Varjot tanssien nauravat mulle (S)

[Ruskapoika]

// Alaotsikko: Draco/Ron, kirjakielellä, vaikka otsikossa puhekieltä

Nimi: Varjot tanssien nauravat mulle
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Ron
Genre: Angst, jonkin asteinen H/C
Haaste(et): Angst25 18. Kännykkä & Satanen 059. Ruoka

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle naiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.

A/N: Flinch - Taivas Tähtiverhoineen & Suru kasvoilla by Flinch kannattaa kuunnella. Ne pyöri kahtena ainoina kappaleina tässä taustalla. Otin paljon vaikutteita, mutta en tiedä näkyvätkö ne tässä oikeastaan. Ja, että arvaa! SIELLÄ UKKOSTAAAAA!!<3<3 Ja sataa kaatamalla vettä<3 Oon ihan täpinöissäni täällä. Ulos hillumaan ja kattelemaan salamointia heti kun saan tän lähetettyä. Se on ihan päällä<3 Luku iloa!


Varjot tanssien nauravat mulle

Vedän syvään illan vihreää ja viileää loppukesäntuulta. Istun suurehkolla kivellä, ja helmimäisen kyynelverhon läpi alkaa olla vaivalloista nähdä. Tiedän kuitenkin, että vieressäni oikealla puolellani on se suuri tuulen pahoinpitelemä suuri mänty, jonka ylimmät oksat kuitenkin peittävät lähimpien puiden kanssa isoja palasia taivasta. Vasemmalla puolellani on pari nuorta koivun alkua. Takanani sammaloitunutta kiveä, jonka aika on kulullaan kuluttanut hieman sileämmäksi. Sekä kävelyllä maahan runnottu mutkitteleva metsäpolku.


On niin vaikea hengittää.


Kaikki tuntuu niin turhalta. Yksinäinen itikka eksyy kiusaamaan minua, ja kohtaa loppunsa kalpeiden sormieni kautta. Kyynelverho uhkaa kadota silmistäni. Patoamani tunteet haluaisivat vyöryä kerralla ylitseni vieden kyyneleet silmistäni. Yksi vierähtää laidan yli ja muut seuraavat perässä leikkien hippaleikkiä poskillani. Eteeni jämähtänyt kanto näyttää tylsistyneeltä paikkaansa. Sen pinta on hieman sammaloitunut, ja jokin loissieni on tehnyt kotinsa siihen. Kanto parka…

Tuuli pyyhkii valuneita kyyneliäni ilmaan tanssimaan kanssaan. En ehkä näe niitä, mutta ne tanssivat surusta, ilosta, kaikesta. Niistä kaikista tunteista, jota sisälläni tunnen. Ketään ei ole näkemässä, joten saan vuodattaa kyyneliäni rauhassa. Täällä vain on niin pirun kylmä.


Liian vaikea hengittää. Haluan sinut auttamaan minua!


Turha. Tarpeeton. Ylimääräinen.

Se minä olin. Se mitä ihmiset eivät jääneet kaipaamaan, vaikka hiutuisin yksin tänne kartanoon. Liian yksin, liian suuressa talossa, liian tummien seinien ympäröimänä.

Epätodellinen. Kuviteltu. Illusorinen.

Vuoden. Vuoden olen kävellyt kadulla näkemättä eteeni. Väistellyt vastaantulevia ihmisiä parhaani mukaan. Ollut näkymätön ihmisille, jotka seisoivat paikoillaan kiireettöminä, ystäviään ehkä odotellen. Kuitenkaan huomioimatta minua. Olinko sitä sontaa muille, jonka sai talloa jalkoihinsa.

Ihmeiden eläintarhan ovi aukeaa kilahtaen ja tunnen jo nyt syyllisyyttä asioidessani siellä. Eihän minua enää kuulunut arvostaa. Silti tiskin taakse tiensä löytänyt tyttö hymyilee minulle, vaikka muut sanoisivat tytön antavan huomiotaan väärälle ihmiselle, olen ilahtunut. Joku sentään uskaltaa antaa itsensä unohtaa sukunimeni.


Halveksittu. Väheksytty. Ylenkatsottu. Malfoy.


Rikkonainen. Vioittunut. Vaurioitunut.

