Title: Petturi
Author: Tiikerililja
Genre: Romance, draama
Pairing: Hermione/Draco, (Ginny/Draco)
Rating: K-11
Summary: Perustuu Ginnyn kuudenteen vuoteen Tylypahkassa, jossa hänen parhaasta ystävästään tulee petturi.
Disclaimer: En omista hahmoja. Ne kuuluvat yksinomaan J.K Rowlinille.
Warnings: Sisältää raiskausyrityksen viimeisessä osassa!
A/N: Toivon koko sydämestäni saavani kommentteja
OSA 1. "Ron ja Ginny, lopettakaa heti se toisianne huitominen!"
"Tuo veti minua hiuksista!"
"Tuo aloitti!"
"Sama se kuka aloitti, nyt se loppuu!"
"Molly, rauhoitu nyt vähän! Ja te kaksi; jos ette osaa käyttäytyä pöydässä, voitte nousta. Onko selvä?"
"Kyllä isä", sisarukset mumisivat, loivat toisiinsa murhaavat silmäykset ja jatkoivat syömistä.
Mutta ei kulunut minuttiakaan, kun Ron mumisi:
"Ei mikään ihme, että Harry jätti sinut…"
Nyt Ginny ei kertakaikkiaan voinut hillitä itseään; hän puristi kätensä nyrkkiin ja iski sillä kivuliaasti veljeään poskelle. Iskun voimasta Ron kaatui lattialle vetäisten samalla vieressä istuvan Harryn mukanaan. Hermione taas nousi säikähtäneenä tuoliltaan tarkastamaan poikien kunnon, mutta pahaksi onneksi Ginny työnsi samalla tuolinsa kauemmaksi pöydästä jolloin Hermione kompastui tuolin jalkaan ja kaatui suoraan Ronin päälle, joka ulvahti tuskasta. Herra Weasley kiirehti auttamaan heitä pystyyn, kun taas Molly raivosi Ginnylle.
"Nyt menit kyllä liian pitkälle, nuori nainen! En siedä tällaista käytöstä tässä talossa! Mars huoneeseesi siitä!"
Ginny tuijotti vihaisesti äitiään ja lähti raivoa pursuten yläkertaan. Päästyään huoneeseensa hän paiskasi oven kiinni takanaan, nappasi pöydältä lasijoutsenen, jonka Ron oli antanut hänelle syntymäpäivälahjaksi, ja heitti sen raivoissaan seinään niin, että se hajosi sirpaleiksi. Teki hyvää kuulla jonkun särkyvän, koska silloin Ginny tiesi, että piti rauhoittua. Hän lysähti sängylleen ja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona satoi, oli pimeää ja varmasti kylmääkin. Miksi kaiken piti olla nykyisin niin vaikeaa? Mitä hän oli tehnyt, että oli saanut veljensä vihan päälleen? Ei mitään!
Hermionen tulo huoneeseen keskeytti hänen ajatuksensa. Tyttö asteli varovasti Ginnyn viereen sängylle kuin odottaen tämän saavan toisen raivokohtauksen. Hermione huomasi lasijoutsenen sirpaleet lattialla ja kysyi varovasti:
"Taisit hiukan sekoilla?"
"Kaikki on sen sian syytä! Hänen takiaan minä sen kohtauksen järjestin!" Ginny vaikeroi.
"Ginny, tiedän, että olet Ronille vihainen, mutta muista: riitaan tarvitaan aina kaksi".
"Tiedän tiedän! Mutta… Hän sanoi, että ei ole ihme etten ole enää Harryn kanssa yhdessä…"
"Mitä? Mutta kyllähän Ron tietää oikean syyn teidän eroonne", Hermione sanoi epäuskoisesti.
Hänen mielestään Harry oli osoittanut tunteensa Ginnyä kohtaan oikealla tavalla; huolehtimalla ettei kukaan voisi vahingoittaa tätä Harryn kautta. Harry oli sanonut että kuolonsyöjät voisivat satuttaa Ginnyä saadakseen pojan käsiinsä, ja tämän turvallisuudesta huolehtiminen oli oikeaa välittämistä jos mikä. Ginny alkoi nyyhkyttää ja halasi Hermionea.
"Voi Hermy… Sano sinä, miksi hän tekee minulle näin! Miksi? Miksi?"
Hermione kietoi kätensä ystävänsä ympärille. Ginnyllä oli nyt raskasta, varsinkin, kun hänen veljensä Bill oli kuollut yllättäen. Kaikki luulivat hänen toipuvan Harmaaselän hyökkäyksestä, mutta toisin kävi. Veljen kuolema oli ehkä muuttanut myös Ronia… Hermione kohotti Ginnyn kasvoja ja sanoi rohkaisevasti:
"Ginny, Ron on veljesi ja rakastat häntä".
"Minä rakastin sitä
entistä Ronia", Ginny vastasi kyyneliään pyyhkien. "Kumpa vain saisin hänet takaisin…"
Hermione veti ystävänsä pystyyn kanssaan ja kävi siivoamassa lasinpalaset lattialta. Sitten hän tuli takaisin Ginnyn luokse ja sanoi:
"Sinä
saat hänet takaisin…"
Sitten hän ojensi lasinsirpaleet tälle ja jatkoi:
"… ajan kanssa".
