höm. tässä nyt tämä kuudes luku (jälleen pitkään meni ..)
tämä luku on aika dialogipainotteinen, kuten voi huomata, ja tässä ei juonellisesti tapahdu ihmeitä (seuraavassa luvussa sitäkin enemmän), mutta tämä antaa nyt vähän taustatietoa siihen, mitä tarvitaan sitten ficin edetessä<:
voin esimerkiksi spoilata sen verran, että tuo Jeanne-niminen poika Korpinkynnestä (joka on itse keksimäni, heh), tulee saamaan isomaan roolin tarinassa !
toivottavasti pidätte tästäkin luvusta, ja seuraava luku on jo betalla, niin toivon
todella ihan oman mielenrauhanikin kannalta, että saan laitettua 7. luvun jo ensi viikon aikana, mikäli sen tänne haluatte<:
p.s. tämä vastaus laatikko näköjään jotain vammaa, ja en saa muokattua tuota tekstiä jostain syystä hyväks :< laitan tän nyt vaan tuohon ja yritän kohta jälkeenpäin muokata, toivottavasti pystyy<:
6. Oppugno
Joulun aika teki jo loppuaan ja Harryn jouluaattokin oli mennyt vain ihmetellessä ja haahuillessa Dracon äkkinäisen lähdön takia. Oikeastaan koko joululoma oli ollut niin mahdollisimman hämmentävä ja outo kuin koskaan mahdollista. Ainakin Harrysta tuntui siltä. Muiden loma sen sijaan kuulosti olleen jälleen tylsä ja samanlainen kuin kaikki edellisetkin.
Draco ei ollut vieläkään tullut takaisin, mutta se hetki häämötti jo parin päivän päässä. Tämä oli lähettänyt Harrylle kirjeen joka ilta. Jokaisessa oli ollut kaksi sanaa, mutta jokaisessa erilaiset. Kirjeet olivat olleet Harrylle yllätys, sillä hän ei itse osannut kokea heidän suhdettaan vielä ehkä oikeassa mittakaavassa. Harrysta tuntui välillä, että Draco todella tarkoitti mitä sanoi, mutta välillä taas tuntui, ettei tämä kaikki mitenkään voinut olla todellista. Ristiriitaisten tunteidensa takia Harry valitsi tien siitä missä aita on matalin ja antoi mennä päivän kerrallaan.
Dracon heittämän velhohomo-kommentin jälkeen Harry oli alkanut pälyillä ympärilleen hieman uudella tavalla. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä miten kukakin Tylypahkassa oli seksuaalisesti suuntautunut, paitsi sen, että Ron oli Ron. Harry ei myöskään tiennyt keneltä näistä asioista piti kysellä. Hän valitsi jälleen helpoimman tien ja torstaina ennen uuden vuoden aattoa hän uskaltautui poikien yhteisen suihkuvuoron aikaan kylpyhuoneeseen. Ne, jotka sinne rohkenivat mennä siihen aikaan, kuulivat aina juorut, ja sieltä sai selville kaiken aina Millicent Bulstroden vyötärön ympäryksestä Terry Bootin siihen toiseen mittaan. Normaalisti hän ei koskaan käyttänyt kylpyhuonetta siihen aikaan, syystä, että hän tunsi olonsa jotenkin ahdistavan tarkkailluksi, johtuen kenties alastomuudesta.
Harry avasi varovaisesti kylpyhuoneen oven, jonka takaa kuului puhetta ja naurua. Hän livahti nopeasti sisään ja asteli pukuhuoneen perälle. Kävellessään huoneen läpi, hän huomasi huoneen muut henkilöt, joita olivat Rohkelikosta Semus Finnigan ja Colin Creevey, Puuskupuhista Justin Finch-Fletchley ja joku oudon näköinen ruskeatukkainen poika jota Harry ei ainakaan muistanut koskaan nähneensä, mutta arveli tämän olevan Puuskupuhin jäsen tämän ollessa Justinin kanssa. Harry tunnisti lisäksi Anthony Goldsteinin ja Jeanne Môrelin Korpinkynnestä ja Blaise Zabinin Luihuisesta. Paria nurkassa Zabinin kanssa hengailevaa tyyppiä Harry ei tuntenut, mutta tiesi heidän olevan myös Dracon kavereita.
”Harry?” Anthony huudahti nähdessään Harryn. ”Veikkaan etten ole koskaan nähnyt sinua täällä!”
Harry virnisti rohkeasti. ”Joo, käyn yleensä yksin.”
Anthony nyökkäsi. ”Ei täällä ole mitään pelättävää,” hän naurahti.