Edes kauniilla hopealangalla koristellut tyynyt eivät näytä minulle hohtoisilta. Ne vain ilkkuvat kuinka olen syntynyt väärän sukunimen omaavaan sukuun. Ennen sitä arvostettiin, mutta nykyään katsottiin nenänvartta pitkin. Mitäköhän äiti sanoisi asiasta?


Keuhkot täyttyvät vedellä, ne kieltäytyvät toimimasta, vaikka haukon henkeäni. Tulethan taas apuun?


Kännykkä ilmoittaa itsestään pöydällä. Sen numeronappuloista loistava valo hukkuu pöydän tummaan pintaan. Blaiseko minulle tuon hankki? En muista enää. En muista enää mitään. Enkä edes jaksa välittää jästilaitteen soittamasta sävelmästä. En halua muistaa. En varsinkaan sinun nauruasi, jota et nauranut minulle ennen viimeistä vuottamme, jota emme koskaan opiskelleet Tylypahkassa. Ainoastaan sen jälkeen kun olin osoittautunut oikeasti lojaaliksi Feeniksen killalle, soit suloisen virnistyksen kapeilta huuliltasi. Joka kerta selvisin tehtävistäni vain, koska halusin nähdä sinun hymysi, sen ilkikurisen virnistyksen. Vaikka olitkin vain harvoin käymässä Mustien sukutalolla.


Suru. Tuska. Piina.


Joku koputtaa saaden koko kartanon aulan kaikumaan kolahtelevaa ääntä. Puuta vasten koputus saa surullisen tunnelman koko kartanoon. Haluaisin vaihtaa tuon mahonkisen puuoven metalliseen. Koputus saisi terävämmän äänen, vähemmän melankolisen tunnelman sisääni. Veisi ehkä seuraavan kerran vähemmän voimia mukanaan, ja antaisi voimaa nousta sängystä seuraavana aamuna. Tänäkin aamuna  se oli ollut liian raskasta. En tiedä jaksanko sitä enää viikon kuluttua.

“Miksi noin apaattinen ilme?”

Nostan katseeni syvän sinisiin silmiisi. Mitä sinä täällä teet? Saranoiden itkeminen kaikuu edelleen korvissani. Pitäisiköhän pyytää jotakuta rasvaamaan ne?

“Ajattelin tuoda sinulle jotain syötävää. Sinähän pidit kiinalaisesta ainakin silloin Feeniksen killan aikoihin?”

Jatkat välittämättä minun hämmentyneisyydestäni. Työnnyt ohitseni ovesta sisälle ja hellästi irrotat otteeni ovesta ja suljet sen. Saranat jatkavat korvia vihlovaa vollotustaan, mutten jaksa välittää siitä. Käteni ihoa poltteli. Koskitko siihen oikeasti? Soitko taas kerran hymysi minulle? Vuoden jälkeen, jona emme ole nähneet?


Mitä sinä täällä teet?


Näet ilmeisesti kysymyksen kasvoiltani. Harmaansinisistä silmistäni, kun katsot niihin omilla syvän järvensinisillä. Niihin ei voi hukkua, liian kliseistä minulle, mutta niistä voi täyttyä. En varmaan koskaan tule kyllästymään silmiisi.

“Blaise ei saanut sinua kiinni kännykällä, ja kun hän on nyt itse siellä liikematkallaan niin hän pyysi minua käymään täällä tarkistamassa, että olet kunnossa.”

Kerrot virnistellen syysi miksi tulit. Tuo virnistys. Ylipitkä punainen tukkasi haluaisi rönsyillä silmillesi verhoksi, ettet näkisi, mutta puhallat ne aina pois hivenen turhautuneena. Olisitko tullut, jos Blaise ei olisi soittanut ja sanonut, ettei saanut minua kiinni sillä jästilaitteella?

“Olet kamalan laiha”, päivittelet huolestuneena, mutta huulilleni kohoaa silti hymy. Sinä tulit, koska sinulla itselläsikin oli huoli minusta? Mitä Blaise sinulle kertoi? “Milloin olet syönyt viimeksi?”

Kohautan olkiani. Hymy liimaa huuleni yhteen, olet täällä, mutta tiedän, että joudun luopumaan sinusta heti, kun lähdet. Sitten et taas palaa. Silmäkulmia polttaa, niitä kutittaa. Taasko minä itken?

“Tule mennään syömään sitä kiinalaista.”

