Toiseksi viimeistä lukua viedään... Luku 13. WeddingBella POV
Seitsemän kuukautta myöhemmin...
Katsoin hahmoa edessäni. Hänellä oli kauniit, ruskeat hiukset, jotka olivat nostettu ylös. Hänen upea valkoinen pukunsa imarteli hänen vartaloaan. Puku oli kaunis.
Bellan hääpuku(punainen)Ja nainen oli kauneuden ruumiillistuma.
”Sinä näytät kauniilta”, Esme sanoi minulle. Hän auttoi minua kiinnittämään minun hopean sydämenmuotoisen medaljonkini. Se oli kihlajaislahja häneltä ja Carlislelta... Kyllä, minä sanoin
KIHLAUTUMINEN! Tänään oli hääpäiväni.
”Esme, odotan koko ajan, että tuo tyttö peilissä ei olekaan minä. Mutta siinä minä olen...hääpuvussani”, sanoin.
”Bella, milloin sinä alat nähdä itsesi selvästi...” Alice sanoi, pudistaen päätään.
(Alicen morsiusneidonpuku) Sillä hetkellä Rosalie käveli sisään.
”Voi hyvä...” Rosalie sanoi katsoen minuun.
”Tiedän, näytän kamalalta”, sanoin katsoen maahan.
”Et, Bella”, Rosalie sanoi, ”Sinä näytät niin kauniilta.”
”Et voi sanoa noin, kun sinä olet huoneessa, Rose. Et vain voi”, sanoin.
”Hyvä on, älä sitten usko minua...” Rosalie sanoi. ”Tuli oikeastaan vain sanomaan, että aikaa on kaksi minuuttia.”
”Kaksi minuuttia...” mutisin.
”Oletko valmis?” Alice kysyi.
”Olen”, vastasin.
”Okei...tarkistetaan vielä listasta”, Alice sanoi.
”Jotain vanhaa.”
”Sulhanen...ehdottomasti sulhanen”, Rosalie sanoi.
”Jotain uutta.”
”Medaljonkini”, sanoin, katsoen kiitollisesti Esmeen.
”Jotain lainattua.”
”Huntu”, Alice sanoi.
”Jotain sinistä.”
”Yllätys”, sanoin.
”Siinä on kaikki”, Esme sanoi. Ovelta kuului koputus. Ovi avautui, ja sen takaa paljastui Carlisle mustassa smokissaan. Hän käveli ensin Esmen luokse, ja suuteli häntä poskelle, ennen kuin hän tuli minun luokseni.
”Bella, sinä näytät kauniilta”, Carlile sanoi, halaten minua. Nyökkäsin.
”Oletko valmis?” Carlisle kysyi.
”Olen kyllä”, vastasin, samalla kuin Carlisle saattoi minut ulos. (Häät olivat Culleneiden talolla Alaskassa. Täällä oli vain vampyyreita, koska olin vastasyntynyt.)
Musiikki alkoi soida, ja Alice auttoi minua huntuni kanssa. Koko toimituksen ajan katsoin Edwardin silmiin. En oikeastaan kuullut, mitä Emmett sanoi. Näin vain miehen edessäni, joka katsoi silmiini katse täynnä rakkautta. Hän rakasti minua, minä rakastin häntä. Vain se merkitsi.
”Tahdotko sinä, Isabella Marie Swan ottaa Edward Anthony Masen Cullenin avoimieheksi?” Emmett kysyi pappiäänellään.
”Tahdon”, sanoin.
”Entä tahdotko sinä, Edward Anthony Masen Cullen ottaa Isabella Marie Swanin aviovaimoksesi?” Emmett kysyi.
”Tahdon”, Edward vastasi.
”Siinä tapauksessa, julistan teidät mieheksi ja vaimoksi”, Emmet sanoi, ”Voit nyt suudella morsianta.” Edward kietoi toisen kätensä vyötärölleni, ja toisen käden hiuksiini, ja sitten hän painautui kiinni minuun.
”Olen odottanut tätä niin kauan”, Edward sanoi.
”Kiirehdi sitten”, sanoin vasten hänen huuliaan.