Seamus tuhahti. ”Paitsi se, että vaikket sitä haluaisi, tietävät kohta kaikki koulun jourukellot jostain syystä, no, tiedät kai?”
Harryn ilme kiristyi. Se outo puuskupuhpoika avasi suunsa. ”No ei nyt kuitenkaan,” hän sanoi rohkaisevasti Harrylle.
”No mutta mikä väli sillä muka olisi jos joku tietä sen?” Jeanne virnuili ranskalaisaksentillaan, joka ärsytti Harrya suuresti.
Seamus nosti kätensä ilmaan. ”Oli miten oli, sillä ei ole nyt väliä, koska kuten tiedätte: nyt on aika juoruta. Julistan siis jokaviikkoisen juorukerhon alkaneeksi. Ja koska Harry uutena uskalsi paljastaa naamansa, saa hän esittää ensimmäisen asian ja tai kysymyksen.” Seamus käänsi katseensa Harryyn, kuten kaikki muutkin (paitsi Luihuispojat, jotka lymysivät keskenään nurkassa).
Harry katsoi muita hämmentyneenä, mutta avasi sitten suunsa, koska tiesi tosiaan mitä kysyisi. ”No, onko totta, että velhoyhteisössä on enemmän homoja kuin jästimaailmassa?”
Muut katsoivat toisiaan miettivästi. Justin raapi leukaansa ja katseli kattoon. ”No tutkimusten mukaan kyllä. Itse asiassa joo. Miksi kysyt?”
”Ihan muuten vaan. Satuin kuulemaan jotain sen suuntaista. Enkä ole koskaan oikeastaan tullut miettineeksi, mistä tunnistaa onko ihminen homo vai hetero,” Harry sanoi yrittäen tavoitella mahdollisimman luonnollista olotilaa.
”Hmm. Ei kai sitä mitenkään automaattisesti päällepäin näe, mutta usein olemuksesta huomaa jos osaa tulkita eleet oikein,” Seamus selitti.
”Mieti vaikka Deania ja hänen olemustaan. Täysi hetero. Ei epäilystäkään,” Justin jatkoi.
”Mutta sitten vaikka Michael Corner,” oli Colinin vuoro sanoa.
”Siinä sinulle homo,” puuskupuhpoika lopetti.
Harryn silmät laajenivat. ”Michael?” Hän kysyi ja purskahti sitten nauruun. ”En usko!”
Muut katsoivat häntä vakavina. ”Totta on se”, Jeanne sanoi.
Harrykin vakavoitui. ”Mutta eikö hän seurustellut Chon kanssa?”
”No seurusteli, mutta ilmeisesti Michael tuli kaapista ulos varsin nopeasti sen jälkeen kun he olivat, no joo”, Justin vastasi.
Harry pyöritteli päätään.
”Onhan täällä muitakin, joista ei olisi koskaan uskonut,” Justin jatkoi ja venytti sormiaan.
Harry katsoi kysyvästi muita.
Seamus virnisti hänelle. ”Otat kaiken irti tästä aiheesta. Mutta siis… Kenet nyt osaisi sanoa tästä näin vain...?”
Anthony nosti kätensä. ”No ainakin meidän tuvasta se mustahiuksinen seiskaluokkalainen, mikä sen nimi on, Paul jotain? Muistaakseni.”
”Joo ja sitten pari puushkupuhin jäsentä on ihan varmasti, veikkaan, että niillä on keskenään jopa juttua…” Justin jatkoi mietteliäänä.
”Ja yhtä me ollaan mietitty jo pitkään, mutta siitä ei saa selvää…” Seamus sanoi silmiään pyörittäen, ja näytti muille sormillaan jonkinlaisen merkin. Kuului äänekäs ”aaaa” kuin yhdestä suusta ja sitten hekin nyökyttelivät myötäilevänä. Harry loi heihin jälleen kysyvän katseen.
Seamus vinkkasi Harrya kumartumaan lähemmäs ja vilkaisi Luihuisten porukan nurkkaan.
Sitten hän sanoi hyvin hiljaisella äänellä: ”Olemme jo varmaan kohta vuoden miettineet onko Malfoy vai ei. Hänestä ei ota selvää, ei sitten millään.”
Harry säpsähti Seamuksen sanojen jälkeen. ”Miksi te arvelette, että hän olisi?” Harry kysyi normalisoituaan itsensä. Hän joutui nykyään tekemään sitä huolestuttavan usein Dracosta puhuttaessa.