Äänestäsi kuultaa tunteita. Kymmeniä, mutten saa yhdestäkään kiinni. Silti lähden mukaasi kohti keittiötä.


Miksi käännän veistä haavassa, vaikka tiedän, että se valuttaa minut kuiviin?

Siltikin, kiitos. Kiitos, että tulit.

[Resonanssi]

voi luoja että tää oli kaunis.
ja täydellisesti hiottu, viimeistä yksityiskohtaa myöten.
upeaa työtä, yksi parhaista D/R:stä mitä oon lukenut.

halveksunta Malfoyta kohtaan tuli hyvin esille ja etenkin ehdottomasti Dracon tunteet.
se, miten hän oli ennen ollut ylpeä suvustaan, mutta nyt inhoaa sitä että on Malfoy.

vaan kuitenkin hänellä on sentään Ron, joka ei katso häntä nenänvartta pitkin ja Draco on kuitenkin kiitollinen.

en ole ihan varma, oliko tässä sellaista makua, ettei Draco ymmärrä, miksei Ron halveksu häntä kuten muut? jokatapauksessa se kanto-kohta oli tosi upea pätkä.

ja kaikki ne kuvailut, siitä miten kyyneleet leikkkivät hippaa yms. oli tosi kaunista

ja nuo kursivointikohdat: aiheuttaa mulle vain aww-huokauksia<3 ne kun vain tehostavat tän ficin haikeutta ja kauneutta.

todella upea

[Ruskapoika]

Yksi parhaista D/R:stä mitä olet lukenut? Olen otettu ja ilahtanut<3
Hyvä, että olin mielestäsi saanut Dracon tunteet hyvin esiin. Monesti hänet esitetään niin tunteettamana, että on itselläkin vaikeuksia luoda hänelle tunteet. Mutta aina on hyvä yrittää

en ole ihan varma, oliko tässä sellaista makua, ettei Draco ymmärrä, miksei Ron halveksu häntä kuten muut?

Joku huomas sen sinne piilotetun tunteen! Niin, siis itse ajattelin tätä kirjoittaessa, että sinne on saatava semmonen pieni ihmettelevä tunne, koska Ron ja Dracohan ovat kuitenkin olleet vihollisia sen kuusivuotta ainakin. Tässä siis ainakin. Ja tuota kanto-kohtaa oli itse asiassa aika huvittava kirjoittaa. Enkä edes tiedä mistä se tuli.

Minä kiitän ja kumarran aivan ihanasta kommentistasi, Resonanssi

[shaya]

Kerrotko mulle miks mä huomaan tän vasta nyt? Möh. No mutta parempi myöhään kuin eil milloinkaan, eikö?

Tykkäsin tästä kyllä. Aika mielenkiintoinen. Mä en yleensäkään lue paljoa Ron/Dracoa(lue: luen vain sinun kirjoittamaasi R/D:tä), koska en oikeestaan ole vielä päättänyt mitä mieltä olen siitä parista. Niin. Tavallaanhan tämä on jopa hoodeetä epätodennäköisempi paritus, koska Malfoyt ja Weasleyt ovat vihanneet / olleet eri kastia jo kauan ennen Ronia ja Dracoa, eli heidät on kasvatettu inhoamaan toisiaan. Eikä Ron taas ole niin... miten sen sanoisi, hyväksyvää tyyppiä kuin Harry, ei ollenkaan sellainen "jee pelastan kaikki ja koko maailman!!111" asenteeltaan eikä muutenkaan niin avoin. Ja sitten taas; Draco halveksii Weasleyitä heidän köyhyytensä ja "verenpetturuutensa" takia jopa enemmän kuin Harryn perhettä, vaikka Harry on puoliverinen(mikä on muuten aika outoa.), joten oikeasti tuo on ehkä maailman epätodennäköisin pari. Mutta jos ohitammme canonia hieman(teen sen mielelläni. screw canon, mitään hoogeetä siihen epilogiin tungeta...! ja ne lasten nimet, ei jessus), niin no, joo. Luonteeltaan nämä kaks sankaria kyllä mätsäävät oikein kivasti, niin kauan kuin Draco ei ala poraamaan - Ron ei ehkä arvostaisi sitä, ya know, teelusikan tunneskaala. Sitä paitsi WonWon on niin symppis että se ansaitsee palan Malfoyden rikkauksia.

