Wiih koska on niin korkeella nyt yhen ficin takia (siis niin kiherrystä täynnä, että) laitan teille jo kolmannen luvun tän päivän aikana! Melkosta. Mutta hyvä saada tää pois alta (: Ja ainakin mä olen ite lukijana niin kärsimätön, että luen mielelläni ficin niin nopeesti ku mahdollista (varsinkin jos se on tosi hyvä) ja jatkoa pitäis olla aina tulossa.
Kiitos kommenteista kaikille,
raww!n ilmoittaman virheen korjasin (kiitos!
) Mistä muuten johtuu, että kirjeitä sisältävät ficit on vaan niin ihania? Niissä on jotain niin henkilökohtaista. Ja tässä niin surullista.
6. Luku - 1. joulukuuta 2064_________________________________________________
Lähettäjä: CarlisleCullenVastaanottaja: EdwardMasenAihe: RE: Kirje #5
_________________________________________________
Edward,
Bella ei tule koskaan saamaan näitä - ja et ehkä sinäkään, mutta jokainen perheestä on kirjoittanut viestinsä saatteeksi edelliseen kirjeeseen. Pyydän, että nämä pidetään yksityisinä ja Alice pyysi, että annat meille yksityiskohdat siitä, missä Bella makaa. Haluaisimme kunnioittaa häntä perheenä.
Toivon, että pärjäilet, poikani. Ole kiltti ja tiedä, että sydämemme ja ajatuksemme ovat kanssasi aina, ja että kaipaamme sinua.
Carlisle.
_________________________________________________
Rakas Bella,
Esme ja minä olemme yhtä onnellisia kuin voimme olla, mutta, tietysti, olisimme onnellisempia jos olisit kanssamme. Esme kaipaa sinua kovasti, kuten muukin perhe. Olen iloinen, että pystyimme tekemään ne muutamat kuukaudet maailmassa onnellisiksi sinulle, mutta olen pahoillani, ettemme olleet siellä loppuun asti. Tunnen, kuinka me olemme kuin jättäneet sinut, tyttäreni, ja voin vain nyt myöhemmin pyytää anteeksi sitä.
Olemme kaivanneet sinua siitä lähtien, kun viimeksi näimme sinut ja olen niin pahoillani, että emme olleet siellä sinua varten tänä aikana. Kenenkään ei tulisi mennä tätä läpi ilman perhettä ja minuun sattuu ajatella sinua siellä sairaalassa, vain Charlien kanssa, kun meidän olisi myös pitänyt ympäröidä sinua.
Me olemme molemmat hyvin pahoillamme, että et koskaan saanut mahdollisuutta saada lapsia, kuten mainitsit -
olen otettu siitä kohteliaisuudesta, Bella, mutta tiedän, että jos olisit koskaan saanut lapsia, sinun lapsesi olisivat olleet onnellisimpia maailmassa, koska heillä olisi ollut paras äiti koskaan.Kiitos, kun teit perheeni - varsinkin poikamme - onnelliseksi. Tiedäthän, että pysyt yhtenä tyttäristämme - yhtenä, joka julmasti vietiin perheeltämme.
Lepää rauhassa, Isabella.
Carlisle ja Esme
_________________________________________________
Bella,
Voi, Bella. Pahoin pelkään, että vitsisi eivät ole parantuneet viime näkemästä, pikkusisko. Sanottuani tuon, tykkäsin henkilökohtaisesta efektistä. Kiva.
Rose ja minä voimme hienosti. Tulimme juuri takaisin seitsemänneltä kuherruskuukaudeltamme. Menimme Esmensaarelle, kuten Rosalie tahtoi. Oikeastaan, kertoiko Edward sinulle koskaan Esmensaaresta? Se oli lahja Carlislelta Esmelle. Se on pienen pieni saari Etelä-Atlantilla. Siistiä, eikö?
Sinä et tule koskaan hakkaamaan minua Guitar Herossa, tai PS3:ssa tai Xboxilla, mikä ikinä onkaan kyseessä. Sinä olet vain ihminen, ja minä olen EMMETT SUURI.
Kaipaan sinua myös, Bells. Et tule koskaan olemaan typerä tai mitätön ihminen. Minä lupaan.