”No koko kyseisen ihmisen olemuksen takia! Huolehtii ulkonäöstään enemmän kuin laki sallii. Kelaa vaikka sen vaatteita ja hiuksia ja ja… kaikkea!” Seamus pihisi hiljaisella äänellä.
Harry nosti katseensa ja mietti mikä tosiaan Dracon olemuksessa teki tästä sen näköisen.
Justin katsoi Harrya. ”Mitä sinä olet mieltä?”
Harry kääntyi katsomaan Justinia. ”Öhm. En minä osaa sanoa. Dra - siis Malfo - Mehän olemme vihamiehiä, hei! Enhän tunne koko ihmistä,” Harry sanoi, vaikkakin hänen vatsassaan muljahti viimeaikaisten
tapahtumien perusteella kutsua Dracoa vihamieheksi.
Keskustelun siirtyminen vähitellen yhä enemmän Dracoon ja pohdiskeluun tämän seksuaalisesta suuntautumisesta teki Harryn olon erittäin epämiellyttäväksi. Seuraavat viisi minuuttia muut pohtivat vastausta kysymykseen, ja Harryn mielestä oli päivänselvää, että kukaan ei tiennyt mihin kantaan kallistaa itsensä. Omaa mielipidettään hän ei taatusti tahtonut tuoda julki. Siispä hän nousi vihdoin marmoriselta penkiltä ja valmistautui lähtemään suihkuhuoneen puolelle.
”Minä taidan käydä vihdoin tuolla suihkussa. Senhän takia tänne tulinkin,” Harry sanoi muille, ja alkoi riisua vaatteitaan. Se tuntui hyvin epämiellyttävältä silmäparien vähän väliä vilkuillessa.
Harry livahti nopeasti pyyhe päällään suihkujen puolelle. Suihkussa hän antoi kuuman veden viedä ajatuksiaan sen valuessa hänen vartalollaan. Hänelle ei ollut koskaan ennen edes tullut mieleen ajatella Dracosta jotain tuollaista. Harry puraisi huultaan, kun tajusi, etteivät kaikki näköjään ihan tyhmiä olleet. Oli vain ajan kysymys, että Draco ja Harry osattaisiin liittää toisiinsa jollain muullakin tavalla kuin toistensa verivihollisina.
***
Harry saapui Rohkelikon oleskeluhuoneeseen, ja paikansi Ronin takan edessä istumassa. Tällä oli kirja kädessä ja näytti miettiväiseltä. Hänen ympärillään lenteli parvessa ilmeisesti Hermionen loitsinnan seurauksena syntyneitä pieniä kanarialintuja.
”Mitä nyt?” Harry kysyi ja heittäytyi sohvalle Ronin viereen.
Ron pudisti päätään ja näytti epätoivoista ilmettä. ”En opi tätä loitsua, vaikka kuinka yritän. Näiden-” Ron viittasi lintuihin päin ”- kanssa sen pitäisi olla kaikkein helpointa. Mutta en opi. En ainakaan nyt, kun Hermione lähti kirjastoon”, hän sanoi happamalla äänellä. ”varmaan neljä tuntia sitten”, hän jatkoi.
Harry kumartui katsomaan kirjaa. ”Siis tätäkö opettelet yhä? Oppugno-loitsua?”, Harry kysyi ja Ron nyökkäsi.
Harry nousi seisomaan ja viittasi Roninkin ylös. ”Yritä.”
Ron pyöritteli silmiään. ”En minä kuitenkaan onnistu. Eikä tämä ole niin tärkeä loitsu,” hän sanoi vähättelevästi.
”Et uskalla. Luuseri”, Harry sanoi ilkkuvalla äänellä.
Ron loi häneen kysyvän katseen. ”Anteeksi?”
”Olet luuseri. Et edes uskalla kokeilla. Mammanpoika!” Harry provosoi Ronia.
”Harry mitä vittua?!” Ron huusi tälle ja kohotti taikasauvaansa.
”No kuvittelin, että sinulla olisi pokkaa antaa minun yrittää opettaa, mutta ei sitten. Ethän sinä halua, koska tiedät, ettet kuitenkaan osaa. Hah! Toisin kuin minä!”, Harry sihisi Ronille ilkeästi.
Ronin ohimossa oleva suoni alkoi sykkiä. ”Jaa, haluat nähdä sen yhden typerän loitsun, ja etten osaa sitä?! Tässä sinulle! Oppugno!!” Ron sanoi lujasti ja osoitti Harrya sauvallaan. Yhtäkkiä linnut singahtivat kohti Harrya, joka kuitenkin nopealla estomanauksella pysäytti linnut kuin seinään, ja ne haihtuivat höyhenpöllyssä.