... Jos sitten vihdoinkin siirrytään itse ficciin. Tykkäsin noista kursiiveista jutuista tuolla välillä, kevensivät ficciä ja saivat mielenkiinnon pysymään yllä. Ilman niitä en olisi ehkä jaksanut lukea tätä, koska noh, mun keskittymiskyky on aika lailla sitä sokeria saaneen oravan luokkaa. Muutenkin tää oli sopivan mittainen, ehkä olisin tykännyt jopa hieman lyhyemmästä, oon niiden ystävä enemmänkin juuri tuosta yllämainitusta suustä. ˆˆ Tyylillisesti tää oli mun makuun(no yllätys), vähän vaihtelua omille melko sekaville räpellyksille. Selkeys on kiva juttu joskus.

Draco oli aika suloinen ja aika oma itsensäkin, mutta jotenkin tuossa lopussa se oli vähän OoC kun Ronkin(!) pystyi lukemaan sen tunteet silmistä ja kaikkea. Mutta ei se mitään, herkkis!Draco on aika aww ja siitäkin on kiva lukea välillä. Tuo kiinalainen ruoka tuli vähän puskista, mutta mikäs siinä. Tarkemmin ajatellen ihan järkeenkäypää, jos Malfoylla ei ole enää kotitonttuakaan - Ron ei vaikuta miltään kokkaajalta(hyi että, kauheet mielikuvat Ronista vaaleanpunaisessa röyhelöessussa ja kärähtäneen piperipellin kanssa valtasivat mielen). Niin, Ron, se oli kyllä IC siinä mielessä ettei ollut huomannut Dracon ihastumista ollenkaan, sopii kuvaan, ja suloinen tullessaan noin auttamaan. Tosin jäin vain miettimään, että oliko Zabinikin sitten ryhtynyt loikkariksi, kun kerta oli väleissä Ronin ja Dracon kanssa edelleen? (Ah niin plussat sulle bisnesmies!Blaisesta... mielikuvat <3)

Tuuli pyyhkii valuneita kyyneliäni ilmaan tanssimaan kanssaan. En ehkä näe niitä, mutta ne tanssivat surusta, ilosta, kaikesta. Niistä kaikista tunteista, jota sisälläni tunnen.

Kaunista.

Turha. Tarpeeton. Ylimääräinen.

Se minä oli. Se mitä ihmiset eivät jääneet kaipaamaan, vaikka hiutuisin yksin tänne kartanoon. Liian yksin, liian suuressa talossa, liian tummien seinien ympäröimänä.

Epätodellinen. Kuviteltu. Illusorinen.

Vuoden. Vuoden olen kävellyt kadulla näkemättä eteeni.

Kovin on pitkä lainaus, mutta tosiaan, nuo kolmen sanan rivit olivat todella vahvoja. Inhoan korostaa virheitä tällälailla punaisella mutta noh. Ensimmäiseen varmaankin olin ja toiseen riutuisin?

En halua muistaa. En varsinkaan sinun nauruasi, jota et nauranut minulle ennen viimeistä vuottamme, jota emme koskaan opiskelleet Tylypahkassa. Ainoastaan sen jälkeen kun olin osoittautunut oikeasti lojaaliksi Feeniksen killalle, soit suloisen virnistyksen kapeilta huuliltasi.

No aws. Tästä jäi vähän sellainen kutkuttava tunneettä Draco oli ollut Roniin ihastunut jo aiemmin, ja sen vuoksi sitten vaihtanut puolta...? Kuitenkin ihana kohta, plussaa myös siitä että huulet olivat kerrankin jotain muuta kuin täyteläiset ja pehmeät tai muten vain yyberupeat. Ja tosiaan, tuo alun "en halua muistaa, varsinkaan sinun nauruasi" oli kyllä yksi lempikohtiani tästä ficistä.

Suru. Tuska. Piina.

Tiedän, tiedän, näitä lainauksia on ihan hillitön määrä, mutta kun... (Oon kuin lapsi karkkikaupassa tai jotain. Oon aina ollu huono vertauskuvissa.) Tämä oli kuitenkin tosi kaunista taas, tyksin yhden sanan lauseista tällälailla tehokeinona käytettynä, sopivia tunnelmanluojia. Eikä noihin sanoihin, tähän ficciin ylipäätään edes sopisi kauheat kuvailumäärät ja korulauseet.