Emmett
_________________________________________________
Bella,
Et koskaan tunkeutunut. Rehellisesti? Se oli mitä Edward kertoi sinulle, koska hän on parempi henkilö kuin minä. Haluan saada tämän pois rinnastani - vaikka tiedänkin, että et tule koskaan lukemaan tätä. Olin kateellinen. Niin kateellinen. Sinulla oli kaikki mitä minä halusin… Sinä pystyit tekemään mitä vain tahdoit. Mennä naimisiin. Saada lapsia. Vanheta yhdessä ja katsoa lastenlapsien kasvavan. Jopa kuolla yhdessä. Uhraisin mitä vain saadakseni sen mahdollisuuden - ulkonäköni, nopeuteni, rahani.
En sano, että olisin onneton - minä olen onnellinen. Minulla on Emmettini. Mutta joskus pohdin millaista elämä olisikaan, jos en olisi muuttunut vampyyriksi. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin mennyt naimisiin ihmisen kanssa? Olisinko ollut onnellisempi?
Siihen aikaan, Bella, olin kateellinen koska näytit tekevän kaikki väärät valinnat - ne mitä minä en koskaan tekisi. Mutta jälkikäteistarkastelun jälkeen voin vihdoin alkaa ymmärtää miksi teit ne valinnat mitä teit.
Ehkä, ajan kanssa, meistä olisi tullut ystävät. Olen pahoillani, että emme olleet kanssasi tarpeeksi kauan, jotta olisimme saavuttaneet sen pisteen. Jos voisin mennä takaisin ja vaihtaa sen tavan, jolla käyttäydyin ympärilläsi, tai sen tavan, jolla me käyttäydyimme, tekisin sen hetkessä.
Mitä on kauneus, Bella? Onko se ruumiillista, Bella, vai syvempää kuin se? Koska, kenen tahansa mielestä, sinä ohitat minut kaikilla alueilla. Ymmärrän, että rakastat Edwardia. Ja te olitte mahtavia yhdessä.
Minä pyydän anteeksiantoasi, Bella, käyttäydyttyäni niin asiattomasti. Minä toivon, että missä tahansa oletkin, olet onnellinen; sinä ansaitset olla onnellinen.
Rosalie Hale
_________________________________________________
Bella,
Miten minun pitäisi aloittaa? Olen pahoillani, että tahdoin jatkuvasti hyökätä päällesi, siitä hetkestä lähtien kun tapasimme. Olen pahoillani siitä, että hyökkäsin päällesi sinä kohtalokkaana iltana, niin monia vuosia sitten. Olen pahoillani pakottaessani Edwardin johonkin, mitä hän ei olisi muuten edes harkinnut. Olen pahoillani, etten ollut veli joka minun olisi pitänyt olla ja siitä, etten koskaan ollut tukenasi.
Voit kieltää sen kaiken miten vain haluat, mutta lopulta se oli minun heikkouteni, joka toi tämän kaiken sinulle. Sinun ei olisi pitänyt joutua tähän, kaiken muun lisäksi.
En tiedä jos tiesit tämän, mutta minulla oli kerran sisko - ihmissisko. Hänen nimensä oli Jane ja hän oli loistava. Kun hän oli kuusitoista vuotias, ei kauankaan ennen kuin liityin armeijaan, hänelle diagnosoitiin rintasyöpä. Hän meni sairaalaan aikaisen muodon leikkaukseen, mutta sen ajan teknologia oli alkeellista, eikä hygieniaa edes huomioitu. Hän kuoli leikkauksen aikana.
Kuten sinä, hän oli liian nuori kuolemaan. Hänet vei samantapainen sairaus ja hän pitää samaa paikkaa sydämessäni kuin sinä pidät, vastikään.
Rakastin häntä todella paljon ja se melkein tappoi minut, kun hän kuoli. Mutta en ole koskaan unohtanut häntä. Joka vuosi hänen syntymäpäivänsä aikoihin teen matkan paikkaan, jonne hänet haudattiin, lähelle vanhaa kaupunkia, jossa synnyin, pajupuun alle hautausmaalle.
Pääasia on se, Bella, että sinua ei myöskään koskaan unohdeta. Olen menettänyt mukanasi siskon, kuten minä kerran menetin Janen. Kaipaan sinua koko ikuisuuden ajan, Bella. Lepää rauhassa.
Jasper
_________________________________________________
Bells,
Tunnen oloni niin hirveäksi, Bella. Tunnen oloni niin mahdottoman hirveäksi siitä, että en nähnyt sen tulevan. Minun olisi pitänyt nähdä se - jollakin niin läheisellä minulle, tarkalleen. Minun olisi pitänyt nähdä tämä kuukausia sitten. Joskus vihaan Edwardia - Vihaan häntä, koska hän laittoi meidät muuttamaan. Me olisimme voineet pelastaa sinut, Bella… Olen niin pahoillani. Tunnen itseni niin syylliseksi.
