Nimi: Kynsilakkaa kasvoissa
Kirjoittaja: Deph
Fandom: Twilight
Ikäraja: S kai se on parempi arvioida yläkanttiin?
Tyylilaji: drama, romance, one- shot
Paritus: Alice/Jasper
A/N: Kaikkee se minäkin keksin...Joo siis osallistuu OTP10 haasteeseen. Ja kommentit on kivoja (;
Kynsilakkaa kasvoissa
”Et sinä minua pysty estämään.”
Ne olivat Alicen ensimmäiset sanat, kun astuin huoneeseen. Mutta minä en välittänyt niistä.
Istuuduin hänen viereensä parisängylle ja seurasin tarkasti, kun hän levitti vaaleanpunaista kynsilakkaa kynsiinsä. ”Eikö tuo ole turhaa vampyyreille?”
”Älä kiertele, Jasper. Minä näin”, Alice tuhahti ja jatkoi kynsiensä lakkaamista.
Tietysti hän oli nähnyt. Tiesin, että hän oli nähnyt. Mutta aioin käydä tämän läpi, vaikka hän tiesikin, mitä keskustelumme käsittelisi ja mitä aikoisin sanoa.
”Sitten tiedätkin varsin hyvin, mitä mieltä olen Italian matkasta”, totesin rauhallisesti ja tuijotin tiukasti Alicen kynsiä.
”Tiedän. Ja sinä tiedät, etten minä välitä”, Alice mutisi ja sulki pienen lasipullon. Hän tuijotti minua ilme tiukkana.
”Sinun pitäisi välittää”, kuiskasin hiljaa ja kallistin aavistuksen verran päätäni. Alice pudisti päätään ennen kuin sain sanani sanottua.
”Ei. Jasper, minä pärjään. Emmett tai Carlisle eivät ole noin huolissaan, vaikka Esme ja Rosalie lähtevät mukaan”, Alice huokaisi turhautuneena ja alkoi ravistella käsiään nopeuttaakseen kynsilakan kuivumista.
”Volturit eivät ole koskaan halunneet Rosalieta tai Esmeä niin kovasti kuin he tahtovat sinua, Alice.” Siinä oli syy, miksei hänen pitäisi lähteä. Syy, jonka hän tiesi.
”Jasper! Minä en mene Volterraan. En ole idiootti! Eiväthän Volturit tiedä, jos käyn Roomassa tai Venetsiassa”, Alice tiuskaisi nyt jo kiivastuneena. Hän räjähtäisi pian, mutta minä en tahtonut, että hän lähtisi.
”He tietävät aina”, mumisin ja laskin katseeni Alicen kasvoista. Hän kihisi kiukusta.
”Sinä olet mahdoton! Kuule nyt, Jasper. En ole käynyt kuin kerran vampyyrinelämäni aikana Italiassa – silloin kun piti pelastaa Edward - ja sehän on kauhea rako yleissivistyksessä. Et tiedä, miten upeita kenkiä siellä myydään”, Alice ärisi ja tunsin hänen mulkoilevan minua kiukkuisesti.
”Uhraatko sinä itsesi kenkien takia?” kysyin hiljaa valkoiselta päiväpeitteeltä, sillä en halunnut katsoa Alicea.
”En minä mitään uhraa! Minä saan käydä Italiassa milloin minua huvittaa, eivätkä Volturit vaikuta siihen mitenkään. Usko jo.” Alicen ärinä oli muuttunut sihisemiseksi. Hän ei voinut sietää sitä, että suojelin häntä näin. Mutta en mahtanut sille mitään.
”Antaisit minun tulla mukaan”, anoin ja nostin vihdoin katseeni. Alice mulkoili minua kulmiensa alta ja hänen otsansa oli rypyssä. Tummat hiukset hapsottivat kurittomampina kuin yleensä.
”En. Se on tyttöjen reissu ja sitä on suunniteltu vaikka miten pitkään jo”, Alice väitti vastaan tiukasti. Hänen sormensa puristivat kynsilakkapulloa ja arvelin sen särkyvän kohta.
”Sitten sinä et voi lähteä. Rakas, ymmärrä nyt. Volturit tahtovat sinut. Aro tahtoo sinut. Hän saa aina kaiken, mitä haluaa”, selitin niin nopeasti, että sanat puuroutuivat keskenään, mutta Alice ymmärtäisi.
Äkkiä pieni lasipullo kiisi silmiäni kohden ja tuijotin sitä hölmistyneenä. Olin niin hämmentynyt näin voimakkaasta reaktiosta, etten saanut nostettua kättäni tarpeeksi ajoissa.
Pieni kynsilakkapullo rikkoutui marmorikasvojani vasten ja tipahti päiväpeitteelle tuhansina sirpaleina. Tunsin pahanhajuisen, vaaleanpunaisen aineen valuvan kasvojani pitkin ja pyyhkäisin naamaani kämmenselällä.
”Ei, älä tee noin. Se vain leviää. Anna, kun haen pyyhkeen”, Alice sanoi melkein välinpitämättömänä, mutta tiesin tarkemmin hänen tunteensa. Häntä huvitti. Ja kaikki kiukku oli poissa. Oliko Alice väkivaltainen, kun sai tyydytystä lasitavaran heittelystä kasvoihini?
”Tässä.” Alice ilmestyi eteeni, kädessään violetti käsipyyhe. Hän alkoi pyyhkiä kynsilakkaa kasvoistani höyhenenkevyesti, huulet hiukan raollaan. En voinut vastustaa kiusausta. Painoin huuleni Alicen huulille ja suutelin häntä.
Alice tipautti pyyhkeen ja vastasi suudelmaan. Hän kietoi kätensä kaulaani ja nauroi huuliani vasten. ”Sinulla on kynsilakkaa kasvoissa!”