Puuta vasten koputus saa surullisen tunnelman koko kartanoon. Haluaisin vaihtaa tuon mahonkisen puuoven metalliseen. Koputus saisi terävämmän äänen, vähemmän melankolisen tunnelman sisääni. Veisi ehkä seuraavan kerran vähemmän voimia mukanaan, ja antaisi voimaa nousta sängystä seuraavana aamuna.

Voi Draco kultapupuseni. No mutta kuitenkin tosi surullista ja erikoista. Tuo ovijuttu oli jännä, yleensä oven koputusta ei kuvailla ja Dracon mietteet oli kyllä kivat. Jäin hetkeksi ihan tuijottamaan tyyliin suu auki "miten-hitossa-joku-keksii-omg-omg"

Jatkat välittämättä minun hämmästyneisyydestä.

Taas ilkeää punakynänheilutusta, mutta sanan kuuluisi olla hämmentyneisyydestäni. Tai hämmästyksestänikin sopisi.

“Olet kamalan laiha”, päivittelet huolestuneena, mutta huulilleni kohoaa silti hymy. Sinä tulit, koska sinulla itselläsikin oli huoli minusta? Mitä Blaise sinulle kertoi? “Milloin olet syönyt viimeksi?”

Ilmotan vaan kuolleeni awwitukseen. Ties monesko kerta tänään.

Miksi käännän veistä haavassa, vaikka tiedän, että se valuttaa minut kuiviin?

Siltikin, kiitos.

Sulin märäksi läntiksi lattialle ja jouduin valumaan vesilasiinteemukiin että pystyin kirjoittamaan tämän loppuun. Awwwwwwwwwwwwwwwwwww.

Kiitokset tästä(ei siitä sulamisesta, musta ei oo kivaa olla märkä läntti.)

[Ruskapoika]

Hmm, mie en tierä miks sä huomaat tän vasta nyt, mutta sie oot täysin oikeessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :'D

Joo, mie myönnän. Hahmot on aika OoC-tyyppejä - varsinkin lopussa -, mutta kirjotin tätä illasta, ja olin ihan sekasin(miks? no sen takia, että ukkosmyrsky oli tulossa. rakastan ukkosta<3) Ja jooh, paritus on ehkä tosi erikoinen, koska Malfoyt ja Weasleyt on about verivihollisia, mutta mie vaan jotenkin tykkään saattaa nää kaks keskenään yhteen. Sopii vaan miun mielestä aivan liian hyvin toisilleen, vaikka kuinka oisivat vihollisia keskenään! Ja melkeinpä syy varmaan siihen, että tykkään tästä on lisäks se, että Malfoy miltei automaattisesti paritetaan triosta joko Hermionelle tai Harrylle, ja en sen suuremmin välitä kummastakaan parituksesta. Hyvin kirjotettu H/D menee, mutta Dramione --> karkuun. Siksi D/R:ä on ihanaa<3

(teen sen mielelläni. screw canon, mitään hoogeetä siihen epilogiin tungeta...! ja ne lasten nimet, ei jessus)

Teen sen kanssa täysin mielelläni! Koska niillä on ihan väärät parit siinä lopussa -.-' Varsinkin se H/G ja ne lapset. Ei kiitos...

Luonteeltaan nämä kaks sankaria kyllä mätsäävät oikein kivasti, niin kauan kuin Draco ei ala poraamaan - Ron ei ehkä arvostaisi sitä, ya know, teelusikan tunneskaala.

Indeed true! Ron vaan ei oo sitä tyyppiä, joka olis oikee henkilö alkaa avautumaan kyynelien kera. Pelästys raukka parka vielä karkuun. Mutta jos Draco kirjotetaan IC:ksi niin ei se varmaan alkais poraamaan. Liian ylpee semmoseen

Ja selkeys on kiva juttu :') Tosin, kyll se miultakin tuppaa unohtumaan tooodella usein. Mie ite tuppaan tekemään ite välillä liiankin lyhyitä oneshotteja, mikä hieman harmittaa itteeni. Joskus ois kiva rakentaa oikee kunnon juonikin johonkin oneshotiin, eikä tämmöstä tunneräpellystä, vaikka näistäkin tunnutaan pitävän Mikä vaan on hyvä. Saan tommosia yli ihania kommentteja<3 Olenko hirveä ihminen, jos myönnän itsekin pitäväni nuista kursiivoiduista kohdista tuolla välissä? No, olin tai en. Pidän niistä kuitenkin itsekin. Ja tiedäkkö, tästä piti tulla hieman pidempi, mutta kun yksi idea katosi päästä (ei, se ei ole vieläkään tullut takaisin) niin tää jäi tän pitukseks, mutta se taitaa kyllä vaan olla ihan hyvä.

