmistauduin kohtaamaan palasen menneisyyttä.

Hei Jasper

Olen kovin pahoillani, mutta tilanne on tämä. Minä en vain rakasta sinua. Anteeksi. Oli väärin pitää sitä kaikkea niin kauan yllä ja vielä saattaa maailmaan jotain niin viatonta osallistumaan siihen näytelmään. Mutta en kadu Chelseaa tai suhdettamme. En kadu myöskään suhdetta Kylen kanssa. Tämä kaikki olisi vain pitänyt mennä toisin.

Siksi toivonkin, että tulisit kotiin, jotta voisimme selvitellä tämän. Tarkoituksenani ei ole nyt syytellä, mutta on pelkurimaista kadota ja jättää ongelmat minulle. Ennen kaikkea ajattelen Chelseaa. Pikkutytön ei pitäisi olla näin pitkään ilman isäänsä.

Jasper, ole kiltti ja tule kotiin. Chelsea kaipaa sinua.

Rosa


Kuinka tekopyhää. Hän halusi minut kotiin petettyään minua vuosikausia Kylen kanssa, eikä hän edes kadu sitä! ”Chelsea kaipaa sinua”…totta hitossa tyttäreni kaipasi minua, kun en ole ollut kuukausiin hänen luonaan! Totta hitossa minäkin kaipasin Chelseaa, mutta yhteishuoltajuus ei toiminut. Joko tyttö oli minun tai Rosan. Ja näillä näkymin hän oli Rosan.

Tunsin raivon ja surun kyyneleiden pakkautuvan silmiini. Hämmästyin. En ollut itkenyt aikoihin. Räpyttelin silmiäni, sillä aikomus ei ollut itkeä nytkään. Halusin vain sanoa suorat sanat tuolle naiselle, joka oli tehnyt minulle jo aivan liikaa pahaa. Hän oli vienyt minulta kaiken sen helvetin Kylensa kanssa!

Painoin nopeasti uuden viestipohjan esiin. Kirjoittaisin muutaman rivin Rosalle ja se siitä. Sitten unohtaisin hänet taas. Enkä enää ikinä puhuisi hänelle.

Rosalinda,

Minulla ei ole aikamusta palata sinun tekosi jälkeen. Ei edes tyttäreni vuoksi. Chelsea on turvassa ja se riittää minulle toistaiseksi. Toivottavasti tapaamme Chelsean kanssa joskus, mutta sinua en tahdo enää nähdä. En kaiken tämän jälkeen. Ja ongelmista sinä selviät loistavasti yksinkin. Me molemmat tiedämme kuinka hyvä olet valehtelemaan.

Jasper


Napsautin Lähetä palkkia ennen kuin ehdin katua. Tämän jälkeen en enää ottaisi yhteyttä Rosaan, mutta tyttäreni halusin vielä nähdä. Edes kerran.

**

Olin painanut koko menneisyyteni taka-alalle ja keskittynyt vain ja ainoastaan juhliin. Olin valinnut vaatteet valmiiksi ja juuri parasta aikaa vedinkin niitä ylleni. Ne olivat juuri Alicen kuvailun mukaiset. Tässä asiassa luotin häneen täysin.

Sidoin kengännauhat vielä kiinni ja vilkaisin itseäni kylpyhuoneen peilistä. Kieltämättä, näytin jopa siltä että olin menossa juhlimaan. Illasta tuli mahtava, sillä minulla oli myös mahtavaa seuraa. En enää yrittänyt kieltää itseltäni tosiasiaa että olin ihastunut Aliceen.
Rosalinda ei enää kuulunut elämääni, joten miksen voinut vain antaa mennä sellaisen naisen kanssa, josta todella pidin? Alice oli nainen josta todella pidin.

Kuulin vaimean tuuttauksen ulkoa. Bella oli tullut hakemaan minua. Astelin kylpyhuoneesta ulos nopeasti ja vilkaisin kerran ympärilleni. Kännykkä - mukana, lompakko - mukana. Toisaalta, en tiennyt mitä sillä tekisin, sillä tietääkseni näissä juhlissa juoma oli ilmaista. Voisin maksaa ehkä taksin Alicen puolesta, se olisi todella herramiesmäistä.