Ginny otti palaset, tarkasteli niitä hetken, loi Hermioneen hyväksyvän ilmeen ja säilöi sirpaleet.
*************************************************************************************************************************
Weasleyn perhe saapui laiturille 9 ja ¾ lievästi etuajoissa. Juna kyllä seisoi paikoillaan, mutta harva oli astunut siihen saati sitten tullut asemalle. Harry ja Ron olivat nähneet myös ajoissa saapuneet Lunan ja Nevillen, ja menneet näiden kanssa junaan. Arthur ja Molly seisoivat jossain taaempana juttelemassa Nevillen isoäidin kanssa, ja tytöt istuivat laiturin penkillä.
"En tiedä miten olisin tullut toimeen ilman tätä…" Ginny huokasi, ja jatkoi nähtyään Hermionen kysyvän ilmeen: "Tylypahkaan palaamista siis".
"En minäkään. Kun on käynyt jo kuusi vuotta taikakoulua, olisi varmaan vaikeaa sopeutua takaisin jästikouluun".
"No, minä haluan hyvän työpaikan. Ja ties mitä olisin tehnyt jos kouluun ei olisi voinut enää palata…"
"Ja olen varma että Ronkin rauhoittuu hieman päästessään taas purkamaan vihaansa taikomalla".
"Toivottavasti… Sitä patsi minä -- Voi Merlin! Katso tuonne Hermione!"
Hermione katsoi Ginnyn osoittamaan suuntaan, muttei ensin tajunnut mitä tämä tarkoitti. Asemalle oli jo saapunut reilusti ihmisiä ja monet näyttivät Hermionen mielestä tutuilta, ei mitenkään erikoisilta. Hän katsoi kummissaan Ginnyä, joka osoitteli kiivaasti jonnekin junan kohdalle.
"Tuolla noin! Veturin vieressä! No nyt on joku edessä… No nyt! Näätkö?"
Hermione katsoi uudestaan, ja näki Draco Malfoyn, joka seisoi Pansy Parkinsonin kanssa aivan veturin vieressä. He ilmeisesti riitelivät, koska molemmat aukoivat tiuhaan tahtiin suutaan ja kun Draco tönäisi Pansyä kauemmas, tyttö löi tätä avokämmenellä poskelle. Pansy lähti raivoissaan junaan, kun vihainen Draco huusi poskeaan pidellen jotain tämän perään. Hermione katsoi Ginnyä huvittunut ilme kasvoillaan ja sanoi:
"Ja pitäisikö tuon todistaa jotakin?"
"No miksi ei? He ovat selvästi eronneet, tuskin haluavat nähdä toisiaan!"
"Kuule Ginny, en haluaisi olla ilonpilaaja, mutta, että sinä ja Draco… Se.. Se ei vaan toimi".
"Miten niin? Etkö ole lukenut Taikuuden Historiasta Godric Rohkelikosta?"
"No tietysti olen! Mutta miten se tähän liittyy?"
"No sittenhän sinä tiedät, että hänellä olisi mahdollisesti ollut vaimo Luihuisesta. Mikä sen nimi nyt olikaan... Joku Anastacia..." Ginny yritti muistella.
"Niin tiedän, mutta minä olen lukenut asiasta tarkemmin. Katsos, saatiin selville ettei kyseinen nainen ollutkaan hänen vaimonsa, vaan serkkunsa. He olivat niin läheisiä toisilleen, että heitä on luultu aviopariksi alusta asti. Ajan myötä he kuitenkin alkoivat käyttäytyä kuten omassa tuvassaan kuuluu, ja he erkanivat toisistaan", Hermione selosti.
"Hällä väliä! Minä aion silti vaalia tunteitani sen päivän varalle, jos meistä tulisikin jotain, menee siihen sitten kymmenen tai yli kolmekymmentä vuotta! Minä jaksan odottaa".
"Saat odottaa turhaan…"
Ginny ei ehtinyt väittää vastaan, kun Molly ja Arthur saapuivat heidän luokseen.
"Pitäkääpäs kiirettä tytöt", Arthur sanoi. "Juna lähtee neljän minuutin päästä!"
"Selvä on", tytöt sanoivat, mutta Ginny joutui vielä jäämään kuunnellakseen äitinsä hyvästejä.
"Olkaa sitten oikein ahkeria koulussa, ja muista Ginny olla kiltti veljellesi. Ja kulta, yritä nyt ihan tosissaan…"
Ginny nyökkäsi vastaukseksi ja lähti Hermionen perään joka oli jo junassa. Hän itse jäi vielä seisomaan junan vierelle ja katsoi suoraan Dracoon, joka seisoi tismalleen samassa paikassa kuin aikaisemmin. Pansyn paikalla oli hänen äitinsä, joka oli kumartuneena katsomaan poikansa poskea. Poika työnsi äitinsä hellästi pois, ja he halasivat jäähyväisiksi.
Ei hän voi olla kokonaan paha. Täysin paha ihminen ei välitä edes lähimmäisistään, mutta hän välittää edes omasta äidistään. Sekin merkitsee jo jotain. Hänessä on oltava jotain hyvääkin…