Toi kiinalais-juttu tuli vaan mieleen, kun joku yhellä toisella ficci-foorumilla puhu jotain erilaisista ruuista, ja sitten siellä alettiin miettimään, mistä kaikista ruuista Potter hahmot vois tykätä. Sekä se, ettei Malfoylla tietystikään ole ainakaan montaa kotitonttua enää, enkä mie usko, että Ron tois mitään mäkkärin ruokaa Dracolle syötäväks Dracohan käännyttäis sen suoraan ovelta takasin!

(hyi että, kauheet mielikuvat Ronista vaaleanpunaisessa röyhelöessussa ja kärähtäneen piperipellin kanssa valtasivat mielen)

Ei, ei, ei, ei, en halua niitä mielikuvia mun päähän! *tikahtuu nauruunsa*

Ensimmäiseen varmaankin olin ja toiseen riutuisin?

Joo, siellä olisi tosiaan pitänyt lukea "olin", korjasin sen. Mutta tuo "hiutuisin" on oikeasti sana, se on synonyymi tuolle "riutuisi" sanalle. Ehkä vähän tuntemattomampi, mutta esim., min lähipiirissä käytetään paljon. Joten se on vähän jääny tollein päähän

Tuo ovijuttu oli jännä, yleensä oven koputusta ei kuvailla ja Dracon mietteet oli kyllä kivat. Jäin hetkeksi ihan tuijottamaan tyyliin suu auki "miten-hitossa-joku-keksii-omg-omg"

Oon kanssa huomannu, ettei oven koputusta kuvailla. Ja ihmettelen suureksi miksei, koska kaikki koputtavat erilailla! Tai sitten ajattelevan liian vaikeasti, ja liian outoja :'D Ei täysin mahdotonta sekään, mutta mukava kuulla, että joku ainakin piti tuosta.

Lol, koskahan oppisin vähentämään tätä lainailua Never? Maybe.

Kiitos kaunis ihanasta kommentistasi, shayl rakas<3 Ja toivottavasti kuivut takaisin kasaan, kukaan ei tykkää olla märkä läntti.
^toivottavasti ei haittaa tuo "rakas" nimitys, ja suuntaan nyt bestan luo >> Se käy väkivaltaseks pian :'DD

[Ruskapoika]

No se on hyvä, että olet saanut jonkilaisen varmuuden siihen ficciin Ja mie pysyn edelleen suu supussa siitä kuka siinä on omasta mielestä kertoja siinä ficissä.

Eikä kommentin lyhyyttä tarvitse anteeksi pyytää. Kirjoittaa mitä itsellä on mielessä ficin luettua, koska jokainen kirjoittaa oman pituisensa kommentin. Eihän sitä voi ketään pakottaa kirjoittamaan pitkää rustausta, jos se ei vain luonnistu

Mä vaan rupesin just mietiskeleen että mistä sait ton Draco/Ron idean koska ihan totuudessa pysyen, en ikinäpikinäkään ole lukenut tällä parituksella yhden ainuttakaan ficciä.

Finistä ihan ensimmäisen D/R:n lukasin, ja se tais olla tämä. Aivan upea ficci ja ihastuin sen kuvailuun. Vielä en ole kommentoinut mutta mie vielä joskus muistan ja ehdin :'D Tuo kannattaa lukaista, jos pidempää D/R:ä kaipaa. Lisäksi miusta Dracon ja Ronin kemiat kohtaa jollain tavalla, vaikka perheissä on opetettu olemaan koko ajan nokat vastakkain. He vain ovat suloisia keskenään<3

Hienoa kuulla, että pidit. Nostattaa hymyä huulille, juuri kun pitäisi läkseä tuonne korpeen mökille viikonlopuksi.