Toinen kärsimätön tuuttaus. Hermoilinko minä? Vai mikä kumma tunne se vatsassa oikein oli? No, nyt ei ollut aikaa miettiä. Vilkaisin vielä kerran huonettani.
”Kaveri hei, Bella alkaa olla kärsimätön!” Emmett huusi, kun ulkoa kuului kaksi peräkkäistä tuuttausta.
”Joo, joo, tulossa ollaan”, huusin hänelle ja säntäsin ulos huoneesta. Emmett nojaili eteisen ovenkarmiin huulillaan kiusoitteleva, vino hymy. Pyöräytin silmiäni ja vedin takin päälle. Ulkona oli viileää. Enkä todellakaan unohtaisi sateenvarjoa tällä kertaa.

”Älä turhaan pidä kiirettä”, Emmett tokaisi, virneen vain levitessä. Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni. Taas tuuttaus. ”Ei hätää, minulla ei ole mikään kiire todistelemaan tänne sinun ja Rosalien lemmenleikkejä.”
”Hienoa! Saammepa vihdoin viettää kahdenkeskisen illan”, Emmett virnisti ja risti kätensä rinnalleen.
”Hyvä juttu. Taidan jäädä Alicelle, sillä ei oikein huvita kuunnella koko yötä sängyn jousien kitinää”, tokaisin ja avasin oven ties kuinka monen tuuttauksen saattelemana. Nappasin mustan sateenvarjon käteeni ja heilautin toista kättäni Emmettille. ”Näkemisiin, herra McCarty.”

”Pidä hauskaa, Jazzy. Ihan tosi hauskaa”, Emmett naureskeli. Pujahdin nopeasti hämärään tihkusateeseen ja kiirehdin tumman auton luokse. Pujahdin auton takapenkille, sillä luultavasti Alice tahtoi istua Bellan vieressä edessä.

”Jasper, onko äiti opettanut mitä sana ajoissa tarkoittaa?” Bella kivahti ensisanoikseen, kun istahdin auton tummalle nahkapenkille. Huokaisin syvään.
”Ei, Bella, äiti ei opettanut mitä tuo mystinen sana tarkoittaa”, vastasin kylmänrauhallisesti.
”No kannattaisi sitten mennä äidin tykö ja pyytää pitämään pienimuotoinen koulu tuosta niin-sinulle-tuntemattomasta termistä”, Bella tuhahti ja painoi reippaasti kaasua. Minua hirvitti miten kovasti hän ajoi hämärässä. ”Vaikean tehtävän annoit, sillä äiti makaa mullan alla.”
”Ai - olen pahoillani”, Bella sanoi kiireesti, ”mutta voisit silti opetella katsomaan kelloa.”
”Sananne on lakinne, rouva Masen”, naurahdin hiljaa. En ollut varma kuuliko Bella, mutta taustapeilistä saadun mulkaisun perusteella hän oli saattanut hyvinkin kuulla.

Pian auto kurvasi Alicen puodin ja samalla myös asunnon pihaan. Ei ihmekään sillä Bella ajoi todella lujaa. Varmasti oppinut tavan aina niin paheelliselta Edwardilta.

En nähnyt Alicen hahmoa tihkusateen takia ennen kuin takapenkin ovi avautui - täysin yllätyksenä minulle, olin ollut varma että hän olisi mennyt eteen istumaan - ja Alice istahti sirosti viereeni. Hänellä oli yllään valkoinen, olkaimeton silkkimekko, jossa oli pitkä halkio - aina reiden puoleen väliin saakka. Jaloissaan Alicella oli vaaleanpunaiset, mielestäni vaarallisen korkeat korkokengät. Hän näytti upealta.


”Näytätpä upealta, Alice”, sanoin hänelle kasvoillani luultavasti idioottimainen hymy. Alice vastasi hymyyn. ”Kiitos samoin, Jasper.”
”Tosin, tunnen oloni hiukan alipukeutuneeksi sinun rinnallasi”, lisäsin ja sain hänet naurahtamaan kevyesti.
”Tiedäthän, en voinut vastustaa kiusausta pukeutua kunnon pukuun”, hän nauroi ja hymyili sitten Bellalle, joka oli katsellut sananvaihtoamme taustapeilin kautta. Hänen huulillaan oli leveä, kiusoitteleva virne.

”Matkaan vain, Bella”, Alice sanoi tiukasti. Äänensävy kielsi selvästi Bellaa heittämään mitään kommenttia äskeisestä sananvaihdostamme, mutta siitä huolimatta Bella nauroi hiljaa. Sitten hän kuitenkin painoa kaasua ja ohjasi auton kohti Seattlea. Illasta tulisi varmasti mahtava.

A/N: Komma ois superkiva (:
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku