Kirjoittaja: RoastedGarlic
Tekstin nimi: Kynnyksen yli
Paritus: Sirius/Remus
Ikaraja: K11
Genret: romance, fluff/snog
Disclaimer: Rowling omistaa kaiken loistokkaan.
Yhteenveto: Sinä olet ollut minun vuoden - Remus, minä rakastan sinussa kaikkea.
A/N: Fluffytti. Toivottavasti teitakin. Arvostan suuresti, jos avaatte sanaisen arkkunne ja tyhjennatte sen kommenttilootaan. Pahoittelen myos a:n ja o:n pisteiden puuttumista. Kirottu ranskalainen nappaimisto.
Kynnyksen yli
Hän on noitunut oven – lukko pakoilee avaintani, koputus kuuluu ilman nyrkkiäkin. Ennen kuin ehdin hämmentyä, hän astuu ulos ja tarttuu molempiin käsiini. Leukaani raapii kaivattu parransänki. Hän tuoksuu suihkulta ja maistuu samalta kuin aina, minun komea Siriukseni.
Vuosi sitten olin häneen huumaavan rakastunut, kaksitoista kuukautta sitten tunnustin sen hänelle, viisikymmentäkaksi viikkoa sitten hän ilmoitti tuntevansa samoin. Meidän ensisuudelmastamme on kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Hän muistaa tämän kaiken, hymy viistottaa kasvoja vasemmalta ylös.
Sirius ei päästä irti vaan nostaa minut rintakehäänsä vasten kantaakseen kynnyksen yli. Kuinka huumaavaa. Jos en olisi kokenut samaa rakkautta jo vuoden ajan, saattaisin pelästyä tätä täydellisyyttä.
Laskeudun valkoisille lakanoille. Sirius suukottaa silmäluomeni kiinni, kehottaa sanoitta pitämään ne niin, kohoaa kahareisin ylleni. Paitani napit aukeavat hitaasti yksi kerrallaan. Jokaista kohden hänellä on sanottavaa.
" Minä rakastan sinun silmäripsiäsi,
sinun hymyäsi kun sormesi kulkevat selkääni pitkin,
otsasi ryppyä kun haluat jo lähteä mutta minä istun yhä juomassa teetä ilman paitaa.
Olet ihana, kun kirjoitat ostoslistaa tai virallista kirjettä yhä uudestaan
ja kun lasket sekunteja tuulihattujen nappaamiseen uunista
- kun kietoudut minuun hikisenä.
Minä rakastan sinussa kaikkea. "
Nappeja oli seitsemän.
Siriuksen huulet hipaisevat korvanlehteni takaista pehmeintä kohtaa, hän tietää että se saa minut värisemään eikä tee sitä siitä huolimatta vaan juuri sen takia.
Silmäni ovat edelleen suljetut, mutta maistan hänen hymynsä. Sormeni harovat sotkuista tukkaa, etsivät parempaa otetta, jotta voisin sulautua häneen edes hetkeksi. En enää hengitä yksin – me hengitämme, ja henkäykset käyvät nopeammiksi, kun hänen karheat sormensa hiipivät kyljilläni.
Sirius kohottautuu kyynärpäittensa varaan ymmärrettävän huterasti. Katson miten hän sulkee silmänsä ja puraisee alahuultaan puolivahingossa.
"Remus – sinä olet ollut minun vuoden, mutta ahne sydämeni huutaa lisää, ja jokainen sekunti tässä on epätodellista onnea. Aion harhauttaa sinua kunnes erehdyt luulemaan etta sinäkin tarvitset minut, koska minä en voi elää ilman sinua. Remus, sattuisitko mitenkään olemaan myöntyväinen, jos nyt kosisin sinua ? "
Silmäni kai vastaavat, huutavat kyllä, ja hän jatkaa.
" Kaikista suunnitelmistani ja haaveistani poiketen en ole polvistuneena eteesi, vaan itse asiassa taidan maata päälläsi – olenpa tahditon ! – mutta… Rakas, tulisitko aviomiehekseni ? "
Ja minä kerron, että olen hänen kunnes kuolema meidät erottaa, myötä- ja vastamäessä, kuoppien ja kurvien kohdilla ; kun kaikki muu kääntyy tai universumin hiipuessa tyhjyyteen paikallaan vapisten.
"Sirius, minä haluan ja aion rakastaa sinut. "
Nyt voin jo maistaa vuosikymmenet, jotka istuvat odottamassa meitä. Ne nousevat viheltäen ja taputtaen, kun suutelen sulhasta.