Antaa rakentavan vain lomailla sovitaan vaikka, että se on ansainnut lomansa. Kiitos kaunis ihanasta kommentistasi, cassable <3

[MissWeasley]

Tää oli söpö Finissä on ihan liian vähän Draco/Ronia.
Jännää, kuinka pienikin asia, kuten vierailu voi tehdä päivästä mukavamman vaikkei se merkitsiskään mitään ja sinällään oli kiva ettei tää päättyny siihen kun ne pussaa ja alkaa seurusteleen.
Ja tykkäsin kans et tää oli kerrottu Dracon näkökulmasta

Thank you


~Missy~

[Ruskapoika]

Kyllä, finissä on aivan liian vähän D/R:ä, mutta kyllä sitä tänne vielä enempi saadaan.
Vierailu voi oikeesti tehä päivästä ihan hirmu paljon mukavamman, oon ite todennu sen. Ja tähän ei ois ees sopinu se, että kaikki ois päättynyt pusuun ja seurusteluun. Hienoa, että pidit Dracon synkistelevästä näkökulmasta

Iso kiitos kommentistasi, MissWeasley<3

[Beatrix Bones]

Draco/Ron onkin minulle aivan uusi tuttavuus, mutta uskaltauduinpa lukemaan nähdessäni sinun kirjoittaneen tämän. Kuinka en muuten ole aikaisemmin lukenut tällä parituksella olevia ficcejä, koska oikein kirjoitettuna tämä nimittäin toimii.

Nyt kuitenkin itse ficciin. Yllätyin iloisesti siis siitä, kuinka hyvin Draco/Ron itseasiassa toimi, vaikka minulla kyllä oli melkoisesti ennakkoluuloja paritusta kohtaan. Onnistuit kuitenkin kumoamaan ne onnistuneesti. Oli todella hyvä veto kirjoittaa tämä Dracon näkökulmasta ja tuoda miehestä hänen lempeämpi ja haavoittuvaisempi puolensa esiin ja lisäksi se, kuinka hänen sukunimensä on nykyisin suorastaan halveksuttava, kuinka hänen nimensä on vedetty lokaan. Jotenkin pidin tästä, tuli niin surullinen fiilis.

Tuli vähän puskista, että Malfoy mitä ilmeisimmin näin rivien välistä luettuna asuu nyt jästimaailmassa. No, hänellähän on kännykkä ja Ron toi kiinalaista, että mitä sitä nyt voi edes olettaa? Zabini oli herttainen, kun pyysi Ronia käymään tarkistamassa onko Dracolla kaikki kunnossa (ja tuli vähän sellainen mielikuva, että tämä tietää heidän vispilänkaupastaan - tai siis Dracon vispilänkaupasta, Ronilla kun ei kai ole mitään aavistustakaan miehen tunteista) ja jostain kumman syystä Blaisesta tuli mielikuva parittajasta. Ufoako? Eihän toki.

Vielä tähän tyyliisi. Pidän siitä todella paljon ja osaat todellakin kirjoittaa angstia! Käytät erilaisia synonyymeja ja kuvailet kaikkea juuri sopivasti; mitään ei ole liikaa muttei toisaalta myöskään liian vähän. Osaat myös käyttää lyhyitä lauseita ja yksisanaisia lauseita ilman, että ne töksähtävät. Voi kun minäkin osaisin! 

Kiitokset aivan mahtavasta lukukokemuksesta!

~ Beatrize

[Ruskapoika]

Kyllä Draco/Ron toimii, vaikka rautalangasta vääntämällä ja kaikki mahdolliset ongelmien kietotiet katsastamalla. Tai miun on ainakin pakko löytää, koska Draco/Ronista pitäis vielä 95 ficciä kirjottaa Mutta oli ihanaa, vaikka et aikasemmin ollu tätä paritusta lukenu tai omistit (paljonkin?) niitä ennakkoluuloja niin uskalsit tän kuitenkin lukasta <3 Olin ihan varma, että tää ei häviä sieltä koskaan, kun melki kaikki on niin epäluulosia Draco/Ronia kohtaan :DD

Draco on suloinen, kun siitä kirjoittaa sen herkänpuolen esiin, koska se kova maski mitä se kantaa kasvoillaan muuten on niin  vaikea välillä kirjoittaa. Ja se sukunimi juttu tuli vaan miettiessä, ettei Malfoyden nimellä ainakaan heti ollut paljoakaan arvoa, kun Pimeyden lordi hävisi. malfoy-nimi kuitenkin liitettiin hyvin usein Pimeyden lordiin. Joten tuskin on helppoa, mutta Blaise ja Ron ymmärtää onneks <3

Tuli vähän puskista, että Malfoy mitä ilmeisimmin näin rivien välistä luettuna asuu nyt jästimaailmassa.