Kaipaan sinua myös paljon. En tiedä miten olen selviytynyt kaikki nämä vuodet ilman sinua pitämässä kättäni, ja olemassa paras ystäväni ja siskoni uudelleen. Eikä minun tarvitse edes sanoa sitä, mutta sanon silti - siitä hetkestä lähtien kun näin sinut mielessäni, olit minun siskoni - meidän yhteytemme on vain tullut voimakkaammaksi siitä, mitä olemme menneet yhdessä läpi. Ja sinun tulisi tietää, että olisin mielelläni antanut elämäni sinun takiasi. Aina.
Rakastan sinua. Minulla on ikävä sinua. Käyn katsomassa hautaasi niin nopeasti kuin on inhimillisesti mahdollista.
Alice.
__________________________________________________
//
T/N: Näin ei voi käydä kuin mulle! Oon unohtanut tämän luvun täältä välistä! XDD Sitä voi tosiaankin olla idiootti.
7. Luku - 4. heinäkuuta 2009__________________________________________________
Lähettäjä: EdwardMasenVastaanottaja: CarlisleCullen ;
AliceBrandon ;
JasperWhitlock ;
RoseHale ;
GizzabearhugAihe: Kirje #6
__________________________________________________
Yellowknife,
Luoteisterritoriot,
Kanada
4. heinäkuuta 2009Hei, Edward
Hyvää neljättä! Tiedätkö, on outoa olla Kanadassa tänään. He eivät juhli sitä täällä niin paljon. Mutta sehän on
Amerikan itsenäisyyspäivä.
Joten, Jake teki hyvin ja piti lupauksensa tuoda minut tänne katsomaan revontulia. Totta puhuakseni meidän ei olisi tarvinnut tulla näin kauas, mutta Jake halusi tuoda minut tänne kuitenkin. Ei täällä ole niin paha olla. Olin oikeastaan odottanut jäätäviä lämpötiloja, lunta ja jäätä. Mutta oikeastaan täällä on melko lämmintä joinain päivinä. Viime yönä me menimme pois kaupungista, keskelle ei mitään, pois asutuksesta. Jake otti minut selkäänsä ja juoksi ja se oli innostavaa - vaikkakaan hän ei ole mitään verrattuna sinuun, älä huoli.
Niin me istuimme ulkona, hänen kätensä tiukasti ympärilläni, koska täällä ilma tahtoo mennä hieman kipakaksi öisin. Vastustuskykynikään ei ole mitään siihen verrattuna mitä se joskus oli. Mutta kuitenkin. Sitten se alkoi.
Ja voi luoja, se oli kaunista.
En ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Värit, venyen niin pitkälle pitkin mustaa taivasta olivat mahtavia. Luulen että sinun sadassa vuodessasi olet todellakin nähnyt sen, joten en usko, että minun täytyy kuvailla sitä sinulle, mutta… Vau. Vain vau. Olin täysin sanaton, niin täynnä kunnioitusta yläpuolellani olevaa taivasta kohtaan.
Se sai minut ajattelemaan, oikeastaan. Miten se tapahtuu? Taikaa? Joskus olisin voinut vain ilkkua. Mutta sitten tapasin sinut ja koko käsitykseni oikean ja myytin välillä katapulttasivat itsensä ulos ikkunasta, joten minulla on todella vähän minkä kanssa työskennellä.
Sinä uskot Jumalaan… tai uskoit, kuitenkin. Minä tahdon tietää. Mikä on sen viehätys? Onko se ikuinen elämä taivaassa -juttu? Jos se on, menisin sen takia. En ole koskaan ymmärtänyt uskontoa, en oikeasti, mutta ehkä sinä voisit selittää sen minulle. En ymmärrä. Miksi ihmiset päättävät uskoa johonkin johon ei ole todisteita? Miten ihminen voi luottaa niin kokonaan, niin ehdottomasti? Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä tietämättä hänestä, jotkut elävät häntä varten.
Tuolla on jossain pakko olla jotain, koska se mitä näin viime yönä, ei ole tiedettä. Se ei ole mitään minkä voisi selittää yhtälöillä tai miten jotkut tietyt kaasut reagoivat valoa vasten.
Se oli käsittämätöntä, kiistatonta, kaunista. Se oli taianomaista. Vähän niin kuin sinä.
Kirjoitan pian.
Rakkaudella, aina,
Bella.