”Noniin!” Harry huudahti Ronille.
”Mitä ihmettä?!” Ron kysyi hämillään.
Harry kohautti olkiaan. ”Kaikki loitsut ovat helpompia, jos niitä tarkoittaa”, hän sanoi naama virneessä.
Ron osoitti häntä sormellaan ja aukoi suutaan. ”Sen takia siis ärsytit minua! Senkin -!”
Harry nauroi. ”Et voi väittää etteikö se muka olisi auttanut!”
Oli Ronin vuoro kohauttaa olkapäitään. Sitten hän rojahti taas tuoliin. ”Hyvä pointti. Ja olet hyvä opettaja!”
Harry hymyili. ”No, edes jossain asiassa,” hän sanoi.
Ron iski silmää. ”Erä shakkia? Siinä et ole niin hyvä.”
”Otan haasteen vastaan, kiitos”, Harry vastasi. ”Mutta pelin jälkeen et ehkä ole samaa mieltä.”
***
”Mitä minä sanoin?” Ron sanoi käsiään levitellen, kun Harry huitaisi taas kerran hävityn shakkiottelun jälkeen nappulansa maahan ja pyöritti päätään.
Muotokuva-aukko aukeni, ja Hermione saapui vihdoin oleskeluhuoneeseen. Hän käveli poikien luokse päättäväinen ilme kasvoillaan. ”Nyt tiedän, kuinka saan sinut oppimaan sen loitsun!” hän sanoi Ronille iloisesti.
Ron ja Harry vilkaisivat toisiaan. Sitten Ron kääntyi Hermioneen päin. ”Kiva juttu, mutta taisin vähän niin kuin oppia sen jo.”
Hermione katsoi häntä hämmästyneenä. ”Ai. Miten?”
Pojat selittivät Hermionelle koko jutun, ja tämä näytti helpottuneelta. ”Huh. Kiitos Harry. En olisi kestänyt enää hetkeäkään!”
”Missä muuten olet ollut koko illan? Et kai kirjastossa viettänyt kaikkea tätä aikaa?” Ron kysyi uteliaisuuden ja epäilyn sekainen sävy äänessään.
Hermione loi tähän oudon katseen. ”Kirjastossa vain. Mitäpä minulla muuta olisi”, hän sanoi ja käänsi katseensa nopeasti pois pojista, eikä huomannut poikien nopeaa vilkaisua toisiinsa.
He istuivat hetken hiljaa ja tuijottivat vain takkatulta. Sitten he havahtuivat ikkunan luota kuuluvaan kolinaan. He kääntyivät katsomaan, ja pöllö liihotti jälleen Harryn syliin.
Harry hymyili, ja irrotti kirjeen pöllön jalasta, joka liihotti taas ikkunasta ulos.
”Etkö vieläkään aio kertoa meille, kuka sinulle oikein kirjoittaa?” Hermione sanoi kyllästyneellä äänellä.
Harry loi tähän paljonsanovan katseen, ja avasi kirjeen.
Tällä kertaa se oli pidempi.
Harryn silmät laajenivat, kun hän luki kirjettä. Uskomatta juuri lukemaansa, hän taitteli sen. Sitten hän katsoi muita kahta.
”Täytyy mennä.”
Toiset katsoivat häntä kysyvästi. ”Ja niin minne?” Ron kysyi uteliaana.
”Ha-Hagridilla on jotain asiaa”, Harry keksi jostain.
Ron nyökkäsi epäilevänä. Harry kipitti hyvin nopeasti ulos muotokuva-aukosta, eikä enää kuullut Ronin ja Hermionen seuraavia kommentteja.
”Tuntuuko sinusta, ettei Harry ole ihan rehellinen?” Hermione kysyi Ronilta.
Ron pudisti päätään mietteliäänä. ”Minusta on tuntunut siltä jo jonkin aikaa…”
He toki olivat oikeassa, mutta muotokuva-aukon toisella puolella jippii-hyppyjä hyppelevää Harrya asia ei hetkauttanut suuntaan eikä sen pahemmin toiseen. Ainoa asia, joka häntä tällä hetkellä liikutti, oli tällipajun luona odottava Draco Malfoy.
Kaiken riemunsa ja juoksemisensa lomasta, Harry ei kuitenkaan huomannut takataskustaan tipahtanutta kirjettä, joka leijaili hiljakseen keskelle käytävää. Kuka tahansa sen löytäisi, voisi lukea sanat;
”Ikävä sinua.
Odotan sinua tällipajun luona.
Tälläkin hetkellä.
Siis nyt.
Liiku, Potter!!
D.M.”the end of chapter six