Hmm... Mie en tiie asuuks se jästimaailmassa vai ajattelinko sen asumaan vieläkin Malfoyden kartanossa (ei sinne nyt niin vaikee oo hankkia kännykälle kenttää :'DD). Mutta jos ajattelee loogisesti niin on se Draco varmaan häippässy pakoon kaikkea halveksuntaa mitä taikamaailmassa tulee vastaan, vaikka käykin siellä. Mutta se on oikeastaan lukijan omassa mielessä kummassa Draco asuu, koska velhot osaa kuitenkin ilmiintyä, niin sitä ei koskaan tiiä mistä Ron on sen ruuan hankki :DD

Hah, ei yhtään ufoa Zabinista ei nimittäin koskaan tiiä mitä se mies oikein aikoo Ja aivan mahtia kuulla, että pidät kirjoitustyylistäni. Koska sitä ei koskaan voi olla varma toimivatko lyhyet lauseet ja yksittäiset sanat muiden mielestä, vaikka ne omasta mielestä toimisivatkin

Kiitos itsellesi Bea aivan mahtavasta kommentista. Oon ihan onnesta soikeena täällä<33

[Upsila]

Kuten varmaan tiedät, vierastan edelleen hieman slasheja, vaikka toki muutamia on tullut luettua ja ihastuttua kovin. Kommenttikampanja kuitenkin tarjosi myös oivan tilaisuuden tutustua enemmän tekstiisi ja slashiin. Draco/Ron on melkein uusi tuttavuus, mutta ei ehkä ihan uunituore kuitenkaan. Hieman rareinen paritus on kyseessä ilmeisesti; onhan Draco aristokraattinen nuorukainen marmorisineen kartanoineen ja ylväineen vanhempineen, jotka vihaavat poikansa lailla verenpettureita ja Weasleyta. Ronin osalta ollaan myös huomattu, että hän vihaa nuorta Malfoyta, sillä he ovat vain niin erilaisia, mutta koska rare on tosi kiva niin piti syöksyä lukemaan ja kommentoimaan tätäkin - varsinkin kun tämä on sinulta.

Hahmot olivat tosiaan hieman OoC, mutta tässä se kuitenkin toimii. Tykästyin kovin tästä, sait tuotua tosi hienosti esille Dracon herkeämmätkin tunteet. Ei poika ole mikään kivisydäminen, että hänen muurinsa ei voisi mitenkään murtaa, joten mukavaa oikeastaan lukea siitä kuinka hän kamppailee tunteidensa kanssa ja kuinka itku puristaa rintakehää. Ikävä on suuri ja rakkaus riipaisi nuoren pojan sydämen. Hän haluaa toisen auttamaan häntä, keuhkot olivat raskaat vedestä ja kaikki vain tuntuu olevan vääryyttä. Blaise kännyköineen, Ronin pikainen käynti kiinalaisen ruoan kanssa ja kepeä virnistys.

Dracon näkökulmasta oli kivaa lukea, hienosti toit esille kuvailut, että hymyilyttää. Haikeus ja ikävä paistoi selkeästi tässä rivien välistä, kaipuuta ja siitä mitä muut ajattelisivatkaan tästä kaikesta. Hänhän oli loppujen lopuksi Malfoy kuitenkin. Oli tosi suloisia kohtauksia tuolla tekstissä, kai lähinnä loppua kohden; Ronin huolehtivaisuus oli niin aww ja loppu oli ehdottomasti aivan hurmaava myös! Napakka, mutta herkkä lopetus, kovin nättiä!

Elikkäs, kovin hieno teksti oli, ihanan surullisesti toit asiat esille ja kerroit kauniin sulavasti tunteista ja siitä riipivästä ikävästä, joka tukahduttaa kaiken ilon. Kiitos suloisesta slashparituksesta ja mahtavasta lukukokemuksesta!